Optio haastatteli Lifa Airin taustalla olevaa suomalaisyrittäjää Vesa Mäkipäätä maaliskuun alussa.
”Tiesin jo varhain, että haluan yrittäjäksi. Peruskoulun opo sanoi erilaisia ammatteja esitellessään, että suurin osa yrittäjistä jää köyhiksi, mutta pieni osa menestyy ja rikastuu enemmän kuin kukaan muu. Mä otan tuon, ajattelin. Minulla oli uskonto kymppi ja matikka vitonen, eli parhaat mahdolliset lähtökohdat yrittäjäksi.
Usko omiin kykyihini vahvistui, kun olin parikymppisenä töissä Ruotsissa teollisuuseristäjänä. Kerran eräälle työmaalle ei saatu työnjohtajaa ja päädyin organisoimaan neljänkymmenen aika rajun karjun työt. Tajusin, että pystyn johtamaan isoakin porukkaa.
Kerran kuulin kahvilassa keskustelun, jossa puhuttiin asbestipurkubisneksen mahdollisuuksista. Tarjosin keskustelijoille toiset kupposet kahvia ja pyysin heitä kertomaan asiasta lisää. Sitten tarkistin, mikä asbestitöiden tilanne on Suomessa. Kävi ilmi, että lainsäädäntö oli juuri muuttumassa, mikä avasi alalle uusia bisnesmahdollisuuksia.
Lähdin Suomeen ja perustin Lifa Airin vuonna 1988. Keskityimme aluksi asbestinpoistopalveluihin. Koska purkutöissä tarvittavat laitteet olivat kalliita, rakensimme niistä omat versiot halvemmalla. Olen aina rakastanut teknologiaa eri muodoissaan. Myöhemmin Lifa Airin toiminta laajeni erilaisiin sisäilmaratkaisuihin.
Lifa Air
Mikä: Sisäilmaa parantavien ratkaisujen tarjoaja
Perustettu: 1988
Toimipaikat: Helsinki, Hongkong, Dongguan
Suurin omistaja: Perustaja ja hallituksen puheenjohtaja Vesa Mäkipää
Liikevaihto: 30 miljoonaa euroa
Avasimme toimiston Hongkongiin vuonna 2000 konsultin suosituksesta. Ajatus oli, että ilmansaasteiden takia siellä olisi kysyntää ilmanpuhdistustuotteille, mutta markkina ei ollut vielä kypsä. Ensimmäiset kaksi vuotta sinnittelimme nollatuotolla. Sitten sars-epidemia 2002 toi hengityssuojainten myyntiin ison piikin.
Seuraava kasvupyrähdys tuli ennen Pekingin vuoden 2008 olympialaisia, kun eräs Kiinan tähtiurheilija sairastui harjoiteltuaan sisähallissa ja syyksi paljastui bakteerikasvusto hallin ilmastointijärjestelmässä. Viranomaiset määräsivät sisäliikuntapaikkojen ilmastointikanavat puhdistettaviksi ennen kisoja, ja meillä oli tarjota siihen osaamista. Rakensimme sisäilmakysymysten koulutuskeskuksen, jolle saimme viranomaisen hyväksynnän. Mutta kun olympialaiset olivat ohi, tarve loppui siihen.
Kolmas buumi alkoi 2014–2015. Siihen asti johtajisto oli välttänyt suosittelemasta ilmanpuhdistimia kotitalouksille, osin poliittisista ja osin energiataloudellisista syistä. Mutta sitten tulikin suositus, että niitä saa käyttää, ja se näkyi heti tuotteidemme myynnissä. Ennen koronaepidemian puhkeamista kysytyin tuotteemme oli kotitalouksien ilmanpuhdistin, ja autojen sisäilman puhdistimien myynti kasvoi.
Nyt ykköstuote on hengityssuojain. Sars-kokemuksen perusteella voi arvioida, että koronaviruksen aiheuttama myyntipiikki kestää noin viisi kuukautta ja hiipuu sitten. Kiinan myynnin heilahtelua tasaa se, että toimitamme tuotteita myös muualle. Esimerkiksi Puolassa on kysyntää ilmanpuhdistuslaitteille kivihiilen takia.
Minulla kesti kymmenen vuotta ymmärtää, etten ymmärrä kiinalaisten toimintatapojen kerroksellisuudesta mitään. Jos haluaa menestyä Kiinassa, kannattaa ehdottomasti olla paikallinen johtamassa toimintaa. Kaikki sovittu kannattaa dokumentoida, ottaa allekirjoitukset ja käyttää paikallista lakiasiaintuntemusta. Sinisilmäisyydellä ei tee Kiinassa mitään.”
yle.fi
