https://www.laakariliitto.fi/laakariliitto/etiikka/nurnbergin-saannosto/
Nürnbergin säännöstö
Vuonna 1947 sotarikostuomioistuin langetti tuomion 23 saksalaiselle syytetylle Nürnbergissä. Syytetyistä useimmat olivat lääkäreitä ja syytettyinä rikoksista, joihin liittyi ihmisiin kohdistuvia kokeita. Oikeudenkäynnissä vahvistettiin kymmenen normia, joita lääkärien on noudatettava suorittaessaan ihmisiin kohdistuvia kokeita.
Luvalliset lääketieteelliset kokeet
Valtaosa esitetystä todistusaineistosta osoittaa, että tietyntyyppiset ihmiseen kohdistuvat lääketieteelliset kokeet ovat kohtuullisen selvästi määritellyissä rajoissa suoritettuina lääkärikunnan vallitsevan etiikan mukaisia. Niiden puolestapuhujat perustelevat katsantokantaansa sillä, että ihmiseen kohdistuva kokeilu hyödyttää yhteiskuntaa tuloksin, joita ei muilla tutkimusmenetelmillä tai -keinoilla saada. Yleisesti ollaan kuitenkin yhtä mieltä siitä, että moraalin, etiikan ja lain velvoitteiden täyttämiseksi on noudatettava tiettyjä perusperiaatteita:
1. Koehenkilön vapaaehtoinen suostumus on olennainen. Tämä tarkoittaa, että kyseisellä henkilöllä tulee olla lain mukainen kelpoisuus suostumuksen antamiseen; hänen asemansa tulee olla sellainen, että hänellä on vapaa valintavalta, minkäänlaisen väkivallan, vilpin, petoksen, uhan, harhaanjohtamisen tai muun ulkoisen pakon tai painostuksen puuttumatta päätöksentekoon. Hänellä tulee olla riittävästi tietoa ja käsitystä kyseisestä tutkimuskohteesta, niin että hän kykenee ymmärtäen ja asiasta perillä ollen tekemään päätöksensä. Tämä ehto edellyttää, että koehenkilön myönteinen ratkaisu hyväksytään vasta kun hänelle on selvitetty kokeen luonne, kesto ja tarkoitus; sen menetelmä ja suoritustapa; kaikki sen aiheuttamat epämukavuudet ja vaarat, joita kohtuuden mukaan on pidettävä odotettavissa olevina ja kokeeseen osallistumisesta mahdollisesti aiheutuvat vaikutukset hänen terveyteensä ja henkilöönsä.
Jokainen, joka suunnittelee tutkimusta, johtaa sitä tai on sitä suorittamassa, on velvollinen varmistautumaan suostumuksen pätevyydestä ja on vastuussa siitä. Tämä velvollisuus ja vastuu on henkilökohtainen eikä sitä voi seuraamuksetta siirtää toiselle.
2. Kokeesta tulee koitua yhteiskunnan hyväksi sellaisia hyödyllisiä tuloksia, joita ei muilla tutkimusmenetelmillä ja -keinoilla saada; se ei saa olla luonteeltaan umpimähkäinen eikä tarpeeton.
3. Koe on niin suunniteltava ja sen on perustuttava eläinkokeiden tuloksiin ja luonnontieteelliseen tietoon sairaudesta tai muusta tutkittavasta ongelmasta, että ennalta arvioidut tulokset oikeuttavat kokeen suorittamisen.
4. Koe on suoritettava kaikkea tarpeetonta ruumiillista tai henkistä kärsimystä ja vauriota välttäen.
5. Mitään sellaista koetta ei saa suorittaa, josta on a priori syytä arvella olevan seurauksena kuolema tai invalidisoiva vamma; paitsi ehkä sellaisia kokeita, joissa koetta suorittavat lääkärit ovat itse koehenkilöinä.
6. Kokeesta aiheutuva riski ei koskaan saa olla suurempi kuin kokeella ratkaistavan ongelman humanitaarinen merkitys.
7. Riittävin valmisteluin ja asianmukaisin keinoin ja välinein on varustauduttava suojelemaan koehenkilöä etäisiltäkin vahingoittumisen, vammautumisen tai kuoleman mahdollisuuksilta.
8. Kokeita saavat suorittaa vain tieteellisesti pätevät henkilöt. Kokeen suorittajilta tai sen suoritukseen osallistuvilta on kaikissa kokeen vaiheissa edellytettävä korkeimmantasoista taitoa ja huolellisuutta.
9. Koehenkilöllä tulee kokeen aikana olla vapaus osaltaan lopettaa koe, jos hän on joutunut ruumiilliseen tai henkiseen tilaan, jossa kokeen jatkaminen tuntuu hänestä mahdottomalta.
10. Kokeesta vastaavan tutkijan tulee kokeen aikana olla valmis keskeyttämään koe missä vaiheessa tahansa, jos hänellä on riittävät perusteet arvella - hyvässä uskossa, parasta mahdollista taitoa soveltaen ja huolellisesti harkiten kuten häneltä edellytetään - että kokeen jatkaminen todennäköisesti johtaa koehenkilön vahingoittumiseen, vammautumiseen tai kuolemaan.
Lisätietoja
Mervi Kattelus
Terveyspolitiikan asiantuntija
Puh. 050 5415784
[email protected]
