Tai sytkäri ? Itse aikanaan kävin rehtorilta hakemassa pari taskullista sytkäreitä 16v syntymäpäivän jälkeisenä koulupäivänä
Koulutus 100+
- Viestiketjun aloittaja Nojatuolistrategi
- Aloitus PVM
Ei minun tulkintani. Ihan normaalia länsimaista oikeuskäsitystä.
Vertautuu vaikkapa reppujen tarkistukseen. Tarvittaessa oppilaan reppu voidaan tarkistaa, jos on uskottava epäilys siitä, että repussa on vaarallisia juttuja, kuten tupakkatuotteita, alkoholia, huumeita, terä- tai ampuma-aseita. Kuitenkaan @EK ei voi joka aamu seisoa koulun ovella ja tarkistaa kaikkein reppuja. Eihän poliisipartiokaan saa omatoimisesti ratsata kaikkia näkemiään kansalaisia ilman pätevää syytä. Ja se puhallusratsia ei sovi tähän esimerkkinä. Se on koeponnistettu oikeusasteissa.
Ja tänään sytkärin ikäraja on 18 vuotta. Voimme antaa huoltajalle, mutta jos tulet hakemaan 18-vuotiaana, voin taata, että on hävitetty jo aikaa sitten.Tai sytkäri ? Itse aikanaan kävin rehtorilta hakemassa pari taskullista sytkäreitä 16v syntymäpäivän jälkeisenä koulupäivänä
Edit.
Ajat muuttuu. Laki on aika- ja paikkasidonnainen.
Eli tarvitaan turvatarkastus ja läpivalaisu jo ovella? Ei lentokoneeseenkaan pääse väärien tavaroiden kanssa vaikka miten huutaisi yksilön oikeuksista.
Ja lentokone ja kiinteä rakennus ovat sama asia?
Ei ne kytätkään saa ratsata kaikkia näkemiään ihmisiä aina ja kaikkialla. Niilläkin pitää olla joku syy. Opetushenkilökunnan valtuudet on paljon heikommat.
Mitä oppilaiden yksilönoikeuksiin ja koulun henkilökunnan valtuuksiin tulee, niin käsitys niistä on muuttunut kovasti ajan myötä. Perinteisesti toiminta kouluissa ymmärrettiin lastenkasvatuksena jota ei tarvitse säädellä kovin tarkkaan niin kuin lasten vanhempienkaan toimintaa ei säädellä. Mutta yhä enemmän ja enemmän siinä on alkanut painottua se näkökulma, että kyse perusoikeuksiin puuttuvasta viranomaistoiminnasta jossa tarvitaan yksityiskohtaista säätelyä ja mahdollisimman rajoittavaa tulkintaa.
Esimerkiksi kun nykyinen perusopetuslaki tuli voimaan vuonna 1998 niin kurinpitoa koskeva pykälä oli siinä erittäin lyhyt ja yleispiirteinen. Nykyisin pykälä on laajennettu moniosaiseksi ja hyvin monimutkaiseksi kokonaisuudeksi jota moni opettajakaan ei kunnolla hallitse. Vaikka opettajilla ja rehtorilla on paperilla paljon enemmän oikeuksia kuin ennen, niin käytännössä asia on jopa päinvastainen koska asioita tulkitaan niin eri lailla kuin aiemmin.
Päiväkotien puolella missä laissa ei ole säädetty henkilökunnalle minkäänlaisia kurinpito-oikeuksia on vielä aika paljon voimassa tuota aiemman mallista ajattelua missä katsotaan, että oikeus pakkokeinojen käyttöön kasvatustarkoituksessa on olemassa vaikka niistä ei ole laissa säädettykään. Mutta suhtautuminen on muuttumassa sielläkin, ja siinä ollaan sitten ongelmissa kun mietitään saako vaikkapa 2-vuotiasta ottaa kädestä kiinni jos hän ei halua siirtyä sinne minne hoitaja toivoo.
Jos hommaa haluttaisiin järkevöittää niin varmasti voitaisiin laissa säätää, että henkilökuntaan kuuluvalla on yksiselitteinen oikeus käyttää voimakeinoja, tutkia tavarat ja ottaa haltuun tavaroita aina kun hän katsoo sen kasvatuksellisesti tarkoituksenmukaiseksi. Se että näin ei toimita kertoo nykyisestä kasvatuskulttuurista missä painotetaan hyvin voimakkaasti lapsen oikeuksia ja halutaan selvittää asiat puhumalla jopa silloinkin kun se ei käytännössä ole realistista.
Esimerkiksi kun nykyinen perusopetuslaki tuli voimaan vuonna 1998 niin kurinpitoa koskeva pykälä oli siinä erittäin lyhyt ja yleispiirteinen. Nykyisin pykälä on laajennettu moniosaiseksi ja hyvin monimutkaiseksi kokonaisuudeksi jota moni opettajakaan ei kunnolla hallitse. Vaikka opettajilla ja rehtorilla on paperilla paljon enemmän oikeuksia kuin ennen, niin käytännössä asia on jopa päinvastainen koska asioita tulkitaan niin eri lailla kuin aiemmin.
Päiväkotien puolella missä laissa ei ole säädetty henkilökunnalle minkäänlaisia kurinpito-oikeuksia on vielä aika paljon voimassa tuota aiemman mallista ajattelua missä katsotaan, että oikeus pakkokeinojen käyttöön kasvatustarkoituksessa on olemassa vaikka niistä ei ole laissa säädettykään. Mutta suhtautuminen on muuttumassa sielläkin, ja siinä ollaan sitten ongelmissa kun mietitään saako vaikkapa 2-vuotiasta ottaa kädestä kiinni jos hän ei halua siirtyä sinne minne hoitaja toivoo.
Jos hommaa haluttaisiin järkevöittää niin varmasti voitaisiin laissa säätää, että henkilökuntaan kuuluvalla on yksiselitteinen oikeus käyttää voimakeinoja, tutkia tavarat ja ottaa haltuun tavaroita aina kun hän katsoo sen kasvatuksellisesti tarkoituksenmukaiseksi. Se että näin ei toimita kertoo nykyisestä kasvatuskulttuurista missä painotetaan hyvin voimakkaasti lapsen oikeuksia ja halutaan selvittää asiat puhumalla jopa silloinkin kun se ei käytännössä ole realistista.
Sarek1
Ylipäällikkö
Aihe liittyy lastensuojeluun ja EOA:n tulkintoihin yhteydenpidosta ja siihen liittyvästä rajoittamisesta. Tulkinta on ohjannut tanakasti matkapuhelimen käytön rajoittamisen mahdollisuuksia myös koulussa. Peri Aatteen kirkkaudessa on kuitenkin kätevästi unohtunut, että älypuhelimet ovat pääasiallisesti monitoimilaitteita, joissa on myös puhelinomnaisuus. Niitä käytetään ensisijaisesti muuhun kuin puhelun soittamiseen somen, pikaviestien ja kivojen kissavideoiden viedessä mitalisijat. Nämä alustat ovat mahdollistaneet väärinkäytökset ja äärimmillään myös laitteita käyttävien lasten hyväksikäytön.
TAlebanien PuuhIa nämä eivät Ole, RÄväkkäTä ja Yksisilmäistä ajojahtia tämä sen sijaan on ollut. Read my lips: oikeusperiaate ja sen kyklooppikatseinen tulkitseminen -> varma lipsahdus ojan puolelle. Nyt kun karu todellisuus on lyönyt ideologialle mustan silmän, heiluri vaihtaa suuntaa ällistyttävän nopeasti. Tässä välissä olemme ehtineet uhrata kokonaisia ikäluokkia aikamme digitaalisen Molokin palvonnalle.
Nyt tehtävä kurssin korjaus monitoimilaitteen käyttöön kouluissa ja ylipäätään lapsilla on tervetullut muutos. Laitepuolella nuoremmilla koululaisilla yleistyvät nopeasti kellopuhelimet, joissa someominaisuuksia on suitsittu pois. Samaan aikaan markkinoidaan liikettä lääkkeeksi ja kännykkäkooman sijakkeeksi, mikä kuulostaa pöytälaatikkoruno ”koulukommandon” kanssa samaan genreen kuuluvalta sulosoinnulta.
Mitäpä palstan opettajatyöläiset ovat mieltä tästä: Esimerkiksi Britanniassa kandidaatin tutkintoon valmistutaan tyypillisesti n. 21-vuotiaana. Suomessa lukema taitaa olla useita vuosia korkeampi. Raimo Sailas kirjoitti aiheesta useasti Kanava-lehdessä; hänen pontimena oli Suomen moneen kilpailijamaahan verrattuna molemmista päistä lyhyemmät työurat. Olisi saatava muutos.
Mielestäni yksi keino olisi kylmänviileä luopuminen pääsykokeista ja vatuloinneista ja suora pääsy korkeakoulutukseen ja ensimmäisen lukukauden käyttö karsijana niin, että opintorahaa/opintolainaa saavan pitäisi saada tietty määrä opintopisteitä saadakseen em. tukea (omilla rahoillaan opiskeleva tietenkin saisi jatkaa kirjoilla oloa). Lisäksi nopeasti valmistuvalle voisi olla jonkinlainen taloudellinen porkkana.
Pelkkä yo-tutkinnon arvosanojen käyttö pääsykokeena on mieletöntä siitä syystä, että se käytännössä tekee lukiosta vain monivuotisen pääsykokeen; yo-tutkintohan on itsessään menettänyt täysin arvonsa, mihinkään työpaikkaan ei riitä yo-tutkinnon suoritus. Enää ei yo-tutkinnolla pääse nimismieheksi.
Mielestäni yksi keino olisi kylmänviileä luopuminen pääsykokeista ja vatuloinneista ja suora pääsy korkeakoulutukseen ja ensimmäisen lukukauden käyttö karsijana niin, että opintorahaa/opintolainaa saavan pitäisi saada tietty määrä opintopisteitä saadakseen em. tukea (omilla rahoillaan opiskeleva tietenkin saisi jatkaa kirjoilla oloa). Lisäksi nopeasti valmistuvalle voisi olla jonkinlainen taloudellinen porkkana.
Pelkkä yo-tutkinnon arvosanojen käyttö pääsykokeena on mieletöntä siitä syystä, että se käytännössä tekee lukiosta vain monivuotisen pääsykokeen; yo-tutkintohan on itsessään menettänyt täysin arvonsa, mihinkään työpaikkaan ei riitä yo-tutkinnon suoritus. Enää ei yo-tutkinnolla pääse nimismieheksi.
Pihkakoski
Ylipäällikkö
Linkin uutisoinnissa lempinarinani - vaikkakin vastentahtoisen sellaisen aiheessa liikutaan:
”Enemmän on lapsia, jotka ovat että minulle-nyt-heti-kaikki. Ja että ’Minä päätän’ ja ’Minä määrään’. Jos joku sanoo toista, se aiheuttaa kovasti hankaluuksia vaikka leikeissä”, Rantala kertoo.
www.hs.fi
Ken kuritta kasvaa, sille köpelösti käy (ml. ympäristö).
”Enemmän on lapsia, jotka ovat että minulle-nyt-heti-kaikki. Ja että ’Minä päätän’ ja ’Minä määrään’. Jos joku sanoo toista, se aiheuttaa kovasti hankaluuksia vaikka leikeissä”, Rantala kertoo.
Lapset | Esikoulussa huomaa, miten monella aikuisella vanhemmuuden taidot ovat hukassa
Minä ensin -asenne näkyy yhä useammassa eskarilaisessa, sanoo varhaiskasvatuksen opettaja Tanja Rantala.
www.hs.fi
Linkin uutisoinnissa lempinarinani - vaikkakin vastentahtoisen sellaisen aiheessa liikutaan:
”Enemmän on lapsia, jotka ovat että minulle-nyt-heti-kaikki. Ja että ’Minä päätän’ ja ’Minä määrään’. Jos joku sanoo toista, se aiheuttaa kovasti hankaluuksia vaikka leikeissä”, Rantala kertoo.
Ken kuritta kasvaa, sille köpelösti käy (ml. ympäristö).Lapset | Esikoulussa huomaa, miten monella aikuisella vanhemmuuden taidot ovat hukassa
Minä ensin -asenne näkyy yhä useammassa eskarilaisessa, sanoo varhaiskasvatuksen opettaja Tanja Rantala.
Kasvatus on muuttunut sekä kodeissa että päiväkodeissa/kouluissa. Ennen pyrittiin enemmän muodollisen auktoriteetin ylläpitoon, ja jos lapsi oli itsepintaisesti tottelematon niin yleensä ei arkailtu ottaa lapsen kanssa "konfliktia" eli pakottaa ja painostaa lasta esim. rangaistuksin.
Nykyisin konflikteja vältellään. Sen sijaan lasta pyritään harhauttamaan vähemmän häiriötä aiheuttavan toiminnan pariin (eli kodeissa usein annetaan vaikkapa puhelin tai tabletti lapselle käteen), puhutaan lapsen kanssa tunteista ja korostetaan positiivista ja opastavaa lähestymistapaa.
Nykyisen kasvatustyylin keskeisin heikkous on siinä, että jos lapset eivät anna johtaa itseään harhaan vaan päättävät ottaa konfliktin aikuisen kanssa, niin lapsilla on aika hyvät mahdollisuudet voittaa se konflikti. Tämä tietysti rapauttaa aikuisen auktoriteettia usein pahastikin.
Viimeksi muokattu:
vonrehausen
Luutnantti
Varmaan monissa kodeissa näinkin, kuinkakohan yleistä lepsuilu kuitenkaan on. Onko tästä jotain tutkimusta? Lehdistössä nyt aina rummutetaan jotain päivän muotikasvatushömppää.
Meillä käytetään kehittämääni kolmen R metodia. Rajat, rakkaus ja reiluus yleisinä periaatteina olemme kolmea lastamme kasvattaneet. Voi olla että tehdään aika paljon asioita eri tavalla kuin muualla. Ei ole kännyköitä, tabletteja lapsilla, telkkaria ja YT katsotaan toki joskus isolta ruudulta. Ruokaa ei jätetä syömättä ja jos jätetään niin se menee jääkaappin ja tulee seuraavana päivänä nenän eteen. Lapset syövät kaikkea, okei no ei maksapihvejä mutta kaikkia muuta. Ruokahävikkiä ei synny juurikaan. Joskus menetään maltti jos lapset ei tottele eikä sitä vältellä. Lapset ei ikinä voita konflikteja meillä, me laadimme säännöt ja niitä noudatetaan. Kylppärissä tai parvekkeella lapset on jäähyllä välillä. Toki tehdään paljon kivoja juttuja yhdessä koko ajan vastapainoksi. Ja yritetään pyytää toisiltamme anteeksi jos on tarpeen.
Ihan helvetin yleistä on sekä lapsen mukavuusalueella operointi koko ajan ja kasvatuksen ulkoistaminen kännykälle tai tabletille heti kun se vaan kädessä pysyy.
Sekä itse pitämissäni että lasteni vanhempainilloissa minua katsotaan kuin jotain paranormaalia olentoa, kun kerron, että maksan kännykän ja liittymän joten Family Link lopettaa ruutuajan klo 19.30 ja sallii aamulla 7.00 ja kokonaisaika on rajoitettu iän mukaan.
vonrehausen
Luutnantti
Okei, täytyy muistaa tuo familylink sitten aikanaan. Kiitos vinkistä. Olen toivonut että ainakin maakunnissa lapset kasvaisivat vielä luonnosta nauttien ja terveidenTM arvojen mukaisesti kasvatettuina. Kaupungeissa on sitä degeneraatiota ja hömppää yleensä enemmän. Tietysti some on koukuttanut aikuiset koko maassa(?)
Viimeksi muokattu: