Kranaatinheittimistö

Harvemmin nähty kotimainen, Patria Vammas Standard Mortar, myös "Light"-nimeä käytetty, mikä kertoo suurimman eron 120KRH92:een verrattuna:
1520795662751.png
1520795699457.png
Aseita tehtiin vain muutama kappale, viimeiset myytiin keräilykappaleiksi Patrian Sastamalan toimipisteen lopetushuutokaupassa joulun alla 2012.

WEIGHTS

Barrel and breech piece 51 kg

Bipod 33 kg

Base plate 69 kg

Sight unit 2 kg

Weight in firing position 155 kg

Carriage 154 kg

Weight in travelling position 309 kg
 
Harvemmin nähty kotimainen, Patria Vammas Standard Mortar, myös "Light"-nimeä käytetty, mikä kertoo suurimman eron 120KRH92:een verrattuna:
Katso liite: 20046
Katso liite: 20047
Aseita tehtiin vain muutama kappale, viimeiset myytiin keräilykappaleiksi Patrian Sastamalan toimipisteen lopetushuutokaupassa joulun alla 2012.

WEIGHTS

Barrel and breech piece 51 kg

Bipod 33 kg

Base plate 69 kg

Sight unit 2 kg

Weight in firing position 155 kg

Carriage 154 kg

Weight in travelling position 309 kg

Onpa jännä, en ainakaan nopealla vilkaisulla näe eroa 92seen itse aseessa eikä ole mittakaavaakaan niin paha sanoa mistä se painonsäästö on otettu.
 
Ja en vissiin ole ainoa, joka pitää tuollaisia pieniä heittimiä varsin kiinnostavina. Tuossa vaan tulee se ikuisuusongelma vastaan, että vaikka ase olisikin varsin kätevän kokoinen, niin mukana ei saa kuskattua merkittävää määrää kranaatteja, ellei käytössä ole ajoneuvoja ja silloin sen aseen koko menettää merkitystään ja isompikin kelpaa. Sitä en sitten tiedä, että muuttaako mönkijät tätä asiaa.
 
Sveitsissä 1957 Ragnarilla oli sentään sadetakki ja baskeri; aseina 160 Krh/57 ja 120 Krh/41-53:
1520968959665.png
Oikealla aseen "luoja" insinööri Hans Otto Donner, joka juuri näihin aikoihin alkoi siirtää patenttejaan rakastajattarelleen paronitar Ilyana von Thyssen-Bornemiszalle, Tampellan ulottumattomiin:
1520969084964.png
Vastalevyn alla ylimääräinen (teräksinen?) kuormantasauslevy:
1520969186948.png
 
Last edited by a moderator:
Vuosia sitten tein alunperin työkäyttöön esitelmän, jonka viimeisin version on "KRANAATINHEITTIMET 1. MAAILMANSODASTA VUOTEEN 2017 - suomalainen näkökulma". Myöhempinä vuosina olen esittänyt sitä eri harrastusfoorumeilla, joten kait se tännekin sopii.

Kuvia ja sivuja on sen verran paljon, että foorumisofta kyykyttyy, jos juttua yrittää julkaista yhtenä pätkänä, joten aikani kuluksi ajattelin tyrkätä tänne sivun silloin, toisen tällöin. Jos tulee kysyttävää / lisättävää, kysykää / lisätkää. Ja jos alkaa nyppiä jotakuta, lopettaminenkin onnistuu.

Tekstiä on kovin vähän, sillä se tulee esitystilanteessa suoraan päästäni; pahoitteluni.

Dia 2/83
1520970910752.png
Dia 3/83
1520970947539.png
 
Oikealla aseen "luoja" insinööri Hans Otto Donner, joka juuri näihin aikoihin alkoi siirtää patenttejaan rakastajattarelleen paronitar Ilyana vo Thyssen-Bornemiszalle, Tampellan ulottumattomiin:
Tuollaisesta en ollutkaan kuullut. TV2 tai paremminkin sen aikaisempi edeltäjä Tesvisio olisi voinut tehdä tositapahtumiin perustuvan draamasarjan vuosia tai vuosikymmeniä ennen Peyton Placea ja Dallasta.
 
Postaukseeni #2,060 / Feb 13, 2018 liittyen 160 krh:n tulinopeudesta:

KAM 37/63 / 15. & 19.02.1963 mukaan 2 h harjoitellut miehistö pääsi 160 krh:lla tulinopeuteen 7 ls/47 s ja 9 ls/1 min 3 s eli käytännössä 9 ls/min (!) tahtiin, käytössä 2 lataajaa ja 2 putken nostajaa.

Ammuksen paino oli 38 kg (normaalisti 40...45 kg) eli 342 kg/min, mikä 120 krh:llä vastaisi noin 27 ls/min tahtia!

Ajosta ampumakuntoon aikaa kului 2 min 10 s (ilman vastalevyn kuopan kaivamista ja suunnan ottoa suuntakehältä), ampumakunnosta ajoon 1 min 30 s.
 
Back
Top