J0h1F
Ylipäällikkö
Mietin itse, että tuo hidastaisi ja vaikeuttaisi ryhmän käyttöä, ainakin jos ne tosiaan kulkisivat ryhmien mukana, ja vaikeuttaisi muun aseistuksen kuljettamista (luovuttaisiinko esim. osasta sinkoja ja yhdestä konekivääristä jotta heitin ampumatarvikkeineen kulkisi mukana?). Ei sillä yhdellä ryhmällä kuitenkaan toimita yksin, niin miksi sillä pitäisi olla kommandoheitin mukana? Jollain sissityyppisellä ryhmällä siitä voisi olla rajoitetusti hyötyä, silloinkin näkisin sen lähinnä joukkuetasalla olevana.Ajatukseni on siis periaatteessa sama kuin kranaatinlaukaisimien: yksi ryhmästä on 'krenatööri' esimerkiksi tukipartiossa, joka voi tukea ryhmäänsä suoraan, nopeasti. En ajatellut tuollaista Kurz-heitintä, sillä vaikka itse heittimen paino puolitetaan, tuo on silti liian raskas kantaa ja ammukset painavat. 50-60 mm Commando-heitintä pystyy kantamaan yksi mies ja siihen myös kohtuullisesti paukkuja.
Verrattuna kranaattilaukaisimeen etu on siinä, että
1) siinä on silti vähän enemmän potkua kuin 30-40 mm kranaatissa
2) kranaattilaukaisin on enemmän suorasuuntausase ja epäsuorassa se on epätarkempi (tukeminen olkapäähän, ei tietoa tarkasta kulmasta jne). Suomalainen maasto on kuitenkin usein pienipiirteistä, jolloin suoraa tuliyhteyttä ei ole. Heittimellä tulta saadaan 'sen pienen kumpareen' taakse missä vihollisen ryhmä on.
Keskitettyyn krh:n nähden etuja:
1) Nopeampi.
2) KRH:n tulenkäytössä on prioriteettilista, mitä tuossa ketjussakin ukrainalaisten tulenkäytöstä puhuttiin. Tulenkäyttö on keskitettyä ja suunniteltua. Siitä päättää jojo tai komppaukko yhdessä tulenjohtajien kanssa. 3x heittimillä ei lähdetä jahtaamaan yksittäistä kk-pesäkettä tai vihollisryhmää (vaikka tarkkuus siihen riittäisikin). Lisäksi kranaatteja on varattu tietty määrä.
3) krenatööri on paikalla, ja voi tukea oman ryhmänsä taistelua. Ei sillä ole samaa vaikutusta kuin 3x81 mm heittimen iskulla, mutta käytetäänhän meillä käsikranaattejakin. Ideana siis käsikranaatti, joka lentää vähän pidemmälle ja tarkemmin.
Pienoisheittimen tehoa kritisoidaan, mutta silti halutaan kranaattilaukaisimia? Mitä 40 mm matalakorkeapaine-kranu on syönyt sellaista, mitä ei saada 50-60 mm heittimellä (muuta kuin ontelo)?
Ranska, Britannia, Itävalta ja monet muut maat ovat käyttäneet noita jo ensimmäisestä maailmanrähinästä asti. Kai niillä jotain etuakin on nähty olevan.
Kyse on siis täydentävästä, ei korvaavasta järjestelmästä.
Ukraina lienee eri juttu, kun siellä johtamistoiminta näyttää olevan aika puutteellista ja ryhmät ovat yksinään vastuussa joistain alueista ilman kunnollista tukea, mutta meillä ei vallitse samanlaiset olosuhteet.
Asia ei suoraan liity krh:oon, tai no, kranaatteja heitellään: miksi RK95:een haluttiin kiväärikranaattien ampumisominaisuus? Oliko tämä Silloisen Sodan eli Jugoslavian hajoamissotien ylitulkintaa? Jugothan tykkäsivät ammuskella kiväärikranaatteja. Asia päätyi kuitenkin jopa Taistelukenttä-videoon. Tästä saa kuvan, että kovasti oltiin ajamassa kranaattia pyssyn piippuun, mutta paukkupatruuna unohtui?
Kiväärikranaattien osalta havaittiin, että niiden tarkkuus ja käytettävyys metsämaastossa olivat liian heikot.Eli havaittiin ongelma, päätettiin ratkaista se vanhanaikaisella tavalla, suunniteltiin uusi ase sen ympärille (mikä teki siitä painavamman ja kalliimman) ja sitten huomattiin, että on halvempaa ostaa porukalle lisää kessejä kuin kiväärikranaatteja?
No, onneksi hankintaosaaminen on kehittynyt noista päivistä.
Tuo kokeiltu belgialainen/ranskalainen malli olisi toiminut ihan tavallisilla patruunoilla, siinä oli luotiloukku.
M203 kyllä asentuisi RK 95:een, mutta siitä tulisi aivan liian etupainoinen enää järkevästi rynnäkkökiväärinä käytettäväksi. Tästähän on se yksi kuvakin M203:n koekäytöstä RK:ssa.PV:llä tajuttiin jv:n heikko suora-ammuntakyky jä lähdettiin etsimään parannusta. Jenkkien M203 ei sopinut ja etsittiin vaihtoehto josta muut olivat jo luopumassa.
Kuka sen 100mm moottorilavettisen pst-kanuunan ideoi?
Pääesikunnan jalkaväkitoimisto: 1986 poistetuille PaK 40:lle (75 PstK 40) haluttiin korvaaja, jonka kantama olisi parempi kuin lähipanssarintorjunnalla. Mustia ei pidetty tarkoitukseen täysin sopivana sen takavaara-alueen vuoksi (ilmeisesti ajatuksissa oli Salpalinja ja muut kanta- tai kenttälinnoitetut asemat). Jalkaväkitoimisto speksasi aseen käyttämään tosiaan D-10:n a-tarviketta ja putkea peräkappaleineen ja rekyylikoneistoineen. Tampella teki työtä käskettyä, ja prototyyppi toimitettiin PV:lle 1989, ase tuli kenttäkokeisiin 1990 tammikuussa, ja heinäkuussa 1991 aseprojekti peruttiin, liekö Persianlahden sodalla ja Neuvostoliiton romahtamisella sitten ollut päätökseen vaikutusta.En osaa sanoa, kun en ole koskaan sellaista nähnyt.
Mode: löysin kuvat ja tekstin. Näyttää ihan puhtaalta Tampellan omalta kehitykseltä.
Tämä lienee ollut vaikuttamassa päätöksen pohjalla.Kai siinä ajateltiin, että käytetään hyväksi T-55 ampumatarvikeita. Belgialaisella nuolella oli todella hyvä läpäisy ja varmasti olisi edelleen.
Pst-ohkusten ongelmana oli hinta ja saatavuus sekä idästä ja lännestä.
Viimeksi muokattu: