Kranaatinheittimistö

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Samses
  • Aloitus PVM Aloitus PVM
Ajatukseni on siis periaatteessa sama kuin kranaatinlaukaisimien: yksi ryhmästä on 'krenatööri' esimerkiksi tukipartiossa, joka voi tukea ryhmäänsä suoraan, nopeasti. En ajatellut tuollaista Kurz-heitintä, sillä vaikka itse heittimen paino puolitetaan, tuo on silti liian raskas kantaa ja ammukset painavat. 50-60 mm Commando-heitintä pystyy kantamaan yksi mies ja siihen myös kohtuullisesti paukkuja.

Verrattuna kranaattilaukaisimeen etu on siinä, että

1) siinä on silti vähän enemmän potkua kuin 30-40 mm kranaatissa

2) kranaattilaukaisin on enemmän suorasuuntausase ja epäsuorassa se on epätarkempi (tukeminen olkapäähän, ei tietoa tarkasta kulmasta jne). Suomalainen maasto on kuitenkin usein pienipiirteistä, jolloin suoraa tuliyhteyttä ei ole. Heittimellä tulta saadaan 'sen pienen kumpareen' taakse missä vihollisen ryhmä on.

Keskitettyyn krh:n nähden etuja:

1) Nopeampi.

2) KRH:n tulenkäytössä on prioriteettilista, mitä tuossa ketjussakin ukrainalaisten tulenkäytöstä puhuttiin. Tulenkäyttö on keskitettyä ja suunniteltua. Siitä päättää jojo tai komppaukko yhdessä tulenjohtajien kanssa. 3x heittimillä ei lähdetä jahtaamaan yksittäistä kk-pesäkettä tai vihollisryhmää (vaikka tarkkuus siihen riittäisikin). Lisäksi kranaatteja on varattu tietty määrä.

3) krenatööri on paikalla, ja voi tukea oman ryhmänsä taistelua. Ei sillä ole samaa vaikutusta kuin 3x81 mm heittimen iskulla, mutta käytetäänhän meillä käsikranaattejakin. Ideana siis käsikranaatti, joka lentää vähän pidemmälle ja tarkemmin.

Pienoisheittimen tehoa kritisoidaan, mutta silti halutaan kranaattilaukaisimia? Mitä 40 mm matalakorkeapaine-kranu on syönyt sellaista, mitä ei saada 50-60 mm heittimellä (muuta kuin ontelo)?

Ranska, Britannia, Itävalta ja monet muut maat ovat käyttäneet noita jo ensimmäisestä maailmanrähinästä asti. Kai niillä jotain etuakin on nähty olevan.

Kyse on siis täydentävästä, ei korvaavasta järjestelmästä.
Mietin itse, että tuo hidastaisi ja vaikeuttaisi ryhmän käyttöä, ainakin jos ne tosiaan kulkisivat ryhmien mukana, ja vaikeuttaisi muun aseistuksen kuljettamista (luovuttaisiinko esim. osasta sinkoja ja yhdestä konekivääristä jotta heitin ampumatarvikkeineen kulkisi mukana?). Ei sillä yhdellä ryhmällä kuitenkaan toimita yksin, niin miksi sillä pitäisi olla kommandoheitin mukana? Jollain sissityyppisellä ryhmällä siitä voisi olla rajoitetusti hyötyä, silloinkin näkisin sen lähinnä joukkuetasalla olevana.

Ukraina lienee eri juttu, kun siellä johtamistoiminta näyttää olevan aika puutteellista ja ryhmät ovat yksinään vastuussa joistain alueista ilman kunnollista tukea, mutta meillä ei vallitse samanlaiset olosuhteet.

Asia ei suoraan liity krh:oon, tai no, kranaatteja heitellään: miksi RK95:een haluttiin kiväärikranaattien ampumisominaisuus? Oliko tämä Silloisen Sodan eli Jugoslavian hajoamissotien ylitulkintaa? Jugothan tykkäsivät ammuskella kiväärikranaatteja. Asia päätyi kuitenkin jopa Taistelukenttä-videoon. Tästä saa kuvan, että kovasti oltiin ajamassa kranaattia pyssyn piippuun, mutta paukkupatruuna unohtui?
Eli havaittiin ongelma, päätettiin ratkaista se vanhanaikaisella tavalla, suunniteltiin uusi ase sen ympärille (mikä teki siitä painavamman ja kalliimman) ja sitten huomattiin, että on halvempaa ostaa porukalle lisää kessejä kuin kiväärikranaatteja?

No, onneksi hankintaosaaminen on kehittynyt noista päivistä.
Kiväärikranaattien osalta havaittiin, että niiden tarkkuus ja käytettävyys metsämaastossa olivat liian heikot.
Tuo kokeiltu belgialainen/ranskalainen malli olisi toiminut ihan tavallisilla patruunoilla, siinä oli luotiloukku.

PV:llä tajuttiin jv:n heikko suora-ammuntakyky jä lähdettiin etsimään parannusta. Jenkkien M203 ei sopinut ja etsittiin vaihtoehto josta muut olivat jo luopumassa.
M203 kyllä asentuisi RK 95:een, mutta siitä tulisi aivan liian etupainoinen enää järkevästi rynnäkkökiväärinä käytettäväksi. Tästähän on se yksi kuvakin M203:n koekäytöstä RK:ssa.

Kuka sen 100mm moottorilavettisen pst-kanuunan ideoi?
En osaa sanoa, kun en ole koskaan sellaista nähnyt.

Mode: löysin kuvat ja tekstin. Näyttää ihan puhtaalta Tampellan omalta kehitykseltä.
Pääesikunnan jalkaväkitoimisto: 1986 poistetuille PaK 40:lle (75 PstK 40) haluttiin korvaaja, jonka kantama olisi parempi kuin lähipanssarintorjunnalla. Mustia ei pidetty tarkoitukseen täysin sopivana sen takavaara-alueen vuoksi (ilmeisesti ajatuksissa oli Salpalinja ja muut kanta- tai kenttälinnoitetut asemat). Jalkaväkitoimisto speksasi aseen käyttämään tosiaan D-10:n a-tarviketta ja putkea peräkappaleineen ja rekyylikoneistoineen. Tampella teki työtä käskettyä, ja prototyyppi toimitettiin PV:lle 1989, ase tuli kenttäkokeisiin 1990 tammikuussa, ja heinäkuussa 1991 aseprojekti peruttiin, liekö Persianlahden sodalla ja Neuvostoliiton romahtamisella sitten ollut päätökseen vaikutusta.

Kai siinä ajateltiin, että käytetään hyväksi T-55 ampumatarvikeita. Belgialaisella nuolella oli todella hyvä läpäisy ja varmasti olisi edelleen.

Pst-ohkusten ongelmana oli hinta ja saatavuus sekä idästä ja lännestä.
Tämä lienee ollut vaikuttamassa päätöksen pohjalla.
 
Viimeksi muokattu:
Kiväärikranaattien osalta havaittiin, että niiden tarkkuus ja käytettävyys metsämaastossa olivat liian heikot.
Tuo kokeiltu belgialainen/ranskalainen malli olisi toiminut ihan tavallisilla patruunoilla, siinä oli luotiloukku.


M203 kyllä asentuisi RK 95:een, mutta siitä tulisi aivan liian etupainoinen enää järkevästi rynnäkkökiväärinä käytettäväksi. Tästähän on se yksi kuvakin M203:n koekäytöstä RK:ssa.



Pääesikunnan jalkaväkitoimisto: 1986 poistetuille PaK 40:lle (75 PstK 40) haluttiin korvaaja, jonka kantama olisi parempi kuin lähipanssarintorjunnalla. Mustia ei pidetty tarkoitukseen täysin sopivana sen takavaara-alueen vuoksi (ilmeisesti ajatuksissa oli Salpalinja ja muut kanta- tai kenttälinnoitetut asemat). Jalkaväkitoimisto speksasi aseen käyttämään tosiaan D-10:n a-tarviketta ja putkea peräkappaleineen ja rekyylikoneistoineen. Tampella teki työtä käskettyä, ja prototyyppi toimitettiin PV:lle 1989, ase tuli kenttäkokeisiin 1990 tammikuussa, ja heinäkuussa 1991 aseprojekti peruttiin, liekö Persianlahden sodalla ja Neuvostoliiton romahtamisella sitten ollut päätökseen vaikutusta.


Tämä lienee ollut vaikuttamassa päätöksen pohjalla.
Mäkin olen nähnyt kuvan, tarkoitin, ettei yhdistelmästä olisi saatu toimivaa.
 
Mietin itse, että tuo hidastaisi ja vaikeuttaisi ryhmän käyttöä, ainakin jos ne tosiaan kulkisivat ryhmien mukana, ja vaikeuttaisi muun aseistuksen kuljettamista (luovuttaisiinko esim. osasta sinkoja ja yhdestä konekivääristä jotta heitin ampumatarvikkeineen kulkisi mukana?). Ei sillä yhdellä ryhmällä kuitenkaan toimita yksin, niin miksi sillä pitäisi olla kommandoheitin mukana? Jollain sissityyppisellä ryhmällä siitä voisi olla rajoitetusti hyötyä, silloinkin näkisin sen lähinnä joukkuetasalla olevana.
Ranskalaisilla sellainen kuuluu jokaiseen jv-ryhmään joukkueessa (poislukien komentoryhmä ja pst-ryhmä), ja siitä idean sainkin. Tietysti, fransmannit ovat motorisoituja ja mekanisoituja paljon pidemmälle kuin meidän talonpoikasarmeijamme, joten vertailu ei välttämättä yhden suhde yhteen.

 
[/QUOTE]
Ranskalaisilla sellainen kuuluu jokaiseen jv-ryhmään joukkueessa (poislukien komentoryhmä ja pst-ryhmä), ja siitä idean sainkin. Tietysti, fransmannit ovat motorisoituja ja mekanisoituja paljon pidemmälle kuin meidän talonpoikasarmeijamme, joten vertailu ei välttämättä yhden suhde yhteen.

Mjoo, ranskalaisilla sen toki ymmärtääkin myös, heillä kun joukkojen pääasialliset tehtävät ovat kuitenkin matalan intensiteetin konflikteissa, joissa esim. partioivan ryhmän tai ryhmien/joukkueen pitää kyetä vaikuttamaan itsenäisesti, ja lähin saatavilla oleva tuki on puolen tunnin valmiudessa tuleva ilmatuki esim. väijytykseen joutuessa, jos toiminta ei ole osana isompaa operaatiota. Silloin varmasti tuo onkin paikallaan. Partioautossa tai miehistönkuljetusajoneuvossa tuo myös kulkee vaivatta.
 
Ranskalaisilla sellainen kuuluu jokaiseen jv-ryhmään joukkueessa (poislukien komentoryhmä ja pst-ryhmä), ja siitä idean sainkin. Tietysti, fransmannit ovat motorisoituja ja mekanisoituja paljon pidemmälle kuin meidän talonpoikasarmeijamme, joten vertailu ei välttämättä yhden suhde yhteen.

Briteillähän oli vastaava 51mm heitin joukkueissa, mutta ne on ilmeisesti jo poistettu.
 
Briteillähän oli vastaava 51mm heitin joukkueissa, mutta ne on ilmeisesti jo poistettu.

Poistettu ja korvattu 60 mm heittimillä.


Sittemmin poistivat myös ne 60 milliset.


New 60mm Infantry Mortar from Rheinmetall​

ded48de220d485a45825e0b9cfdfc001

By Leigh N in Ammunition, Artillery, Companies, Daily News, Defense, Ordnance August 14, 2019



Tweet
Share
Pin
0 Shares
Rheinmetall Waffe Munition has announced the RSG60, a 60mm man-pack mortar that can be configured based on role and tasking. The tube can reconfigured in as little as 30 seconds from the infantry variant with base plate and monopod to the handheld commando version.
The RSG60 weighs in at just under 16 kilograms in infantry mode and less than half that, at 6.8 kilograms, in commando mode. The infantry variant offers ranges out to 3700 meters whilst the commando offers a respectable 2000 meters, far out-distancing underslung grenade launchers (UGL) which are often argued have replaced the light mortar in the infantry platoon. The British Army for instance have recently retired the 60mm mortar after purchasing it as an urgent operational requirement to replace their 51mm on operations in Afghanistan with the claim that the L123A2 UGL could provide the necessary indirect fire capability.
The feedback from British users in Helmand province is mixed with high praise sung for the 51mm in most quarters whilst the 60mm seems to have been under-utilised. The reason is likely the early lack of comprehensive 81mm and artillery coverage during the 2006 and 2007 fighting seasons for isolated patrol bases, forcing the infantry to rely heavily on their organic weapons systems.
The 60mm M224 and M224A1 remain on the TO&E (table of organisation and equipment) of the US Army and Marines at company level. Within SOF (special operations forces), the weapon remains popular, fielded by Army Special Forces teams and Ranger companies. A 60mm platform has also recently been adopted by Australia’s 2 Commando against the wider Australian Army decision to adopt the Heckler and Koch GMG grenade launcher in lieu of a 60mm indirect fire platform.
p1748757.jpg
The new RSG60 (Rheinmetall)
The selling point of the RSG60 is likely more one of commonality that will appeal to simplifying logistics – one type of mortar for both SOF and conventional infantry – rather than the ability to rapidly reconfigure which, like many weapons systems sold on modularity, would be rarely required on operations. The RSG60 could see a role in its commando variant with airborne and air assault forces whilst mechanised infantry could employ the infantry variant.
Rheinmetall offers the IHE or Insensitive High Explosive (IHE) round for the RSG60 which according to the company offers similar kinetic effects as a standard 81mm HE round. They also offer standard high explosive (HE) and illumination including infra-red only, and a range of obscurant smoke rounds.
 
Mie oon miettinyt, että olisko kamikasedrone parempi kuin pieni heitin. Tietysti on hiukan kalliimpi kuin heittimen ammus, mutta kaikoohjattava voisi olla tarkempi. Joukkueeseen lisää drone partio tiedusteluun ja noita itsemurhadroneja käyttämän. Toinen mies etsisi/tiedustelisi etumaastoa ja toinen mies tuhoaisi kohteet toisella dronella.
 
Onhan näistä 60mm heittimistä ollut aikaisemminkin juttua mutta miten tuollainen mahtaisi Suomen metsäisessä maastossa toimia vaikkapa herätesytyttimellä? Olisiko vain liian kallis tuhnu ja liian vähän sirpaleita? Joukkueen tukiaseenahan moinen voisi tietyissä tilanteissa olla ihan mukava lisä.
 
Mie oon miettinyt, että olisko kamikasedrone parempi kuin pieni heitin. Tietysti on hiukan kalliimpi kuin heittimen ammus, mutta kaikoohjattava voisi olla tarkempi. Joukkueeseen lisää drone partio tiedusteluun ja noita itsemurhadroneja käyttämän. Toinen mies etsisi/tiedustelisi etumaastoa ja toinen mies tuhoaisi kohteet toisella dronella.
Itse olen miettinyt työparia drone-pienoisheitin esim lentokenttiä vastaan. En välttämättä siten, että itse käyttäisimme, mutta meitä vastaan voidaan käyttää. Pienoisheittimellä saa nopeaa ja tarkkaa tuhoa aikaan katveen takaa. Jos joku sanoo, että "ei aiheuta tarpeeksi tuhoa", olkaa hyvä ja käykää heittelemässä käsikranaatteja Hornetin viereen ja katsokaa mitä tapahtuu. Varsinkin kun naapurilta löytyy pieniä heittimiä, kuten tämä:

 
Itse olen miettinyt työparia drone-pienoisheitin esim lentokenttiä vastaan. En välttämättä siten, että itse käyttäisimme, mutta meitä vastaan voidaan käyttää. Pienoisheittimellä saa nopeaa ja tarkkaa tuhoa aikaan katveen takaa. Jos joku sanoo, että "ei aiheuta tarpeeksi tuhoa", olkaa hyvä ja käykää heittelemässä käsikranaatteja Hornetin viereen ja katsokaa mitä tapahtuu. Varsinkin kun naapurilta löytyy pieniä heittimiä, kuten tämä:


Et ole ainoa asiaa miettinyt. Ja entäpä olkapääohjukset (Strela-Blok)? Mutta lentotukikohdan puolustus ei ala verkkoaidasta.


Hieman vanhempaa ja yksityiskohtaisempaa skenaariota kylmän sodan ajoilta Euroopasta. Geneerinen USAF:n hävittäjälaivueen päätukikohta Saksassa joutuu hyökkäysten kohteeksi. Ensin tulee spetsnaz-joukot salakuljetettuine aseineen (pistoolit, rynkyt, tarkkuuskiväärit, räjähteet, miinat, kertasingot, olkapääohjukset ja kranaatinheittimet...) ja paikalliset kommunistit toimivat tukiroolissa. Tukikohdan henkilöstöön on solutettu viisi agenttia/sabotööriä. Kolme päivää taistelujen alkamisesta maajoukot tulee laskuvarjopudotuksena pataljoona tukikohdan lähialueelle ja näin edes päin.

 
Onhan näistä 60mm heittimistä ollut aikaisemminkin juttua mutta miten tuollainen mahtaisi Suomen metsäisessä maastossa toimia vaikkapa herätesytyttimellä? Olisiko vain liian kallis tuhnu ja liian vähän sirpaleita? Joukkueen tukiaseenahan moinen voisi tietyissä tilanteissa olla ihan mukava lisä.

Metsässä iskusytyttimellä (kukkuu latvoissa, toivottavasti) ja avomaastossa herätesytyttimellä?
 
Mitä tapahtui heittimistön hyppykranaateille? Suomi ja Saksa käyttivät toisessa maailmansodassa 81mm heittimillä kranaatteja, jotka maahan osuessaan hyppäsivät takaisin ilmaan ja räjähtivät vasta sitten. Miksi ja milloin ne poistui käytöstä ja onko kellään tietoa sen tarkemmasta rakenteesta ja toimintatavasta sekä luotettavuudesta?
 
Kyselin joskus aiemminkin, mutta miksei kranaatinheittimiin ole ontelokranaatteja panssarintorjuntakäyttöön?

Silloin pohdin, että sytytin olisi hankala, koska räjähdys pitäisi saada lähtemään takaa, jotta ontelo muodostuu. Nyttemmin tajusin, ettei sekään olisi niin hankalaa, koska kevyemmissä 40 mm HEDP-ammuksissa sytytin nähtävästi ampuu miniatyyriontelon edestä kuparikartion taakse räjäyttäen näin varsinaisen räjähdysaineen.

hedp.jpg

Voisi luulla, ettei tuollainen kuparikartio ja sytytin maksaisi juuri mitään tavanomaisessa 81 mm sirpalekranaatissa. Puhutaan korkeintaan kymmenistä euroista. Samalla se lisäisi huomattavasti tehoa ajoneuvomaaleja vastaan - normaalissa 81 mm kranaatissahan on räjähdettä alle 1 kg, jonka riittävyys mitään panssaroitua maalia vastaan on kyseenalainen suorallakin osumalla. Toki perinteisiä sirpalekranaatteja tarvittaisiin yhä edelleen, mutta esim. miinoitteeseen pysähtynyttä vaunua vastaan tuollaisen ampumatarvikkeen luulisi olevan hyvinkin käyttökelpoinen, jos/kun tulta korjataan ja voidaan hakea osumat kohdalleen.
 
Kyselin joskus aiemminkin, mutta miksei kranaatinheittimiin ole ontelokranaatteja panssarintorjuntakäyttöön?

Silloin pohdin, että sytytin olisi hankala, koska räjähdys pitäisi saada lähtemään takaa, jotta ontelo muodostuu. Nyttemmin tajusin, ettei sekään olisi niin hankalaa, koska kevyemmissä 40 mm HEDP-ammuksissa sytytin nähtävästi ampuu miniatyyriontelon edestä kuparikartion taakse räjäyttäen näin varsinaisen räjähdysaineen.

Katso liite: 81540

Voisi luulla, ettei tuollainen kuparikartio ja sytytin maksaisi juuri mitään tavanomaisessa 81 mm sirpalekranaatissa. Puhutaan korkeintaan kymmenistä euroista. Samalla se lisäisi huomattavasti tehoa ajoneuvomaaleja vastaan - normaalissa 81 mm kranaatissahan on räjähdettä alle 1 kg, jonka riittävyys mitään panssaroitua maalia vastaan on kyseenalainen suorallakin osumalla. Toki perinteisiä sirpalekranaatteja tarvittaisiin yhä edelleen, mutta esim. miinoitteeseen pysähtynyttä vaunua vastaan tuollaisen ampumatarvikkeen luulisi olevan hyvinkin käyttökelpoinen, jos/kun tulta korjataan ja voidaan hakea osumat kohdalleen.
Itsellä ei heittimistä ole mitään käryä, viisaammat voi valaista minkälaiseen tarkkuteen päästään tyhmillä ammuksilla tuommoisella ihan perus 81/120mm heittimellä? Onko heittimen ominainen hajonta mitä luokkaa? Käykö huonolla tuurilla niin, ettei tule osumia jolloin olisi sama ampua sirpaletta? Eli kuinka kauan siihen yhteen maaliin uhrataan resursseja vrt jos olisi varattu ihan vartavasten Bofors STRIXiä tms älyammusta.
 
Itsellä ei heittimistä ole mitään käryä, viisaammat voi valaista minkälaiseen tarkkuteen päästään tyhmillä ammuksilla tuommoisella ihan perus 81/120mm heittimellä?

Viisaampi en ole, mutta ainakin kuullun mukaan 81mm ammus otti leirillä tankista kimmoketta ja jäi suutariksi.

Mutta esim. täällä sanotaan seuraavaa:
Modern, guided, mortars can be relatively accurate. The 81-mm and 120mm Roll Controlled Guided Mortar (RCGM) have a circular error probable (CEP- the radius of a circle within which half of all the weapons fired are expected to fall or explode) of less than 10 metres.
Näin parhaimmillan.

Eli saa siinä jo jonkin verran ampua, että osuu.
 
Viimeksi muokattu:
Itsellä ei heittimistä ole mitään käryä, viisaammat voi valaista minkälaiseen tarkkuteen päästään tyhmillä ammuksilla tuommoisella ihan perus 81/120mm heittimellä? Onko heittimen ominainen hajonta mitä luokkaa? Käykö huonolla tuurilla niin, ettei tule osumia jolloin olisi sama ampua sirpaletta? Eli kuinka kauan siihen yhteen maaliin uhrataan resursseja vrt jos olisi varattu ihan vartavasten Bofors STRIXiä tms älyammusta.

120 mm maksimikantamalle ammuttaessa puolet osuu 136 metrin säteelle keskipisteestä:

NATO 120 mm HE mortar projectiles have a nominal CEP of approximately 136 m at their maximum range, without the use of an advanced fire-control system. The use of a fire-control system (such as the M95/M96 Mortar Fire-Control System (MFCS)) significantly reduces the CEP of conventional NATO 120 mm HE mortar projectiles (Super & Kundel, 2007).

Mutta etäisyyden merkitys on ilmeisen iso. Venäjältä:

Russian 82 mm mortar 2Б14, О-832D / DU:

500 m - 100% hits in an ellipse of 53х13 m.

1000 m - ellipse 70х25 m.

2000 m - ellipse 120x48 m.

3000 m - ellipse of 168х58 m.

Eli totta kai osuminen on paljolti tuuripeliä. Yksittäistä maalia jahdatessa saisi varmasti kuluttaa kymmeniä ellei satoja kranaatteja optimaalisissakin olosuhteissa (lyhyehkö ampumaetäisyys, hyvä sää, osaava tulenjohtaja ja heitinmiehistö jne.). Tämän vuoksi en haikailisikaan moista ominaisuutta 120 mm heittimen kranaatteihin, vaan nimenomaan 81 mm heittimelle, jonka ampumaetäisyys on lyhyempi ja sitä myötä tarkkuus parempi. Tehokkain käyttötilanne olisi luonnollisesti sellainen pienelle alueelle jämähtänyt useiden vaunujen sumppu, joita Ukrainassa on aina välillä nähty.

Taka-ajatuksena tässä on, että iskusytytteinen sirpalekranaatti menettää joka tapauksessa ison osan tehostaan kenttään iskeytyessään. Sehän tulee melko suoraan maahan ja kranaatin etupää räjähtää maata vasten. Jos ontelo olisi maltillisen kokoinen, niin se ei siis edes juuri olisi pois kranaatin sirpalevaikutuksesta, vaan ammus toimisi käytännössä sirpalekranaatin veroisesti myös elävää voimaa vastaan. Mutta vaunun kannelle pudotessaan se olisi paljon tuhoisampi kuin tavallinen sirpalekranaatti. (Perinteiselle sirpalekranaatille olisi toki edelleen tarve herätesytyttimiä käytettäessä tai ammuttaessa iskusytytteisesti metsäisille alueille, jolloin kranaatin etupäänkin sirpaloitumisella on enemmän merkitystä.)
 
Taka-ajatuksena tässä on, että iskusytytteinen sirpalekranaatti menettää joka tapauksessa ison osan tehostaan kenttään iskeytyessään. Sehän tulee melko suoraan maahan ja kranaatin etupää räjähtää maata vasten. Jos ontelo olisi maltillisen kokoinen, niin se ei siis edes juuri olisi pois kranaatin sirpalevaikutuksesta, vaan ammus toimisi käytännössä sirpalekranaatin veroisesti myös elävää voimaa vastaan. Mutta vaunun kannelle pudotessaan se olisi paljon tuhoisampi kuin tavallinen sirpalekranaatti. (Perinteiselle sirpalekranaatille olisi toki edelleen tarve herätesytyttimiä käytettäessä tai ammuttaessa iskusytytteisesti metsäisille alueille, jolloin kranaatin etupäänkin sirpaloitumisella on enemmän merkitystä.)
Yleisen ase- ja asejärjestelmäopin luonnos (1998) kertoo, että pintaräjähdyksenä 160 g (0,16 kg) tnt murtaa paksuudeltaan 2 cm (=20 mm) panssarilevyn, joten tykistön ja heittimistön kranaatti räjähtäessään kykenee murtamaan 20 mm:n panssarilevyn.
Kirjan mukaan 10 cm:n (100 mm) panssarin murtamiseen pintaräjähdyksenä tarvitaan 20 kg trotyyliä, jonka murtamiseen tykistön tai kr-heittimien kranaattien räjähdysainemäärät eivät riitä.

Nammon 81 mm:n HE kranaatissa on 700 g TNT , joten yli 20 mm panssarilevy murtunee osumasta ilman onteloakin ja se kai riittänee "kevyesti panssaroitujen IFV ja APC kattopanssareiden murtamiseen ja niiden asetornien murtamiseen. Etuviistopanssarin mahdollinen monikerrosrakenne tuskin murtuu läpi asti.

PS: Ase- ja asejärjestelmäopin luonnoksessa (1998) oleva pintaräjähdystä ja panssarinmurtamista käsittelevä teksti ja laadutettu kaava on poistettu lopllisesta versiosta, 2001.
Onkohan luonnoksen tieto väärin vai muuten vaan "sattumalta" karsittu tekstiosuus lopullisesta julkisesta versiosta?? Jos tieto on väärin, niin sitten tämä minun viestini on puppua. Joskus olen yrittänyt etsiä jotain toista lähdettä pintaräjähdysvaikutuksesta panssariin, mutten ole löytänyt vahvistusta eo. Luonnokoen tiedolle. Ehkäpä pioneerialan tietäjät osaavat kommentoida asiaa....
 
Heitin on parhaimmillaan tuottamaan paljon sirpaleita suojautumattomia joukkoja vastaan, hyvällä hyöty/kustannussuhteella verrattuna muihin aseisiin. Tuollainen liikkuvan kaluston jahtaaminen toivotaan toivotaan -ampumisella ei kuulosta kovin mielekkäältä. Heitintulen tarkkuus ei ole edes oleellinen tankkeja vastaan, jos ne liikkuvat vähänkään. Yksittäistä pistemaalia voi jahdata, jos se pysyy paikallaan hutien jälkeenkin. Jättäisin vaunujen tuhoamisen tykistölle ja pst-miehille. Ja miksei tähän toimintaan suunniteltuihin lentoaseille. Panssarijääkäreillä, jotka suojaavat vaunuja, on heittimien maalialueella varmasti ikävämpää, jos sirpaleita lentää verrattuna satunnaisiin pst-ammuksiin. Eli panostaisin panssaroituja ajoneuvoja vastaan aseisiin, jotka osuvat kohteisiinsa lähes aina.
 
Back
Top