Kranaatinheittimistö

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Samses
  • Aloitus PVM Aloitus PVM
ERAkko kirjoitti:
Maskivarmennus on todennettu 1,6 m:n etäisyydellä edellä jäsen @Huge68 linkkaaman VTT/Deleted member 266 viestin mukaan.
Klikkaa laajentaaksesi...

VTT antama info joten siinä mielessä pitäisin tuota annettua varmistusetäisyyttä luotettavana. Täytyy kyllä sanoa, että onpa vähän.

ERAkko kirjoitti:
Jep, mutta eikös tuo ole aseen käytön / sijainnin / suuntauksen suoritusvirhe, jos heittimellä ammutaan "lehvästön / oksiston" läpi jo heti lähtövaiheessa.
Klikkaa laajentaaksesi...

Luulisi näin. Kuinka tuossa on onnistuttu ylipäänsä? Olen taisteluammuntaa seuratessani omin silmin nähnyt pari kappaletta 81 millisiä painuvan vetelään suohon räjähtämättä. Toki kyseessä on voinut olla joku harjoituskranaattikin, jossa sytytin on normaalia jäykempi. Sen perusteella itse voisin kuvitella, että ihan mistään kevyestä lehvästöstä ei kranaatti syty vaan vaatii osuman oikeasti tukevampaan oksaan. Ja se taas ihmetyttää kuinka tuo on annettu tapahtua, että käytännössä ammutaan puuta päin.
 
Viimeksi muokattu:
magitsu kirjoitti:
Britit ammusten ostoaikeissa.
https://twitter.com/x/status/1754571974708187222
Saa nähdä nouseeko Patrialla teltta.
https://twitter.com/x/status/1754584571729805539
Klikkaa laajentaaksesi...
Mielenkiintoinen hanke! Selvästi britit ovat selvittämässä 120 KRH:n hankintaa vakavalla aikomuksella. Hankittava a-tarvikemäärä (mm. 3000 sirpalekranaattia) mahdollistaa esimerkiksi kahden järjestelmän kattavat testit ja koulutuksen aloittamisen. Varsinaiseksi sota-ajan määräksi tuosta ei vielä ole. Ja a-tarvikkeissa on mielenkiintoinen jakauma, varsin paljon on tulossa testeihin savu- ja valoammuksia.
 
Hanski kirjoitti:
Ja a-tarvikkeissa on mielenkiintoinen jakauma, varsin paljon on tulossa testeihin savu- ja valoammuksia.
Klikkaa laajentaaksesi...
Haluavat ampua omat testit ampuma-arvojen saamiseksi/verifioimiseksi jokaiselle ammustyypille?
 
ak.tied kirjoitti:
Haluavat ampua omat testit ampuma-arvojen saamiseksi/verifioimiseksi jokaiselle ammustyypille?
Klikkaa laajentaaksesi...
Ensin varmasti eri järjestelmien koeammunnat ja sitten tosiaan testiammunnat eri ammustyypeille.
 
Eräässä keskustelussa oli seuraavanlainen kranaatinheittimistön tulitoimintaan liittyvä asia:
"Koska sääsanomaa ei ollut saatavilla, ammuimme hakuammunnan Pahkajärvellä tuolloin vielä Yrjö Heikillä, myöhemmin YH jäi pois ja Paavo Tyyne ammuttiin koko komppanialla kerta."

Monesta asiasta olen kuullut sen verran, että pääsee edes kartan reunalle, mutta tämä oli kerrassaan niin alan termiä, että joku voisi suomentaa.
 
JR49 kirjoitti:
Eräässä keskustelussa oli seuraavanlainen kranaatinheittimistön tulitoimintaan liittyvä asia:
"Koska sääsanomaa ei ollut saatavilla, ammuimme hakuammunnan Pahkajärvellä tuolloin vielä Yrjö Heikillä, myöhemmin YH jäi pois ja Paavo Tyyne ammuttiin koko komppanialla kerta."

Monesta asiasta olen kuullut sen verran, että pääsee edes kartan reunalle, mutta tämä oli kerrassaan niin alan termiä, että joku voisi suomentaa.
Klikkaa laajentaaksesi...
Tämä olisi helpompi selostaa kuvan avulla, mutta yritetään ilman! Pahkajärvi on ampuma-alue Vekaran vieressä siis lähellä Kouvolaa. Esimerkki on viime vuosisadalta, jolloin ei vielä oltu NATO-yhteensopivia ja lyhenteet äännettiin ihan kotiperäisillä kirjaimilla.

Epiksessä satunnaiset virheet sekä sää (tuuli lähinnä mutta myös ilmantiheys ja lämpötilat eri korkeudella) aiheuttavat sen, että tuli poikkeaa maalista, vaikka tulenjohtaja olisi paikantanut sen ihan oikein. Tuli voidaan aina korjata maaliin, mutta tehdä se joka kerta uutta maalia tulitettaessa olisi ammusten tuhlausta ja herättäisi vihollisen suojautumaan. Siksi tuli tarkistetaan ampumalla ns. tarkistusmaalia ja katsomalla mihin kuulat meni. Näin saadaan tykkimiesten kielellä tarkistuskorjaus. Kun se lisätään ampuma-arvoihin, menee sen jälkeen tuli heti sinne minne pitääkin.

Sääsanoman puute ei tietenkään saa estää ampumista, mutta ilmakerrosten tuuli- ja lämpötilatietoja ei silloin ole käytettävissä. Aikaisemmin oli useampia erilaisia tarkistusammuntaproseduureja, joista tällaiseen tilanteeseen sopii YH eli Yrjö Heikki. Se tarkoitti Yksitähysteinen tarkistusammunta Hakuammuntamenettelyllä. Haetaan siis korjaustekijät siirtämällä tuli maaliin. Silloin tuliasemista katsottuna sivusuunta muuttuu (lähinnä tuulen vuoksi) ja ampumaetäisyys amet kasvaa tai vähenee. Nämä ovat ne korjaustekijät, jotka lisätään seuraaviin laukauksiin.

Tarkistusammuntoja yksinkertaistettiin pitkin 1900-luvun jälkipuoliskoa ja sen vuoksi nämä hakuammuntametodit jäivät pois ohjesäännöistä 1990-luvulla. Niitä oli varsinkin krh:ssa vaikea opettaa varusmiehille ja ressuille, koska vihreälaattaisilla ainoastaan yksi AUK in käynyt alik toimi laskijana, tykkimiehillä oli sentää kokonainen laskentaryhmä. Jäljelle jäi mm. PikaTarkistus, joka oli tämä Paavo Tyyne. Sana "pika" oli aiheellinen, sillä sen sai ampua koko tuliyksikön (psto tai KrhK) yhdellä kerralla, kun taas em. hakuammuntajutut toteutettiin ainoastaan patterilla tai krh:ssa joukkueella. Lähes aina pikatarkistuksessa korjattiin ainoastaan ampumaetäisyyttä, koska tarkkojen sivuhavaintojen teko ei ollut varmaa. Virheethän ovat paljon suurempia pituussuunnassa.

Nämä kaikki on nyt historiaa, NATO-Suomen armeijassa jäljellä on ainoastaan TangoAlfa eli TarkistusAmmunta. Jääköön kertomatta, miten se nyt tehdään koska ohjesäännöt on kaikki salaisia.
 
Old Boy kirjoitti:
Tämä olisi helpompi selostaa kuvan avulla, mutta yritetään ilman! Pahkajärvi on ampuma-alue Vekaran vieressä siis lähellä Kouvolaa. Esimerkki on viime vuosisadalta, jolloin ei vielä oltu NATO-yhteensopivia ja lyhenteet äännettiin ihan kotiperäisillä kirjaimilla.

Epiksessä satunnaiset virheet sekä sää (tuuli lähinnä mutta myös ilmantiheys ja lämpötilat eri korkeudella) aiheuttavat sen, että tuli poikkeaa maalista, vaikka tulenjohtaja olisi paikantanut sen ihan oikein. Tuli voidaan aina korjata maaliin, mutta tehdä se joka kerta uutta maalia tulitettaessa olisi ammusten tuhlausta ja herättäisi vihollisen suojautumaan. Siksi tuli tarkistetaan ampumalla ns. tarkistusmaalia ja katsomalla mihin kuulat meni. Näin saadaan tykkimiesten kielellä tarkistuskorjaus. Kun se lisätään ampuma-arvoihin, menee sen jälkeen tuli heti sinne minne pitääkin.

Sääsanoman puute ei tietenkään saa estää ampumista, mutta ilmakerrosten tuuli- ja lämpötilatietoja ei silloin ole käytettävissä. Aikaisemmin oli useampia erilaisia tarkistusammuntaproseduureja, joista tällaiseen tilanteeseen sopii YH eli Yrjö Heikki. Se tarkoitti Yksitähysteinen tarkistusammunta Hakuammuntamenettelyllä. Haetaan siis korjaustekijät siirtämällä tuli maaliin. Silloin tuliasemista katsottuna sivusuunta muuttuu (lähinnä tuulen vuoksi) ja ampumaetäisyys amet kasvaa tai vähenee. Nämä ovat ne korjaustekijät, jotka lisätään seuraaviin laukauksiin.

Tarkistusammuntoja yksinkertaistettiin pitkin 1900-luvun jälkipuoliskoa ja sen vuoksi nämä hakuammuntametodit jäivät pois ohjesäännöistä 1990-luvulla. Niitä oli varsinkin krh:ssa vaikea opettaa varusmiehille ja ressuille, koska vihreälaattaisilla ainoastaan yksi AUK in käynyt alik toimi laskijana, tykkimiehillä oli sentää kokonainen laskentaryhmä. Jäljelle jäi mm. PikaTarkistus, joka oli tämä Paavo Tyyne. Sana "pika" oli aiheellinen, sillä sen sai ampua koko tuliyksikön (psto tai KrhK) yhdellä kerralla, kun taas em. hakuammuntajutut toteutettiin ainoastaan patterilla tai krh:ssa joukkueella. Lähes aina pikatarkistuksessa korjattiin ainoastaan ampumaetäisyyttä, koska tarkkojen sivuhavaintojen teko ei ollut varmaa. Virheethän ovat paljon suurempia pituussuunnassa.

Nämä kaikki on nyt historiaa, NATO-Suomen armeijassa jäljellä on ainoastaan TangoAlfa eli TarkistusAmmunta. Jääköön kertomatta, miten se nyt tehdään koska ohjesäännöt on kaikki salaisia.
Klikkaa laajentaaksesi...
Kiitos, luotinkin siihen, että suomennat tämän.
Olikin todella hepreaa nimittäin, noista ei ole mikään inttijuttu kertonut vuosien varrella, eikä ole tullut alan kirjallisuudessa vastaan.
 
Yhdessä postauksessa mainittiin, että on paikallaan kaivaa raskaan heittimen vastinlevyn alusta auki jos epäilyttää, että pinnan alla olisi kivi. Hoitaisiko maatutka saman asian ilman lapiointia?
 
Kortexx kirjoitti:
Täytyy se monttu kaivaa joka tapauksessa.
Klikkaa laajentaaksesi...
Juu, mutta jos näkee etukäteen, että maan alla on iso kivi tai kallionnurkka, niin voi aloittaa kaivamisen toisesta kohtaa. Ajansäästö ja turhan työn välttäminen olisivat nopeassa tilanteessa arvokkaita. Kriteereinä maatutkan hinta, käytön vaatima aika ja luotettavuus kivien etsinnässä.
 
Kuinkas syvälle pitää kaivaa... Eikös se mene ihan vaikka rautakangella tökkimällä nopeammin kuin viritellä maatutkaa käyttöön?
En ole korohoro mies mutta tietäjät tietää
 
PstJermu kirjoitti:
Kuinkas syvälle pitää kaivaa... Eikös se mene ihan vaikka rautakangella tökkimällä nopeammin kuin viritellä maatutkaa käyttöön?
En ole korohoro mies mutta tietäjät tietää
Klikkaa laajentaaksesi...
Routaiseen maahan on kyllä tuskaa tökkiä rautakangella, mutta lottoisin sen ja routapanoksen puolesta. En nyt äkkiä muista miten syvä piti olla, koko vastimen leveys ja se ehkä puoli metriä alas.
 
Kortexx kirjoitti:
Routaiseen maahan on kyllä tuskaa tökkiä rautakangella, mutta lottoisin sen ja routapanoksen puolesta. En nyt äkkiä muista miten syvä piti olla, koko vastimen leveys ja se ehkä puoli metriä alas.
Klikkaa laajentaaksesi...
Jos muisti ei tee pahemmin tepposia, oli vastinkuopan syvyys minimissään yhden pistolapion terällisen verran.
 
1709858029476.png

Kuva talteen foorumille. On kyllä pervon näköinen laitos ja liekö vain vertailutesteihin... Mutta josko se kävisi kaupaksi ihan sarjahankintana, kun nyt ollaan Natossa. Aiemmin liittoutumattomuushan ilmeisesti alensi AMOS/NEMO vientipotentiaalia.
 
Sinun täytyy kirjautua vastataksesi.
Back
Top