vastarannankiiski
Kenraali
Kun katsoo Groznyä Tsetsenian sodan kuvissa, voi tehdä sen johtopäätöksen että "kulmaa on otettu haltuun" vähän muunkin asevaikutuksen turvin kun pelkästään kiväärikaliperisella.
Kranaatinheittimistö
- Viestiketjun aloittaja Samses
- Aloitus PVM
Kun katsoo Groznyä Tsetsenian sodan kuvissa, voi tehdä sen johtopäätöksen että "kulmaa on otettu haltuun" vähän muunkin asevaikutuksen turvin kun pelkästään kiväärikaliperisella.
Kun katsoo Groznyä Tsetsenian sodan kuvissa, voi tehdä sen johtopäätöksen että "kulmaa on otettu haltuun" vähän muunkin asevaikutuksen turvin kun pelkästään kiväärikaliperisella.
Katso liite: 17824
Jep. Tuo on miltä mikä tahansa kaupunki näyttää kokonaisuudessaan, jos viholliselle annetaan aikaa toteuttaa itseään.
Raveni
Greatest Leader
Tänä päivänä ei ole vaihtoehto että istuttaisiin ja odotettaisiin vihollista. Täytyy olla aktiivinen ja kyetä olemaan aktiivinen.
Aktiivisuus ei yksinään kuitenkaan riitä, vaan pitää olla kyky iskeä kovasti heti alkuun. Mielellään vielä kauempaa, että vihollinen kykenee iskemään takaisin vain rajallisesti.
vastarannankiiski
Kenraali
Tässä on pientä ropleemaa meidän kannalta. Heillä kun on kaikkea mahdollista lentävää & paukkuvaa rullissaan ja usein meikäläisittäin katsottuna "riittävästi" aina pataljoonasta ylijohdon alaisiin joukkoihin. Prikaatitasolta löytyy kalustoa 30km kantamalle. Armeija-/rintamatasolta sitten 40km ja yli.
Itse on vähän hankala mieltää tilannetta, jossa meillä olisi mahdollisuus iskeä ryhmän tai joukkueen suoralla tulella siten, että heillä olisi teoreettisesti vaikea tai mahdoton ulottua omalla tulikannallaan meikäläiseen iskevään osaan. JV-ryhmän tulen ulottovuus on heillä likipitäin sama kun meillä, noin 600m luokkaa. Jos ryhmällä on vielä käytössään ajoneuvo varustettuna 14.5-30mm pääaseella, aletaan varmaan jo 2000m kantamaa tavoittelemaan.
Tässä asiassa pitää muistaa, että asiat ovat suhteellisia. Jos käyttöön saadaan kessi, kun aikaisemmin oli käytössä kasapanos, niin vihollisen mahdollisuudet ampua takaisin vähenivät huomattavasti, kun meidän ei heti alkuun tarvinnut päästä lähelle käyttämään kasapanoksia ja sitten vielä sen jälkeen päästä karkuun. Eli kaikki kehitys auttaa. Toisaalta, jos ihan suora tulivoima kasvaa, niin jäljelle jää vähemmän vihollisia ampumaan takaisin. Tästä hyvä esimerkki on tämä uuden taistelutavan mukainen ryhmä, jossa on kaksi konekivääriä.
Raveni
Greatest Leader
Siksi kirjoitinkin että täytyy kyetä olemaan aktiivinen.
Mie pidän nallepuvusta, miehistövyöstä, sissitelkkarista ja taistelujakkarasta..
edit. Unohin ruudullisen päiväpeiton
Viimeksi muokattu:
Kun miettii kuinka alipieni tväl-ryhmä on jääkärikomppanian huoltojoukkueessa, niin miten lie tykistön puolella
Siellä se on vielä pienempi! Johtajana tväl-au jolla on alaisenaan muistaakseni 3 kpl tkm. Ylempänä oleva lainaus taas liittyy aikaan 40 v sitten, jolloin kaikki tehtiin käsin samalla tavoin kun sota-aikoina. Mutta nyt on asiat toisin, sillä ne kolme ovat rekkakortillisia ammusajoneuvon kuljettajia. HuoltoK:n AJP:llä lastataan traktorien trukkipiikeillä kuormalavat autoon ja tuliasemissa hiiopilla tväl-monttuun. Joka sekin on koneella kaivettu.
130 K54:n tuliannos painaa 40 tonnia eli yli 2 tonnia tykkiä kohti. Tuliasemissa kranaatit pitää lajitella, kunnostaa (=pyyhkiä vaseliinit), asettaa sytytin sekä kantaa tykille. Kainuun TR ampui Rovajärvellä viime kuussa parhaana päivänä tuliannoksen verran. Kyselinkin pojilta, oliko rankkaa. No ei kuulemma ollut, sain vastaukseksi. Mutte ne olikin Kainuun, Savon ja Pohjanmaan poikia, joille tämänkaltainen vähän raskaampi urakka ei ole ollut mikään ongelma.
No enpä ollut tuota ennen kuullut....
Se kai on totta, etta neukkulassa otettiin vaunumiehiksi pienikokoisia, mita kaytantoa ei Suomeen kopioitu (vaikka vaunut oli samoja)?
- "ergonomian" puutteesta tuli sitten mainintoja
- "ergonomian" puutteesta tuli sitten mainintoja
No täytyy sanoa että kun keskustelee yksiköiden päälliköiden kanssa ympäri Suomea niin ei se aines ole Kainuussa tai Lapissa kovin paljon parempaa kun etelässäkään. Enemmän merkitystä on koulutuksella ja hengellä mikä yksikköön saadaan luotua.
Aivan höpö höpöä. On voinut pitää paikkansa joskus hevosaikaan jolloin peruste oli todennäköisesti ennemminkin hevosten käsittelytaito kun mikään muu.
vastarannankiiski
Kenraali
Samalla tavalla niin maalla kun kaupungissa eletään nykyään 21 asteen huoneenlämmössä, käydään 50 asteisessa suihkussa ja paskotaan posliinille. Ja ihan samalla tavalla, pidemmät matkat taitetaan mopoilla, autoilla tai busseilla. Lyhyemmät polkupyörällä.
Ei siellä maallakaan mitään erityisiä karaisevia olosuhteita enään ole, ei siellä kukaan missään maakuopassa asu ja taita 30km koulumatkoja hiihtäen kesät talvet, vaikka jutut on välillä vähän sen suuntaisia. Samaa paskamahaa siellä kasvaa kun täällä kaupungeissakin.
vastarannankiiski
Kenraali
Ennen sotaa taisi olla kutsunta- ja LKP järjestelmä sellainen, että suuria miesmääriä vaativia jalkaväkiyksiköitä perustettiin paljon kaupungeista, missä sitä miesvoimaa oli paljon tarjolla verraten pienellä alueella. Ja koska kaupungeissa asui paljon työväenluokkaista ja vasemmistolaista väestöä ja heistä muodostetut yksiköt kärsivät kovia tappioita paikoin, heräsi epäilys että kaupunkien työlaisiä tapatettiin tahalteen taisteluissa "herrojen toimesta". Väärinkäsitys, joka johtui kutsunta- ja LKP järjestelmän epäkohdasta.
Saattaa olla tässä Kälviäläislegendassa samaa perua. Sattumalta vaan Kälvä kuului jonkin tykistömuodostelman kutsunta-alueeseen ja tästä syystä Kälviäläisiä ajautui paljon näihin hommiin.
Just näin. Eräissä pohjoisen kaupungeissa on jopa etelää pahempi suhteellinen huumetilanne joka aiheuttaa PV:llekin haasteita. Positiivisena puolena pohjoisen asevelvollisista suuremmalta osalla on ajokortti mikä helpottaa valintoja merkittävästi. Varsinkin pääkaupunkiseudulla on jopa haaste löytää edes B-kortin omaavia tarpeeksi (c-kortillisia ei ole riittävästi missään vaan PV:n on nykyääb pakko ottaa B-kortillisia joille koulutetaan intissä C ja tarvittaessa E).
Vähän myöhäinen vastaus matkustelun takia. Mulla ei ole mahdollisuutta suorittaa valtakunnanlaajaa gallupia joten uskomme toki CV:tä. Aikaisemmin Pohjois-Karjalan Pston tai vaikka Pohjanmaan TR:n varusmiehissä oli selvä ero etelän veijareihin verrattuna.
Ennen sotia Valtakunnan koko raskas tykistö oli Vaasassa jonka rekrytointialueena oli ruotsinkielinen Pohjanmaa. Siitä siis Kälviä-case.
Mitä tulee sotienjälkeiseen hevosaikaan niin ite aloitin tykistössä alle 10 v niistä luopumisen jälkeen, joten aikanaan oli tilaisuus keskustella vanhempien kouluttajakollegojen kokemuksista. Mitään erityisiä maaseudun rekrytointialueita ei ollut, vaan PV:n koulutus teki tarvittessa kaikista hevosmiehiä. Esimerkiksi seuraavaan tyyliin eli eka oppitunti talleilla: "Tämä on hevonen; 500 kg lihaa ja joka nurkassa jalka. Potkaisee kaikkiin suuntiin mutta valjastettuna liikkuu ainoastaan eteenpäin. Peruutusvaihde siis puuttuu kokonaan." Ylioppilaspoika kaupungista löysi itsensä lähes satavarmasti tallipalveluksesta ekan kuukauden jälkeen. Tärkeintä oli oppia olemaan pelkäämättä hevosta, sillä luupää huomasi pelon heti ja alkoi tehdä kaikenlaisia temppuja. Ainoastaan ensimmäisen hevosparin "ohjaaja" eli ratsuri oli aina maatalon poika tai muu ammattimies. Siis vähän kun tykinvetäjässä rekkakuski.