Kunniamerkit, kuntoisuusmerkit ja muut magneetit sotilaspuvussa

pstsika

Haukka
Lahjoittaja
#1
Jatkoa Hauskat videot- ketjun sivuaiheelle.

pstsika kirjoitti:
Ehkä Urheilukoulussa johtajien on hyväksyttyä pitää kuntoisuusmerkkejä lomapuvussa.

Meillä ne jaettiin P-kauden lopussa ja AUK:n alussa sanottiin, että panssarijääkärien koulutushaaratunnuksen ja oppilasmerkin kanssa ei ole suotavaa käyttää samanlaisia merkkejä kuin tykkimiehet.
Koulutushaaratunnuksesta ja oppilasmerkistä kuulemma sokea-Reettakin näkee, että osataan juosta ja ampua.
Luonnollisesti sama linja jatkui kulmarautamiehenä. Kurssiristien kanssa ei käytetä muita koristeita.
Ainoastaan ei-johtajakoulutukseen valitulle miehistölle nuo pillumagneetit olivat sallittuja, mutta niiden kantamista kehoitettiin välttämään. Perusteena juurikin koulutushaaratunnus, jonka piti kertoa tarpeeksi.

En tiedä miten paljon viisikulmaisilla on kokoeroa noihin tavallisiin koulutushaaratunnuksiin, mutta viisikulmaisia käytettäessä lipun ja joukko-osastotunnuksen väliin piti jättää pikkusormen kokoinen väli.
Palveluspuvussa ei ollut muita merkkejä kuin arvomerkit.
Lomapuvussa sitten Laguksen nuolet, arvomerkit, lippu, joukko-osastotunnus, koulutushaaratunnus, AUK/RUK-risti, nimilaatta ja harvoilla kuntoisuusmerkit.

jokiranta kirjoitti:
Itse asissa koko tuo kuntoisuusmerkkien, arvomerkkien jne. ongelma tulee siitä, että pellepukua käytetään samalla loma- ja sunnuntaipukuna.

Kannattaa muistaa, että pellepuku on ryynäyspuku ja minkä tahansa metallisen tai värillisen merkin kantaminen siinä syöksyiltäessä on todella käsittämätöntä.

Ratkaisu olisi merkkien brodeeraaminen ja tarrakiinnitys. Näin syöksyessäkin jokainen muistaisi, kuka on ensimmäisen luokan juoksija, uimari tai ampuja.

Ehdotan, että kaikki merkit laitetaan tulevaisuudessa rintalastaan brodeerattuna tai tussilla kirjoitettuna. Näin kunniaa saa kantaa mukanaan. Ehkä sirpaleliivien päällekin voitaisiin laittaa merkkejä niin, että jokainen voisi erottautua kuin tatuoitu natiivi.

Yksi nykyinen (diplomi-)insinöörikapteeni upseerioppilaana laittoi salmiakit yöpukuunsa... :). Hän tykkäsi levyttämisestä.

Touhottaja kirjoitti:
Meillä sai muuten nuo kuntoisuusmerkit olla tai olla olematta lomapuvussa, ketään ei kiinnostanut. Kunhan ne oli oikeassa paikassa kiinni, jos olivat. Panssaripuolella näköjään asiassa kehitetty oma sääntö ja perinne.
jokiranta kirjoitti:
Jotenkin laillisuutta kannattavana kansalaisena vierastan kaikenlaisten hallinnollisten sääntöjen kehittämistä yli ja ohi virallisen. Hallintomenettely on feodalismin, fasismin, kommunismin ja sosialismin sekä vihreyden liittolainen.

1. kuntoisuusmerkit ovat aivan virallisesti hyväksyttyjä merkkejä, joita jokainen yksilö saa pitää

2. yksikössä, yhdessä niistä, jossa olen palvellut, eri ketään kielletty pitämästä mitään ansaitsemaansa merkkinä, mutta annettiin kyllä ymmärtää, että kannattanee pääasiassa kantaa vain ensimmäisen luokan merkkejä. Vanhin kuntoisuusmerkkien kantaja, jonka olen huomannut, oli yksi jalkaväen everstiluutnantti, jolla oli univormussaan valioampujan ja -juoksijan kuntoisuusmerkki. Tuli mieleen, että "patu on ollut patu" jo nuorempana. Ei mitään pahaa sanottavaa. Joissain yksiköissä pidettiin paljon toisenkin luokan merkkejä. Yksi Suomen puolustusvoimien patuimmista patuista lienee ollut viestitarkastajaksi myöhemmin tullut Antti Aittoniemi, joka radiomiesten keskuudessa tunnettiin ensiluokkaisena radioamatöörinä, joka osasi laitteet. Oli yleinen käsitys, että hänelle ei kannata vastata soopaa mistään laitteesta, koska äijä osaa itse miltei kaiken henkilökohtaisesti. No ilmeisesti hänellä ei ollut univormussaan mitään radioamatööritunnusta kuin kuntoisuusmerkkiä, mutta kysymykset paljastivat, miten asia oli. Arkistoista löytyi tieto, että hän oli jo luutnanttina parantumattoman innostunut hommastaan.

3. Norjassa univormussa pitivät ammattisotilaat jopa vaikeasti hankittavaa siviiliuimamerkkiä, kunnes Norjan puolustusvoimien komentaja meni kieltämään sen siksi, että Afganistanissa palvelleet erottuisivat paremmin kotimaassa kuntoilulla kunnostautuneista. Kuitenkin mielestäni sotaa läskiä vastaan eli kansanterveydellistä taistelua voi kunnioittaa tai pitäisi kunnioittaa monenlaisin merkein.

Edelleen olen sitä mieltä, että ensimmäisen luokan merkkejä saa ja pitää pitää alokkaasta everstiin, jos kerran edes kerran eläessään on ollut sotilas- ja kansalaiskuntoa hankkia ne!
Aika kuvaavaa on, että koska suomalaissotilailla ei ole juurikaan sotilaallisista ansioista ansaittuja kunniamerkkejä niin takkiin kiinnitetään tiesmitä juoksu- ja ampumamerkkejä kiiltävän himossa.

Kuntoisuusmerkit ovat varusmiesten lomapukuihin kuuluvia. Jonkun suurmestariluokan merkin pitämisen nyt vielä ehkä käsitän kantahenkilökunnalla, mutta sekin on vähän rajoilla. Miksei samontein jokaista lapsena saatua urheilumitaliakin kaulaan…

Hyppysiivet, yksi kurssitunnus, olipa se sitten AUK-risti tai kadettiupseerin tunnus tms., arvomerkit ja oikeat kunniamerkit on sellainen yhdistelmä, joka on asiallinen. Jos jokainen saatu merkki laitetaan kiinni niin alkaa menemään mauttomaksi.
Kornia onkin, että rauhanaikana palvelleilla virkamiehillä ja poliitikonkuvatuksilla on enemmän kunniamerkkejä kuin vuosia sodassa olleilla rintamamiehillä.
Kuka vittu kehtaa laittaa linnanjuhliin jonkun kennel-liiton tms. kultaisen ansioristin?

Sodassa ansaittujen kunniamerkkien jälkeen arvostan eniten SPR:n veripalvelun mitalia, jonka saa kun luovuttaa 45 litraa verta toisten ihmisten auttamiseen.
Tarkoitat kai tuolla valioampujamerkillä sitä kultaista pinssiä, jonka saa kun ampuu ATT:ssä kiitettävän?
Tuon pitäisi olla läpihuutojuttu jokaiselle jalkaväen varusmiehelle ja ammattisotilaalle. Sitä ei tarvitse erikseen mainostaa. Eipä tästä tosin kauaa ole, kun näin varusmiehen metroasemalla ja hän kantoi oikein ylpeän näköisenä pronssista juoksu- ja ampumamerkkiä.
Hävetti kyseisen körrin puolesta. Tuohan kertoo yksiselitteisesti, että ukko on huonokuntoinen eikä osaa ampua. Mutta kai kiiltävä on aina kiiltävää…

Koko suomalainen merkkikulttuuri on lähes samaa sarjaa kuin itä-Saksassa ja Neukkulassa.
Miksi pirussa pitää olla jokin valtion virka-ansiomerkki, jonka saa automaattisesti, kun on lusinut konttorissa 30 vuotta?!?

Ehkäpä pitäisi omaankin ysiykköseen kiinnittää jokainen pinssi ja urheilukilpailumitali mitä löytyy. Pitää hihaankin ommella lisää tarranauhaa, että saan molemmat koulutushaaratunnukseni kiinni. Osaako kukaan suositella sellaista ainetta, millä saan kulmaraudat kiiltämään kirkkaasti?
Lopuksi anon itselleni MP-mitalin kultaisella soljella ja nukunkin sen kanssa.
Sitten on kun rinta täynnä pellinpaloja ja muita metalleja niin saa varmasti metreittäin pillua.
 
#2
Niin.. Omiin kokemuksiin m/91 -kammpeista ja vartiokomppanian.. kaitsemisesta silloin, kun se oli "hankalista" koottu, perustuen.. jotkut krumeluurit merkkien muodossa ovat toisinaan ihan jees.

Sitten kun mitätöntä tinanappia (nyt en viittaa aikaan ennen sotia, vaan niihin kennelimerkkeihin) laitetaan jokaiseen mahdolliseen asusteeseen, ja/tai mennään hillumaan ja patsastelemaan mahdollisimman koristelluissa mutta maastonvärisissä (juuri niissä Jokirannan pellepuvuissa) kamppeissa ABC-S-mafia -asemalle, on jotain pielessä. Pahasti.

Jos mies saa kantaa ANSAITTUA merkkiä puvussaan, ja se lisää hänen motivaatiotaan, minusta hyvä. Jos sanotaan, että "meitin Joukko-osasto/yksikkö on niin kova että siitä ja tästä suorituksesta saatavaa merkkiä ei kanneta", hyvä. NIIN KAUAN, kun lisää motivaatiota ja joukko-osasto/yksikkö -ylpeyttä.

Mulla oli mielihalu lopsia otsaan arvomerkeistä + kunniamerkeistä + mistä tahansa merkeistä riippumatta välillä, ja on edellenkin. En lopsinut silloin, enkä vieläkään. Yritän ymmärtää. Mutta metallinkaltaisia/muovivalmisteita en kumarra enkä kunnioita. Miehiä saatan kunnioittaa.


P.S. Mulla olis 3 koulutushaaramerkkiä.. en pidä ainuttakaan, silloin kun olen kertaamassa, tai muutenkaan. Enkä yhtään kuntoisuusmerkkiä. Lipusta en luovu. Se, että tietty merkki on KÄSKYSTÄ viherällä taustalla, harmittaa. Minä haluan sinisen. Pidän silti vihreää. Käsky.
 
#3
No nyt tulemme siihen tulokseen, että pitäisikö pukeutua kuin Hitler vai kuin Göring? Hitler ei pitänyt kuin rautaristiä, joka taistelulähetille oli myönnettu korpraalina ja sotamiehenä. Sen sijaan Göring keräsi univormuunsa kaikki mahdolliset mitalit ja harmitteli sitä ettei Tanskan Kristian ollut myöntänyt Elefanttiritarikunnan mitalia.

Nivalan isäntä, Tasavallan presidentti Kyösti Kallio, vastusti aatelia talonpoikaisella ja tasavaltalaisella päättäväisyydellä eikä sallinut itsestään tehtävän vaakunaa aatelistoon kuulumisen kunniaksi saadessaan Sukkanauharitarikunnan kunniamerkin. Tämä aateluudesta kieltäytyminen ratkaistiin siten, että johonkin kilven näköiseen kirjoitettiin hänen nimikirjaimensa, josta ei tullut mielikuvaa, että se olisi oikea aateliskilpi.

Toinen ongelma tapakulttuurissa on ollut Englannin kuninkailla, kun he ovat yrittivät saada aikoinaan Yhdysvaltain ja Ranskan presidentit pukeutumaan johonkin protokollatilaisuuteen polvihousuin ymmärtämättä, että se olisi ollut tasavaltalaisilta Yhdysvaltain vapaussodan 1775 ja Ranskan suuren vallankumouksen 1789 pilkkaamista. Tasavaltalaiset kun olivat sanskulotteja eli pitkähousuisia. Myös Yhdysvaltain vapaussota suuntautui brittejä, brittiaristokratiaa ja Lontoon pankkiireita vastaan.

Mietin nyt tuota kolmannen luokan kuntoisuusmerkkien pitämistä. On ihmisiä, joiden kotiväki arvostaa sitä, että asianomaisella on ollut ryhtiä mennä armeijaan ja olla siellä kunnolla. Tämän vuoksi lomilla ja yksilötasolla kolmannenluokankin merkki voi olla saavutus jossain erityisessä tapauksessa.

Omana palvelusaikana prikaatin suurikokoisin kaveri oli niin suurikokoine ja tukeva, että hänelle jouduttiin ilmeisesti teettämään erikoiskokoiset varsikengät ja univormu heti kun mahdollista. Kuitenkin ajattelin, että kaveria pitää arvostaa hänen sinnikkyytensä vuoksi, vaikka hän olisi aivan hyvin voinut saada C:n paperit. Samanlaisen kaverin näin Haifassa.

Kun emme tiedä kenenkään elämänkokemusta ja sitä, miksi hän mitäkin merkkiä arvostaa niin erityistapauksissa mielestäni pitäisi suhtautua asiaan ymmärtämyksellä.

Objektiivisesti katsoen en oikein ymmärrä, miten kukaan on voinut ansaita kansallisia sotilaskunniamerkkejä 27.4.1945 jälkeen.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Kansallinen_veteraanip%C3%A4iv%C3%A4

Toisaalta ymmärrän sen, että kun Norjassa on samankaltainen tilanne niin tietenkin siellä vaikeasti hankittava siviiliuintimerkki on jonkinlainen kuntoisuusmerkki.

En usko, että Sveitsikään on lakkauttanut kunniamerkkejään Napoleonin sotien aikana, vaan parinsadan vuoden aikana niitä on myönnetty, vaikka ei olisi ollutkaan sodassa.
 
#4
Siniristilippumme RE: Kunniamerkit, kuntoisuusmerkit ja muut magneetit sotilaspuvussa

Touhottaja kirjoitti:
P.S. Mulla olis 3 koulutushaaramerkkiä.. en pidä ainuttakaan, silloin kun olen kertaamassa, tai muutenkaan. Enkä yhtään kuntoisuusmerkkiä. Lipusta en luovu. Se, että tietty merkki on KÄSKYSTÄ viherällä taustalla, harmittaa. Minä haluan sinisen. Pidän silti vihreää. Käsky.
Olen sen verran patriootti, että ennemmin jätän lipun pois kuin laitan sen väärennettynä ja häväistynä hihaan. Liput pitäisi korvata FI-tunnuksella, jos niitä ei saa häpäisemättöminä laittaa hihaan. vkqguel4fKQ[/media]

"Kuin taivas ja hanki Suomen on värisi puhtahat, sinä hulmullas mielemme nostat ja kotimme korotat."

=> Värit eivät ole todellakaan puhtahat, jos pohjana on jonkin klorofylli ja risti on musta kuin Saksalaisella ritarikunnalla.

=> Musta risti on baltiansaksalaisen ritarikunnan tunnus, joka ei ole aiheuttanut muuta kuin maaorjuutta ja haittaa ugreille sekä balteille.

=> Musta risti lisäksi 2_cEimVjdwA[/media] epäkorrekti.
 
Last edited by a moderator:
#5
Itsellänihän oli, ja on vieläkin, sinivalkoinen lippu.. joka kuulema "näkyy infrapunassa "oikein".. siinä vaiheessa kun yötaisteluun menen, otan lipun poies infrapunaan heijastamasta. Ns. "kenttävärityksellä" (on varmaan muitakin nimiä viherpohjaiselle mustalle) olevaa lippua vierastaisin kantaa hihassa.
 

pstsika

Haukka
Lahjoittaja
#6
Touhottaja kirjoitti:
P.S. Mulla olis 3 koulutushaaramerkkiä.. en pidä ainuttakaan, silloin kun olen kertaamassa, tai muutenkaan. Enkä yhtään kuntoisuusmerkkiä. Lipusta en luovu. Se, että tietty merkki on KÄSKYSTÄ viherällä taustalla, harmittaa. Minä haluan sinisen. Pidän silti vihreää. Käsky.
Aika rumban oot ehtinyt eri juttuja inttiaikana tehdä. :D

Minun mielestäni taistelupukuun ei kuulu kirkasväriset kansallisuustunnukset. Ne ovat palveluspukuihin ja lomapukuihin. Kenttävärinen ehkä, mutta sekin on vähän koreilua.
Sama juttu kaikenmaailman MAAKK-kaarien ja messinkimerkkien osalta. Edustuspukuun ne ehkä sopivat, taistelupukuun ei. Arvomerkit, kokardi ja nimilaatta on riittävä määrä kenttäpukuun. Veriryhmätunnusta voisin harkita jossain oloissa sodanaikana.

Tuo (koristeiden käyttö) ei kyllä ole sinun vikasi, mutta kai tuolla suunnittelupöydän takana on joku merkeistä kiihottuva setä, joka määrää.


Tiedän yhden miehen, jolla arvomerkit on tatuoitu vasempaan käsivarteen samalle kohdalle, kuin t-paidan arvomerkkipaikka sijoittuu. Ehkä tuo antaa jotain lisäarvoa, kun saunassa jokainen näkee, että nyt on herra paikalla.
 
#7
Mahtaa tautoitua kismittää, jos ylenee :D

Itse kerkesin tosiaan moneen asiaan intin aikana, joku "oikeasti" asioita tehnyt merkin omaava voisi sanoa, etten oikeasti ole tehnyt merkkiä ansaitakseni tarpeeksi. Hyväksyn sen ajatuksen, "kaikkien alojen kisälli ei ole mestari missään". Jos 2 sinipohjaista koulutushuåra-merkkiä otettaisiin pois "tippuisin" automaattisesti vihreäpohjaiseen ritsamerkkiin.. ja sekös giffe-merkin eteen taistelleiden mieltä risoo.

Siksi en pidä yhtään merkkiä, vaan olen kuka olen, ja johdan niinkuin johdan. Joka merkin eteen on kuitenkin koulutusta tullut käytyä, ja tietyt jutut suoritettua. Se vituttaa, että 2/3 on sinipohjaisia merkkejä, ja silti mulla pitää kerratessa olla muuan vihreä merkki. Mutta ei se maata kaada. Koko maan ja yhteiskunnan ssaialla silloin ollaan, ei omalla.

Silloin kun sulla on hankalasti motivoituvia mortteja, ja ne saa kiiltävää.. anna hyvän tähden morttien pitää kiiltävänsä.. jopa brassailla niillä, tiettyyn rajaan asti.
 
#8
Siihen aikaan kun minä valmistauduin alimmilla koululuokilla aliupseerikouluun opiskelemalla Korkeajännitys-sarjakuvista ryhmän ja joukkueen toimintaa (JVO III ei ollut ETS-kirjallisuutena R-Kioskissa), opiskeltiin sissitoimintaa katselemalla Tarzan-filmejä. Jotenkin tuli mieleen sellainen ajatus, että noita kuviointeja ihossa ei ollut kuin villi-ihmisillä, jotka eivät sovi oikein valkoiselle miehelle.

Jos nyt joku vetaisisi vaikka rintaansa majurin suuren ruusukkeen ja sitten tuomittaisiin vaikkapa vaalirahapetoksesta vankeuteen yli kahdeksi vuodeksi niin olisi kyllä melkoinen työ poisaa arvomerkki iholta arvon menettämisen myötä.
 
#9
Tutkinnoista tuli mieleen, että jossain vaiheessa aliupseerikurssin tai reserviupseerikurssin käyminen rinnastettiin viestimiehen toisen luokan tutkintoon. Näin ollen on mahdollista, että joku epäpätevä alikersantti tai kokelas on muka aselajintutkinnoin yhtä osaavat kuin täyden palvelun viestimies, joka ei ole suorittanut ensimmäisen luokan aselajitutkintoa. Ei se, että joku on osastopäällikkö, tarkoita sitä, että hän olisi insinööri tai diplomi-insinööri samalla, noin karkeasti ottaen.

Poliitikot eivät majuri- ja osin kapteeniylennyksillään väärennä vain sotilasarvoja, vaan he väärentävät vaan he väärentävät myös akateemiset oppiarvot painuen Oulun yliopiston pahamaineiseen humanistiseen tiedekuntaan hankkimaan mahdollisimman helpolla tohtoriväitöskirjan. Näin ollen on vaikea sana, mikä on paras teos. Jari Vilénin maisteritutkielma, Lasse Lehtisen vai Seppo Kääriäisen väitöskirja.

Yhteiskunta koko ajan muuttuu mielikuvasuuntaan, joka halveksii aivan tavallista suorittajaa ja sinnikästä opiskelijaa- Ei muuta kuin arvovallalla ja imagolla yli ennen kuin jää seuraavasta skandaalista mahastaan kiinni.
 

pstsika

Haukka
Lahjoittaja
#10
Touhottaja kirjoitti:
Mahtaa tautoitua kismittää, jos ylenee :D
Ohuista kulmaraudoista sai lisämaalilla helposti vääpelin merkin. Sitten vain lisää ohuita kulmarautoja ajan kuluessa.

Itse kerkesin tosiaan moneen asiaan intin aikana, joku "oikeasti" asioita tehnyt merkin omaava voisi sanoa, etten oikeasti ole tehnyt merkkiä ansaitakseni tarpeeksi. Hyväksyn sen ajatuksen, "kaikkien alojen kisälli ei ole mestari missään". Jos 2 sinipohjaista koulutushuåra-merkkiä otettaisiin pois "tippuisin" automaattisesti vihreäpohjaiseen ritsamerkkiin.. ja sekös giffe-merkin eteen taistelleiden mieltä risoo.
Maavoimissa sinisellä pohjalla on asentaja, kuski, spolli, talous ja tvällärit.
Miten 12 kk ehtii hankkia ritsamerkin lisäksi kaksi noista? Ritsa+talous+tväl?
Kaksi merkkiä vielä onnistuu hyvin ja se ei ole edes harvinaista, mutta kolme on paljon.

Toisaalta tuo kahdenkin hankkiminen vaati 12 kk oleilun. ¨
Omilla alaisilla lukee papereissa JV/PST ja meikäläisellä JV/PST ja rinnakkaissopivuutena JV/PSJ.
Identiteettikriisiä pukkaa, kun en ole varma kumpaa olen enemmän. :D
 
#11
Onko koulutushaaroissa tutkintotasoja?
 

pstsika

Haukka
Lahjoittaja
#12
jokiranta kirjoitti:
Onko koulutushaaroissa tutkintotasoja?
Titareilla on kai jotkut luokat. Muuten koulutushaaratutkinnon läpäisy.
 
#13
Tuon tiedän, että viestijoukoissa on ollut kolmitasoinen tutkintojärjestelmä: ainakin silloin, kun palvelusaika jokaiselle varsinaiselle viestimiehelle, puhelinmiehelle, sanomaliikennemiehelle ja radiomiehelle oli 330 vuorokautta.

Tuolloin oli niin, että tuo III luokan aselajitutkinto ei ollut nyt oikeastaan mitään ihmeellistä, II luokan aselajitutkintoon piti jonkin verran laskea ja ymmärtää perusteita, mutta I luokan tutkintoon piti jo jonkin verran lueskellakin. Monet saavuttivat tuon ensimmäisen luokan tason palveluskuukausilla 6-8, elleivät olleet alikersantteja tai upseerikokelaita, joiden aika "hukkautui" aliupseerikoulussa tai reserviuspeerikoulussa.

Käytännössä oli niin, että AuK II:lla miltei kaikki alikersantit aliupseereiksi valmistumiseensa mennessä olivat saavuttaneet toisen luokan tasot ja miehistöstä erillisissä komppanioissa ehkä kuudenteen tai kahdeksanteen kuukauteensa mennessä 2/3:ltaan tai 3/4:ltaan ensimmäisen luokan tasot.

Sitä, oliko joku saavuttanut II tai I luokan tason, ei näkynyt univormussa. Kuitenkin oli niin, että jos joku ei ollut suorittanut II luokan tutkintoa, häntä ei oikein pidetty masina, eikä oikeana viestimiehenä, jolle voi uskoa viestiasemaa yöpäivystykseen, jos tulee ongelmia. Siksi kaikki suorittivat vähintään toisen luokan.

Sitten oli niin, että kun kokelaat eivät RuK:n vuoksi olleet suorittaneet II luokkaa, jotkut päälliköt käskivät heidän suorittaa sen ainakin juuri ennen kotiutumista, jotta ei tule sellaista kauneusvirhettä, ettei viestiosaston johtaja ole edes toisen luokan radiomies, puhelinmies tai sanomaliikennemies. Radiomiehistä ilmeisesti ei ollut niin väliksi, koska heidät upseereinakin olisi osoitettu vain viestitystoimiston suuntaajiksi 2+4+8 -vahvuudella suuntaamaan viestiliikennettä oikein eri kanaville tosiasiassa ryhmänjohtajina, mutta ne, jotka vastasivat esimerkiksi linkkiradioasemista, ja joilla oli puhelintausta, piti olla jotain muodollista osaamista, jotta alaiset eivät olisi pitäneet täytenä tampiona.

Henki oli se, että oli hyvä, että porukat olivat pyrkineet AuK:sta sen verran RuK:hin, että ei tarvinnut muista yksiköistä tason alhaisuuden vuoksi käskeä upseerikokelaita, mutta se, että on upseerikokelas, ei tarjoa mitään syytä erityiseen aselajin epäpätevyyteen.
 
#14
Koulutushaaramerkejä käytetään monesti motivoimaan ukkoja ja lisäämään yksikkö- tai aselajiylpeyttä. Virallisesti niihin ei varmaan sen kummempaa mystiikkaa liity, ne vain osoittavat, missä hommassa ukko on. Aika monessa paikassa vaaditaan kuitenkin jonkun testin läpäisy (=tietyn suoritustason saavuttaminen), että lätkän saa.

Sitten on noita viestin tutkintoja ja pioneeripuolella räjäyttäjän (vai onkos se panostaja oikeasti?) tutkinto. Tulevat ikään kuin koulutushaaramerkin lisäksi.
 
#15
Juolahtihe mielehen:

http://www.puolustusvoimat.fi/portal/puolustusvoimat.fi/?urile=wcm:path:/SU+Puolustusvoimat.fi/Puolustusvoimat.fi/Puolustusvoimat/Aineistot/Ohjesaannot/Ohjesaannot

Tuolta löytyy "SOTILASPUVUSSA JA VIRKAPUVUSSA KANNETTAVAT MERKIT JA TUNNUKSET"

Sisältää ohjeet myös Koulutuksellisten merkkien pitoon. Lainauksia (jätin paljon tekstiä pois) alla:


PV:n ohje kirjoitti:
3 KOULUTUKSELLISET MERKIT
86. Koulutuksellisia merkkejä ovat erilaiset tutkinto- ja kurssimerkit, toimialaa,
koulutushaaraa tai erityistä koulutussuoritusta osoittavat merkit sekä kunto- ja taitomerkit. Merkeistä osa on metallisia tai metallipohjalle valmistettuja ja osa kankaisia tai kangaspohjalle ommeltuja ja kudottuja merkkejä.
...

87. Samanaikaisesti saa kantaa vain korkeimman suoritetun perus- ja jatkokoulutuksen merkkiä. Kannettaessa jatkokoulutusmerkkiä, ei kanneta samanaikaisesti radioviestittäjän merkkiä.

88. Peruskoulutusta, jatkokoulutusta tai radioviestittäjän tutkinto- tai kurssia osoittavia merkkejä ei kanneta takissa m/87 eikä messitakissa m/30.

89. Kunto- ja taitomerkkejä kannetaan takin tai puseron oikean rintataskun yläpuolella tai vastaavaan paikkaan kiinnitettynä siten, että luokaltaan ylin merkki on lähinnä nappiriviä.

Samaa luokkaa olevien kunto- ja taitomerkkien keskinäinen järjestys on nappirivistä lukien kunto-, ampuma-, suunnistus-, hiihto-, yleisurheilu- ja uintimerkki. Kustakin merkistä käytetään vain luokaltaan ylintä. Kantahenkilökunta ja reserviläiset eivät kanna edellä mainittuja merkkejä takissa m/87, messitakissa m/30 eikä maastotakissa m/05.

90. Suomen lentomerkkiä, lentokonemekaanikon rintamerkkiä,
lennonvarmistushenkilöstön rintamerkkiä ja ilmavoimien taistelunjohtajan rintamerkkiä sekä laskuvarjohyppymerkkiä ja sukeltajamerkkiä kannetaan kunto- ja taitomerkkien yläpuolella. Näistä merkeistä saa kantaa vain yhtä kerrallaan.
...

Laskuvarjohyppyperuskoulutettu kantahenkilökunta käyttää puserossa m/83 kankaista laskuvarjohyppymerkkiä, ja maastotakissa m/05 laskuvarjohyppääjän kankaista taitomerkkiä. Sukeltajan kankaista taitomerkkiä käytetään puserossa m/83, laivapalveluspuvussa ja maastotakissa m/05. Reserviläisellä on oikeus kantaa edellisissä kappaleissa mainittuja maa-, meri- ja ilmavoimien metallisia merkkejä.

93. Varusmiehet kantavat kurssimerkkejä sekä kunto- ja taitomerkkejä loma- ja
paraatipuvussa. Reserviläiset käyttävät sotilaspuvuissa kannettavia merkkejä ja tunnuksia kuten kantahenkilökunta.

94. Laguksen nuolet -merkkiä käyttävät Panssariprikaatissa palvelevat varusmiehet ja ammattisotilaat loma- ja paraatipuvussa sekä taisteluasussa. Merkki kiinnitetään
maastotakin m/05 oikeaan hihaan ensisidetaskun yläpuolelle.

97. Maa- ja ilmavoimien varusmiesten koulutushaaramerkkejä kannetaan loma- ja
paraatipuvussa. Koulutushaaramerkit ovat liitteenä 22.

104. Maastotakeissa m/91 ja m/05 käytetään niminauhaa oikean taskun yläreunassa. Maa- ja ilmavoimissa niminauhan pohjaväri on vihreä ja teksti mustalla. Merivoimissa niminauhan pohjaväri on musta ja teksti beigellä.
Ohjeessa mainitaan muuten myös ne ilmavoimien maakuntajoukot..
 

noska

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
#16
pstsika kirjoitti:
Mainitaan tässä nyt rinnalla vielä sukeltajamerkki ja erikoisrajajääkäreillä on oma merkkinsä. Olikos viestissä joku sähköttäjämerkki vai oliko se vaan laivaston puolella? Ainakin Säkylän porukoilla on se oma taistelijanmerkkinsä, joka ommeltiin aikoinaan kasikolmoseen lomapukuun kiinni. Pioneereilla taisi jossain vaiheessa olla joku räjäyttäjän merkki kunnes raivaajanmerkki korvas aselajitunnuksen.
Sodassa ansaittujen kunniamerkkien jälkeen arvostan eniten SPR:n veripalvelun mitalia,
jonka saa kun luovuttaa 45 litraa verta toisten ihmisten auttamiseen.
Minä laittaisin kyllä edellä hengenpelasusmitallin
Eipä tästä tosin kauaa ole, kun näin varusmiehen metroasemalla ja hän kantoi oikein ylpeän näköisenä pronssista juoksu- ja ampumamerkkiä.
Hävetti kyseisen körrin puolesta. Tuohan kertoo yksiselitteisesti, että ukko on huonokuntoinen eikä osaa ampua. Mutta kai kiiltävä on aina kiiltävää…
tyttöystävä sitä tuskin tiesi ja kun vakuuttavasti hehkutti omaa ansioitumistaan niin jako piparia kun partiotyttö


Ainoa vihreä ihin kiinnitetään koristeita on joulukuusi ja harmaakin on harmaata vaikka siihen kuinka kiinnittäis koruja ja paljetteja.

Edit: tuossahan nuo oli sitten ihan ohjesäännöstä poimittunakin myöhemmässä viestissä rajan merkkiä lukuunottamatta.
Pioneereilla se on nimenomaan räjäyttäjän merkki. Panostajan pätevyys on ammattitutkinto, jota ei varusmiehet suorita.
Yksi merkki jota ei ole mainittu on lämärin merkki.
 
#17
Lämärin merkkikin taisi tuossa ohjesäänössä olla.. Samoin SPOL-tehtävissä olevien ulkoiset tunnukset ja sen sellaista. Ihan sivistävää luettavaa. Rajan merkit sitten lienevät Sisäministerön ohjeissa.
 

noska

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
#18
Millonkahan tuo on viimeksi päivitetty?
Voi nimittäin olla, että erikoisrajajääkärien tunnukset ovat sitä uudemmat ja löytyvät erilliskäskyistä tai PAK:oista.
 
#19
Eipähän ole dokumentoija skannannut päivämäärää.. sisältää maakuntajoukojen tunnukset kuitenkin, joten vaeikkaan ohjeen olevan 2007 tai uudempi.
Mutta tosiaan rajan merkit löytynevät sisäministeriön ohjesäännöistä. En uskokaan, että ne PV:n ohjesääntöön eksyvät.
 

koponen

Kenraali
Lahjoittaja
ELSO 2.0
#20
Itse en ole koskaan käyttänyt helyjä kuin niissä tilaisuuksissa joissa kutsujana on jotakin pinssiäni aikanaan hommannut taho ja koodina tumma puku ja merkit (tai vastaava). Niissä tapauksissa olen laitellut nippelit ohjeiden mukaiseen järjestykseen. Mielestäni tämä on normaalia kohteliaisuutta isäntiä kohtaan.

Mikäli mahdollista, tulen olemaan estynyt tilaisuuksista joissa nykymallisessa reserviläisen sotilaspuvussa edellytetään kannettavan kunniamerkkejä. M/58 ei ole tarkoitus lähteä moisen uhan vuoksi hommamaan. Ne pv säästöt, katsokaas.

Sotilaspuvussa kannan oman organisaatiopalaseni ohjeen mukaisesti arvomerkit ja muut tunnukset, ja näin alaisillenikin käsken. Hommissa hommien mukaan varustus.
 
Top