Kunniamerkit, kuntoisuusmerkit ja muut magneetit sotilaspuvussa

#81
Porrassalmi-rististä piti maksaa 70 markkaa vuonna 1992 . Sitä sai anoa itselleen jos oli takana 5 kuukauden nuhteeton palvelus SavPr. Koksut joutuivat vähän odottelemaan ristin saantia .

Niin ja homoropelliksi sitä siviilikarkurit nimittivät.
 

JR49

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
#82
Porrassalmi-rististä piti maksaa 70 markkaa vuonna 1992 . Sitä sai anoa itselleen jos oli takana 5 kuukauden nuhteeton palvelus SavPr. Koksut joutuivat vähän odottelemaan ristin saantia .

Niin ja homoropelliksi sitä siviilikarkurit nimittivät.
Samaa genreä minäkin, mutta maksamiset on kyllä tosiaan kadonnut muistista. Ehkä pidätettiin päivärahoista? Anomistakaan en muista.
Minusta on kuva Haminassa Rukin viimeiseltä päivältä, jossa kauluksessa kaikki salmiakit, ja rinnuksissa koko se karderoopi mikä oli loppuun asti. Eli Porrassalmen risti, Rukin risti, kultainen ampumamerkki, pronssinen juoksumerkki ja jossain kohtaa vielä pieni metallinen ritsankuvalaatta. Viimeksi mainittu taisi olla todella epävirallinen, mutta kaikki johtajat sitä ainakin piti, eikä kukaan siihen puuttunut.
 

Erkki

Eversti
Lahjoittaja
#83
#85
Kylläpä tavat muuttuivat
Niinhän ne tekevät. Meillä johtajat laittoivat ainoastaan kultaiset merkit rintaan; muita kai pidettiin toisarvoisina. Miehistöstä en muista kuinka toimivat ja jälkeenpäin en asiaa tullut tarkkailleeksi, vaikka pyörin myöhemmin monissa varuskunnissa. Ja itse prenikat oli ostettava sotkusta, mutta sopuhintaan. Kolme kultaisia merkkejä oli sillä suunnistuksesta oli omansa. Tai oikeastaan neljä mutta kultaisen hiihtomerkin tienaamiseen ei etelän varuskunnissa ollu mahiksia.
 

JR49

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
#86
Niinhän ne tekevät. Meillä johtajat laittoivat ainoastaan kultaiset merkit rintaan; muita kai pidettiin toisarvoisina. Miehistöstä en muista kuinka toimivat ja jälkeenpäin en asiaa tullut tarkkailleeksi, vaikka pyörin myöhemmin monissa varuskunnissa. Ja itse prenikat oli ostettava sotkusta, mutta sopuhintaan. Kolme kultaisia merkkejä oli sillä suunnistuksesta oli omansa. Tai oikeastaan neljä mutta kultaisen hiihtomerkin tienaamiseen ei etelän varuskunnissa ollu mahiksia.
Saat esille seikkoja jo unhoon painuneista muistoista. Me olimme viimeinen ikäluokka, kuulemma, milloin ao. merkkejä jaettiin. Ei sen vuoden aikana niitä näkynyt kuin alkuvuodesta palvelukseen astuneilla. Suunnistus- tai hiihtomerkki ovat muutenkin täysin tuntemattomia suuruuksia.
Muistan asian siitä, kun omat jääkärini olisivat maksaneet isonkin summan kaikenvärisistä merkeistä. Olisi saanut pronssisenkin myytyä jollain 50-100 markalla. Se kai selittää, miksi kaikki mahdollinen oli rinnassa mitä kouraan saatiin :), nuoria kukonpoikia kun oltiin, lomahanskatkin kato KSE palveluksessa :LOL:.

@Erkki Se cooper muuten juostiin meillä alokkaina talvella pakkasessa täällä. Oliko teillä käytössä ao. innovaatio cooper-radaksi, tekonurmipohjainen (tuolloin hiekalla) pelikenttä, joka on kooltaan 80 m x 48,6 m.
https://www.mikkeli.fi/sisalto/ota-yhteytta/liikuntapaikat/sisaliikunta/kuplahalli
Tuohon 50 miestä kerrallaan juoksemaan, kulmissa "lievä" tungos :). Jokseenkin kaikki juoksivat alle keskiarvojen. Kun myöhemmin kesällä juoksin iltaisin Vilniemen lenkkiä Haminassa huvikseen, niin usein tuli mieleen, että saisipa uusia virallisen cooper-tuloksen. Että kun paljon puhutaan varusmiesten cooper-tulosten laskusta, niin ei kaikin paikoin kyllä testiin panostettukaan :D

Edit: omituinen juttu, kun niitä ei hetkeen jaettu. Muistan jo nuorena varusmiesjohtajana ajatelleeni, kun jätkät yritti ostaa merkkejä, että olisi intillä halpa ja helppo keino tuoda motivaatiota palvelukseen. Jotta miksei sitä käytetty. En tiedä miten ohimenevä ilmiö oli ja mistä oli lähtöisin.
 
#87
olisi intillä halpa ja helppo keino tuoda motivaatiota palvelukseen
Todellakin näin! Meillä ammutettiin aina radalla viimeiseen asti keräilyeriä, jotka yritti saada kolme valioluokan ammuntaa. Joka siis toi sen kultaisen merkin. Pojat yritti parhaansa ja oli kouluttajistakin mukavaa, kun saapumiserän valiosuoritusten luku nousi samaan kun yleensä.
 

Rannari

Ylipäällikkö
#88
Todellakin näin! Meillä ammutettiin aina radalla viimeiseen asti keräilyeriä, jotka yritti saada kolme valioluokan ammuntaa. Joka siis toi sen kultaisen merkin. Pojat yritti parhaansa ja oli kouluttajistakin mukavaa, kun saapumiserän valiosuoritusten luku nousi samaan kun yleensä.
Muistelen kanssani samoina vuosina palvelleiden kavereiden napisseen ettei heillä yhtä ammunnoista ammuttu lainkaan tai kokeiltiin vain kerran puolihuolimattomasti. Näin ei välttämättä ollut edes teoreettista mahdollisuutta saada kolmea valiota kasaan. Varuskuntakohtaisia eroja kaiketi?
 

MeriTJ

Majuri
Lahjoittaja
#89
Ei saakeli. Siihen vielä joko Aukin tai Rukin risti ja pronssinen juoksumitali päälle, niin äkkilähtö kaukomaille :LOL:
Laitetaan bisnes pystyyn: minä ostan useamman RUK-ristin RUL:n toimistolta (sieltä saa ostettua, olin omani hävittänyt jonnekin muutossa ja se nyt vaan kuuluu jotenkin olla kotona vaikkei sitä mihinkään tarvitse) ja myydään niitä "mattimöttönen ja nönnönnöö" nimillä pitkin nettiä esim triplahintaan kossupäisille satunnaismilitariakeräilijöille tori.fi:ssä Itsenäisyyspäivän erikoistarjouksin joka vuosi. :D
 
#91
Muistelen kanssani samoina vuosina palvelleiden kavereiden napisseen ettei heillä yhtä ammunnoista ammuttu lainkaan tai kokeiltiin vain kerran puolihuolimattomasti. Näin ei välttämättä ollut edes teoreettista mahdollisuutta saada kolmea valiota kasaan. Varuskuntakohtaisia eroja kaiketi?
Kun näin on päässyt käymään, on asiaan kaksi mahdollista selitystä:
1. Perusyksikön päällikkö ja kouluttajat eivät ymmärrä mikä nuoria motivoi yksittäisen sotilaan tärkeimmän taidon ammunnan harjoitteluun. Ite en tähän selitykseen usko.
2. Gustav Hägglundin komentajakauden tärkein saavutus on joukkotuotanto. Se lopetti varusmiesten käytön PV:n ilmaistyövoimana. Prikaatin esikunnasta saattoi yhtäkkiä tipahtaa käsky lähettää n kpl varusmiehiä esim 5 päiväksi johonkin työtehtävään. Tämä luku n saattoi saada arvoja 1-30. Sama määrä jäi sitten ilman näiden päivien koulutusta. Kun joukkokauden tavoitteet oli pakko saavuttaa ettei tärkeät harjoitukset mene läskiksi. ei näiden poisjäävien koulutuskertojen jälkikäteinen paikkaaminen ollut mitenkään mahdollista.
 

Rannari

Ylipäällikkö
#92
Kun näin on päässyt käymään, on asiaan kaksi mahdollista selitystä:
1. Perusyksikön päällikkö ja kouluttajat eivät ymmärrä mikä nuoria motivoi yksittäisen sotilaan tärkeimmän taidon ammunnan harjoitteluun. Ite en tähän selitykseen usko.
2. Gustav Hägglundin komentajakauden tärkein saavutus on joukkotuotanto. Se lopetti varusmiesten käytön PV:n ilmaistyövoimana. Prikaatin esikunnasta saattoi yhtäkkiä tipahtaa käsky lähettää n kpl varusmiehiä esim 5 päiväksi johonkin työtehtävään. Tämä luku n saattoi saada arvoja 1-30. Sama määrä jäi sitten ilman näiden päivien koulutusta. Kun joukkokauden tavoitteet oli pakko saavuttaa ettei tärkeät harjoitukset mene läskiksi. ei näiden poisjäävien koulutuskertojen jälkikäteinen paikkaaminen ollut mitenkään mahdollista.
Kolmas mahdollisuus olisi tietysti se että k.o. henkilöillä olisi ollut pakonomainen tarve selitellä k.o. merkkien puuttumista rintapielestä. Herrat tuntien se tuskin pitää paikkaansa joten joku muu selitys on oikea. Muistaakseni palveluspaikat olivat Säkylä ja Niinisalo. Ja Valtasen komentajakauden loppupuolta eleltiin.

Noita oheishommia en omalta varusmiesajalta muista. Paitsi yhden erityisellä huolella toteutetun "ampuma-alan raivauksen" eräällä kesämökillä Hästö-Busön lähistöllä. Jos siinä sattumoisin henkilökuntaan kuulunut mökkeilijä sattumalta sai samalla ruovikon rannastaan perattua niin sehän on vain bonusta :D
 

JR49

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
#93
Muistelen kanssani samoina vuosina palvelleiden kavereiden napisseen ettei heillä yhtä ammunnoista ammuttu lainkaan tai kokeiltiin vain kerran puolihuolimattomasti. Näin ei välttämättä ollut edes teoreettista mahdollisuutta saada kolmea valiota kasaan. Varuskuntakohtaisia eroja kaiketi?
Meillä jaettiin muistaakseni ihka ensimmäisten ammuntojen perusteella neljään tasoluokkaan. Niille sitten johtajat jakoivat huomiota tason mukaan, eli tasolle 4 eniten. Jos seuraavana ammuntapäivänä osui kunnolla, yleni tasosta 4 tasoon 1 välittömästi. Käsittääkseni kun oli sitten aika kokeilla mahdollisuutta valioon, niin siihen oli nähty paljon vaivaa, että mahdollisimman moni siihen myös pääsi.
Muutenkin jääkärikomppaniassamme panostettiin ampumakoulutukseen. Meille oli jo Kvkk62 hyvinkin tuttu Aukkiin mennessä kovista ammunnoista, kun naapureista tulleet vasta näkivät sen ekaa kertaa.

Onko veli @Old Boy mitään käsitystä, miten entisten ampumatestien aikaan jakautui taito noin yleisesti ottaen, eli valioiksi luokkaa puolet/kolmannes/ etc koulutettavista?
 
#94
Varmasti muistan ainoastaan oman saapumiseräni tuloksen. Yli 80 alokkaan joukosta ei yhtäkään kolmea valiota P-kaudella. Vaikka joukossa oli ammunnan Pohjoismaiden mestari, tosin haulikkolajeista. Selityksenä loppuun kuluneet Ukkopekka-kiväärit. Niille oli luonnollisesti eri rajat, mutta vaikutti siltä ettei tulosrajoja oltu muutettu 1930-luvusta, jolloin puolet nuorista oppi ampumaan jo ennen intti-ikää Suojeluskunnissa tai hirvimetsällä.

Merkkien metsästys suosi johtajia, koska heille tuli enemmän yrityksiä. Itekin sain kolmannen kimaltavani vasta RUK:ssa. Ammuntatulokset laskettiin ja raportoitiin esikuntiin ja palautetta tuli sotilasläänistä, jos tulokset alitti vanhat keskiarvot. Johtajista ehkä kolmanneksella oli tuo haluttu kultainen merkki mutta miehistö mukaanluettuna ei prosenttiosuus ylittäny neljännestä. Jv-joukoissa saattoi olla eri suhde, mähän tunnen ainoastaan tykistön puolta.
 
#95
Itse jos omalta osaltani kommentoisin näiden p*illumagneettien käyttöä sotilaspuvussa, niin ainakin omana aikanani(vuosituhannen vaihde) ei omassa komppaniassani(JPr/SissiK) käytetty kuin mahdollisia AUK:n tai RUK:n ristejä. Kuntoisuusmerkkejä ei lomapuvussa käytetty ollenkaan, tästä ei ollut käsittääkseni mitään virallista linjausta. Muistaakseni se oli vain komppanian epävirallinen tapa varusmiesten kesken.

Kuntoisuusmerkkejä ei kyllä saatu/lunastettu kuin kultaisia, joku jos koetti sellaista lomapuvussa pitää niin sai osakseen sellaista v**tuilua että otti aika pian sen pois. Hopeisia tai pronssisia ei kait kukaan halunnutkaan lunastaa vaikka olisi sellaisen esim. ammunnasta saanut. Olihan ko. käytäntö tietenkin eräällä tavalla joukon yhtenäisyyttä korostava/lisäävä(?) ja muista lomaporukoista erotuttiin sillä, että magneettejä ei pidetty. Sissin havu hihassa riitti.
 

Erkki

Eversti
Lahjoittaja
#96
@Erkki Se cooper muuten juostiin meillä alokkaina talvella pakkasessa täällä. Oliko teillä käytössä ao. innovaatio cooper-radaksi, tekonurmipohjainen (tuolloin hiekalla) pelikenttä, joka on kooltaan 80 m x 48,6 m.https://www.mikkeli.fi/sisalto/ota-yhteytta/liikuntapaikat/sisaliikunta/kuplahalli

Heh, katsos vaan, tuollahan se tuli juostua. Joskus johtajavaiheessa ohjelmaan kuului käynti jalkaväkimuseossa, josta ostimme hieman kuvan tapaisen jv-pinssin, jota sitten pidimme lomapuvun kauluksessa ylimääräisenä merkkinä. Ilmeisesti moista aselajihenkisyyttä katsottiin vain hyvällä, koska mitään huomautuksia kantahenkilökunnan taholta ei tästä kuulunut, . 1544197419169.png
 
#97
Varmasti muistan ainoastaan oman saapumiseräni tuloksen. Yli 80 alokkaan joukosta ei yhtäkään kolmea valiota P-kaudella. Vaikka joukossa oli ammunnan Pohjoismaiden mestari, tosin haulikkolajeista. Selityksenä loppuun kuluneet Ukkopekka-kiväärit. Niille oli luonnollisesti eri rajat, mutta vaikutti siltä ettei tulosrajoja oltu muutettu 1930-luvusta, jolloin puolet nuorista oppi ampumaan jo ennen intti-ikää Suojeluskunnissa tai hirvimetsällä.
Meillä (panssarissa .. mikäli se on jollekin ulkopuoliselle vielä epäselvää :p ) oli p-kaudella tapana marssia täyspakkausvarustuksessa Hätilään (joka 1. kerralla oli mykistävän hirveä kokemus - ja viimeisellä kerralla mentiin jo puolijuoksua) siten, että marssin 15-20km loputtua vaihdettiin vaatteet (hangessa, talvi kun oli) ja tetsattiin loppumatka .. siten että ehdittiin harjoitella toimintaa myös pimeässä. Tämä oli torstaisin. Perjantaisin ammuttiin RK't. Ammunnoissa meille oli annettu tavoitteeksi että joka heppu komppaniassa ampuu kolme valiota. Näiden jännittävästi yksilöllisten marssiharjoitusten jälkeen ammuntaa jatkettiin siten että Hätilään mentiin ajoneuvoilla, ja sitä mukaa kun valiot tuli täyteen, väki näillä reissuilla väheni. (toisella marssikerralla saatiin sovittua lyhyemmät tauot mutta useammin, ettei jäätynyt ja sai kuitenkin keuhkot auki ja selkärängan lepoon hetkeksi, olisiko ollut 3. kerta nosteltiin päällikön autoa ojasta ja joskus kerran kannettiin nilkkansa rikkonutta kaveria koko joukkueen voimin).
Mutta niinpä sitten itsekin tuli ammuttua valiot. Tämän jälkeen me mentiin muuten vaan ampumaan; kvkk:lla, lisää rk:lla, ukkopekalla, suomi-kp:lla, pistooleilla (ainkin lahti ja beretta) .. niin ja tietenkin emmalla. Ja 55S55:llä - kovia tietty, Cometin kylkeen. Homma muutttui koko ajan hauskemmaksi ja motivaatio kasvoi, vaikka aika väsyneitä poikia olimmekin.

En tiedä kuinka lähelle 100%:n tavoitetta jäätiin, mutta se ei ollut kyllä kaukana. Tietty porukka vain on semmoisia, että niille sopii käteen jokin muu vempain kuin RK.

Itse jos omalta osaltani kommentoisin näiden p*illumagneettien käyttöä sotilaspuvussa, niin ainakin omana aikanani(vuosituhannen vaihde) ei omassa komppaniassani(JPr/SissiK) käytetty kuin mahdollisia AUK:n tai RUK:n ristejä. Kuntoisuusmerkkejä ei lomapuvussa käytetty ollenkaan, tästä ei ollut käsittääkseni mitään virallista linjausta. Muistaakseni se oli vain komppanian epävirallinen tapa varusmiesten kesken.
Meillä oli kyllä napit - jos olivat kultaiset - rinnuksissa. Mutta en kyllä ajatellut niitä pillumagneeteiksi, meillä ne vain kuuluivat lomapukuun. Mutta olimme luonnollisesti aika turhamaisia muutenkin, olihan meillä Musta Turkispäähine kun muilla oli Harmaa Karvareuhka. Tosin ei silläkään pillua saanut... mutta tappelun kyllä Henriikassa Jipston jannujen kanssa.

Juoksumerkkiin muuten ei panostettu läheskään samalla innolla kapiaisten osalta, minäkin juoksin sen päälle 3000 sämpylät jalassa, kun ei nyt ollut muita kenkiä sillä hetkellä saatavilla. Sekä sämpylät, että jalat oli aika kaput suorituksen jälkeen.
 

Woodsman

Kenraali
Lahjoittaja
#98
Piti nyt katsella, että mitä prenikoita sitä tuli saatua. Rovaniemellä jaettiin käytännössä muutama Lapin ilmatorjuntaristi, sen sai oikeasti kunnostautumalla, esim toimimalla nohevasti onnettomuuspaikalla tms eli sitä ei saanut kevein perustein. Sitten kuvan lätkiä jaettiin kotiutuessa ”hyville” ;) kouluttajille 3-5kpl.



1BD7363E-CB60-4007-9532-6999D69B563C.jpeg

9387FA9D-C403-4C75-BCE5-91039CD908AD.jpeg

Tiedä sitten, että miksi tuollainen käteen työnnettiin ;):cool: Pilua sillä ei kuitenkaan ole irronnut :D
It-pinssi muistaakseni oli lomapuvussa, ihan vain varmistuksena, että muutkin tunnistavat jalon aselajin.
 
Top