Kurdien itsenäisyyskamppailu

StepanRudanskij

Ylipäällikkö
Niinpä. Tarkoitus onkin hahmotella, miten taistelukokemusta voisi olemassa olevilla tiedoilla hyödyntää. Itseäni tämä kiehtoo aina.
Noinhan voisi aivan hyvin toimia suomalainenkin porukka ensi alkuun. Jätkät väsyneinä sumpussa, lamaantuvat tulen alla.
Seuraavalla kerralla pitäisi toimia toisin, ettei käy samoin. Kuinka ratkaisisit turkkilaisten lähestymisen? Kun käytetään siinä suomalaista ajatusmallia.

Tilanne on aika mahdoton turkkilaisten kannalta. Ovat puuskuttaneet ylämäkeen jo aika pitkään. Sydän hakkaa ja keuhkot kiskoo ilmaa, on tuota joskus tullut itsekin kokeiltua. Luonnollisia suojia väijyttäjille on tuolla vaikka kuinka. Kokenut taistelupari aktiivisena ja toiminnan tahdin määräävänä ylämäen puolella on vahvoilla yllätettyä ryhmää vastaan koska heillä oli vielä se kolmas silmä vastustajan takana. Reaktiiviseen toimintaan ei yllätetyillä ole edes aikaa, ei ehkä ole ollut selvää etukäteissuunnitelmaakaan.

Kuljettu liian pitkään ilman lepotaukoja ja energia/nestetankkausta. Vieläkös sitä ramadania vedetään?

Tuo mäen laki olisi kai pitänyt ottaa kiertäen ja varmistaen toiseltakin puolelta, väijyttäjien riski paljastua ja jäädä itse saartoon olisi noussut. Aina pitäisi pelata ajatuspeliä itseään vastaan, karttojen ja mahdollisen paikallistuntemuksen avulla. Missä voisin itse väijyttää / suluttaa itseni jne. Kaikki ne mahdollisuudet pitäisi sitten tiedustella ennenkuin sinne itsensä tunkee. Tai kiertää.
 

Pihatonttu

Respected Leader
Kuinka ratkaisisit turkkilaisten lähestymisen?

Heti alkuun totean, etten omaa edes murto-osaa siitä asiantuntemuksesta, jolla monet ketjussa tapahtumakulkua ja sen vaihtoehtoja arvioivat. Suhtautukaa siis ajatuksiini samalla lempeydellä jolla korppikotkalauma suhtautuu viikon kuolleena olleeseen seepraan.

Sillä varmuudella, jonka vain täydellinen asiantuntemuksen, olosuhteiden tuntemisen ja kokemustiedon puute voi suoda, esitän seuraavaa:

1. Kärkimiehiltä otetaan turhat kantamukset pois. Peremmällä kulkevat kantakoot kärkimiesten reput ja repsottimet. Näin saadaan kärkimiehille parempi jaksaminen ja sitä kautta mahdollisuus hakea katseella kengänkärkiä kauempana olevia kohteita.

2. Jos mennään vuoren rinnettä ylös, niin kiireestä ei ole hyötyä. Ehkä useamman kuin yhden miehen kärki voisi liikkua vuorotellen ja niin että liikkumattomana olevat tähystävät ampumavalmiina sopivaa optiikkaa ja nikkelinakkainta siinä hyödyntäen.

3. Voisikohan tuommoisen vuorenhuipulle menemisen jyvittää ajallisesti jollain sellaisella tavalla, jossa vaarallisimpaan paikkaan ei mennä väsymyksestä puolikuolleina? (Tää on vähän silleen kysymyksen ja ehdotuksen puolivälistä.)

4. Jos vaarallisimpia paikkoja ovat vuoren huippu ja kyljet, mihin vastaanottokomitea pystyy tulemaan huomaamatta, pysymään huomaamattomana ja poistumaan katveessa pysyen, niin kannattaisikohan sinne vaaranpaikkaan ja juuri sen taakse mättää vaikka muutama epäsuora murkula ennen kuin sinne edes yritetään mennä? (Murkulan valmistusaika ja -kustannus on matalampi kuin sotilaan valmistusaika ja -kustannus.)

5. Jos porukka liikkui niin huolettomasti siksi, että paikalla on pörrätty ennenkin, niin tekee mieli kysyä, että miksi sieltä on poistuttu sen sijaan, että sinne olisi pistetty pieni kaivautunut ja hyvällä näköalalla varustettu porukka. Toi nyt vaan näyttää sellaiselta paikalta jonka jatkuva hallitseminen on iso plussa.

6. Ehkä turkkilaisten olisi parempi lähestyä demokratiaa kuin aseistautuneita ja päättäväisiä kurdeja?

7. Ehkä kärkimiesten kannattaisi eksyä sen verran, että päätyvät johonkin mukavaan rantakahvilaan. Parempihan siellä on olla kuin harjoitusmaalina vuoren rinteessä.

8. Upseeri kärkeen.

Tiedän hyvin, että kaikki nämä eivät ole samanaikaisesti toteutettavissa. Koitan kuitenkin tarjota sellaisia useampaa tyylilajia edustavia ratkaisuvaihtoehtoja, joita ketjun asiantuntevammat kirjoittajat eivät ole vielä tuoneet esille.
 
Viimeksi muokattu:
Top