Kuulonsuojaus ja kuulovauriot

Kapiainen kirjoitti:
Niin, pointtini olikin lähinnä se, että jos kuulosuojaimia halutaan (taistelussa) käyttää, on aktiivit paremmat kuin tavalliset. Jos saan valita, kuten jokainen minun puolestani voi ja saa sotatilanteessa tehdä, en käytä taistelussa minkäänlaisia kuulosuojaimia. Rauhanaikana niitä on sensijaan hyödyllistä ja perusteltua käyttää, koska kuulo on aisti jota ei kannata tärvellä.
Se on tietysti selvä, ettei kannata laittaa aktiiveja päähän ensimmäistä kertaa elämässään minuuttia ennen taistelun alkamista. Aivot vaatii aikaa sopeutuakseen/ sopeuttaakseen näön + muut aistit muuttuneen kuulon kanssa yhteen. En kuitenkaan näkisi siinä kovin suurta ongelmaa sen takia, että jos joukko joka rauhanaikana on harjoitellut tavallisilla kuulosuojaimilla, saakin sodan aikana aktiivit, niin niihin ehtii kyllä aivot totuttaa hyvin suurella todennäköisyydellä hyvissä ajoin ennen ensimmäistä rytinää. Eihän tässä aivojen sopeutumisessa kuitenkaan puhuta juuri sen pidemmästä ajasta kuin mitä kestää silmällä tottua pimeään. Sensijaan tavallisella kuulosuojaimella otetaan yhdestä merkittävästä aistista iso osa sen kyvystä kokonaan pois ja se on vaikeampi juttu se.
Tietysti myös aktiivisuoja on "lukossa" koko ajan kun kovasti paukkuu, joten kyllä sekin suojaintyyppi kuuloa blokkaa pois. Siksi en taistelutilanteessa omalta kohdaltani käyttäisi mitään kuulusuojainta.
Klikkaa laajentaaksesi...

Jaa-a. En usko että taistelukäyttöön noista olisi haittaa, enkä nyt varisnaisesti tätä viestiä vastaan kapinoi, mitä nyt omalta kantilta omia näkemyksiä tuon julki.

Itse olen aika monta yötä ja tuntia käyttänyt aktiivikuulosuojaimia sorsa- sekä pienpetometsällä, joka taas voisi vastata jotakin tiedustelijan sekä vartiomiehen toimintaa. Semmoista hiljaista hissutelua paikoillaan tai hitaassa liikkeessä ja tarkkana oloa. Ja toisin kuin luulin niin eipä niihin totukkaan ihan niin helposti. Suoraan sanottuna ei taida tottua ollenkaan.

Toki kyseessä on sellainen tapahtuma, jossa aivojen pitää nopeasti kyetä antamaan äänelle oikea suunta hyvin nopeasti. Ongelma on että tuo hienon hieno yhteys häiriintyy joltakin osin ja havitsemiseen tuntuu menevän melkoisen pitkä aika. On tainnut käydä jopa niin että aivot eivät ole nähneet näkökentässä lentoon pyrähtävää lintua kun kuulo väittää että ääni tulee sivusta... Sitten kun ymmärtää että siinä se lintu menee niin on jo liian myöhäistä.

Toinen ongelma on tuo Trollin mainitsema vauhkoontuminen kaikiin ääniin. Paljain korvin sitä osaan aika hyvin erotella "luonnolliset" äänet, mutta aktiivi-kupit korvilla äänet muuttuvat niin paljon että asia ei enää olekaan näin. Laitetaan äänen vahvuus korkealle ja lisätään vielä mielikuvistus siihen päälle niin huopatossu tahi tassu suhajaa joka paikassa... Totta kai aina jostakin sivulta.

Toki kuppien laadussa on eroja. Itselläni on halvat 60 euron kupit, molemmille korville erilliset äänen voimakkuuden säätimet joka tarkoittaa sitä että niitä on hankala saada balansiin (mikä älyn väläys!)... Jotkin satoja euroja maksavat peltorit voivat olla "vähän" paremmat.
 
Second kirjoitti:
Toinen ongelma on tuo Trollin mainitsema vauhkoontuminen kaikiin ääniin. Paljain korvin sitä osaan aika hyvin erotella "luonnolliset" äänet, mutta aktiivi-kupit korvilla äänet muuttuvat niin paljon että asia ei enää olekaan näin. Laitetaan äänen vahvuus korkealle ja lisätään vielä mielikuvistus siihen päälle niin huopatossu tahi tassu suhajaa joka paikassa... Totta kai aina jostakin sivulta.
Klikkaa laajentaaksesi...

Niin, me "kaikki" tiedämme esimerkkejä jossa vartiomiehet ampuilevat tyhjää metsää. Taistelutilanteessa esimerkkejä olemattomista vihollisista ja niiden tulittamisesta on vaikka kuinka paljon. Omien havaintojeni mukaan aktiivikuulonsuojaimet isolla otannalla pahentavat tätä tilannetta. Yksittäistapauksissa hyöty voi vastaavasti olla myös huomattava.

Edelleen.. vähän makuasia. Mitään hi-tech aktiiveja on ihan turhaa odottaa tst-kentälle jakoon ihan vähään aikaan, joten noilla napsuvilla ja lukkiutuvilla mennään, jos mennään.

Itsen en iki maailmassa jättäisi henkeäni noiden varaan.
 
Second kirjoitti:
Toki kyseessä on sellainen tapahtuma, jossa aivojen pitää nopeasti kyetä antamaan äänelle oikea suunta hyvin nopeasti. Ongelma on että tuo hienon hieno yhteys häiriintyy joltakin osin ja havitsemiseen tuntuu menevän melkoisen pitkä aika. On tainnut käydä jopa niin että aivot eivät ole nähneet näkökentässä lentoon pyrähtävää lintua kun kuulo väittää että ääni tulee sivusta... Sitten kun ymmärtää että siinä se lintu menee niin on jo liian myöhäistä.
Klikkaa laajentaaksesi...

Loistava esimerkki siitä, miten kuulo, näkö ja aivot toimivat yhteen ja miten ne eivät toimi, kun sitä yhteistyötä keinotekoisesti muutetaan!
Tilanne on todennäköisesti usein taistelukentällä aivan vastaava kuin tuo kuvaamasi tilanne..ja siksi olenkin jo aiemmin sanonut, että henk.koht en käyttäisi minkäänlaisia kuulosuojaimia taistelutilanteessa. Jos pakko olisi sellaiset päähän laittaa, niin sitten aktiivit, koska kuulon vaimentaminen on kuitenkin haitallisempaa kuin sen voimistaminen..joskin aktiiveilla voimistaminen kiistatta vaikeuttaa kuvaamallasi tavalla äänen etäisyyden arvioinnin lisäksi sen suunnan arviointia. Se taas on taistelukentällä usein kuolemaksi..elämän ja kuoleman ero kun voi usein olla 1/10 sek tai vähemmän.
 
Jalkaväkitaistelijan varusteena aktiiviluurit eivät liene ne välttämättömimmät, olkoonkin että jonkinlainen kuulonsuojaus / laukaus- ja räjähdysmelun vaimennus voi olla eduksi sekä moraalin että taistelijan jatkokäytettävyyden puolesta.

Aika paljon on ajoittain meluisisisa hommissa kuitenkin taistelijoita, joille voisi olla paljonkin hyötyä moisista laitteista. Siihen 250 000 kenttäarmeijaankin kun mahtuu monenlaisia tehtäviä.
 
Second kirjoitti:
Itse olen aika monta yötä ja tuntia käyttänyt aktiivikuulosuojaimia sorsa- sekä pienpetometsällä, joka taas voisi vastata jotakin tiedustelijan sekä vartiomiehen toimintaa. Semmoista hiljaista hissutelua paikoillaan tai hitaassa liikkeessä ja tarkkana oloa. Ja toisin kuin luulin niin eipä niihin totukkaan ihan niin helposti. Suoraan sanottuna ei taida tottua ollenkaan.
Klikkaa laajentaaksesi...

Jossain kyttäysjahdissa aktiivit ovat joskus ihan paikallaan. Etenkin jossain haaskakopissa tai muuten rajoitetummassa tilassa ampuessa kuulonsuojaus on ihan terveydellisestikin perusteltua. Sorsa- tai kyyhkyspassissa ammutaan joskus paljonkin laukauksia ja noissa se äänen havainnointi ei ole ihan ykkösasia. Silloin voi olla ihan järkevääkin oman kuulon kannalta pitää edes jotain suojausta.

Pomppujahdissa taas se äänen suunnan ja etäisyyden havainnointi on aivan ensiarvoisen tärkeää. Mulla on mettäkanalinnut ja jänikset lähtenyt mitä ihmeellisimmistä paikoista ja suunnista tässä vuosien varrella. Ensin sen elukan kuulee, kuulon perusteella kääntyy kroppa ja aikaa laukaukselle on se pari- kolme silmänräpäystä.

Yksi juttu, minkä näissä uusissa Sport Taceissakin on. Vaikka sitä ääntä koittaa kuinka säätää ns. normaalikuulon mukaiseksi, niin liikkuessa ja muutenkin toimiessa se pienikin vaatteiden kahina ym. kuuluu aivan helvetillisen selvästi. Samaten tuulen humina puissa ja muu taustahälinä. Omat korvat osaavat tavallaan jättää noi epäolennaiset äänet vähemmälle huomiolle, aktiivien kanssa joka ikinen ääni puskee läpi jopa häiritsevästi.

Äkkiseltään ajateltuna erilaistenkin äänien voimistaminen tuntuu hyvältä ominaisuudelta, noi uudet peltorit hoitaa sen kyllä ihan hyvin. Mutta sitten käytännössä se aistiminen ei kuitenkaan vastaa sellaista tarkkuutta ja eri tasoisten äänten erottelukykyä , kuin mitä omat korvat ja aivot pystyvät.
 
Entäs se sorsa? Oikeutta eläimille.
 
Itse mitä on käyttänyt aktiivikuolosuojamia niin en kyl tositilanteessa päähäni pistäs juuri ton äänien suunnan ja voluumin sotkevuuden takia. Muutenkin kun ajattelee sitä vartiomies hommaa niin ittekkin huomannut että hämärässä meinaapi kuulla ja nähdä niitä mörköjä kun korvat höröllään sitä pimeyttä tapittaa kun tietää että on vastapuoli harjotuksessa olemassa. Sitten tositilanteessa se jännitys ei takuulla pienenis, niin siinä kieltämättä on aika iso riski ampua mörköjä kun ne vaan kasvaa kun vahventaa kuuloonsa.

Töitten puolesta itte on vuosia käyttänyt kuulosuojausta ja siinä sitten oppii sen tärkeyden että kommunikoinnissa käytetään tarpeeksi ääntä. Siitähän kapiainen jo aikasemmin mainittikin että jos treenataan aina aktiivikuulosuojaimilla niin totutaan kuiskaan ja sit kun ne ei toimikkaan ollaan ihan pihalla kun on tilanne päällä ja porukka ei osaa käyttää ääntään.

Jos katsoisin parhaaksi suojata kuuloani tilanteessa niin pistäsin sit vaikka earit korviin sillon kun tietää että nyt rupee rytiseen oikeesti. (jos ehtis) niitten kanssa säästää kuuloonsa mutta kuulee kyllä jos toinen osaa ääntä tarpeesti käyttää. Vaimennus kumminkin aika pieni loppujen lopuksi.

Mutta koulukuntia on monia niinkun tässäkin on jo nähty.
 
baikal neuvoo pikkasen: kun pimeässä seistä tai istua tohotatte ja olette "kuulevinanne" jotain, pankaa hetkeksi silmät kiinni ja hengittäkää syvään....puoli minuuttia riittää, ja jos ääniä ylipäätään on kuultavana, te ne myös kuulette. Ja suuntakin selviää melko hyvin. Kokeilkaas.
 
Me ollaan joskus kokeiltu noiden aktiivikuulosuojainten kanssa sellaista, että sen omat mikit on vaiennettu ja siihen erilliseen mikrofoniliitäntään on kiinnitetty lintubongarien käyttämä suuntamikrofoni. Oli ihan oiva laite, mutta kuljettamien oli hankalaa. Kokeessa oli kolmea eri amllia. Pienellä lautasella varustettu laite oli kaikin puolin halvan lelun oloinen ja kädessä pitämien aiheutti siinä monenlaista nitinää ja natinaa, jotka peitti varsinaiset kuunneltavat äänet. Isommalla lautasella varustettu ammattimaisemman oloinen laite oli todella hyvä, mutta lautasen irrottaminen ja kuljetuskuntoon laittaminen oli hidasta ja tuskallista. Kolmas versio oli ilman lautasta ja siinä oli kaksi rinnakkaista pitkää kondensaattorimikrofonia. Näytti ihan tukittomalta rinnakkaispiippuiselta haulikolta. Ja oli myös kooltaan samaa luokkaa. Mukana kuljettaminen kolhimatta oli todella hankalaa. Olisi vaatinut kovan kotelon, johon olisi mahtunut kokonaa. Rinkan kyljessä se olisi vielä mennyt mutta päiväreppuun kiinnittäminen ei onnistu. Meillä ei ollut mitään koteloa jajos ei olisi ollut käyttäjänsä oma niin olisi hajoamisen varovainen pakottanut jättämään sen kätköön. Kyllä se ehjänä kuitenkin selvisi koko matkan, vaikka selviä jälkiäkin tuli. Ongelmana oli myös mikrofonien suuri koko, joka otti vastaan paljon tuulta ja vaahtomuovisista suojuksista huolimatta vahvisti tuulenkohinaa voimakkaasti.
Eli siis tuota äänensuunnan havainnointia kiinteässä kuulovartiopisteessä voidaan helposti parantaa suuntamikrofonilla.
 
Näitä olen käyttänyt kohta 10 vuotta ja suosittelen http://www.temrex.fi/verkkokauppa/product_details.php?p=1867

Mikäli menee yli budjetin niin tässä edullisempi vaihtoehto http://www.temrex.fi/verkkokauppa/product_details.php?p=1868
 
Sekä ComTaceja että SportTaceja käyttäneenä, ehdottomasti ComTacit. Tai sitten Sordin Supreme Pro-X, suunnilleen samaa hintaluokkaa. Itselläni on tällä hetkellä Sordinit aktiivikäytössä eikä pahaa sanaa.
 
Miten saisi cobra 975 puhelimen ja sordin supreme pro-x:t liitettyä yhteen kaapelilla, jossa olisi ptt-mikrofoni samassa? Jos joku tietää tuotteen ja viitsii linkittää, niin olisin erittäin kiitollinen.
 
Tuommoisia löytyy muutamalta eri valmistajalta, mm. Etymotic niminen firma tekee ihan pätevän oloisia jenkkiarmeijalle: http://www.etymotic.com/consumer/hearing-protection/eb15le.html
Peltorilta löytyy jännät Comtac 4 suojaimet jotka ovat ikäänkuin karsitut kuppisuojaimet korvanapilla, näihin saa sitten mikkejä jne. kommunikaatiovehkeitä kiinni: http://soldiersystems.net/2011/05/04/comtac-iv-hybrid/

Aktiivit ovat metsällä tosi kivat, mutta täysikokoiset kyllä pistävät pidempään samoillessa vähän ketuttamaan. Jonkinlaiset aktiivinapit olen meinannut syksylle ostaa, pitää vähän tutkia vaihtoehtoja ja kattoa mitkä vaikuttaisi parhaimmilta. Kuulo on vähän semmonen juttu, että vaikka rokkenrol-konserteissa sitä tulee raiskattua niin kuulonsuojaimiin tykkään panostaa, jotenkin aktiivit alle satasella (esim. nuo Radiansit) tuntuu tosi epäilyttävältä, Etymoticin sotatekeleet kosiskelevat itseäni eniten.
 
latest

Suujarru sota-aseessa on hankala kuulonsuojauksen kannalta. Tuossa kuvassa RK-95.
Suujarru parantaa hallittavuutta sarjatulella. Mutta tilanteessa, jossa äkillinen tulenavaus on tarpeen ja kuulonsuojaaminen ei ole henkiinjäämisen kannalta se ensimmäinen prioritettti, lisää se kuulovaurioiden riskiä huomattavasti.

Oletetaan tilanne, että ryhmäsi jäsen päästää tuolla lippaan aseensa piippu 0,5-1 metrin päässä päästäsi ja toisesta korvastasi. Kuuloasi ei ole millään suojattu.
Mitäpä arvelette kuulollenne tapahtuvan? Pitäisin elinikäistä kuulovaurioita varsin mahdollisena.

Mitenkä meillä ja maailmalla tuo kuulonsuojaaminen sotilaskäytössä nykyisin toteutetaan?
 
Sotilaskäyttöön ideaali olisi joku suujarru/liekinsammutin hybridi jolla voi ampua kiväärikranaatteja ja johon saa suoraan äänenvaimentimen kiinni. Tosin esimerkiksi ASE Utran vastaava maksaa yli 500 euroa. 250 000 x 500 = 125 000 000
 
Sinun täytyy kirjautua vastataksesi.
Back
Top