Kylmän sodan puolustusvoimat joukkue/komppaniatasolla c.1985-86

Anaheim

Alokas
En nyt ole ihan varma menikö oikeaan osioon, mutta kun kuitenkin kylmän sodan aikaa lähimmäksi liippaa ja osa muodostelmistakin sellaisenaan on historian havinaan painunut, päädyin tänne puolelle postaamaan.
Samantapaisen topicin olen postannut parille muullekkin suomalaiselle, joskin vähemmän suoraan asiaan liittyvälle, foorumille, ja kun näistä ei "täyttä totuutta" saanut irti, päädyin tekemään tunnukset tännekkin kun satunnaisesti olen jo aiemmin "stalkkaillut" keskusteluja - mutta:

Jokunen aika sitten päädyin parin aasinsillan kautta auttamaan erästä amerikkalaista miniatyyripelialan yritystä, joka on jossain lähitulevaisuudessa tuomassa markkinoille kylmää sotaa ja sen what-if henkistä 1980-luvun puolivälin kieppeillä tapahtuvaa lämpenemistä käsittelevää lähdekirjaa.
Kirjan pääpaino on Norjan & NATOn arktisten elementtien painissa neuvostoliiton punakonetta vastaan lapin ja pohjoisnorjan näyttämöllä kun saksan rintamalla päädyttiin pattitilanteeseen, mutta kirja sivuaa vahvasti Ruotsin, ja myös Suomen, toimintaa kyseisenä ajanjaksona kyseisellä "rintamalla" - täten kirja sisältää myös jonkin verran esimerkkimateriaalia ja organisaatiota ko. armeijoille, ja tässä kohtaa minä kaipaisin apua.
Paljon asiaa on saatu kirjastoista, tutuilta vanhemman polven reserviläisiltä ja internetistä selvitettyä, mutta koska lienee aika ilmiselvää että 80-luvulla asepalveluksensa suorittaneet eivät yleensä muista tapahtumaa kuin eilistä päivää sivusta sivuun, suoraan en jokaiseen kysymykseen paperimuodosta vastausta ole saanut ja internetissä lieneee lähdekritiikki paikallaan, muutamia kohtia täytyisi täyttää. Lisäksi olen itse saanut koulutukseni m/05 organisaatioon, eli henkilökohtaiseen kokemukseenkaan en kehtaa luottaa.

Peli itsessään keskittyy joukkuetasoiseen kahinointiin, ja pääsääntöisesti lähdekirjat eivät taulukoi tätä tasoa ylempää kuin todennäköisimmät tukevat assetit (Singot, Pstohjukset, kevyet heittimet etc). Itse jätin kylmästi kaikista reserviläisimmät muodostelmat pois ihan vain jo laajuuden takia, käytännössä listauksessa on Jalkaväki-80-, Jääkäri-90- ja ajankohdan panssarijääkärijoukkue. Kirja itse tulee käsittelemään vuotta 1985 ja lumista aikaa, ajankohtaa ei ole sen kummemmin tarkennettu mutta itse olen asennoitunut loppuvuoteen ihan vain jo Jääkäriprikaati-90 järkevyyden kannalta.

Eli jos joku asiaa tunteva/sen kokenut osaisi avustaa vastauksen/vahvistuksen/korjauksen seuraaviin/johonkin näistä, olisin kiitollinen:

1. Jääkäriprikaati-90 mukainen koulutus aloitettiin vuonna 1985 - tässä ei käsittääkseni ole mitään epäselvää, mutta joukkuetasolle tultaessa: jokaisessa jääkärijoukkueessa on kolme ryhmää, joissa kussakin 7 miestä + mahdollinen kuljettaja. Mutta lisäksi jotkut taulukot puhuvat raskaskertasinkopartiosta täysin erillisenä elementtinä, osa haastattelulähteistäni taas sanoo että se nostettiin kolmannen jääkäriryhmän puoliryhmästä ja oli vahvuudeltaan neljä miestä. Kumpi pitää paikkansa, vai onko kyseessä taas sodanajan-rauhanajan ero niin että sodanaikana sinkopartio olisi ollut joukkueen ulkopuolelta nostettava? Mikä siis oli "oikea" organisaatio tuolle `85-86 taitteelle?

2. APILAS tuli käyttöön vasta vuonna 1987 - käyttikö yllämainittu partio sitä ennen 55 S 55 vai kantoiko se vain mukanaan enemmän kertasinkoja?

3. 55 S 55 ylipäätänsä (jalkaväellä, jääkäreillä ja panssarijääkäreillä) - sitä jaettiin käsittääkseni 1 per joukkue katsomatta siihen oliko kyseessä jalkaväki, jääkäri, vai panssarijääkäriyksikkö - käytettiinkö sitä tukemassa yhden ryhmän toimintaa, vai muodostettiinko sen käyttäjistä panssarintorjuntataistelijapari tai partio tukemaan "itsenäisesti" joukkueen taistelua, samaan tapaan kuin jääkäriprikaateissa myöhemmin? Vai onko tuo 1 per joukkue todellinen luku ollenkaan? Tuolta "toiselta foorumilta" löytyi tuota läheisenä ajankohtana palvelleen muistelemana malli jossa joukkueessa oli kolme kivääriryhmää ja yksi viiden miehen vastaava jossa oli kaksi kahden hengen 55S55 partiota + johtaja.

4. Kertasingot - vielä 1990-luvun alun kuvissa olen Minimania (74 KES 68?) nähnyt ("Suomen Puolustusvoimat ennen ja nyt"), eli käsittääkseni 66 KES 75/ LAW72A2 oli käytössä sen kanssa ristiin. Miten nämä jakautuivat? Varuskunnittain, sijainneittain, vai miten?

5. Panssarijääkärijoukkue ja tämän komppaniatason tuki - tämä osoittautui odotettua haastavammaksi, koska MicroMarkin kaupallinen lista jota pääasiallisena täydennyslähteenäni käytin sisälsi "vähän" omituisuuksia.
a) Joukkueessa oli kolme ryhmää, ja ryhmäkoko oli 8 miestä, minkä lisäksi kuljetusajoneuvoissa oli 3 hengen miehistö, niin BTR-50PK, BTR-60PB ja BMP-1 kalustossa. KK oli joko Kvkk62 tai PKM tuossa kohtaa, ja joukkueella oli käytössään lisäksi kertasinkoja ja yksi 55 S 55. Menikö oikein? Puuttuuko jotain oleellista?
b) BTR-60PB varustetussa panssarijääkärikomppaniassa oli tukijoukkue, joka oli varustettu kahdella kevyellä 81mm heittimellä ja kolmella AT-4 ohjuslaukaisimella - millä nämä liikkuivat, BTR-60PBlläkö?
c) BMP-1 varustetuissa yksiköissä tukijoukkueessa oli ilmeisesti vain 81mm kevyet heittimet vaunujen tulivoiman korvatessa ohjukset - millä nämä liikkuivat?
d) MicroMarkin lista mainitsee että Bemari-kauppojen yhteydessä olisi toimitettu 200 AT-3 ohjusta, mutta niitä ei olisi ikinä käytetty - Muikkku- Purhonen "Puolustusvoimien panssarivaunut 1918-1997" kuitenkin sanoo että "vanhentunutta ohjusta ei ikinä hankittu suomeen". Uskoisin ennemmin jälkimmäistä, mutta onko jollakin parempaa tietoa?
e) Samainen lista sanoo että yksi panssarijääkäripataljoonista oli varustettu vuodesta 1984 eteenpäin XA-180 Pasilla - itse olen kuitenkin saanut käsityksen että Paseja olisi alusta asti kaavailtu jääkäriprikaateille, ei panssarijääkäreille? Onko tässä tapahtunut asiavirhe johonkin suuntaan?

6. Bv202 ja 206 - ilmeisesti jääkäriprikaati liikkui jo tuolloin telakuorma-autoin, mutta miten nuo kaksi tyyppiä jakautuivat, vai oliko Bv202 poistunut reserviin vuoteen 1985 mennessä kokonaan?

7. Pstohj 83 ja Pstohj 83M - oma tietämykseni kotimaisesta Pstohj-historiasta on olematon, mutta ilmeisesti 1983 on todellinen hankintavuosi, ja tyyppinä itse 83 olisi I-TOW, kun taas 83M on TOW2? Koska M-malli tuli käyttöön?

Tuhannet kiitokset näistä - jos ujous iskee, niin YVtäkin voi viskata, tai sähköpostia osoitteeseen antti2004 (at) hotmail.com.

- Antti

AnEdit: Niin - ja jos jollain sattuu jotain kokoonpanotaulukoita/tms asiaan liittyvää olemaan, ja on kykeneväinen sitä siirtämään sähköisessä muodossa, myös niistä olisi korvaamatonta apua
 
Voin vastata kohtaan 5 a ja b.

A) Aivan oikein. Joukkueaseistukseen kuului vielä 10 kpl telamiinoja. Kvkk tai PKM oli jonossa edetessä henkilökohtaisen aseen lisäksi kahdeksannella jääkärillä ja kevytsinko toisella jääkärillä tai päinvastoin. Etsin kuvaa sinulle.
B) BTR60PB:llä. Mutta jokaisessa panssarijääkärikomppaniassa oli myös Uazeja (Gaz) ja Zil-kuorma-autoja johdon ja huollon käyttöön.

Yksi erikoisuus oli. Koska panssarijääkäri ei hiipinyt minnekään, vaan ajeli ja rynnäköi helkkarinmoisella perkelöinnillä, lippaat olivat yleensä koukuissa, eivät lipastaskuissa. Tetsarikin oli erilainen.
 

Liitteet

  • img006.jpg
    img006.jpg
    119.2 KB · Luettu: 78
Viimeksi muokattu:
1. Tuossa sinkopartioasiassa voi olla kysymys myös vuoden 90 vaiheille sijoittuneesta prikaatiorganisaation keventämisestä. Esim. -89 koulutettiin jääkäriprikaatin organisaatiota, jossa oli 6800 miestä, 300 Pasia ja mm. raskaat singot pataljoonien pst-aseina, prikaatilla oli pst:nä M82-ohjuskomppania. 90-luvun alussa tilalle tuli kustannussyistä JPR90, jossa oli enää 5300 miestä ja 200 Pasia, mutta mm. pataljoonien pst-kalusto oli vaihtunut M82-ohjuksiksi. Prikaatille taas tuli M83-ohjukset. Jääkäriprikaatilla ja jääkäriprikaatilla on siis eroa.

4. Miniman oli käsittääkseni hyvin vähän aikaa käytössä, ehkä vain muutaman vuoden. Jotain sinkomiinavirityksiä siitä on tehty sen jälkeen, kun M72 oli tullut sen tilalle. 74KES68 on oikea tyyppimerkintä, mutta 90-luvun alku ei kyllä ole uskottava ajankohta tuolle aseelle.

6. Bv202 ei kaiketi ole koskaan ollut jääkäriprikaatien kalustoa, vaan Bv206 ja sekin vain vähäisessä määrin. Teka-kaluston pääosa oli Nasuja.

7. TOWin versiot meillä ovat 83/ITOW, 83M/TOW2, 83MA/TOW2A ja 83MB/TOW2B
 
Minä menen hiukan kauemmaksi, eli 70-luvun loppuun, jolloin itse suoritin vm-palvelukseni. Tuolloin 55S55 ( kevyt sinko ) oli runsaassa käytössä ja se opetettiin myös ihan tavan jääkäreillekin ( ei siis pelkästään pst-miehille ). Joukkueessa oli sinkoparto 1+2, jolla yksi kevyt sinko. Komppaniassa lisäksi sinkoryhmä 2+4, jolla kaksi kevyttä sinkoa ja pataljoonassa ( Tukikomppania ) pst-osasto, johon kuului raskasinkojoukkkue, jolla 2 raskasta ( 2 ryhmää ) ja 2 kevyttä ( yksi ryhmä ) sinkoa sekä kevytsinkojoukkue, jossa kolme ryhmää ja 6 kevyttä sinkoa. Lisäksi prikaatiin kuului sinkokomppania, jossa oli 3 raskassinkojoukkuetta ( yht. 6+6 sinkoa ). Joukkueessa siis sinkoja 0+1, komppaniassa 0+5, pataljoonassa ( 4 komppaniaa+tukikomppania ) 2+28 ja rikaatissa ( 4 pataljoonaa ja sinkokomppania ) 14+118. Nämä siis määrävahvuuksia. Mikä olisi ollut todellinen tilanne, en tiedä?
 
Minä menen hiukan kauemmaksi, eli 70-luvun loppuun, jolloin itse suoritin vm-palvelukseni. Tuolloin 55S55 ( kevyt sinko ) oli runsaassa käytössä ja se opetettiin myös ihan tavan jääkäreillekin ( ei siis pelkästään pst-miehille ). Joukkueessa oli sinkoparto 1+2, jolla yksi kevyt sinko. Komppaniassa lisäksi sinkoryhmä 2+4, jolla kaksi kevyttä sinkoa ja pataljoonassa ( Tukikomppania ) pst-osasto, johon kuului raskasinkojoukkkue, jolla 2 raskasta ( 2 ryhmää ) ja 2 kevyttä ( yksi ryhmä ) sinkoa sekä kevytsinkojoukkue, jossa kolme ryhmää ja 6 kevyttä sinkoa. Lisäksi prikaatiin kuului sinkokomppania, jossa oli 3 raskassinkojoukkuetta ( yht. 6+6 sinkoa ). Joukkueessa siis sinkoja 0+1, komppaniassa 0+5, pataljoonassa ( 4 komppaniaa+tukikomppania ) 2+28 ja rikaatissa ( 4 pataljoonaa ja sinkokomppania ) 14+118. Nämä siis määrävahvuuksia. Mikä olisi ollut todellinen tilanne, en tiedä?

Jokainen meistä sekä latasi että ampui kevytsingolla kaksi kovaa ontelorakettilaukausta 200 metristä vanhan Charioteerin tai Cometin runkoon Hätilässä. Minä osuin molemmat ja kun ammuksia jäi yli, menin vapaaehtoisena ampumaan vielä kaksi lisää. Nekin osuivat hyvin. Olisi ollut ihan sama, kuka asetta käyttää ja kuka toimii lataajana. Lisäksi kevytsinko oli tarkka tuolta matkalta.
 
5. E

Ensimmäiset Pasit valmistettiin 1983, joten kyllä niitä 1985-1986 oli yhden pataljoonan tarpeisiin. Mutta meitä tammikuussa 1985 kotiutuneita ei koulutettu siihen. Näimme niitä kyllä.
 
3. 55 S 55 ylipäätänsä (jalkaväellä, jääkäreillä ja panssarijääkäreillä) - sitä jaettiin käsittääkseni 1 per joukkue katsomatta siihen oliko kyseessä jalkaväki, jääkäri, vai panssarijääkäriyksikkö - käytettiinkö sitä tukemassa yhden ryhmän toimintaa, vai muodostettiinko sen käyttäjistä panssarintorjuntataistelijapari tai partio tukemaan "itsenäisesti" joukkueen taistelua, samaan tapaan kuin jääkäriprikaateissa myöhemmin? Vai onko tuo 1 per joukkue todellinen luku ollenkaan? Tuolta "toiselta foorumilta" löytyi tuota läheisenä ajankohtana palvelleen muistelemana malli jossa joukkueessa oli kolme kivääriryhmää ja yksi viiden miehen vastaava jossa oli kaksi kahden hengen 55S55 partiota + johtaja.

Muistan lukeneeni jalkaväkijoukkueen pitäneen kirjan mukaan sisällään kivääriryhmien lisäksi 1+6 kevyt sinkoryhmän 3 kevyellä singolla varustettuna. Olisko ollut -60/-70 lukua.

Joskus hyvään aikaan joukkueissa oli sinkoryhmä, sittemmin sinkopartio ja uusimman mallin mukaan pst-miehiä ei ole lainkaan. PST on toki jokamiehelle kuuluvaa hommaa, mutta jokamies ei ole pst-mies eikä varsinkaan sinkomies.

PST on muutenkin kokenut melkoisia kolhuja, kuten myös ps-aselaji. Joskus ennenvanhaan Parolannummellakin oli Panssarintorjuntapataljoona jopa joukko-osaston asemassa, sitten Panssarintorjuntakomppania, joka sekin oli parhaimmillaan erillinen, mutta nykyään ei ole mitään "ikiomaa", vaan kaikki pst-miehet koulutetaan PSJK:n riveissä.

2. APILAS tuli käyttöön vasta vuonna 1987 - käyttikö yllämainittu partio sitä ennen 55 S 55 vai kantoiko se vain mukanaan enemmän kertasinkoja?

Käsittääkseni ennen APILASta käytössä oli juurikin 55 S 55 ja partioon kuului aliupseeri johtajana ja ampuja sekä lataaja miehistöarvoisina. Yksi tuubi ja kolme miestä siis.
 
Viimeksi muokattu:
Myös taktiikka oli erilainen neuvostojoukoilla ja suomalaisilla.

Vaikka oli YYA-sopimus, jostain syystä harjoittelimme aina vahvaa moottoroitua ja panssaroitua vastustajaa vastaan, joka noudatti Neuvostoliiton maavoimien oletettua taistelutapaa.

Neuvostoliiton taistelutapa oli vielä 1990-luvulle tällainen: Painopistesuunnassa se oli kuin venäläinen nukke. Rykmentin kärkikomppania ajaa pysähtymättä kohteeseen ja kun se jää kiinni, sitä seuraavat kärkirykmentin pääosat. Etäisyys niihin oli viisi kilometriä. Kärkirykmentti on osa kärkidivisioonaa, joka taas on upotettu armeijaan. Kaikki voimat, reservejä myöten työnnetään murtokohtaan, eli sinne, missä repeää. Ja ei kuin vauhtia. Vihollinen tuli aina enemmän tai vä'hemmän jonkin uran suunnassa.

Mikäli neuvostoliittolaisen joukon liike pysähtyi, se alkoi heti kaivautua (tätä suomalaiset eivät edetessään pienissä pysähdyksissä tehneet).

Suomalainen panssarijääkärijoukkue ei ajanut suoraan kosketukseen, jossa kärkijoukkue olisi saattanut kokea raskaita tappioita vaan tiedusteli etenemisen ja vihollistasan etukäteen, se hiipi tarvittaessa mutka kerrallaan siten, että toinen vaunu on tulituessa edellisessä mutkassa ja sitten kärkivaunu kyttää seuraavaa suoraa. Edessä oli tunnustelemassa jopa jalkapartio.

Kun kärkijoukkue joutui kosketukseen, taemmat ryhmät kiersivät kärkiryhmän tasalle ja komppanian pääosat alkoivat koukata vihollisryhmitykseen sivusta. Epäsuoralle tulelle alettiin antaa vihollisryhmityksen koordinaatteja ja voimavaroista riippuen rynnäkkä toteutettiin pihtiliikkeellä samantien. Pataljoonan muut osat johdettiin tilannekuvan mukaan taisteluun, samoin panssaripataljoona. Prikaatin taistelua tuki oma liikkuva tykistöpatteristo.

Puolustuksessa panssarijääkärikomppania rakensi hyökkäysuralle nopeasti henkilömiinoilla suojatun telamiinasulutteen ja laski tykistölle ja heittimille maalit sulkua varten. Joukkueet tukivat tulellaan toisiaan. Niitä ei hajautettu, jotta niitä ei lyötäisi erillistaisteluissa. Eteen oli naamioitu aina vastaanottoasema, jossa oli mm. sinkopartio. Se vetäytyi ensi-iskun jälkeen muun puolustuksen tasalle etukäteen mietittyä poistumisreittiä pitkin.

Koska vihollisen kärkikomppania ajoi suoraan sulutteeseen, se alkoi heti uralle puuroutuvista vaunuista purkautua hyökkäykseen. Tähän soppaan yhdistyi suomalaisten joukkueiden jv-tuli ja saatetiin ampua tykistön sulut. Tilanteesta riippuen esim: "Susi1: viisi kertaa ampukaa."

Pataljoonan pääosat iskivät käskyä ja tilannekuvaa odottaviin vihollisrykmentin pääosiin, joiden sijoitus tiedettiin metrin tarkkuudella. Oli punakone niin tarkka muodostaan ja ohjesäännöstään.

Pataljoona taas taisteli osana prikaatia ja prikaati osana suurempaa yhtymää.
 
Joukkueessa oli tuolloin kolme jääkäriryhmää (1+6) ja niiden lisäksi pst-partio (1+3) jonka aseistuksena neljä apilasta. Jalkaväkijoukkueeseen kuului kevytsinkoryhmä (1+6) sisältäen kolme sinkopartiota, joilla jokaisella 55 S 55.Yhteensä siis kolme sinkoa per joukkue.Sinkoryhmää voitiin käyttää koko ryhmänä tai partioittain jv-ryhmissä.Tämä siis 80-luvun loppupuolella.
 
Vuoden 1985 harjoitusvahvuuksien (harjoitusvahvuudet A1) mukaan yhtymässä oli yhteensä 234 kevyttä, 30 raskasta ja 910 kevyttä kertasinkoa. Panssarintorjunta-aseet ja
panssarintorjuntaelimet oli järjestetty seuraavasti:

Kiväärikomppania (kiväärijoukkueissa kevyt sinkoryhmä)
Kiväärikomppanian kevyiden sinkojen määrä kasvoi kuudesta yhdeksään kevyeen sinkoon. Kaikki aseet sijoitettiin kiväärijoukkueisiin siten, että jokaisessa joukkueessa oli kolme kevyttä
sinkoa käsittävä sinkoryhmä.

Kivääripataljoona (panssarintorjuntakomppania)
Kivääripataljoonan tukikomppaniaan kuuluneesta sinko-osastosta muodostettiin erillinen, suoraan komentajan johdossa oleva panssarintorjuntakomppania. Raskaiden sinkojen määrää lisättiin kahdesta kuuteen sinkoon. Komppaniaan kuului kaksi raskasta sinkojoukkuetta sekä yksi kevyt sinkojoukkue. Raskaaseen sinkojoukkueeseen kuului kolme raskasta sinkoryhmää, joista kullakin oli yksi raskas ja yksi kevyt sinko. Kevyellä sinkojoukkueella oli yhteensä yhdeksän kevyttä sinkoa, ja joukkueeseen kuului kolme kevyttä sinkoryhmää. Ryhmään kuuluvien sinkopartioiden määrä oli nostettu kahdesta kolmeen. Panssarintorjuntakomppanialla oli siten yhteensä kuusi raskasta ja 15 kevyttä sinkoa.

Prikaati (panssarintorjuntakomppania)
Panssarintorjuntakomppania säilyi prikaatin panssarintorjuntaelimenä. Komppanian kokoonpanoa muutettiin siten, että se oli yhtenevä kivääripataljoonan panssarintorjuntakomppanian
kanssa.

http://www.doria.fi/bitstream/handle/10024/74204/E4083_IlmanenPSJ_EUK63.pdf?sequence=1

S. 48.
 
3. 55 S 55 ylipäätänsä (jalkaväellä, jääkäreillä ja panssarijääkäreillä) - sitä jaettiin käsittääkseni 1 per joukkue katsomatta siihen oliko kyseessä jalkaväki, jääkäri, vai panssarijääkäriyksikkö - käytettiinkö sitä tukemassa yhden ryhmän toimintaa, vai muodostettiinko sen käyttäjistä panssarintorjuntataistelijapari tai partio tukemaan "itsenäisesti" joukkueen taistelua, samaan tapaan kuin jääkäriprikaateissa myöhemmin? Vai onko tuo 1 per joukkue todellinen luku ollenkaan? Tuolta "toiselta foorumilta" löytyi tuota läheisenä ajankohtana palvelleen muistelemana malli jossa joukkueessa oli kolme kivääriryhmää ja yksi viiden miehen vastaava jossa oli kaksi kahden hengen 55S55 partiota + johtaja.

Isäni on ollut pioneereissa 70-luvun alussa ja siellä pst-ryhmän johtaja 55 S 55- kalustolla. Joten liekkö ollut vielä tuolloin pioneeri kokoonpanoissa omia sinkoryhmiä
 
Onko kellään tietoa mistä saisi tarkemman kuvan Prikaati 80 kokoonpanoista?
 
Jösses! Tämähän hyvin on vastauksia kerännyt, kiitokset näistä - aletaanpa purkaa.


Voin vastata kohtaan 5 a ja b.

A) Aivan oikein. Joukkueaseistukseen kuului vielä 10 kpl telamiinoja. Kvkk tai PKM oli jonossa edetessä henkilökohtaisen aseen lisäksi kahdeksannella jääkärillä ja kevytsinko toisella jääkärillä tai päinvastoin. Etsin kuvaa sinulle.
B) BTR60PB:llä. Mutta jokaisessa panssarijääkärikomppaniassa oli myös Uazeja (Gaz) ja Zil-kuorma-autoja johdon ja huollon käyttöön.

Yksi erikoisuus oli. Koska panssarijääkäri ei hiipinyt minnekään, vaan ajeli ja rynnäköi helkkarinmoisella perkelöinnillä, lippaat olivat yleensä koukuissa, eivät lipastaskuissa. Tetsarikin oli erilainen.
Kiitos! Tuo BTR-60PB oli se mitä uumoilinkin, oli hyvä saada vahvistus - olen muuten lähes varma että facebookin eräässä intti-related profiilikuvakampanjan yhteisössä tuon kuvan näin!


4. Miniman oli käsittääkseni hyvin vähän aikaa käytössä, ehkä vain muutaman vuoden. Jotain sinkomiinavirityksiä siitä on tehty sen jälkeen, kun M72 oli tullut sen tilalle. 74KES68 on oikea tyyppimerkintä, mutta 90-luvun alku ei kyllä ole uskottava ajankohta tuolle aseelle.
Tapahtunut itselleni typo tuossa viestissä - tarkoitin 1980-luvun alkua. Tosin on (muistaakseni) kuvassa keltaisella harjoitusteippauksella

7. TOWin versiot meillä ovat 83/ITOW, 83M/TOW2, 83MA/TOW2A ja 83MB/TOW2B
Tämä selvä - osaatko vastaanotto/koulutusvuosista mitään sanoa?


5. E
Ensimmäiset Pasit valmistettiin 1983, joten kyllä niitä 1985-1986 oli yhden pataljoonan tarpeisiin. Mutta meitä tammikuussa 1985 kotiutuneita ei koulutettu siihen. Näimme niitä kyllä.
Ah, en tarkoittanut suoranaisesti lukuja, vaan sitä että yksi panssarijääkäri pataljoona olisi näitä käyttänyt "tavallisten" jääkäreiden sijasta. Tällainen näkemys siis oli micromarkin listassa, itse olen käsittänyt että alusta alkaen oli tarkoitus saada jääkäriprikaateille panssaroitu miehistönkuljetusajoneuvo, ei panssariprikaatille/teille.

Käsittääkseni ennen APILASta käytössä oli juurikin 55 S 55 ja partioon kuului aliupseeri johtajana ja ampuja sekä lataaja miehistöarvoisina. Yksi tuubi ja kolme miestä siis.
Kiitos tästä!

Joukkueessa oli tuolloin kolme jääkäriryhmää (1+6) ja niiden lisäksi pst-partio (1+3) jonka aseistuksena neljä apilasta. Jalkaväkijoukkueeseen kuului kevytsinkoryhmä (1+6) sisältäen kolme sinkopartiota, joilla jokaisella 55 S 55.Yhteensä siis kolme sinkoa per joukkue.Sinkoryhmää voitiin käyttää koko ryhmänä tai partioittain jv-ryhmissä.Tämä siis 80-luvun loppupuolella.
Tällainen konfiguraatio olikin jo tiedossani, siellä seassa vaan kummittelee se APILAS, ja en jaksa uskoa että 55S55 kanssa neljän hengen partio olisi mitenkään ollut tarpeellinen - tästä syystä ensisijaisesti lähdin kyselemään, kuitenkin selkein eroavaisuus 80-luvun puoliväliin. Tosin aiemmin tuli se kolmen hengen partio esille, luultavasti kokoonpano oli muuten sama mutta PST-partio oli kolmella miehellä?


Vuoden 1985 harjoitusvahvuuksien (harjoitusvahvuudet A1) mukaan yhtymässä oli yhteensä 234 kevyttä, 30 raskasta ja 910 kevyttä kertasinkoa. Panssarintorjunta-aseet ja
panssarintorjuntaelimet oli järjestetty seuraavasti:

Kiväärikomppania (kiväärijoukkueissa kevyt sinkoryhmä)
Kiväärikomppanian kevyiden sinkojen määrä kasvoi kuudesta yhdeksään kevyeen sinkoon. Kaikki aseet sijoitettiin kiväärijoukkueisiin siten, että jokaisessa joukkueessa oli kolme kevyttä
sinkoa käsittävä sinkoryhmä.

Kivääripataljoona (panssarintorjuntakomppania)
Kivääripataljoonan tukikomppaniaan kuuluneesta sinko-osastosta muodostettiin erillinen, suoraan komentajan johdossa oleva panssarintorjuntakomppania. Raskaiden sinkojen määrää lisättiin kahdesta kuuteen sinkoon. Komppaniaan kuului kaksi raskasta sinkojoukkuetta sekä yksi kevyt sinkojoukkue. Raskaaseen sinkojoukkueeseen kuului kolme raskasta sinkoryhmää, joista kullakin oli yksi raskas ja yksi kevyt sinko. Kevyellä sinkojoukkueella oli yhteensä yhdeksän kevyttä sinkoa, ja joukkueeseen kuului kolme kevyttä sinkoryhmää. Ryhmään kuuluvien sinkopartioiden määrä oli nostettu kahdesta kolmeen. Panssarintorjuntakomppanialla oli siten yhteensä kuusi raskasta ja 15 kevyttä sinkoa.

Prikaati (panssarintorjuntakomppania)
Panssarintorjuntakomppania säilyi prikaatin panssarintorjuntaelimenä. Komppanian kokoonpanoa muutettiin siten, että se oli yhtenevä kivääripataljoonan panssarintorjuntakomppanian
kanssa.

http://www.doria.fi/bitstream/handle/10024/74204/E4083_IlmanenPSJ_EUK63.pdf?sequence=1

S. 48.
Kiitos näistä (taas), ja erityisesti linkistä!

Mikäli et ole vielä tutustunut tuohon Rezervinjohtaja -opukseen, niin kannattaa hankkia se kässisi. 80-luvun lopun ja 90-luvun alun kookoonpanot löytyvät siitä aika kattavasti.
http://www.keltainenporssi.fi/searc...post&pob_cat_id=11418&pob_view_language_id=fi
Yritän hankkia tuon käteeni, juuri jotain vastaavia olen yrittänyt katsella.

Onko kellään tietoa mistä saisi tarkemman kuvan Prikaati 80 kokoonpanoista?
Jos jollain tämä on kovon sopukoissa, niin taivas varjele, jakoon vain.
 
Kiitos! Tuo BTR-60PB oli se mitä uumoilinkin, oli hyvä saada vahvistus - olen muuten lähes varma että facebookin eräässä intti-related profiilikuvakampanjan yhteisössä tuon kuvan näin!

Ah, en tarkoittanut suoranaisesti lukuja, vaan sitä että yksi panssarijääkäri pataljoona olisi näitä käyttänyt "tavallisten" jääkäreiden sijasta. Tällainen näkemys siis oli micromarkin listassa, itse olen käsittänyt että alusta alkaen oli tarkoitus saada jääkäriprikaateille panssaroitu miehistönkuljetusajoneuvo, ei panssariprikaatille/teille.

Kuvan nappasin juuri tuollaisesta lähteestä.

Pasien alkukäyttöön en vieläkään osaa sanoa mitään.
 
Muistan lukeneeni jalkaväkijoukkueen pitäneen kirjan mukaan sisällään kivääriryhmien lisäksi 1+6 kevyt sinkoryhmän 3 kevyellä singolla varustettuna. Olisko ollut -60/-70 lukua.

Joskus hyvään aikaan joukkueissa oli sinkoryhmä, sittemmin sinkopartio ja uusimman mallin mukaan pst-miehiä ei ole lainkaan. PST on toki jokamiehelle kuuluvaa hommaa, mutta jokamies ei ole pst-mies eikä varsinkaan sinkomies.

PST on muutenkin kokenut melkoisia kolhuja, kuten myös ps-aselaji. Joskus ennenvanhaan Parolannummellakin oli Panssarintorjuntapataljoona jopa joukko-osaston asemassa, sitten Panssarintorjuntakomppania, joka sekin oli parhaimmillaan erillinen, mutta nykyään ei ole mitään "ikiomaa", vaan kaikki pst-miehet koulutetaan PSJK:n riveissä.



Käsittääkseni ennen APILASta käytössä oli juurikin 55 S 55 ja partioon kuului aliupseeri johtajana ja ampuja sekä lataaja miehistöarvoisina. Yksi tuubi ja kolme miestä siis.

on noita PSTK: ita ollut joissain harjoituksissa ihan modernilla aikakaudellakin :p
 
on noita PSTK: ita ollut joissain harjoituksissa ihan modernilla aikakaudellakin :p

On toki, mutta kuten tiedetään, niin sekä panssarintorjunnan, että panssariaselajin kehittämisessä juurikin Panssariprikaatilla on ollut äärimmäisen ratkaiseva merkitys sotien jälkeisinä vuosikymmeninä. Kirjoitinkin tuossa juuri PSPR:n osuudesta, koska siellä on aikanaan ollut jopa Panssarintorjuntapataljoona. Tuota merkitystä ei enää ole, koska joukko-osasto (PSPR) ei pidä sisällään enää mitään pst-yksikköä saati isompaa ja siten pst-koulutuksen painopiste ja kehittäminen on siirtynyt muualle. Ja samalla kärsinyt inflaation...

Nykyisellään kaikki Parolannummella annettava pst-koulutus annetaan Panssarijääkärikomppaniassa ja siellä koulutetaan raskaskertasinkomiehiä SA-panssarijääkärikomppanioiden pst-partioihin sekä pst-ryhmiin sekä taisteluosastojen esikunta- ja viestikomppanioiden pst-ohjusjoukkueet (Spike). Saa nähdä milloin NLAW tulee noille joukoille...

Toki joukkotuotantotehtävät ovat vaikuttaneet tuohon, koska mikään Panssariprikaatin tuottama joukko ei sisällä orgaanista panssarintorjuntakomppaniaa vaan tuotettavat joukot ovat lähinnä mekanisoidut & moottorisoidut tstossit ja erilaiset ilmatorjuntajoukot.

KES-mies ei ole panssarintorjuntamies, vaikka joku on väittänytkin saaneensa pst-koulutuksen, koska oli alokkaana runkannut käsittely-kessiä! Pst-mies, ja eritoten sinkomies, on luomakunnan kruunu, jossa yhdistyvät voima, rohkeus, kestävyys, äly ja naisten mieleen oleva raamikas ulkonäkö vain muutamia seikkoja mainitakseni. Apilaksen tai lähitorjuntaohjuksen ampunut pst-mies kuitenkin evoluutioteorian mukaisesti degeneroituu kiväärimieheksi pst-aseensa käytettyään, joten kiväärijalkaväen perusyksiköiden tankintuhoajien tulee olla todellisia moniosaajia. Singoton pst-mies on tavallinen jääkäri ja hänen pitää osata pst-kujeiden lisäksi kiväärijalkaväen taistelu siinä missä muidenkin. Siis mm. 4 jalkaväen taistelutapaa (hyökkäys, puolustus, viivytys, sissitoiminta), taistelu rakennetulla alueella, jalkaväen tiedustelu sekä kahden koulutushaaran mukainen toiminta noissa (jääk+pst). Ihan kuka tahansa ei siis voi olla pst-mies!
 
On toki, mutta kuten tiedetään, niin sekä panssarintorjunnan, että panssariaselajin kehittämisessä juurikin Panssariprikaatilla on ollut äärimmäisen ratkaiseva merkitys sotien jälkeisinä vuosikymmeninä. Kirjoitinkin tuossa juuri PSPR:n osuudesta, koska siellä on aikanaan ollut jopa Panssarintorjuntapataljoona. Tuota merkitystä ei enää ole, koska joukko-osasto (PSPR) ei pidä sisällään enää mitään pst-yksikköä saati isompaa ja siten pst-koulutuksen painopiste ja kehittäminen on siirtynyt muualle. Ja samalla kärsinyt inflaation...

Nykyisellään kaikki Parolannummella annettava pst-koulutus annetaan Panssarijääkärikomppaniassa ja siellä koulutetaan raskaskertasinkomiehiä SA-panssarijääkärikomppanioiden pst-partioihin sekä pst-ryhmiin sekä taisteluosastojen esikunta- ja viestikomppanioiden pst-ohjusjoukkueet (Spike). Saa nähdä milloin NLAW tulee noille joukoille...

Toki joukkotuotantotehtävät ovat vaikuttaneet tuohon, koska mikään Panssariprikaatin tuottama joukko ei sisällä orgaanista panssarintorjuntakomppaniaa vaan tuotettavat joukot ovat lähinnä mekanisoidut & moottorisoidut tstossit ja erilaiset ilmatorjuntajoukot.

KES-mies ei ole panssarintorjuntamies, vaikka joku on väittänytkin saaneensa pst-koulutuksen, koska oli alokkaana runkannut käsittely-kessiä! Pst-mies, ja eritoten sinkomies, on luomakunnan kruunu, jossa yhdistyvät voima, rohkeus, kestävyys, äly ja naisten mieleen oleva raamikas ulkonäkö vain muutamia seikkoja mainitakseni. Apilaksen tai lähitorjuntaohjuksen ampunut pst-mies kuitenkin evoluutioteorian mukaisesti degeneroituu kiväärimieheksi pst-aseensa käytettyään, joten kiväärijalkaväen perusyksiköiden tankintuhoajien tulee olla todellisia moniosaajia. Singoton pst-mies on tavallinen jääkäri ja hänen pitää osata pst-kujeiden lisäksi kiväärijalkaväen taistelu siinä missä muidenkin. Siis mm. 4 jalkaväen taistelutapaa (hyökkäys, puolustus, viivytys, sissitoiminta), taistelu rakennetulla alueella, jalkaväen tiedustelu sekä kahden koulutushaaran mukainen toiminta noissa (jääk+pst). Ihan kuka tahansa ei siis voi olla pst-mies!

En ole oikein ikinä tajunnut mikä pointti (muu kuin rahansäästö) oli Panssariprikaatin lopettamisena yhtenäisenä panssarisodankäyntiin erikoistuneena sodanajan prikaattina...
 
Back
Top