Kysymys- ja vastaustopiikki

Oikein, ilmeisesti tuo hienovarainen vihje haarukoinnista tykistöterminä auttoi.

Nenosen ja Mannerheimin yhtenevä tausta tsaarin armeijan upseereina antoi ilmeisesti rohkeutta tällaiseenkin kuittailuun, samoin kuin Nenosen nerous tykistön kehittäjänä

Bodyguard jatkaa.
 
Kiitos. Pysytäänpä Nenosessa. talvisodan aikana hän oli USA:ssa asehankintamatkalla, mikä ei ehkä ihan täyttänyt odotuksia. Kuka maailmankuulu henkilö oli hänen seurueessaan mukana?
 
Joku muu saa arvata. Tiedätte tunteen, kun tulee kysymys ja olette varmoja, että "tämä mun pitäisi muistaa, se oli varmaan siinä ja siinä kirjassa vai oliko se siinä kirjassa, missä se kirja on" jne.
 
Veli baikal kuitenkin yritti ja pääsi niin lähelle, että vuoro hänelle. Paavo Suuri ( silloinen kersantti ) oli varmaan tunnetuin suomalainen USA:ssa 1930-luvulla. Juoksihan hän siellä kilpaa useita kertoja ( ja sai siitä raahaakin ) ja veti katsojia. PR ( myötätunto ) -mielessä laitettiin Nenosen mukaan ostosreissulle.
 
Yhdysvaltain sisällissodan vaiheessa noin v. 1862 ja vielä 1863 molemmat osapuolet joutuivat vapauttamaan palveluksesta tilapäisesti paljonkin sotilaita. Välillä etelä-valtioiden osalta vapautettuja oli noin 30 tuhatta sotilasta yhtä aikaa ja samasta syystä. Sama vaiva riivasi pohjoistakin, mutta ei aivan niin pahana. Mikä vielä myöhempiäkin armeijoita välillä riivannut pirullinen tekijä pakotti vapauttamaan palveluksesta väkeä?
 
Pakko vähän helpottaa: kyseessä ei ollut sairaus eikä mikään ihmisen vaiva sinänsä. Ongelma oli tuolloin akuutti ja on se prhana ollut joskus sitä myöhemminkin. Mikä syy siis panee jopa 30 tuhatta sotilasta lyhyessä ajassa pois pelistä, vaikka tänään, mutta tuolloin se konkretisoitui todella lujaa?
 
nälkä: miehistöä vapautettiin maataloustöihin (ruuantuotantoon).
 
Esim. pohjoinen yritti ratkaista ongelmaa palkkaamalla lähes tuhat erikoisammattimiestä hoitamaan asian, käytännössä näitä erikoisammattimiehiä pakotettiin armeijan palvelukseen. He tekivät käytännössä siviiliduuniaan armeijan palveluksessa. Pikku hiljaa ongelma saatiin hallintaan.
 
Teollisuus, tarvittiin porukkaa tekemään tykkejä.
 
No hyvän tähen. Pohjois-Carolinassa oli suuri varasto asepukuja, yli 80 tuhatta vaatepartta. Sitä ei jaettu kuin pohjois-carolinalaisille sotilaille, samaan aikaan yli 60 prosenttia etelä-valtioiden sotilaista puki ylleen pohjoisvaltioiden kaatuneilta ja vangeilta koinittuja asepukuja, sotilaiden erottaminen alkoi joissain joukoissa olla vaikeata. Mutta oli eräs asia, jota ei hyvistä koinimisyrityksistä huolimatta voitu saada korvattua ja se oli monessa taistelussa oikea perhanan pullonkaula. Helpotetaan: muistakaa, että tuo sisällissota oli oikea marssipainajainen alusta loppuun, etäisyydet olivat pitkiä ja joukkoja pyrittiin siirtämään ahkerasti.

Tarkistin: näitä erikoisammattimiehiä palkattiin pohjoisvaltioiden riviin kerralla peräti 2000 miestä. Ja näiden myötä tilanne parani sitten.
 
Niin, tuossa jo aiemmin viittasin rautatiekuljetuksiin. Eli sanotaanpa nyt niin, että veturinkuljettajiksi ja lämmittäjiksi tarvittiin porukkaa, jota junat kulkisivat. Juna taisi tuohon aikaan olla se paras kuljetusmuoto joukkojen siirroisssa.
 
Sinun täytyy kirjautua vastataksesi.
Back
Top