Kysymys- ja vastaustopiikki

Arvasihan tämän että täällä tiedetään. Kyse on Saukosta. Tiettävästi maailman ainoa sisävesille suunniteltu sukellusvene. Venäläisillä oli kai Laatokalla kaksi venettä, mutta ne olivat "tavallisia", merelle suunniteltuja

Militaristi, estradi on teidän
 
Tää on varmaan liian helppo: minkä takia monissa saksalaisissa sukellusveneissä oli käytössä vain yksi toiletti osasta matkaa?
 
Tää on varmaan liian helppo: minkä takia monissa saksalaisissa sukellusveneissä oli käytössä vain yksi toiletti osasta matkaa?
Tilaa noissa ei paljoa ollut. Olisiko varastoitu vaikka myöhempää pöntön täytettä? Siis joku ruokavarasto?
 
Tilaa noissa ei paljoa ollut. Olisiko varastoitu vaikka myöhempää pöntön täytettä? Siis joku ruokavarasto?

Jep. Sodan alkuvaiheen sukellusveneiden "keittiön" viereisessä vessassa säilöttiin ruokaa. Nämä joko syötiin pois, tai heitettiin pois pilaantumisen takia. (koska kylmälaitteita tai ruoka komeroita ei ollut niin ruoka pilaantui nopeasti ja vähintään maistui dieselille. Todella järkyttävä ruokahävikki. Loppumatka syötiinkin säilykkeitä) KRD jatkoon
 
Pikainen. Mikä oli Japanin itäisin vallattu asema toisen maailmansodan aikana?
 
Tietääkseni Tarawaa idempi positio oli. Joulusaari taas menee jo läntiselle puoliskolle.
 
Sijaitsevat kyllä aika hullusti longituudi-mielessä, kun ovat melkein yhtä pohjoisessa (latituudi) kuin Suomi: 172° E and 163° W
 
Aleutteja hain. Kiska on 177 astetta E -alkuinen, joten aika itään menee. Valtasivat ja pitivät palan Yhdysvaltoja. Japanilaiset poistuvat ennen takaisinvaltausta, maihinnousussa tyhjälle saarelle tuli kuitenkin erinäköisiä tappioita, alla vähän lisää. @Fremen jatkaa.
The military importance of this frozen, difficult-to-supply island was questionable, but the psychological impact upon the Americans of losing U.S. territory was tangible. During the winter of 1942–43, the Japanese reinforced and fortified the islands—not necessarily to prepare for an island-hopping operation across the Aleutians, but to prevent a U.S. operation across the Kuril Islands. The U.S. Navy began operations to deny Kiska supply which would lead to the Battle of the Komandorski Islands. During October 1942, American forces undertook seven bombing missions over Kiska, though two were aborted due to inclement weather. Following the winter, Attu was recaptured, and bombing of Kiska resumed for over two months, until a larger American force was allocated to defeat the expected Japanese garrison of 5,200 men.

On August 15, 1943, an invasion force consisting of 34,426 Allied troops, including elements of the 7th Infantry Division, 4th Infantry Regiment, 87th Mountain Infantry Regiment, 5,300 Canadians (mainly the 13th Canadian Infantry Brigade from the 6th Infantry Division, with supporting units including two artillery units from the 7th Infantry Division), 95 ships including three battleships and a heavy cruiser, and 168 aircraft landed on Kiska, only to find the island completely abandoned.

Japanese evacuationEdit
The Japanese, aware of the loss of Attu and the impending arrival of the larger Allied force, had successfully removed their troops on July 28 under the cover of severe fog, without being detected by the Allies. Allied casualties during this invasion nevertheless numbered close to 200, all either from friendly fire, booby traps set out by the Japanese to inflict damage on the invading allied forces, or weather-related disease. As a result of the brief engagement between U.S. and Canadian forces, there were 28 American and four Canadian dead.[7] There were an additional 130 casualties from trench foot alone. The destroyer USS Abner Read hit a mine, resulting in 87 casualties.

That night the Imperial Japanese Navy warships, thinking they were engaged by Americans, shelled and attempted to torpedo the island of Little Kiska and the Japanese soldiers waiting to embark.[8] Admiral Ernest King reported to the secretary of the Navy, Frank Knox, that the only things that remained on the island were dogs and freshly brewed coffee. Knox asked for an explanation and King responded, "The Japanese are very clever. Their dogs can brew coffee."[9]
https://en.m.wikipedia.org/wiki/Kiska
 
Eipä tule yhtään ajatusta päähän vieläkään, nopein jatkakoon.
 
Kun sodan opetukset otettiin huomioon niin 1940 luvun lopulla niin, mikä katsottiin olevan tykistön ensisijainen tehtävä panssarien torjunnassa.
 
Kun sodan opetukset otettiin huomioon niin 1940 luvun lopulla niin, mikä katsottiin olevan tykistön ensisijainen tehtävä panssarien torjunnassa.

Veikkaisin, että vaunujen lähisuojana toimivan jalkaväen tuhoaminen, jotta omat PST-miehet pääsevät vaunujen kimppuun?
 
No minä pelkäsinkin tätä, eikä ollut mitään kysymystä suunniteltuna. Otetaan kevyt välipala seuraavan kysyjän arpomiseksi:

Kuka tai mikä on tai oli Wanha Herra?
 
Raahen Wanha Herra
Maailman vanhin sukelluspuku
Suomen vanhimmassa paikallismuseossa, vuonna 1862 perustetussa Raahen museossa on erilaisia harvinaisuuksia, joista kuuluisin lienee Raahen Wanha Herra – 1700-luvulta peräisin oleva vasikannahkainen sukelluspuku. Sen lahjoitti Raahen museolle merikapteeni Johan Leufstadius 1860-luvulla.

Sukelluspuvun aluperää on yritetty selvittää tarkemmin siinä kuitenkaan onnistumatta. Arvellaan, että puku olisi valmistettu Suomessa, siihen viittaavat mm. jalkaosien pieksumaiset kärkiosat. Puvun käsineet ovat kuin tyypilliset suomalaisen metsämiehen kintaat. Ruotsin valtionarkiston amiraliteetin arkistosta löytyy mielekiintoinen piirros vuodelta 1727, se esittää sukeltajaa lähes samankaltaisessa varustuksessa kuin Raahen sukelluspuku. Tämä amiraliteetin puku oli suunniteltu valmistettavaksi metallista.

Raahen museon sukelluspuku on valmistettu lehmännahasta, sen saumat on ommeltu pikilangalla ja tiivistetty piellä. Vedenkestäväksi sukelluspuku on tiivistetty lampaantalin, tervan ja pien seoksella. Puvun yläosa, huppu, on sisäpuolelta vahvistettu puurimojen avulla. Ilma sukeltajalle pumpattiin luultavasti palkeitten avulla joustavilla nahka sukilla yhteenliitettyjen puisten putkien kautta. Hupun yläosassa on oletettavasti ollut läppäventtiili, jonka kautta ilma on tullut sisään ja vastaavasti poistunut selkäputken kautta. Rohkea sukeltaja on pujottautunut sukelluspuvun sisään vatsassa olevasta aukosta, joka suljettiin kiertämällä pitkä aukkonahka vyön ympäri ja vyö kiinnitettiin sukeltajan vyötäisille. Sukelluspuvun avulla pystyttiin tarkistamaan laivan pohjan kunto tarvitsematta turvautua laivan kallistuksiin ja kuivatelakointiin.

Puvun valmistaja on hallinnut 1700-luvun huimasti kehittyneen sukellusteknologian viimeisimmät saavutukset. Raahen Wanhaa Herraa on pidettävä ainutlaatuisena nahan avulla toteutettuna välimuotona siirryttäessä sukelluskellosta varsinaiseen raskassukelluspukuun.

Raahen Wanha Herra vieraili The National Maritime Museumissa Greenwichissä 22.5.1985 – 6.1.1986 pidetyssä Suomen merihistoriaa esittelevässä Sea Finland- näyttelyssä. Seuraavana vuonna Wanha Herra esittäytyi Turussa samassa näyttelyssä ja vielä vuonna 1988 muutaman kuukauden ajan Yhdysvalloissa Philadelphiassa pidetyssä Sea Finland- näyttelyssä. Wanha Herra oli esillä Expo98- maailmannäyttelyssä Lissabonissa.

Raahen museon konservaattori teki vuonna 1988 Wanhasta Herrasta täydellisen kopion. Työmenetelmät ja materiaalit olivat samat kuin 1700-luvun tekijänkin. Kopiosta eli Nuoresta Herrasta täytyi kuitenkin tehdä hieman pidempi, jotta nykyajan ihminen mahtuisi sen sisään. Kopiopuvun avulla haluttiin todistaa, että sukelluspuvulla on todella voitu sukeltaa. Kokeilut osoittivat, että puku on toimiva, mitään rajoituksia sukelluksen syvyyden ja ajan suhteen ei todettu. Pisin Nuorella Herralla tehty sukellus kesti 40 minuuttia. Toinen tärkeä syy kopion valmistamiseen oli se, että pitkät esiintymismatkat rasittivat Wanhaa Herraa siinä määrin, että se määrättiin matkustuskieltoon. Nuori Herra saa nyt puolestaan edustaa Raahen museota ja 1700-luvun sukellusteknologiaa maailmalla.

Tätä nykyä Wanha Herra on tavattavissa Kruununmakasiinimuseon sukellusosastolla.

Olisiko siis pitänyt kopioida koko Wikipedia tähän? En oikein tunne käytänteitä.
 
Back
Top