Kysymys- ja vastaustopiikki

En tarkoita. Il-2 ei sivumennen sanoen pysty 30+ asteen syöksyyn. Tärisee kertoman mukaan aivan hillittömästi jo 30 asteen syöksyn kohdalla.
OK. Löysin tuon vaan yhdestä englanninkielisestä artikkelista netistä... Siinä kyllä mainittiin "loiva syöksy", eli tuo 30 astetta oli syöksyn maksimi. Ehkä sanoin aiemmin vähän epätarkasti.
 
Kysymys: Minkälainen menetelmä "potkiminen" oli? Vihjeenä mainittakoon, että kyseinen menetelmä, joskin eri nimellä oli käytössä Afganistanin sodan (NL) aikana helikoptereilla ihan virallisissakin taisteluohjeissa. Sitä on näkynyt paljon myös Syyriassa taisteluhekojen toiminnassa.
Sturmovik-lentäjä kirja, Vasili B. Emelianenko kertoo ''potkimisesta'' eli rukkassihdillä pommittamisesta ilman pommitustähtäimiä. Osa lentäjistä kehittyi erittäin taitaviksi rukkassihdillä pommittajiksi, vaati kokemusta ja sitä ei kaikille ehtinyt noissa hommissa pitkään kasaantua. Termi voi liittyä myös koneen sivuttaisohjaukseen, jalallahan sivusuuntainen ohjaus käytännössä hoidetaan. (Oikeaa jalkaa, nokka kääntyy oikealle.)
 
Sturmovik-lentäjä kirja, Vasili B. Emelianenko kertoo ''potkimisesta'' eli rukkassihdillä pommittamisesta ilman pommitustähtäimiä. Osa lentäjistä kehittyi erittäin taitaviksi rukkassihdillä pommittajiksi, vaati kokemusta ja sitä ei kaikille ehtinyt noissa hommissa pitkään kasaantua. Termi voi liittyä myös koneen sivuttaisohjaukseen, jalallahan sivusuuntainen ohjaus käytännössä hoidetaan. (Oikeaa jalkaa, nokka kääntyy oikealle.)

And we have a winner!

"potkimisella" tarkoitettiin tosiaan aluksi juurikin puhtaalla käsivaralla tehtyä pommitusta hyvin matalassa korkeudessa. Tästä oli olemassa myöhempi ja erikoisempi versio. Tässä kone lähestyy kohdetta hyvin matalalla (jopa alle 20 metriä) pitäen itsensä ja kohteen välillä esimerkiksi mäkeä tai metsää. Riittävän lähellä kone vetää "jyrkän" nousun ja irroittaa pommit nousun aikana "potkaisten" pommit eteenpäin kohti kohdetta. Tämän jälkeen koneen vauhti joka jo valmiiksi on hidas hidastuu nopeasti ja kone kaatuu siiven kautta takaisin tulosuuntaansa. Tämä on mahdollista vain koneilla, joilla on erittäin alhainen sakkausnopeus koska kaatuminen tapahtuu hyvin alhaisessa korkeudessa. Tällöin vihollinen ei ehdi nähdä konetta kuin parin sekunnin ajan ja it ei ehdi seuraamaan millään maalia. Toki kohde pitää olla tiedossa ja tarkkuus on heikohko.

NL:n helikopterit käyttivät ja käyttävät samanlaista taktiikkaa esim. Afganistanissa raketeilla. Kopteri lentää kukkulan/vuoren toisella puolella ja laukaisee rakettiryöpyn nokka ylöspäin yli harjanteen. Tällöin vastustaja ei näe kopteria ollenkaan ja äänen kimpoilu aiheuttaa sen, ettei vastustaja tiedä olevansa kohteena ollenkaan. Lisäksi rakettien lähtöpölähdykset jäävät näkymättä jolloin ensimmäinen varoitus iskusta tulee kun raketit satavat niskaan. Toimii aluemaalia vastaan joka on siis toisen kukkulan vastarinteellä.

80-luvulla näin dokumentin Afgoista (2 parasta koskaan näkemääni sotadokumenttia kuvasivat tätä sotaa) jossa kuvaaja oli sissien matkassa ja kuvasi kun herrat laukoivat raketteja neukkujen tukikohtaan. Yhtäkkiä tukikohdan takaa nousi Hindi joka lähti tulemaan kohti. Pulina oli kova. Ja samassa paukahti. Kamera lensi ja kuvaaja kuoli siinä rytäkässä. Kenenkään näkemättä ja kuulematta takaa oli tullut hävittäjä vuoren rinnettä pitkin ja "potkaisi" pommin kaukaa porukan niskaan. Kaverit katselivat helikopteria ja noutaja tulikin takaa.
 
Kenen suomalaisen sotaveteraanin esikoissotaromaani sai hyvät, jopa kiitettävät arvostelut Neuvostoliitossa. Romaani kertoi jatkosodan taisteluista.
 
And we have a winner!

"potkimisella" tarkoitettiin tosiaan aluksi juurikin puhtaalla käsivaralla tehtyä pommitusta hyvin matalassa korkeudessa. Tästä oli olemassa myöhempi ja erikoisempi versio. Tässä kone lähestyy kohdetta hyvin matalalla (jopa alle 20 metriä) pitäen itsensä ja kohteen välillä esimerkiksi mäkeä tai metsää. Riittävän lähellä kone vetää "jyrkän" nousun ja irroittaa pommit nousun aikana "potkaisten" pommit eteenpäin kohti kohdetta. Tämän jälkeen koneen vauhti joka jo valmiiksi on hidas hidastuu nopeasti ja kone kaatuu siiven kautta takaisin tulosuuntaansa. Tämä on mahdollista vain koneilla, joilla on erittäin alhainen sakkausnopeus koska kaatuminen tapahtuu hyvin alhaisessa korkeudessa. Tällöin vihollinen ei ehdi nähdä konetta kuin parin sekunnin ajan ja it ei ehdi seuraamaan millään maalia. Toki kohde pitää olla tiedossa ja tarkkuus on heikohko.

NL:n helikopterit käyttivät ja käyttävät samanlaista taktiikkaa esim. Afganistanissa raketeilla. Kopteri lentää kukkulan/vuoren toisella puolella ja laukaisee rakettiryöpyn nokka ylöspäin yli harjanteen. Tällöin vastustaja ei näe kopteria ollenkaan ja äänen kimpoilu aiheuttaa sen, ettei vastustaja tiedä olevansa kohteena ollenkaan. Lisäksi rakettien lähtöpölähdykset jäävät näkymättä jolloin ensimmäinen varoitus iskusta tulee kun raketit satavat niskaan. Toimii aluemaalia vastaan joka on siis toisen kukkulan vastarinteellä.

80-luvulla näin dokumentin Afgoista (2 parasta koskaan näkemääni sotadokumenttia kuvasivat tätä sotaa) jossa kuvaaja oli sissien matkassa ja kuvasi kun herrat laukoivat raketteja neukkujen tukikohtaan. Yhtäkkiä tukikohdan takaa nousi Hindi joka lähti tulemaan kohti. Pulina oli kova. Ja samassa paukahti. Kamera lensi ja kuvaaja kuoli siinä rytäkässä. Kenenkään näkemättä ja kuulematta takaa oli tullut hävittäjä vuoren rinnettä pitkin ja "potkaisi" pommin kaukaa porukan niskaan. Kaverit katselivat helikopteria ja noutaja tulikin takaa.

Kaikki IL-2 lentäjät eivät tätä taktiikkaa osanneet. Kesällä 1944 Laatikan Karjalassa venäläinen Sturmovik-rykmentti otti suomalaisen 40 mm:n Bofors it-patterin tähtäimeensä. Heidän tapanaan oli kääntyä jyrkästi heti pommien irroituksen jälkeen, jolloin pommit menivät myös kohteesdta sivuun. Ko. it-patteri tuhosi n. viikon aikana lähes koko IL-2 rykmentin.

Suomalaiset sijoittivat smoissa kaksintaisteluissa myös it-konekiväärejä suunnattuna taaksepäin tuliasemasta, jolloin koneen ohittaessa asemat, konekivääri ampui taka-ampujan hengiltä, jos siis kone ei ollut jo putoamassa tykkien osumista.
 
And we have a winner!

"potkimisella" tarkoitettiin tosiaan aluksi juurikin puhtaalla käsivaralla tehtyä pommitusta hyvin matalassa korkeudessa. Tästä oli olemassa myöhempi ja erikoisempi versio. Tässä kone lähestyy kohdetta hyvin matalalla (jopa alle 20 metriä) pitäen itsensä ja kohteen välillä esimerkiksi mäkeä tai metsää. Riittävän lähellä kone vetää "jyrkän" nousun ja irroittaa pommit nousun aikana "potkaisten" pommit eteenpäin kohti kohdetta. Tämän jälkeen koneen vauhti joka jo valmiiksi on hidas hidastuu nopeasti ja kone kaatuu siiven kautta takaisin tulosuuntaansa. Tämä on mahdollista vain koneilla, joilla on erittäin alhainen sakkausnopeus koska kaatuminen tapahtuu hyvin alhaisessa korkeudessa. Tällöin vihollinen ei ehdi nähdä konetta kuin parin sekunnin ajan ja it ei ehdi seuraamaan millään maalia. Toki kohde pitää olla tiedossa ja tarkkuus on heikohko.

NL:n helikopterit käyttivät ja käyttävät samanlaista taktiikkaa esim. Afganistanissa raketeilla. Kopteri lentää kukkulan/vuoren toisella puolella ja laukaisee rakettiryöpyn nokka ylöspäin yli harjanteen. Tällöin vastustaja ei näe kopteria ollenkaan ja äänen kimpoilu aiheuttaa sen, ettei vastustaja tiedä olevansa kohteena ollenkaan. Lisäksi rakettien lähtöpölähdykset jäävät näkymättä jolloin ensimmäinen varoitus iskusta tulee kun raketit satavat niskaan. Toimii aluemaalia vastaan joka on siis toisen kukkulan vastarinteellä.

80-luvulla näin dokumentin Afgoista (2 parasta koskaan näkemääni sotadokumenttia kuvasivat tätä sotaa) jossa kuvaaja oli sissien matkassa ja kuvasi kun herrat laukoivat raketteja neukkujen tukikohtaan. Yhtäkkiä tukikohdan takaa nousi Hindi joka lähti tulemaan kohti. Pulina oli kova. Ja samassa paukahti. Kamera lensi ja kuvaaja kuoli siinä rytäkässä. Kenenkään näkemättä ja kuulematta takaa oli tullut hävittäjä vuoren rinnettä pitkin ja "potkaisi" pommin kaukaa porukan niskaan. Kaverit katselivat helikopteria ja noutaja tulikin takaa.

Kyse lienee tästä? Taktiikka ei ole venäläisten yksinoikeus, muistaakseni ainakin F-111:ssä ja osassa A-4 -malleista on tällaiseen heittopommitukseen tarkoitetut tähtäinlaitteet ja F-111:n tapauksessa taisi olla täysautomaattinen maastonseurantatutkaa käyttävä pommitusmoodi.

https://en.wikipedia.org/wiki/Toss_bombing
 
Otetaan välillä kysymys aseista.

Eräs metallitöiden opettaja valmisti aikanaan toistasataa Colt Navy m 1851 -revolveria. Monet näistä myytiin tammisessa vihreällä huovalla vuoratussa lippaassa, jossa oli muitakin tarvikkeita, saman tekijän valmistamia. Laatu oli parempi kuin alkuperäisten.

Kuka oli tämä käsityöläinen, ja missä maassa aseet valmistettiin?
 
Otetaan välillä kysymys aseista.

Eräs metallitöiden opettaja valmisti aikanaan toistasataa Colt Navy m 1851 -revolveria. Monet näistä myytiin tammisessa vihreällä huovalla vuoratussa lippaassa, jossa oli muitakin tarvikkeita, saman tekijän valmistamia. Laatu oli parempi kuin alkuperäisten.

Kuka oli tämä käsityöläinen, ja missä maassa aseet valmistettiin?

Hankalaa. Olisiko Alexander Thuer?
 
Ei ollut Thuer eikä näitä hienoja kappaleita tehty Amerikassa.

Tekijä oli muuten alun perin baijerilainen hienomekaanikko, mutta eipä näitä tehty myöskään Saksassa.
 
Mutta mitä laatikosta, tämän hepun aseissa pintakäsittely oli aivan omaa luokkaansa, ja siitä ne tunnistaa.

Sepän tiedetään muuttaneen myös 1850-luvulla venäläisiä piilukkokivääreitä nallilukkoisiksi. Niitä on kuulemma käytetty meriekipaasissa.
 
Viimeksi muokattu:
Sturmovik-lentäjä kirja, Vasili B. Emelianenko kertoo ''potkimisesta'' eli rukkassihdillä pommittamisesta ilman pommitustähtäimiä. Osa lentäjistä kehittyi erittäin taitaviksi rukkassihdillä pommittajiksi, vaati kokemusta ja sitä ei kaikille ehtinyt noissa hommissa pitkään kasaantua. Termi voi liittyä myös koneen sivuttaisohjaukseen, jalallahan sivusuuntainen ohjaus käytännössä hoidetaan. (Oikeaa jalkaa, nokka kääntyy oikealle.)

Kysymys on vaihtunut, mutta laitetaan OT:na (saattaa sisältää asiavirheitä).

airwar.ru:ssa selostetaan (konekäännös), että alkupään Sturmovikeissa oli vain yksi heijastintähtäimeen (PBP) liitetty laskin(?) (ESBR), joka oli varattu raketeille, joten pommit pudotettiin ulkoisen kuorman dumppausvivulla. Myöhemmin laskimia oli kaksi. Mahdollista tietenkin, että heijastintähtäimen käyttö koettiin hankalaksi/tarpeettomaksi, eikä sitä sen takia käytetty.

"On the IL-2 of the first series, only one electric spreader (ESBR-3p) was installed, which allowed for both the discharge of bombs and the launch of rocket projectiles. However, in combat conditions in time to attack the target, the pilot, as a rule, did not have enough time to relocate the electric distributor from one type of weapon to another. Therefore, the combatant pilots with the help of ESBR-3p launched the PC, and the bombs were thrown off with the help of an emergency bomb-thrower with a volley, which naturally drastically reduced the effectiveness of bombing. Of course, the bombs could have been dropped with the help of ESRB-Sn, but only on the second approach, and this was contrary to the tactics of the combat use of the IL-2 during this period."

http://airwar.ru/enc/aww2/il2.html

Sodanaikainen opetusfilmi taistelulennosta Il-2:lla. Kohdassa 17:26 opastetaan, että pommien pudotus tehdään sauvassa olevilla napeilla ja vielä varmistetaan dumppausvivulla (ASSH).


Noin kohdasta 2:00 Il-2:n heijastintähtäimen käyttö rakettirynnäkössä (pelistä).


Sturmovikin ohjaamo. Heijastintähtäin (38), dumppausvipu (65), laskin pommeille (78), laskin raketeille (79).

kopia_il2_cockpit.jpg

http://odkrywca.pl/forum_pics/picsforum27/kopia_il2_cockpit.jpg

Sama venäjänkielisin tekstein, mutta selkeämpi kuva.

d8ppqwf-4381c1df-9c06-402b-a046-85ca01b30680.jpg

https://www.deviantart.com/nikitakartinginboxru/art/Il-2-attack-plane-cockpit-526921071
 
Ei tämä ole niin vakavaa, mutta lentokoneista on monta hienoa ketjua, joissa voi jatkaa Sturmovikeistä ja muistakin lentävistä hilavitkuttimista.

Pakko antaa lisävihjeitä Colt-kysymykseen. Sen voin sanoa, että netin avulla ei tähän seppään pääse kovin helposti. Joku viite voi tulla kaupungimuseon asiakirjoihin. Teoksessa Herbert G. Houze, Carolyn C. Cooper: Samuel Colt: Arms, Art and Invention on maininta tästä tekijästä. Se saattaa olla netissä. Frederick Wilkinsonin teoksen Firearms toimitetussa suomennoksessa (Virtanen) on myös. Se teos on hyllyssäni ja siitä otin kuvan.

Vielä yksi vihje: tämä baijerilainen tuli vuonna 1848 yllättävään paikkaan metallitöiden opetuspajan työnopettajaksi ja...
 
Ei tämä ole niin vakavaa, mutta lentokoneista on monta hienoa ketjua, joissa voi jatkaa Sturmovikeistä ja muistakin lentävistä hilavitkuttimista.

Pakko antaa lisävihjeitä Colt-kysymykseen. Sen voin sanoa, että netin avulla ei tähän seppään pääse kovin helposti. Joku viite voi tulla kaupungimuseon asiakirjoihin. Teoksessa Herbert G. Houze, Carolyn C. Cooper: Samuel Colt: Arms, Art and Invention on maininta tästä tekijästä. Se saattaa olla netissä. Frederick Wilkinsonin teoksen Firearms toimitetussa suomennoksessa (Virtanen) on myös. Se teos on hyllyssäni ja siitä otin kuvan.

Vielä yksi vihje: tämä baijerilainen tuli vuonna 1848 yllättävään paikkaan metallitöiden opetuspajan työnopettajaksi ja...

Kovin on hankala ainakin minulle.
 
Kovin on hankala ainakin minulle.

Sitten täällä ei ole vanhojen aseiden friikkiä paikalla. Otetaan vielä ns. "kolmen pisteen vihje":

Samannniminen mies mutta eri mies tuli seuraavalla vuosisadalla tunnetuksi Vilppulan rintamalla 1918 ja seuraavissa sodissa nähtiin usein sotasairaaloissa jakamassa kunniamerkkejä.
 
Back
Top