Kysymys- ja vastaustopiikki

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vehamala
  • Aloitus PVM Aloitus PVM
Taidan heittää vastauksen, niin pääsette jatkamaan! Tuossa nimim Erkki oli ihan oikeilla jäljillä, mutta nimi ei osunut: kyseessä on venäläinen ja siellä palkittu runoilija Jevgeni Dolmatovski, joka osallistui Taipaleenjoen taisteluihin (tiettävästi sotakirjeenvaihtajana). Joka tapauksessa hän teki runon Taipaleenjoesta, samoin kuin "vastapelurinaan" toiminut toinen runoilija, kaikille suomalaisille varsin tuttu Yrjö Jylhä. Jylhä puolestaan oli Paavolaisen kavereita 20-luvun kulttuuripiireistä, tosin ohjaaja Nyrki Tapiovaaran kanssa he taisivat olla vissiin ainoita, jotka siitä porukasta taistelivat etulinjassa ihan kunnolla (Tapiovaara kaatui talvisodassa Laatokan Karjalassa ja Jylhähän oli Taipaleella komppanianpäällikkö). Sotihan toki Pentti Haanpääkin, osallistui mm. Pelkosenniemen taisteluun, mutta hän oli joutunut riitaan Paavolaisen kanssa tämän haukuttua Kentän ja Kasarmin, eikä välit korjaantuneet vasta kuin hieman ennen sotaa.

Molemmat runoilijat selvisivät Taipaleelta ainakin fyysisesti ja saivat kotimaassaan myöhemmin arvostusta, tosin Dolmatovskin tuotannossa Taipale oli vain yhden runon mittainen, joten muu tuotanto oli pääosassa. Runo kuitenkin noteerattiin jo välirauhan Suomessa. Ja Jylhähän ammensi Kiirastulen perustan samasta aiheesta, Taipaleesta. Dolmatovski jatkoi aikanaan sotaa ja päätyi Berliiniin, väsynyt Jylhä sai olla jatkosodan jo vähän helpommissa hommissa. Taipaleella hän oli ollut ensiluokkainen komppanianpäällikkö, oikea suomalaisen runouden real deal, jota arvostivat kaikki, alaiset, vertaiset ja jopa itse Paavo Talvela ja Oesch. On kuitenkin viitteitä, että Jylhä "jäi" Taipaleelle henkisesti ja jonkinlainen hidas rappeutuminen alkoi tämän jälkeen. Jylhä surmasi itsensä 60-luvun alussa.

Vielä juttu 50-luvulta. Jylhä oli ehdottanut muistaakseni kustantajalleen, että etsisi Dolmatovskin ja järjestäisi tapaamisen. Jylhä koki tämän äärimmäisen tärkeänä, koska kokemus oli ollut runoilijalle valtava ja hän paloi halusta nähdä sen toisen vastapelurinsa sodassa ja runoudessa. Tapaaminen ei valitettavasti onnistunut, syystä tai toisesta.
 
Viimeksi muokattu:
Palaan ihan hetkeksi vielä tuohon aiempaan omaan kyssäriini. Juuri tänään satuin juttelemaan vähän päälle 70-kymppisen evp. rajamiehen kanssa, joka kertoi muistavansa kyseisen metsäpalotapauksen. Palveli tuohon aikaan P-KR:ssä. Kertoi että tilanteen teki vaaralliseksi se, että venäläisiltä käsistä karannut metsäpalo aiheutti parin maastoon jääneen sota-aikaisen miinan räjähdyksen.
 
Ilmeisesti avointa kysymystä ei ole, joten heitetään nopea, josko peli jatkuisi kolmen viikon hiljaiselon jälkeen.

Millä tavalla Yhdysvallat tuli tietoiseksi amerikkalaisten sotavankien kidutuksesta Vietnamin sodassa?
 
5-0.jpg


Mikä tästä heittimettä tekee erikoisen?

:unsure:
 
Herman30 kirjoitti:
François Antoine Fauveau.
Klikkaa laajentaaksesi...

Kyllä vain! Huono-onninen karabineeri oli tosiaan nimeltään François-Antoine Fauveau, syntynyt Le Haulmessa (Val-d'Oise) 18.1.1792

"The rifleman Fauveau practiced the butter-making profession before his incorporation. Assigned May 21, 1815, to the 2nd Carabineer Regiment commanded by Colonel François Beugnat, and transferred to the 4th Squadron, 4th Company, he died on the field of honor less than a month later, June 18, 1815, in Waterloo."

"In Waterloo, the 1st and 2nd carabinier regiments are part of the 3rd cavalry corps commanded by General Kellermann, Duke of Valmy, in the 12th cavalry division, 1st brigade. Unlike the cuirassiers who were decimated there, the carabinieri brigade, commanded by General Baron Blancard, did not take part in the famous cavalry charge led by Marshal Ney between Hougoumont and La Haie-Sainte. It was also at this time that the desertion of the captain of the Barail of the 2nd Carabinier regiment occurred, who betrayed and went to Wellington - a fact rare enough to be noted. For two hours, Kellermann - who, however, was ordered to support the attack on the Haie-Sainte - carefully kept his carabinieri in reserve with a battery of the Imperial Guard. It is from there that, around 6:45 p.m. Marshal Ney drags them into a final charge against the English squares which occupied the slope of the hill. Desperate, improvised, the charge resulted in the death of almost half the brigade."
 
Sinun täytyy kirjautua vastataksesi.
Back
Top