Kysymys- ja vastaustopiikki

Jee!

Kysytäänpäs tällainen. Milloin käytiin toisen maailmansodan viimeinen taistelu, johon USA:n lipun alla oleva alus osallistui? Ja mitä poikkeuksellista tässä taistelussa oli?
 
Aika vähissä on arvuuttelu saati oikeat vastaukset. Pitäisiköhän tähän keksiä joku lisävinkki?
älä hötkyä. Aktiivisetkaan palstalaiset eivät päivystä täällä "koko ajan". Ehkä vuorokausi tms. Hyvältä tuntuva kysymys ja kiusallisesti tuntuu jotenkin tutulta. Ei vaan heti nappaa.
 
Uskon googlettaneeni oikean vastauksen, mutta en kehtaa vastata, koska minulla ei enää ole kysymyksiä varastossa. Oikein mielenkiintoinen ja vuosisatoja ajassa taaksepäin menevä tapaus kyllä!
 
Tai... antaa mennä:

Junk-tyyppisten purjelaivojen välillä 21.8.1945 käyty taistelu, joka päättyi lähitaisteluun amerikkalaisten ja kiinalaisten noustua japanilaisalukselle.

 
Tai... antaa mennä:

Junk-tyyppisten purjelaivojen välillä 21.8.1945 käyty taistelu, joka päättyi lähitaisteluun amerikkalaisten ja kiinalaisten noustua japanilaisalukselle.

Oikea vastaushan se sieltä tuli. Dsonkki-tyyppisten pienten purjealusten välillä käytiin tosiaan tulitaistelu sodan loppupuolella, aseina japanilaisten puolelta tykki, konekivääri ja muut jalkaväkiaseet ja amerikkalais-kiinalaisella puolella konekivääri, singot ja konepistoolit. Tämä taistelu käytiin vieläpä sodan jo päätyttyä, japanilainen osapuoli ei varmaan ollut vielä saanut tietoa sodan loppumisesta.

EDIT. Tämähän oli jopa viimeinen "meritaistelu" koko sodassa, eikä vain viimeinen amerikkalaisen laivan käymä taistelu. Mutta yritin karttaa sanan meritaistelu käyttämistä, ettei johtaisi harhaan. Kun merellisistä olosuhteista nyt ei tuolla voi puhua ja laivastotaistelu ym. termitkin olisivat vähän turhan jykeviä. Kun en muuta keksinyt, siksi muotoilin kysymykseen "viimeinen taistelu, johon USA:n lipun alla oleva alus osallistui".
 
Kiitän.

Seuraavaksi etsimme henkilöä.

-Palveli talvisodan veteraanin alaisuudessa
-Sai kunniamerkkejä useilta valtioilta
-Viimeinen leposija Arlingtonissa
 
Kiitän.

Seuraavaksi etsimme henkilöä.

-Palveli talvisodan veteraanin alaisuudessa
-Sai kunniamerkkejä useilta valtioilta
-Viimeinen leposija Arlingtonissa
Lauri Törni sai kunniamerkkejä niin Suomelta,Saksalta kuin Usaltakin ja tuli lopulta haudatuksi Arlingtoniin. Törni oli itse myös Talvisodan veteraani ja niin varmaankin myös hänen silloinen esimiehensäkin. Et tainnut hakea Törniä?
 
Lauri Törni sai kunniamerkkejä niin Suomelta,Saksalta kuin Usaltakin ja tuli lopulta haudatuksi Arlingtoniin. Törni oli itse myös Talvisodan veteraani ja niin varmaankin myös hänen silloinen esimiehensäkin. Et tainnut hakea Törniä?

Vaikka harrastankin välillä kieroja vihjeitä, niin tosiaan en hae Törniä. Enkä ylipäätään ketään hänen kanssaan samassa kopterionnettomuudessa kuollutta.

Koska vihjeet voivat sopia vähän turhan moneen, niin annetaan sellainen vihje, että tämä henkilö pakeni useasti sotavankileiriltä.
 
Koska etsintä on ilmeisesti keskittynyt Marttisen miesten alaisten kampaamiseen, niin ohjataan nyt oikeaan suuntaan. Hänen talvisodassa palvellut esimiehensä ei ollut suomalainen eikä mies.
 
Olisko se kuuluisa ruotsalainen punaisen ristin työntekijä? Nainen? Nimeä en nyt millään muista.
 
Olisko se kuuluisa ruotsalainen punaisen ristin työntekijä? Nainen? Nimeä en nyt millään muista.

Ei ole ruotsalaiset tässä tarinassa taustalla, vaan jos esimiehestä jotakin paljastan, niin hän oli neuvostoliittolainen naisupseeri.

Mutta kuka siis on tämä mysteerimies, kerrataan vihjeet:

-Palveli talvisodan veteraanin (tarkennus: neuvostoliittolaisen naisupseerin) alaisuudessa
-Sai kunniamerkkejä useilta valtioilta
-Viimeinen leposija Arlingtonissa
-Pakeni useasti sotavankeudesta

Haluatteko vielä aikaa vai annanko seuraavan vihjeen?
 
Ei ole ruotsalaiset tässä tarinassa taustalla, vaan jos esimiehestä jotakin paljastan, niin hän oli neuvostoliittolainen naisupseeri.

Mutta kuka siis on tämä mysteerimies, kerrataan vihjeet:

-Palveli talvisodan veteraanin (tarkennus: neuvostoliittolaisen naisupseerin) alaisuudessa
-Sai kunniamerkkejä useilta valtioilta
-Viimeinen leposija Arlingtonissa
-Pakeni useasti sotavankeudesta

Haluatteko vielä aikaa vai annanko seuraavan vihjeen?
Kysymys on niin hyvä, että älä vielä Anna lisävihjeitä.
 
Ei ole ruotsalaiset tässä tarinassa taustalla, vaan jos esimiehestä jotakin paljastan, niin hän oli neuvostoliittolainen naisupseeri.

Mutta kuka siis on tämä mysteerimies, kerrataan vihjeet:

-Palveli talvisodan veteraanin (tarkennus: neuvostoliittolaisen naisupseerin) alaisuudessa
-Sai kunniamerkkejä useilta valtioilta
-Viimeinen leposija Arlingtonissa
-Pakeni useasti sotavankeudesta

Haluatteko vielä aikaa vai annanko seuraavan vihjeen?
Olisiko kyseessä henkilö nimeltä Joseph Beyrle.Vikipedian tiedot tuntuisi täsmäävän vihjeeseen.
 
Olisiko kyseessä henkilö nimeltöä Joseph Beyrle.

Kyllä!


Beyrle oli amerikkalainen laskuvarjosotilas, joka kesäkuussa 1944 Normandiassa hyppäsi tulituksen kohteeksi joutuneesta kuljetuskoneesta vain reilun 100 metrin korkeudesta. Hän joutui erilleen muusta joukosta, mutta siitä huolimatta räjäytti yksin voimalaitoksen jääden lopulta kiinni saksalaisille. Saksalaiset kierrättivät miestä ympäri vankilajärjestelmää, Beyrle istui seitsemässä eri paikassa. Ensimmäisen paon jälkeen hän jäi pian kiinni. Toisen paon jälkeen Beyrle yritti nousta itään menevään junaan, mutta nousikin vahingossa Berliiniin menevään junaan ja jäi gestapon kynsiin. Gestapo melkein teloitti miehen vakoojana, mutta Beyrle päätyi kuitenkin vankileirille, tällä kertaa Stalag-III-C:lle nykyisen Saksan ja Puolan rajan tuntumaan.

Mies pakeni sieltäkin tammikuussa 1945 ja suuntasi jälleen kohti itää. Beyrle kohtasi puna-armeijan ja ympäripuhui panssaripataljoonaa komentaneen Aleksandra Samusenkon hyväksymään hänet joukkoonsa taistellen puna-armeijan riveissä osallistuen oman entisen vankileirinsä vapauttamiseen.

Beyrle haavoittui ja kohtasi sotasairaalassa marsalkka Zhukovin, joka vaikuttui amerikkalaisen tarinasta. Beyrle saapui Yhdysvaltain Neuvostoliiton suurlähetystöön Moskovaan helmikuussa 1945, mutta sai hyytävän vastaanoton. Yhdysvaltain asevoimien tiedoissa mies oli nimittäin jo julistettu taistelussa kaatuneeksi, joten Beyrleä pidettiin ensi alkuun identiteettivarkaana ja vakoojana, kunnes sormenjälkien avulla mies tunnistettiin omaksi.

Sodan jälkeen Beyrle vietti rauhallista elämää siviilissä. Kuitenkin vielä 90-luvulla hän sai Valkoisessa Talossa kunnianosoitukset niin presidentti Clintonilta kuin presidentti Jeltsiniltä.

Ihan kuin tässä ei olisi tarpeeksi, hänen pojastaan John Beyrlestä tuli myöhemmin diplomaatti, joka on toiminut, kuinkas muutenkaan, Yhdysvaltain Venäjän suurlähettiläänä. John Beyrle totesikin NPR:n haastattelussa, että hänen isänsä tarinasta on ollut hänelle suurta hyötyä virkatehtävissä Venäjällä, jossa monet yhä edelleen kokevat kylmästä sodasta kumpuavaa epäluottamusta Yhdysvaltoja kohtaan.
 
Kyllä!


Beyrle oli amerikkalainen laskuvarjosotilas, joka kesäkuussa 1944 Normandiassa hyppäsi tulituksen kohteeksi joutuneesta kuljetuskoneesta vain reilun 100 metrin korkeudesta. Hän joutui erilleen muusta joukosta, mutta siitä huolimatta räjäytti yksin voimalaitoksen jääden lopulta kiinni saksalaisille. Saksalaiset kierrättivät miestä ympäri vankilajärjestelmää, Beyrle istui seitsemässä eri paikassa. Ensimmäisen paon jälkeen hän jäi pian kiinni. Toisen paon jälkeen Beyrle yritti nousta itään menevään junaan, mutta nousikin vahingossa Berliiniin menevään junaan ja jäi gestapon kynsiin. Gestapo melkein teloitti miehen vakoojana, mutta Beyrle päätyi kuitenkin vankileirille, tällä kertaa Stalag-III-C:lle nykyisen Saksan ja Puolan rajan tuntumaan.

Mies pakeni sieltäkin tammikuussa 1945 ja suuntasi jälleen kohti itää. Beyrle kohtasi puna-armeijan ja ympäripuhui panssaripataljoonaa komentaneen Aleksandra Samusenkon hyväksymään hänet joukkoonsa taistellen puna-armeijan riveissä osallistuen oman entisen vankileirinsä vapauttamiseen.

Beyrle haavoittui ja kohtasi sotasairaalassa marsalkka Zhukovin, joka vaikuttui amerikkalaisen tarinasta. Beyrle saapui Yhdysvaltain Neuvostoliiton suurlähetystöön Moskovaan helmikuussa 1945, mutta sai hyytävän vastaanoton. Yhdysvaltain asevoimien tiedoissa mies oli nimittäin jo julistettu taistelussa kaatuneeksi, joten Beyrleä pidettiin ensi alkuun identiteettivarkaana ja vakoojana, kunnes sormenjälkien avulla mies tunnistettiin omaksi.

Sodan jälkeen Beyrle vietti rauhallista elämää siviilissä. Kuitenkin vielä 90-luvulla hän sai Valkoisessa Talossa kunnianosoitukset niin presidentti Clintonilta kuin presidentti Jeltsiniltä.

Ihan kuin tässä ei olisi tarpeeksi, hänen pojastaan John Beyrlestä tuli myöhemmin diplomaatti, joka on toiminut, kuinkas muutenkaan, Yhdysvaltain Venäjän suurlähettiläänä. John Beyrle totesikin NPR:n haastattelussa, että hänen isänsä tarinasta on ollut hänelle suurta hyötyä virkatehtävissä Venäjällä, jossa monet yhä edelleen kokevat kylmästä sodasta kumpuavaa epäluottamusta Yhdysvaltoja kohtaan.
Olipa mielenkiintoinen elämän kohtalo ja erinomainen kysymys.
 
Heitämpä seuraavan kysymyksen.

Erään pienen Englantilaiskaupungin hautausmaalle on haudattu 28 suomalaista sotilasta. Keitä he mahtoivat olla ja miksi kohtalo vei heidät niin kauaksi kotoaan?
 
Unohtakaa...
 
Viimeksi muokattu:
Back
Top