Voisiko selitys tuohon Priller-dilemmaan löytyä laajennuksista myöntämisen ehtoihin, joiden pohjalta näitä ansiomerkkejä saatiin. Verwundetenabzeichen in Schwarz (1939), oli kolmesta luokasta yleisin eikä vaatinut välttämättä haavoittumista, esim. vakava paleltumavamma taistelujen aikana, perusteena riitti. Mahdollisesti myös kuuluminen sopivaan järjestöön- tai palveluun saattoi perusteluna olla, mikäli kääntäjän kautta linkkejä oikein tavailin. Tosin ei tuoltakaan vastausta löydy MIKSI Priller tuon Verwundetenabzeichenin sai...
Ilmeisesti "alunperin" kaavio meni näin:
1-2 haavoittumista - in Schwarz
2-4 haavoittumista - in Silber
+4 haavoittumista - in Gold
Vakavissa vammautumisissa, luokka voitiin ohittaa ylöspäin.
Mikäli Priller olisi haavoittunut, alasammuttuna tai muuten. Olettaisi tästä tietoa löytyvän, mutta ei löydy ainakaan omilla kyvyillä.
Tässä linkkiä myöntämisen perusteisiin ja muutoksiin ajansaatossa. Ansiomerkkien saaduksi määräksi arvioitu 12-14 miljoonaa (vaihtelee tuo luku kyllä huomattavasti eri lähteissä)
de.wikipedia.org
ja tässä lisää...
Tässä taas lähteineen, luetellaan Prillerin saamat ansiomerkit myöntövuosineen. Mutta toki puutteellisena tuon Verwundetenabzeichen in Schwarzin kohdalla, vuosiluku olisi saattanut oikealle tielle ohjata.
Oma kärsivällisyys tässä kohtaa kaivuuseen lopahti ainakin toviksi. Hyvin todennäköisesti joku nyt hyvinkin loogisen ja itsestäänselvän reitin ongelman ratkaisuun tulee osoittamaan. Kiitos jo etukäteen. Ei pitäisi näitä lankoja avata (hymiö).
Edit; tarinalla oli tämän lentäjä-ässän kannalta ehkäpä onnellinen (ja kostea loppu).
Naimakauppojen ja alan opintojen myötä, "Pips" siirtyi oluenpanijamestariksi vaimonsa suvun omistamaan Riegele-panimoon, mikä edelleen toiminnassa on. Nyt hommaa johtaa ässän poika Sebastian Priller-Riegele. Ässä menehtyi sairaskohtaukseen 45-vuoden ikäisenä.
Valitettavasti panimon tuotteita ei enää handelista ole saatavilla.
