Kysymys- ja vastaustopiikki

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vehamala
  • Aloitus PVM Aloitus PVM
Runoilija Saima Harmajan veli Tapani Harmaja sai FIATilta kultaisen savukekotelon syöksyttyään (vahingossa) Fiat G.50 -koneella Italiassa tosi-ilmanopeudella 828 km/h (pääsuunnittelija Giuseppe Gabriellin mukaan), eli 90 km/h suunnittelun rajanopeutta enemmän.

Harmaja oli koelentämässä Suomeen ostettuja G.50 koneita syksyllä 1939.

Harmaja kaatui talvisodan aikana ilmataistelussa 1. helmikuuta 1940 Viipurinlahdella Nuoraalla lähellä Venäjänsaarta. Fokker-hävittäjällä FR-115 lentänyt Harmaja yritti irtaantua vihollisista syöksymällä pilven läpi mutta ei onnistunut enää oikaisemaan konettaan.

Harmajan kirja "Pilven veikot" vuodelta 1938 käsitteli Ensimmäisen maailmansodan hävittäjä-ässiä.
Vastaus on kattava eli kaikki asiat ovat siinä sidottuina mukaan.

MPKK:n Tukisäätiö on luovuttanut vuosittain kultaisen savukekotelon yleisesikuntaupseerikurssin parhaalle lentäjälle. Tapani Harmaja ei hänkään polttanut, mutta sai tosiaan johtajalta kotelon rikottuaan Torinon kentän päällä Fiatin rajanopeuden.

Harmajan kirjoittama kirja on: Pilven veikot: Maailmansodan kuuluisimpien lentäjien tarina. WSOY 1938

 
Saksalainen WW2 hävittäjälentäjä länsirintamalla, joka ei koskaan haavoittunut ja jota ei koskaan ammuttu alas. Vähintään 50 ilmavoittoa.
 
Tiedot eivät tosiaan kerro, että Priller olisi haavoittunut tai alasammuttu. Toisaalta Wikipedia kertoo, että hän olisi saanut haavoittumismerkin (Verwundetenabzeichen). Lentäjä, jota tarkoitin lensi samassa rykmentissä kuten Priller (JG26 "Schlageter", "Abbevillen pojat").

Vonka voi jatkaa
 
Viimeksi muokattu:
Tiedot eivät tosiaan kerro, että Priller olisi haavoittunut tai alasammuttu. Toisaalta Wikipedia kertoo, että hän olisi saanut haavoittumismerkin (Verwundetenabzeichen). Lentäjä, jota tarkoitin lensi samassa rykmentissä kuten Priller (JG26 "Schlageter", "Abbevillen pojat").

Vonka voi jatkaa
Voisit vielä valistaa meitä, koska pitäähän oikea vastaus löytää. Priller oli tietenkin kova, mutta hänen koneensa sai osumia, joten hän on hyvinkin voinut haavoittua. Ja jos sai merkin, näin varmaan on käynyt. Koko sota länsirintamalla ja paljon pudotuksia. Hän teki sen kuuluisan 6.6.1944 Luftwaffen ainoan sotalennon Normandian hiekoille siipimiehensä kanssa. On kohtalon ivaa, että tuollainen mies kuoli vain 45-vuotiaana triviaaliin aivoverenvuotoon.

Galland selvisi myös siten, ettei häntä ammuttu alas, mutta hän sai käsittääkseni sirpaleen silmäänsä eli haavoittui.

Adolf «Addi» Glunz voisi olla oikeampi vastaus. Hänkin palveli pääosin JG 26:ssa. Ei mikään räimijä. Kurinalainen. Ei riskeerannut turhaan, vaan käytti tilaisuudet taitavasti. Ammattilainen. Puhutaan 71 pudotuksesta. Hänkin kuoli nuorena, auto-onnettomuudessa Lüneburgissa vuonna 1949 vain 33-vuotiaana.

Kävin kesällä Abbevillessa (mikä sattuma).
 
Otetaan kysymys.

Pienellä hautausmaalla makaa luutnantti ja lentueen päällikkö. Osasto sai käskyn yhdellä koneella suoritettavasta tehtävästä, jonka lentäjät ymmärsivät itsemurhatehtäväksi, vaikka käskijät ehkä eivät. Oli joulu, ja kaikki ohjaajat perheellisiä. Hän oli itsekin kahden lapsen isä mutta katsoi, ettei voinut tässä tilanteessa määrätä ketään toista tehtävään, vaan päätti lähteä itse. Tähystäjäksi lähti perheetön nuorukainen.

He jäivät kentälle moneksi vuodeksi, kunnes kone asemasodan aikana löydettiin ja heidän jäännöksensä tuotiin kotiin. Lentäjä Helsingin Kulosaareen ja tähystäjä Orimattilaan.

Keitä olivat nämä tuntemattomat sankarit ja mikä kone?
 
Voisiko selitys tuohon Priller-dilemmaan löytyä laajennuksista myöntämisen ehtoihin, joiden pohjalta näitä ansiomerkkejä saatiin. Verwundetenabzeichen in Schwarz (1939), oli kolmesta luokasta yleisin eikä vaatinut välttämättä haavoittumista, esim. vakava paleltumavamma taistelujen aikana, perusteena riitti. Mahdollisesti myös kuuluminen sopivaan järjestöön- tai palveluun saattoi perusteluna olla, mikäli kääntäjän kautta linkkejä oikein tavailin. Tosin ei tuoltakaan vastausta löydy MIKSI Priller tuon Verwundetenabzeichenin sai...

Ilmeisesti "alunperin" kaavio meni näin:
1-2 haavoittumista - in Schwarz
2-4 haavoittumista - in Silber
+4 haavoittumista - in Gold

Vakavissa vammautumisissa, luokka voitiin ohittaa ylöspäin.

Mikäli Priller olisi haavoittunut, alasammuttuna tai muuten. Olettaisi tästä tietoa löytyvän, mutta ei löydy ainakaan omilla kyvyillä.

Tässä linkkiä myöntämisen perusteisiin ja muutoksiin ajansaatossa. Ansiomerkkien saaduksi määräksi arvioitu 12-14 miljoonaa (vaihtelee tuo luku kyllä huomattavasti eri lähteissä)

ja tässä lisää...

Tässä taas lähteineen, luetellaan Prillerin saamat ansiomerkit myöntövuosineen. Mutta toki puutteellisena tuon Verwundetenabzeichen in Schwarzin kohdalla, vuosiluku olisi saattanut oikealle tielle ohjata.

Oma kärsivällisyys tässä kohtaa kaivuuseen lopahti ainakin toviksi. Hyvin todennäköisesti joku nyt hyvinkin loogisen ja itsestäänselvän reitin ongelman ratkaisuun tulee osoittamaan. Kiitos jo etukäteen. Ei pitäisi näitä lankoja avata (hymiö).

Edit; tarinalla oli tämän lentäjä-ässän kannalta ehkäpä onnellinen (ja kostea loppu).
Naimakauppojen ja alan opintojen myötä, "Pips" siirtyi oluenpanijamestariksi vaimonsa suvun omistamaan Riegele-panimoon, mikä edelleen toiminnassa on. Nyt hommaa johtaa ässän poika Sebastian Priller-Riegele. Ässä menehtyi sairaskohtaukseen 45-vuoden ikäisenä.

Valitettavasti panimon tuotteita ei enää handelista ole saatavilla.
 
Viimeksi muokattu:
Adolf «Addi» Glunz voisi olla oikeampi vastaus. Hänkin palveli pääosin JG 26:ssa. Ei mikään räimijä. Kurinalainen. Ei riskeerannut turhaan, vaan käytti tilaisuudet taitavasti. Ammattilainen. Puhutaan 71 pudotuksesta. Hänkin kuoli nuorena, auto-onnettomuudessa Lüneburgissa vuonna 1949 vain 33-vuotiaana.
Glunzia tarkoitin.
 
Back
Top