Kysymys- ja vastaustopiikki

Ei löytynyt tietoa / kiinnostusta läntisen naapurin tappeluksiin:)?

Vuonna 1362 Tanskan kuningas Valdemar Atterdag hyökkäsi Gotlantiin. Visbys edustalla paikalliset joukot yrittivät pysäyttää Tanskalaiset josta seuranneessa taistelussa kaikki hieman alle 2000 Visbyläistä puolustajaa kuoli. Tanskalaisten tappioista ei ole tarkkaa tietoa, mutta hautalöytöjen perusteella puhutaan korkeintaan muutamista kymmenistä miehistä.

Taistelun jälkeen Atterdag ajan tavan mukaan pakkoverotti vauraan Visbyn kaupungin kuivaksi uhkaamalla muuten korventaa koko kaupungin. Tämän jälkeen Visby menetti hallitsevan kauppa-asemansa Itämeren piirissä.

Valdemar ei kuitenkaan ehtinyt nauttia saalistaan kauaa. Paluumatkalla Tanskaan laivasto joutui myrskyyn ja aarretta (tai ainakin sen osaa) kuljettanut laiva upposi jossain Gotlannin eteläkärjen tuntumassa. Tarkka paikka on aikaa unohtunut. Aikalaiskertomuksen mukaan kaksi punaista garbunkkelikiveä jotka oli ryöstetty Visbyn kaupunginporttien päältä näkyivät pohjassa. Tämä on epävarmaa, mutta aarteen menetys on kirjattu moniin Tanskan aikalaisteksteihin. Sitä etsittiin 50 ja 60-luvuilla muutamien firmojen toimesta mutta turhaan. Aarre lepää siis edelleen jossain Itämeren pohjassa tänäkin päivänä.

Kaatunut Visbyn puolustaja. Kolme nuolenkärkeä on edelleen kiinni kallossa.
Victim of invasion of Visby in 1361.


Toinen Visbyn puolustaja. Rengaspaita on hitsautunut ajan mittaan kiinni luurankoon.

Kuvahaun tulos haulle battle of visby archaeology

Tällä puolustajalla oli huono päivä vuonna 1362. Kallon läpäissyt miekka on edelleen kiinni kallossa.

Kuvahaun tulos haulle battle of visby archaeology
 
Ei löytynyt tietoa / kiinnostusta läntisen naapurin tappeluksiin:)?

Vuonna 1362 Tanskan kuningas Valdemar Atterdag hyökkäsi Gotlantiin. Visbys edustalla paikalliset joukot yrittivät pysäyttää Tanskalaiset josta seuranneessa taistelussa kaikki hieman alle 2000 Visbyläistä puolustajaa kuoli. Tanskalaisten tappioista ei ole tarkkaa tietoa, mutta hautalöytöjen perusteella puhutaan korkeintaan muutamista kymmenistä miehistä.

Taistelun jälkeen Atterdag ajan tavan mukaan pakkoverotti vauraan Visbyn kaupungin kuivaksi uhkaamalla muuten korventaa koko kaupungin. Tämän jälkeen Visby menetti hallitsevan kauppa-asemansa Itämeren piirissä.

Valdemar ei kuitenkaan ehtinyt nauttia saalistaan kauaa. Paluumatkalla Tanskaan laivasto joutui myrskyyn ja aarretta (tai ainakin sen osaa) kuljettanut laiva upposi jossain Gotlannin eteläkärjen tuntumassa. Tarkka paikka on aikaa unohtunut. Aikalaiskertomuksen mukaan kaksi punaista garbunkkelikiveä jotka oli ryöstetty Visbyn kaupunginporttien päältä näkyivät pohjassa. Tämä on epävarmaa, mutta aarteen menetys on kirjattu moniin Tanskan aikalaisteksteihin. Sitä etsittiin 50 ja 60-luvuilla muutamien firmojen toimesta mutta turhaan. Aarre lepää siis edelleen jossain Itämeren pohjassa tänäkin päivänä.

Kaatunut Visbyn puolustaja. Kolme nuolenkärkeä on edelleen kiinni kallossa.
Victim of invasion of Visby in 1361.


Toinen Visbyn puolustaja. Rengaspaita on hitsautunut ajan mittaan kiinni luurankoon.

Katso liite: 31727

Tällä puolustajalla oli huono päivä vuonna 1362. Kallon läpäissyt miekka on edelleen kiinni kallossa.

Katso liite: 31728
Näistä jäänteistä ei taideta olla tehty dna -testejä?
 
Tuosta tuli mielestäni taannoin (mikä saattaa olla joitakin vuosia :rolleyes: ) jokin dokkari, jossa tutkivat niitä jäännöksiä. Raakaa on ollut eikä reilu-peli ole kyllä kuulunut pelikirjaan. Valitettavasit Visbyläisillä oli "kaikki pelaa" henki, varmaan kyllä vaihtoehtoja ei ollut paljon.
 
Siellä oli mm. vainaja, jolta oli ilmeisesti kahdenkäden miekan sivallus vienyt molemmat jalat tms.
 
Tuosta tuli mielestäni taannoin (mikä saattaa olla joitakin vuosia :rolleyes: ) jokin dokkari, jossa tutkivat niitä jäännöksiä. Raakaa on ollut eikä reilu-peli ole kyllä kuulunut pelikirjaan. Valitettavasit Visbyläisillä oli "kaikki pelaa" henki, varmaan kyllä vaihtoehtoja ei ollut paljon.

Varmasti siihen on syynsä, mutta en ymmärrä miksi Visbyläiset yrittivät avointa kenttätaistelua eivätkä vetäytyneet kaupunkiin ja taistelleet muureilta.
 
Ahaa ! siis Visbyläiset eivät olleet mukana lainkaan, sillä olivat osa Hansa-liittoa, jolla oli omat tavoitteet, säännöt ja menetelmät pitää porukka ruodussa. Tanskalaiset, tai siis Valdemar, halusi vain saada Visbyn kanssa sopimuksen (ja rahaa), johon kaupunki olikin valmistautunut ja teki sopparin. Varsinainen taistelu oli tavallisen Gotlannin rahvaan ja Valdemarin sotajoukon välillä. Rahvaalla tosin meni hyvin ja olivat tunnetusti hyvin toimeentulevia, eivätkä maksaneet juuri verojakaan Ruotsin kuninkaalle. He siis taistelivat oman asiansa, vapauden ja hyvinvoinnin puolesta maahantunkeutujaa vastaan, eikä Visbyn (Hansa) - tai Ruotsin kuninkaan.
 
No kun ei uutta kysymystä ole ollut, niin ihan vitjan hengissä pysymiseksi:

Nopein sota?

Vastaus on helppo, jotein nopein jatkaa.
 
Ps. Sansibarissa meni jotain pari kolme tuntia antautumiseen.
Wikipedian mukaan sota alkoi 9:02 ja päättyi 9:40, eli 38 minuutta (27.8. 1896) osapuolina britit ja paikallinen sulttaani.
 
No minäpä pistän jotain obskuuria kuten tavallista. Uuden-Seelannin maorisodat ovat varmaan kaikille tuttuja. Jos ei niin päättelemällä voi taas päästä pitkälle. Vuonna 1845 käytiin nk. Lipputankosota. Ohaeawaissa maoreilla oli vahva puolustusasema, pā. Heinäkuussa everstiluutnantti Despardin joukot saapuivat piirittämään sitä. Parin päivän pommituksen jälkeen Despard päätti että on rynnäkön aika mutta hänen alaisensa taivuttelivat hänet pois ideasta, koska pā tuntui kestäneen hyvin tykkitulta. Vähän ajan päästä Despard kuitenkin yhtäkkiä muutti mielensä ja käski joukot rynnäkköön. Viisi minuuttia myöhemmin britit perääntyivät menetettyään melkein 100 miestä kaatuneina ja haavoittuneina maorien murhaavassa tulessa.

Miksi ihmeessä Despard komensi miehensä näin pöljään hyökkäykseen?
 
Jos kyse on samasta taistelusta, mistä joskus luin, niin Despard "pommitti" tykistöllä tuota maorien linnoitusta ennen hyökkäystä ja oli siinä luulossa, että tykistötuli olisi pahasti vaurioittanut maorien asemia ja linnoituksen varustuksia, jolloin hyökkäys olisi helppo: Linnoitus oli kuitenkin niin vankka, että tykistötulella ei ollut juurikaan vaikutusta siihen ja britit sitten kärsivät kovat tappiot suorassa rynnäkössä.. Jotain tällaista muistelisin...
 
No minäpä pistän jotain obskuuria kuten tavallista. Uuden-Seelannin maorisodat ovat varmaan kaikille tuttuja. Jos ei niin päättelemällä voi taas päästä pitkälle. Vuonna 1845 käytiin nk. Lipputankosota. Ohaeawaissa maoreilla oli vahva puolustusasema, pā. Heinäkuussa everstiluutnantti Despardin joukot saapuivat piirittämään sitä. Parin päivän pommituksen jälkeen Despard päätti että on rynnäkön aika mutta hänen alaisensa taivuttelivat hänet pois ideasta, koska pā tuntui kestäneen hyvin tykkitulta. Vähän ajan päästä Despard kuitenkin yhtäkkiä muutti mielensä ja käski joukot rynnäkköön. Viisi minuuttia myöhemmin britit perääntyivät menetettyään melkein 100 miestä kaatuneina ja haavoittuneina maorien murhaavassa tulessa.

Miksi ihmeessä Despard komensi miehensä näin pöljään hyökkäykseen?
Kunniasyistä. Brittien maoriliittolaisen Tamati Waka Nenen leiri läheisellä kukkulalla oli tilapäisesti vallattu ja hänen joukkonsa lippu saatu sotasaaliiksi. Kyseinen Union Jack ripustettiin maoriviitan alapuolelle linnoitukseen, josta Despard yritti sitä epätoivoisella rynnäköllään kaapata takaisin. Britit saivat seuraavina päivinä lisää tykistöä ja massiivisen pommituksen jälkeen saivat sen viikon jälkeen vallattua kun vastustaja oli yön pimeässä vetäytynyt. Tällöin myös rynnäkön epäonnistumisen syy paljastui - linnoitus oli paljon vahvempi kuin odotettu.
 
Back
Top