Sähköyhtiö Fortumilla on ollut suomalaisyrityksistä ylivoimaisesti suurin Venäjä-riski. Se lähti miljardi-investoinneilla Siperian markkinoille vuonna 2008, mutta joutunee nyt myymään omistuksensa pilkkahinnalla. Miten siinä niin kävi?
Sähköyhtiö Fortumin toimitusjohtaja Markus Rauramo oli järkyttynyt. Mutta hänellä ei ollut varaa jäädä muhimaan tunteisiinsa.
Venäjä oli aloittanut viideltä aamulla 24. helmikuuta 2022 suurhyökkäyksen Ukrainaan. Se laukaisi risteilyohjuksia Kiovaan ja lähti rynnäkköön, jolla oli tarkoitus miehittää pääkaupunki kolmessa vuorokaudessa.
Fortumin kannalta tilanne oli katastrofaalinen. Onhan yhtiöllä ja sen saksalaisella tytäryhtiöllä Uniperillä yhteensä 12 sähkön- ja lämmöntuotantolaitosta eri puolilla Venäjää. Fortumilla on venäläisiä työntekijöitä noin 7 000.
Yhtiön kriisiryhmä kokoontui aamulla kello kahdeksan Fortumin pääkonttorissa Espoon Keilaniemessä. Ryhmä oli perustettu jo ennen Venäjän hyökkäystä, kun sodan uhka oli kasvanut Ukrainan rajalla. Mutta nyt ei tarvinnut enää pyöritellä skenaarioita.
Nyt oli tosi kyseessä.
Kriisikokousta johti 54-vuotias Rauramo. Liiketoimintajohtajien lisäksi kokouksessa oli edustajia yhtiön turvallisuus-, laki-, talous-, yhteiskuntasuhde- ja viestintäyksiköistä. Fortumin Venäjän-yksikön johtaja Aleksandr Tšuvajev osallistui Teams-yhteydellä.
Hyökkäyksen ensimmäisenä päivänä Fortumin kriisiryhmä kokoontui peräti kolmesti. Sen lisäksi Rauramolla oli johtoryhmän kokous, jossa oli alun perin ollut tarkoitus käydä rutiininomaisesti läpi yhtiön tuloskatsausta.
Kriisipalavereista Rauramo työnsi pikaraporttia Fortumin hallitukselle.
Kello 15.35 Fortum julkaisi tiedotteen, jossa se kieli keskellä suuta kertoi olevansa ”erittäin pahoillaan tilanteen kärjistymisestä ja Venäjän hyökkäyksestä Ukrainaan”.
Yhtiö kuitenkin korosti, että kaikki sen liiketoiminnat Venäjällä toimivat edelleen normaalisti.
Suuria voimalaitoksia ei voi pysäyttää yhdessä aamupäivässä. Silti Fortumin johtoryhmälle oli päivänselvää, että Venäjän todellisuus oli muuttunut kertarysäyksellä. Maa oli nyt suursodan hyökkääjävaltio, jota vastaan alkaisivat täysimittaiset talouspakotteet ja josta länsiyhtiöt joukolla pakenisivat.
Fortumin Venäjän-valloitus oli alusta lähtien ollut korkean riskin operaatio, ja nyt riski oli lauennut pahimmalla mahdollisella tavalla.
Eikä Fortum ollut Putinin Venäjälle sattumalta ajautunut. Venäjän 2000-luvun alun sähköreformissa yksityistettiin maan tuotantolaitoksia Karjalasta kauas Uralin taakse Siperiaan.
Sinne lähdettiin Keilaniemestä kuin kultakuumeen aikana Klondikeen.
Tapaamme Markus Rauramon Fortumin pääkonttorin kliinisessä neuvotteluhuoneessa Espoon Keilaniemessä.
Rauramon esiliinana on viestintäjohtaja Pauliina Vuosio, joka asettuu pariin otteeseen tulpaksi, kun olisi saatava vastauksia hankalampiin kysymyksiin.
”Tuota emme ole kertoneet ulos”, Vuosio muistuttaa toimitusjohtajaa.
Pääasiassa Rauramo kuitenkin vastailee venkoilematta Venäjää koskeviin kysymyksiin. Vaikka hän ilmiselvästi puhuisi mieluummin energiasiirtymästä eli yhtiön tavoitteesta korvata fossiilista sähköntuotantoa uusiutuvalla.
Heti haastattelun alkuun Rauramo tuomitsee jyrkin sanoin Venäjän hyökkäyksen.
”Se on hirveä asia”, hän sanoo. ”Olen pettynyt ja surullinen.”
Inhimillinen kärsimys on yksi asia. Mutta sota on katastrofi myös Fortumille, jolla on koko 2000-luvun ollut kaikista suomalaisyrityksistä ylivoimaisesti suurin Venäjä-riski.
Ovat ensinnäkin ne 12 venäläistä voimalaitosta. Sen lisäksi Fortumin saksalainen tytäryhtiö Uniper on Euroopan suurimpia venäläisen maakaasun ostajia.
Juuri maakaasun takia Uniper on vaakalaudalla. Jos EU saa jossain vaiheessa päätettyä venäläisen maakaasun tuontikiellosta, iso osa tytäryhtiön bisneksestä katoaa. Yhtiö tuskin menee silti konkurssiin, sillä Saksan hallitus tullee hätätilanteessa apuun. Onhan Uniper keskeinen osa Saksan energiahuoltoa.
Jos Saksan valtio joutuu pelastamaan Uniperin, voi veikata, että Fortum menettää valtaosan Uniperiin sijoittamistaan miljardeista. Sen lisäksi Fortumilla on jo entuudestaan valtavat riskit Uniperin johdannaisista, joita se on käyttänyt maakaasun hintavaihteluilta suojautumiseen.
Toimitusjohtaja Rauramo vaikuttaa puhuvan vähän varoen, kun häneltä kysyy Fortumin Venäjän-operaatioista, joita on tehty häntä edeltävien toimitusjohtajien, Pekka Lundmarkin, Tapio Kuulan ja Mikael Liliuksen, valtakausilla. Rauramo itse tuli Fortumin palvelukseen talousjohtajaksi vuonna 2012. Toimitusjohtajana hän on toiminut kesästä 2020.
Rauramo myöntää, että Fortumin Venäjä-riski on ollut merkittävä jo vuodesta 2008.
”Mutta se riski ei ole missään vaiheessa ollut sellainen, että se riskeeraisi yhtiön koko tulevaisuuden. Siinä mielessä riskin hajautus on ollut olemassa”, hän sanoo.
Joka tapauksessa Fortum on ollut koko sotakevään melkoisessa limbossa. Yhtiö on jo kertonut tekevänsä 2,1 miljardin euron alaskirjaukset Venäjän-liiketoimistaan. Yhtiön noin viiden ja puolen miljardin euron Venäjä-sijoitusten arvosta on siis kadonnut iso osa taivaan tuuliin.
Fortumilla on paraikaa käynnissä voimalaitosten myyntiprosessi, jossa tarjousta harkitsee venäläisen Kommersant-lehden tietojen mukaan ainakin kaksi Venäjän valtionyhtiötä, Gazprom ja Inter RAO.
Fortum joutunee myymään Venäjän-omistuksensa reippaaseen alihintaan, sillä poliittisessa paineessa yhtiöllä ei ole muuta mahdollisuutta kuin poistua nopeasti Venäjältä. Myös ostajat tietävät myyjän pakkoraon.
Toisaalta Fortumin kannalta on tietysti hyvä, jos se ylipäätään saa rahaa omistuksistaan. Kevään mittaan on spekuloitu jopa sillä mahdollisuudella, että Venäjä kansallistaisi – siis ryöväisi – Fortumin voimalaitokset.
Fortumin Venäjän-reissu päättyi huonosti. Se on jo selvä. Mutta miten huonosti, se on vielä auki.
Vaikka Fortum kärsii nyt miljarditappiot, se on joka tapauksessa vuosien varrella saanut Venäjä-investoinneistaan kelpo tuottoa. Viime vuonna Fortumin 2,5 miljardin euron liikevoitosta noin viidennes tuli Venäjältä.
Seppo Remes on Venäjän ehkä tunnetuin suomalainen hallitusammattilainen ja liikemies. Hän arvioi, että Fortumin 14 vuoden kokonaissaldo Venäjältä saattaa loppujen lopuksi jäädä jopa taloudellisesti plussalle. Paljon on kiinni siitä, millä hinnalla se saa laitokset myytyä.
Remes tuntee Venäjän sähkömarkkinat läpikotaisin, sillä hän oli 2000-luvun alussa Venäjän sähkömonopolin RAO EUS -yhtiön hallituksessa ja mukana komiteassa, joka valmisteli Venäjän sähkömarkkinoiden uudistuksen.
”Olen absoluuttisen varma siitä, että loppujen lopuksi Fortum sai sieltä enemmän rahaa kuin menetti”, Remes rohkenee veikkaamaan.
Raha ei kuitenkaan ole kaikki kaikessa. Tai ei ainakaan pitäisi olla. Useinhan Venäjältä on ollut taloudellista hyvää saatavissa, Kekkosen ja neuvostokaupan ajoista lähtien.
Moraali onkin sitten toinen kysymys.
---
www.bofit.fi
www.hs.fi
