Läheskään kaikki Euroopan valtiot eivät tarvitse Venäjän kaasua eikä öljyä. Eivätkä kaikki ole sitä koskaan ostaneetkaan. Toisaalta monien maiden on mahdolista käyttää muita toimittaja tai vaihtoehtoisia ratkaisuja.
- Suomi kuuluu tähän porykkaan..
Venäjällä on muutamia tärkeitä asiakkaita Euroopassa joista Saksa lienee suurin ja on hankkinut noin puolet kuluttamastaan kaasusta (= 50%) Venäjältä.
- näiden maiden kansalaisia Venäjä pääsee jossain määrin kurmuuttamaan toimitusrajoituksilla.
Selvää on kuitenkin että kaikki nämä maat pyrkivät korvaamaan puuttuvan osuuden parhaakseen katsomallaan tavalla.
- kaikki se mitä saadaan tuotua muualta on tietysti poissa myös Venäjän viennistä..todennäköisesti myös tulevaisuudessa.
- selvää on myös että tulevan talven kaasupulasta tulee erilaisia heijastusvaikutuksia...sähkönhinnan nousua jne..
- näistä vaikeuksista varmasti selvitään ja jatkossa puutteet tulee korvautumaan kokonaisuudessaan.
Selvää on että Venäjän toiminta on hyvä opetus ennen kaikkea Saksalle. Koskaan ei kannata sitoutua liikaa yhteen toimittajaan. Tuntuu jotensakin käsittämättömältä ettei tätä yksinkertaista ja keskeistä periaatetta ole ymmärretty Saksan kaltaisen valtion hankintapolitiikassa.
Jos yksittäisessä yrityksessä kävisi niin ettei osto-/hankintaosasto ymmärrä varmistaa raaka-aineen tai energian hankintaan ja toimitusta ja se johtaisi tehtaan pysähtymiseen niin sillä olisi taatusti ikävät seurauksensa tietyille henkilöille.
- valtion tasolla vastuullisten henkilöiden ei ilmeisesti tarvitse ymmärtää ja osata näin paljoa.
