Läskit pois

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja KIM
  • Aloitus PVM Aloitus PVM

Läskit kuriin

  • Äänestäjiä yhteensä
    148
K

KIM

Ylipäällikkö
Se on moro taas!

Susiykkösessä oli herroja jotka tiesivät liikunnasta ja laihduttamisesta paljon. Kaiketi niitä saattaa täälläkin olla.

Mulla on sellainen omakohtainen ongelma kuin vyötärölle kerääntynyt "uimarengas", ihra eli läski. Se pitäs saada pois. Ongelma on lähinnä esteettinen ja itsetuntoa heikentävä. Ylimääräistä on päässyt kertymään pikkuhiljaa vuosien aikana, mutta etenkin viime talvena.

Mulla on ollut sellainen työ, ettei vapaata aikaa juuri jää. Talvet (syyskuusta juhannukseen) varsinkin ovat sellaisia, että kaikki liikunta on yöunista pois. Teen n. 70 tunnin työviikkoa tavallisesti. Talvella menee joskus yli 90 viikkotyötunnin. Talvikaudella ei pysty joka viikkokaan harrastamaan liikuntaa. Silloin kun esim. kerkiää hiihtämään niin on vedettävä aina täysillä, että sais päivän pakolliset askareet tehtyä ennen seuraavan aamun töihin lähtöä.

Nyt heinäkuussa on työkuviot vähän hellittäneet niin olen joutanut juoksemaan. Olin kuvitellut, että vatsa pienenee juostessa, mutta ei taida näin olla. Tosin mulla ei polvet kestä mitään 20 km lenkkejä kerralla. Olen juossut 5-10 km lenkkejä ja yleensä suunnistuksen yhteydessä (iltarasteilla). Syömistä olen vähentänyt n. kolmanneksella.

Mitä pitäs tehdä, että sais läskit pois ennen kuin syys-lokakuussa alkaa talven kiireet painamaa päälle?????

Jaa niin sitä ylimääräistä ei ole vielä ihan kauheasti. Pituus 181 ja paino 74. Ylimääräistä on sellanen 3-5 kg. Monesta tämä voi kuulostaa naurettavan pieneltä, mutta tässä vaiheessa mun on siihen puututtava tai muuten sitä on kohta 30 kg ja en pysty enää juoksemaan ollenkaan. Armeijan kuntotestin mukaan mulla on nyt hyvä lihaskunto ja juuri ja juuri kiitettävä juoksukunto.
 
Painoindeksin mukaan olet normaalipainoinen.

Jospa yrittäisit syödä 3 ateriaa päivässä, korvata välipalat hedelmillä, nukkua 8 h yössä ja nousta silloin tällöin portaat hissin sijaan?
 
Ryhdy vähähiilihydraattiselle ruokavaliolle. Itse aloin toukokuussa. Syön 1-3 krt/vrk ja paino tippuu ja lihakset kasvaa makoillessa.
 
Vaimo on tuolla hiilaridietillä. Aika alkuvaiheessa vielä menee, mutta näyttäisi tehoavan.

Itse pudotin jonkin 5-10 kiloa painoa tuolla Creidikin mainitsella systeemillä. Viime talven aikana rasvavaranto vain kasvoi eikä se lähtenyt edes pidempien työputkien aikana pois (kuten oli vuosikaudet paino vaihdellut). Mielestäni tuo on aika simppeli aloittaa ja se jää "päälle" aika helposti, eli siitä tulee pian automaatio. Itse pudotin yhden (noin 25%) leipäviipaleen pois jokaisesta välipaloista (joita minulla on sellainen 4 ateriaa päivässä) sekä yhden perunan tai vastaavan pois päivällisestä. Muuten ruoka valio pysyi normaalina. Nyt näkyy taas vatsalihakset :camo: (kun oikein pinnistää ja kuvittelee).

Tuo lenkillä käynnin pieni vaikutus laihtumiseen on kyllä totta, itsekin olen aina kuvitellut jotakin ihan muuta. Kyllä siinä pitää ruoka-annoksiakin pienentää. Itsellä normaalisti käy just toisin päin ja sitä lihoo.
 
Ennenkuin painoinfdeksin laskemisesta tuli muotia käytettiin ihannepainon laskukaavana seuraavaa kaavaa pituus (sentteinä) - 100 ja erotuksesta vielä pois 10% eli sinun kohdallasi 181-100-8,1=72,9. Olenaista ei ole paino vaan kudoskoostumus eli lihasmassan ja rasvan suhde. Veikkaam että kohdallasi tehoaisivat lenkkejä tehokkaammin keskivartaloa kiinteyttävät harjoitteet. Se uimarengas ei pakosti ole rasvaa vaan ihan lihasten veltostumisesta johtuvaa. Puolisen tuntia päivässä kolmena - viitenä iltana viikossa kun pystyt irrottamaan punnerteluun ja vatsalihasliikkeisiin niin johan näkyy tulos ja pysyt kunnossa. SItä puolta tuntia ei tarvi edes irrottaa yhteen erään tee jonkin verran aina päivän mittaan osissa. Alkuun voit tyytyä jopa varttiin per päivä. Sen verran irtoaa varmaan talvellakin aikaa.
 
Kyllä mulla on vatsalihakset ainakin kohtalaisessa kunnossa. Tietysti vois yrittää satsata niihin lisää ja kattoo auttaako se.

Tuota vähähiilihydraattista dieettia täytyy selvittää joku päivä.

Muistaakseni alle tunnin juoksu tms. liikunta ei vielä polta rasvaa. Jalat ei kestä juosta enää kovin pitkään, mutta parin tunnin kävelyä vois kokeilla joku yö. Muistan, että maratoonilla ja esim. erävaelluksen sm-kisoissa rasvat hävis ihan silmissä. Toisaalta taas esim. raivaussahahommissa ja polttopuusavotassa paino tuntuu vaan lisääntyvän.

Montaa kertaa minä en päivässä ole syönyt. Usein jää kahteen kertaan, vaikka pyrin neljään syöntikertaan. Välipaloja tai mitään muutakaan pikkupalaa en syö ollenkaan. Herkkuja en syö käytännössä lainkaan. Siitä on pitänyt huolen gluteeniton ja laktoositon ruokavalio. Aikaisemmin kun ei ollut sopivaa palaa tarjolla niin oppi siihen, että syö vaan ruokaa ja kaikki välipalat yms. jäi pakosta pois. Vaikka saatavuus on parantunut niin en ole opetellut mussuttamaan jatkuvasti jotakin. Voihan se olla, että näistä syistä ne ruoka-annokset on sitten olleet valtavia. Voisko olla niin, että olis kuitenkin järkevämpää syödä sama energiamäärä kuudella kerralla kuin kolmella?
 
Tuolla on ihan mukava paketti vähähiilarisesta.

http://karppaus.info/

ja tuolla

http://sundqvist.blogspot.com/
 
Olen noskan kanssa samoilla linjoilla. Useimmilla ihmisillä ei korsetti ole kunnossa vaikka uskovatkin että vatsalihakset ovat treenatut. Pelkät istumaannousut ei riitä ainakaan jos ne tehdään siten kuin yleensä ja intin kuntotestissä. Syvät lihakset jäävät silloin täysin vaille harjoitusta ja tuloksena on lässähtänyut ryhti ja löysä roikkuva maha.
Tuo ettei lyhyt lenkki polta rasvaa ja lyhyt suorite ei paranna kuntoa on yksi tyypillisimmistä uskomuksista joka pysyy sitkeänä voimassa vaikka se kumottaisiin kuinka usein. Oikeasti ratkaisee se, mitä suorituksen jälkeen syö eli nostaako verensokerin huippuunsa kuinka nopeasti. Pitkässä suorituksessa verensokeri pysyy pitkään alhaalla (suorituksen jatkuessa) ja rasva palaa, mutta mikäli kulutat energiaa yhtä paljon lyhyemmässä suorituksessa ja siirrät tankkausta yhtä kauas ajallisesti niin lopputuos on sama. Kehon rasvanpolttoon tulee selkeitä muutoksia vata jossain kolmannen energiavajeisen vuorokauden kohdalla.
Lopulta laihduttaminen on yksinkertaista -syöt vähemmän kuin kulutat. Vaikeuden tuo se tasapainottelu, että polttaisi mahdollisimman vähän lihasta ja paljon rasvaa.
Kertomasi perusteella vaikuttaisi että raivuassahahommissa ja polttopuusavotassa sinulla lihasmassa kasvaa. Lihaskuntoharjoittelu ei siis ole jatkuvaa ja usein seurauksena on painon nousu alussa kun lihasmassa kasvaa nopeammin kuin rasva palaa.
Maratoonin pituisen suoritteen aikana painonpudotuksesta suurin osa on nestehukkaa. Vielä viikonlopun pituisessa vaelluskisassakaan ei rasvanpalaminen vähänkään järkevästi tankatessa ole niin merkittävää että sen näkisi silmissä. Vaaka tosin sen jo paljastaa.
Näkisin että suurin ongelmasi on harjoituksen epäsäännöllisyys. Yritä järjestää niin, että pystyt harjoittelemaan edes jollain tasolla säännöllisesti ympäri vuoden. On hyvä, että havahduit ajoissa. Ei ole väliä onko painoa ylimääräsitä kilo, kolme vai viisi. Olennaista on huomata se, että paino on alkanut nousta. Silloin pitää reagoida heti.
 
Syö paljon vihaneksia, kana, kalaa, keso, linser, kvarg, salattia ja voileivän pääle ei voita.
 
Mulla todettiin (kakkostyypin) diabetes tossa puolitoista vuotta sitten. Se pisti miettimään, mitä syödä ja milloin. Syömisessä tärkeätä on, että verensokeri ei pääse heilahtelemaan liikaa. Jos tosiaan teet 70-90 tuntisia työviikkoja, on jaksamisesi kannalta tärkeää syödä useasti, mutta vähän kerrallaan. Hiilihydraattejakin tarvitaan, ei niitä tarvitse jättää kokonaan pois. Tosin peruna on sellainen, mitä kannattaa välttää kokonaan. Vihannekset, kana, kala, hedelmät, salaatti, tumma leipä ja sopivasti hapanmaitotuotteita. Ohut siivu kinkkua leivän päällä on parempi kuin juustoviipale. Silloin tällöin täysjyväriisiä tai täysjyväpastaa.
Jos tarvitset leivälle levitettä, niin voi/margariini pois ja tilalle esim becel tms.
Toisaalta kaikkea saa syödä, mutta ei joka päivä. Herkuttelu esim kerran kuussa.

Itselläni on tapana tehdä yksinkertainen jumppaohjelma, noin 15-20 minuuttia joka aamu. Se vetreyttää ja avaa mukavasti päivän. Vatsa- ja selkälihakset painotettuna.
Virkeä mieli auttaa laihtumaan. Harrasta sellaista liikuntaa, mikä sinusta tuntuu hyvälle. Jos mahdollista, tee itsellesi viikko-ohjelma.

Tuota noin, 181 cm ja 74 kg ei mun mielestäni ole vielä ylipainoa. Sorry. En edes kehtaa omia lukujani kertoa. Tietysti kaikki on aina kiinni itsestä, eli jos ei tunnu hyvältä, niin sitten laihduttamaan. Varsinaista laihdutustarvetta sinulla ei ( mun mielestäni ) ole, mutta on hyvä, että ajattelet tulevaisuutta. Sitä, ettei ylipainoa edes tulisi.
Juokseminen ei ole se paras laihduttava liikunta. Tosin se on parhaita aerobisen kunnon lähteitä joten se kannattaa aina. Jos et pysty juoksemaan, niin ui tai pyöräile. Sauvakävely on mainio tapa liikkua. Voimistelu lienee se, millä saisi parhaat tulokset painonpudotukseen. Kuntosaliharjoittelussa saa poltettua kyllä rasvaa, mutta se paino voi jopa nousta lihasten kasvun myötä ( riippuu tietenkin ohjelmasta ). Voimistelun hyvä puoli on myös notkeus ja sitä myöden liikkuvuuden parantuminen.

Schassenin huomio liikunnan säänöölisyydestä on varmaan se kaikkein tärkein asia. Lisänä tietysti terveellinen ja säännöllinen ruokailu.
 
Ensinnäkin on sanottava, että on kunnioitettavaa tarttua asiaan ajoissa,hatunnosto siitä keskustelun aloittajalle!
Keskustelun aloittajan kehon koostumusta tuntematta, olen sitä mieltä että ylipainoa ei ole tai sitä on korkeintaan hyvin vähän..se muutama kilo, jota henkilö itsekin taisi arvella.
Nuo muutamat kilot on mielestäni helppo karistaa pelkästään syömistottumuksia tarkentamalla. (Bodyguard jo edellä asiaa tarkemmin käsittelikin)
Kun oma kilpaurheilu-ura oli vakavimmillaan, pudotin yleensä kilpailukaudella pääkilpailujen lähestyessä sellaiset 2-3kg pois suorituskyvyn maksimoimiseksi. Se pudotus tapahtui käytännössä vain ja ainoastaan syömistä tarkentamalla..ja se noin 3kg lähti helposti muutamissa viikoissa. Sen vuoksi tuo oli pakko tehdä ravinnon kautta, koska harjoittelun määrä ja teho kuitenkin laski huomattavasti kohti pääkilpailuja.
Eli ruokavaliota ja syömistottumuksia tehostamalla lähtee "tavalliselta" ihmiseltä melko varmasti melko helpolla se 3-5kg, jos se kolmisen kiloa lähti jo valmiiksi suht tiukassa kunnossa olevalta kestävyysurheilijalta.
No, tietysti hyvin harjoitelleen urheilijan aineenvaihdunta toimii tehokkaasti ym ym, joka tottakai auttaa painonpudotuksessakin melkoisesti.

Eli ruuan laatu/ sisältö + syömistottumusten tarkistaminen riittä mielestäni painon pudotukseen tässä tapauksessa.
Se pitää toki muistaa, että liikunta auttaa painonpudotuksessa + auttaa jaksamaan tilanteessa, jossa joudutaan tekemään vaikkapa sitten 70 tuntisia työviikkoja pitkiä aikoja. Siksi mielestäni myös liikuntaa kannattaisi koettaa jonkin verran mahduttaa mukaan päiviin.

Tosin sanon vielä uudelleen sen, että 74kg/181cm ei kyllä millään yleisesti käytössä olevalla kriteeristöllä taida kääntyä liikakilojen puolelle.. Tosin kehon rakenne/koostumus ratkaisee, onko sitä pudotettavaa vai ei, mutta ei tuossa mitään suurta syytä huoleen minusta ole.
 
Yllättävän "kevyitä" ovat mm. hiihtäjät kisakunnossaan, tuollainen 183-senttinen kaveri painaa 70 kiloa jopa alle olematta mitenkään aneemisen näköinen. Ja on taatusti lihasta joka paikassa nahan alla. Samoin suunnistajat ja kestävyysjuoksijat.

Kehno en muista sen upea-askelisen teksasilaispojan nimeä, joka juoksee vartti- ja puolimailia, hänen painokseen ilmoitettiin kerran lehdessä luku, jota laskiessa päädyin lähelle alipainon rajaa. Mutta upea on askeleen lentokin. Ei tulla pasahda mieleen nimi nyt, mutta on upeimman näköinen juoksija mielestäni tällä hetkellä.

Onkohan muuten niin vielä, että säännöllinen pitkäaikainen reilu harjoittelu nostaa ihmisen elimistön kykyä ottaa käytetystä ravinnosta tehokkaammin talteen ja käyttöön mitä tarvitaan....eli vössähtänyt ukonketale saa syödä vaikka joka toinen tunti ja muona menee läpi, mutta liika on liikaa....eli sokerit ja rasvat kyllä kiihkeästi elimistö "tallettaa", mutta muut ravintoaineet menevät siinä sivussa läpi liian helposti? Ajan takaa sitä, että onkohan elimistöllä kyky joutuessaan vähän koville muuttaa ravinnon käyttöä hyötysuhteeltaan selvästi paremmaksi kuin mitä se on sohvan pohjalla rojottavalla vertailu-mestarilla? Arvatkaas kuka on tässä vertailuaineistona?

Olen nimittäin suht varma, että aktiiviharjoitteluaikoihin en juuri suuhuni pannut makkaraa, makeisia, sokeria en sietänyt ollenkaan, pullaa ja leivoksia en hipaissutkaan, annokset olivat pienempiä, söin vähemmän kuin nyt....mutta jotenkin automaattisesti syöminen ohjautui fiksummaksi. Vai liekö se tieto oikeasta ravinnosta puskenut sitten läpi ja aiheutti käyttäytymisen...

Lisätty: Jeremy Wariner:hän se oli. Pasahti heti mieleen, kun kone sulkeutui.
 
KIM, olen tätä miettinyt avattuasi tämän topikin, ja sanon seuraavaa: rupea järjestämään elämääsi siihen malliin, että voit lopettaa järjettömän työn paahtamisen, sun pitää päästä 40-50 tuntiin, mieluummin 40:een per viikko. Tämä elämä ei ole niin pitkä, että sitä kannattaa PELKÄN työntekemisen alttarille uhrata. Hyväksy elintason alentuminen, rupea harrastamaan, kiusaa kersojasi ja vaimoasi läsnäolollasi, eli elä muutenkin. Sä tajuat vielä tämän neuvon arvon joskus. Eli järjestä elämäsi siten, että normityöllä voit elämääsi pyörittää. Pennut ja vaimo tarvii enemmän sinua kuin esim. uusia mönkkäreitä, asuntovaunua, lisäsiipeä omakotitaloon tms. usko pois.
 
En tunne keskustelun aloittajan työnkuvaa, en tunne myöskään ulkoministerin työnkuvaa, mutta äskettäin ulkoministeri mainitsi että jos (tai siis hänen tapauksessaan kun) kalenterissa on 60 merkintää työviikolle, niin kyllä sinne sekaan silloin mahtuu myös 5 merkintää liikunnalle. Lisäksi hän on useamassa yhteydessä todennut että tunti liikuntaa antaa kaksi tuntia lisää työpäivään parantuneen työtehon muodossa.
Liikunta ei loppujenlopuksi vaadi kovin paljoa aikaa, varsinkin jos valitsee liikuntamuodon siten että sitä voi harrastaa käytännössä missä tahansa ja yksinkertaisin välinein.
Juokseminen on yksi parhaista liikuntamuodoista tässä mielessä. Varusteet ovat hyvin yksinkertaiset: juoksukengät + jonkinlaiset liikuntaan sopivat vaatteet. Juosta voi käytännössä lähes missä vain. Ja kiireisen ihmisen kannalta parasta on se, että juokseminen vie hyvin vähän aikaa verrattuna useimpiin muihin urheilulajeihin. En lähde tässä yhteydessä siihen sen enempää perusteita avaamaan, mutta se kertokoon asiasta jotakin että siinä missä huippujuoksijalle tunnin harjoitus on määrällisesti jo ihan kelpo harjoitus, on se kilpahiihtäjälle vasta alkua ja kilpapyöräilijä ei tunnin takia viitsi pyörän päälle edes lähteä..
Eli jos on aika tiukalla, mutta haluaa liikkua ja kuntoilla niin juoksu on harkitseminen arvoinen liikunta muoto. Tunti on siis jo pituudeltaan oikein kelpo harjoitus, harjoituspaikalle siirtymiseen ei mene aikaa, välineet ja varusteet on helppo kuljettaa mukana missä vain.

En siis tässä ole millään muotoa osoittamassa sormella keskustelun aloittajaa ja syyllistämässä liikunnan puutteesta "koska ulkoministerikin pystyy..". Pointtini on se, että useimmiten sen ajan sille liikunnallekin voi kenties löytää tiukastakin kalenterista, kunhan näkee hiukan vaivaa sen ajan järjestämiseksi..ja sitten kun siihen tottuu, niin se aika löytyykin jo ihan itsestään.
Kannattaa siis selvitellä vielä sekin mahdollisuus löytyisikö sieltä täydestä kalenterista sittenkin se tunti aikaa liikunnalle edes 2-3 päivänä viikossa.
 
Aloittaminen on aina vaikeinta se kun vaatii muutosta jo tuttuun turvalliseen ja totuttuun elämänrytmiin.
 
Minulla ei tosiaankaan ole ylipainoa.
MUTTA mulla on suunnistajan tai maratoonarin kroppa muuten paitsi että keskivartalossa on tuo muutaman kilon uimarengas. Eli painoa ei ole liikaa, mutta silti laihdutettavaa on. Nyt tosin jo arviolta kilon vähemmän kuin kesäkuussa. Vaakaa emme edes omista, eikä tätä läskiä vaakalla voikaan punnita. Tämä on tässä vaiheessa lähinnä ulkonäkö ja itsetuntokysymys. Ja ympärillä on ihan riittävästi esimerkkejä siitä, että jos ei pysty tuota pientä ylimääräistä hoitamaan pois niin sitä on kymmenen vuoden päästä 10-40 kg.

Olen yrittänyt vähentää työmäärääni nostamalla tuntihintaa ja palkkaamalla lisää väkeä. Tuntihinnan nosto ei vielä näy missään. Kukaan ei ole koskaan sanonut minua kalliiksi 90-120 euron tuntiveloituksella. Pitäskö hinnat olla alkaen 150€/tunti että tämä purisi? Minulla on vakioasiakkaita jotka eivät lainkaan kiinnostuneita mitä laskutan. Työväen lisääminen ei näytä vähentävän ainakaan kovin pian omaa panostani. Työn hyötysuhdetta pitäs pyrkiä parantamaan. Ja nythän se parani ainakin mulla kun yliopisto-opinnot keväällä päättyi. No ensi viikolla alkaa talven yli kestävä toimitusjohtajakurssi. Se lisää työn määrää, mutta sieltä voi saada osaamista jolla oman ja muiden työn hyötysuhde parannetaan.

Viime viikkoina olen päässyt käymään muutamia kertoja viikossa lenkillä. Eilen kävin jopa kyyhkyjahdissa. Pyrkimystä minulla on normaaliin elämään. Kasvava yritys ja omat opiskelut vaan vievät liikaa aikaa. Tiedän, että pitäs olla kotona ja perheen kanssa. Olen todellakin sitä mieltä, että työtahtini ei ole järkevä. Tulee otettua liikaa töitä vastaan (työt paisuvat usein kymmeniä tai jopa satoja prosentteja sovitusta). Myös kustannuspuolella voisi kai säästää etenkin firman puolella. Esim. autot vois varmaan olla vanhempiakin. Verot ja pakolliset vakuutukset kun jättäs maksamatta niin säästäs 3-4 tonnia per ukko. Kotona pihistellään, esim. vaatteet haetaan kirpputorilta ja ainoa auto on viime vuosituhannelta.

Totesin, ettei hiilaripaasto oikein kiinnosta. Tuon keliakian kanssa on ihan tarpeeksi tekemistä. Toisaalta tuo "uimarengas" vyötäröllä on hyvä merkki siitä, että gluteeniton ruokavalio on onnistunut. Yritän kuitenkin nyt tästä eteenpäin välttää ainakin sokerin ja perunan syömistä. Aikaisemmin olen yrittänyt välttää lihan syöntiä, mutta nyt syön taas mieluummin lihaa kuin leipiä tai perunaa.

Pitäs varmaan ilmoittautua johonkin triathloniin niin olis pakko pakon pakko juosta. Tuo pyöräily näyttää muuten tosiaankin olevan aika tehotonta. Kävin viime viikolla kolmen tunnin raskaalla pyörälenkillä. Keskinopeus ei ollut kovin suuri, mutta mäet ja vastatuuli teki sen raskaammaksi. Poljin jaloista voimat ihan loppuun. Kuitenkin toipuminen tuosta oli nopeampaa kuin 6-8 km suunnistuksesta (50-80 minuuttia). Pyöräillyssä mulla oli usean vuoden totaalinen tauko. Suunnistusta olen sentään harjoitellut joka viikko tänä kesänä.

Minulla ei ole mitään liikunnan aloittamisen kynnystä nyt. Ehkä keväällä oli sen verran, että pari ekaa lenkkiä jäi tekemättä vaikka aikaa olisi ollut.
 
KIM kirjoitti:
Pitäs varmaan ilmoittautua johonkin triathloniin niin olis pakko pakon pakko juosta.
Klikkaa laajentaaksesi...

Hyvä pointti..ja itseasiassa hyvin olennainen sellainen kun puhutaan kunnonkohottamisprojektista.
Olen jonkin verran tehnyt sekä työn merkeissä, että myös vapaa-ajalla kuntoilijoiden ohjausta..personal trainingiksi sitä kai nykyisin kutsutaan..vaikkakin pääasiassa "harrastankin" kilpaurheilijoiden valmennusta. Kuntoilijoiden kanssa olen huomannut, että konkreettinen tavoite joka on sidottu johonkin päivämäärään, paikkaan ja kellonaikaan on ehdoton kuntoilijalle. Kunnon kohottamisessa kun tulee jokaiselle väistämättä eteen tilanteita jolloin ei huvita lähteä treenaamaan..ja ihminen onkin mestari keksimään toinen toistaan parempi tekosyitä noina hetkinä siihen miksi juuri nyt ei kertakaikkiaan voi lähteä treenaamaan. Mutta kun siellä edessäpäin häämöttää joku tietty tapahtuma, tiettynä päivänä, tietyssä paikassa ja tiettynä kellonaikana, auttaa se kuntoilijaa tekemään treenin silloinkin kun ei oikein huvita.
Sen olen huomannut kuntoilijoiden kanssa, että sellaiset kuntoilijat joiden tavoite on "kunhan se kunto nyt jotenkin kohoaa", eivät useimmiten saavuta oikeastaan minkäänlaista kehitystä. Kun taas ne kuntoilijat joiden tavoite on esim joku tietty maraton tai muu tapahtuma, kehittyvät huomattavan paljon.
Niinpä olenkin jokaiselle ohjaamalleni kuntoilijalle määrittänyt heti projektin alussa tavoitteen, joka hänen on mahdollista saavuttaa, mutta jonka saavuttamiseksi hänen on oikeasti pakko nähdä vaivaa.
Sama asia pätee myös omassa kuntoilussa..jota useimmat kai kutsuisivat kilpaurheiluksi. Jos vain kuntoilisin..määrällisesti vaikka lähes yhtä paljon kuin aktiivisimpina kilpailuvuosina..niin väistämättä kovemmat harjoitukset jäisivät tekemättä, jos taustalla ei olisi edelleen kilpailullisia tavoitteita. Nautin hyvin kovien ja kuormittavien harjoitusten tekemisestä suunnattomasti..mutta ne ovat toisaalta myös niin paskamaisia tehdä, että jos mielessä ei olisi selkeät kilpailulliset tavoitteet, jäisivät ne harjoitukset tekemättä..vaikkakin niiden tekemisestä nautinkin.
Ihminen tarvitsee sen tavoitteen, joka motivoi tekemään asioita joita ei ole "kiva" tehdä..oli kyse sitten aloittelevasta kuntoilijasta tai varsinaisen kilpaurheilu-uransa lopettaneesta urheilijasta. Kovapäisinkin ihminen on tosiasiassa niin mukavuudenhaluinen, että ikävältä tuntuvia asioita jää helposti tekemättä tai ne tehdään sellaisina että pysytään mukavuusalueella..ellei taustalla ole jokin "pakko", mikä pakottaa menemään hetkellisesti pois sieltä mukavuusalueelta.
Eli aseta itsellesi jokin haasteellinen tavoite..jokin tietty tapahtuma, josta kunnialla selvitäksesi sinun on pakko hiukan treenata. Kun olet asettanut itsellesi tavoitteen, tee suunnitelma miten pääset tavoitteeseesi..ja sitten toteutat suunnitelmasi.
Niillä kuntoilijoilla joita olen ohjannut, tavoitteet ovat olleet 10km:n juoksutapahtuman kunnialla läpipääsemisestä aina 100km:n juoksun läpipääsyyn alle tietyn loppuajan. Ulkoministerillä ne tavoitteet ovat pidemmillä triathlonmatkoilla ja maratonilla, minulla SM-kilpailuissa ja jollakin muulla jotakin muuta..pääasia, että on jokin konkreettinen tavoite, joka pakottaa meidät treenaamaan ja aika-ajoin pois mukavuusalueelta.
 
Tavoite auttaa kaikessa tekemisessä. Sen vaan pitää olla realistinen, mutta riittävän kova. Tuosta juoksu- ym. aerobisesta treenistä sen verran, että sen lisäksi on lihaskunnosta pidettävä huolta. Jollain tasolla voi ehkäistä loukkaantumisiakin.
 
MInä olen mennyt alas nyt, ennen painon 116 kg nyt 111 kg. Treenan 4-5 päivää viikossa (puntia nostan)

En syö mitään hiilihydraateja kun pasta, pottuja, riisiä.........

Syön vain liha, kana ja kastiketta niiden kanssa + proteiinidrinkejä 2kpl päivässa. Kastike = creame fraiche
 
Kaverini kanssa aloimme juoksemaan 3 vuotta sitten. Molemmat rapakunnossa silloin, tuskin lyhtypylväiden väli meni etteikö joutunut puuskuttamaan...
Kaveri juoksi viime vuonna Tukholman maratonin, tänä vuonna samoin, menee monen näköisiä "pikkukisoja" siinä sivussa... Itsellä petti polvi ja olen joutunut kateellisena sivusta seuraamaan! Nyt polvi kantaa joten aloitin saliharjoittelun, bodycombatin, myös pururata tullee tutuksi.

Minun motivaattorina on se että en halua rollaattoria alle 60:nä ja kaverin oli se että vaimo juoksi kauemmaksi! :-)
 
Sinun täytyy kirjautua vastataksesi.
Back
Top