Follow along with the video below to see how to install our site as a web app on your home screen.
Note: This feature may not be available in some browsers.
Selänteellä on keskitason puolustajan tehot olleet tällä kaudella. Pelattuja pelejä sentään yli kolmekymmentä.
Välillä huilannut joka toisen pelin valmentajan luvalla, että kroppa palautuisi.
En ymmärrä, mitä hän tuolla tekee. Kalen kaveri, Kalen valinta.
Tyttöjen peli oli vähän niinkuin vajaalla pelaamista koko ajan. Maalivahti oli huippu.
Melkoisen odotettu ryhmä. Pakkiparit lienevät: Salo-Timonen, Määttä-Vatanen, Lepistö-Väänänen ja Hietanen-Kukkonen. Hyökkääjissä seitsemän sentteriä, joista Filppula pelaa ykkösketjun laidassa Koivun ja Ruudun kanssa ja Granlund todnäk Jokisten kanssa kakkosessa. Sitten on mielenkiintoista, kuka on nelosketjun sentteri. Jäljelle jäävistä ( Barkov, Kontiola, Lehterä ) ei oikein kukaan liene jarrusentteri. Minä laittaisin kolmoseen Korpikoski-Kontiola-Selänne ja neloseksi jäisi sitten Pihlström-Barkov-Komarov. Ylimääräiset hyökkäjät: Aaltonen, Lehterä. Ykkösveskari on ilman muuta Rask, mutta kumpi on kakkonen. lehtonen lienee vahvempi ehdokas siihen.
Näillä ketjuilla Suomi lähtee kisojen avauspeliin Itävaltaa vastaan torstaina:
Hyökkäysketjut
1. ketju: Teemu Selänne - Aleksander Barkov - Mikael Granlund
2. ketju: Lauri Korpikoski - Olli Jokinen - Tuomo Ruutu
3. ketju: Jussi Jokinen - Petri Kontiola - Juhamatti Aaltonen
4. ketju: Leo Komarov- Jarkko Immonen - Jori Lehterä
Puolustusparit
1. pari: Kimmo Timonen - Sami Vatanen
2. pari: Sami Salo - Olli Määttä
3. pari: Sami Lepistö - Juuso Hietanen
4. pari: Ossi Väänänen - Lasse Kukkonen
Kokoonpanoon kuuluvat myös hyökkääjät Sakari Salminen ja Antti Pihlström.
http://www.iltasanomat.fi/jaakiekko/art-1288652154073.html?pos=ok-nln
Ja Selänteestä kapteeni, Timoselle ja Komaroville A rintaan. Vaan kyllähän M. Koivun ja Filppulan loukkaantumiset söivät aivan helvetisti johtajuutta, kokemusta ja taitoa sekä hyökkäys- että puolustussuuntaan. Ykkösketjussa on taitoa onvaltavasti, mutta varsinkin Timonen-Vatanen-pakkiparin kanssa voi omassa päässä olla vaikeaa. Jaksaako Teemu kovassa ottelutahdissa? Hyökkäyspään ja ylivoiman erikoisketju. Kakkonen on ihan ok, tulee varmasti pelaamaan paljon kovimpia vastustajia vastaan. Jos Ruutu jatkaa tämän kauden (lue: heikkoja) esityksiä voi J. Jokinen tai Komarov nousta nopeastikin kakkoseen. Salo-Määttä-pari on hyvä molempiin suuntiin, Määtän odotan näyttävän kiekkoa ja NHL:ää vähemmän seuraaville kuinka kova kaveri on jo 19-vuotiaana. Kolmosketju on köyhän miehen hyökkäävä ketju, kolmosparin toivon pelaavan mahdollisimman vähän jos vain NHL-miehet jaksavat. Ison kaukalon kokemus tietysti pieni plussa. Nelosketju on aikalailla kasattu jäljelle jääneistä ukoista, itse heittäisin Pihlstörmin Lehterän tilalle kovempia maita vastaan. Ossi ja Lasse voivat olla parhaimmillaan hyvä peruspakkipari jos vaan malttavat tyytyä helpoimpaan ratkaisuun. Veskariosasto on Suomella kunnossa.
Tässä voisi muuten tehdä tietokilpailukysymyksen. Suomella on kerran ollut ykköskenttä, joka ei koko MM-turnauksen aikana päästänyt yhtään kiekkoa omiin, ei edes pelatessaan Ruotsia vastaan tappiollisesti ja hävitessään puolivälierän - Ruotsiakin vastaan ketju teki kolme maalia ja tietenkin sen olisi pitänyt riittää. Mutta muu joukkue kusi täydellisesti.
Ketju teki saavutuksen, jollaiseen ei pystynyt edes punakoneen ykkönen parhaimmillaan, ja silti homma päättyi kyyneliin. Ketkä pelasivat ketjukavereina ja milloin tämä tapahtui?
Arvausta peliin: Vuoden 2003 katastrofialliseen puolivälierätappioon Ruotsia vastaan päättyneissä kotikisoissa loistanut kenttä V. Peltonen - S. Koivu - T. Selänne... Teme ainakin teki tuossa surullisen kuuluisessa Suomen 5-6 tappioon Ruotsille päättyneessä puolivälieräottelussa kolme häkkiä Tre Kronorin verkkoon. Suomihan johti peliä muistaakseni 5-1 jossain vaiheessa, ei niitä "traumoja" ihan heti unohda...
Lisäyksenä vielä sen verran, että tuon jälkeen olen aina inhonnut Aravirtaa valmentajana, hänen joukkueilleen on vuosien saatossa sattunut niin maa- kuin seurajoukkueessakin käsittämättömiä henkisiä sulamisia johtoasemassa. Tuolloinkaan Aravirta ei reagoinut pelin täydellisen hallinnan siirtymiseen Ruotsille ja Suomen maalivahdin itseluottamuksen romahtamiseen juuri mitenkään. Heti seuraavana vuonna kun puikkoihin saatiin Raimo Summanen, niin jälki oli World Cupissa aivan toisenlaista. Kärpissäkin peli alkoi heti kulkea Aravirran astuttua syrjään, eikä Pelicansillakaan tällä hetkellä kehuttavammin mene...
Aravirta on sinänsä ihan pätevä ja mukava mies, mutta häneltä vain puuttuu se viimeinen "raivo", henkinen lujuus ja reagointikyky mitä voittavan joukkueen valmentamiseen vaaditaan. Viimeisin Aravirran valmentama joukkue, joka on voittanut jonkin sarjan tai turnauksen on JYP 1990-luvun alussa, sen jälkeen Aravirralla on ollut käsissään materiaaliltaan paljon parempiakin joukkueita, mutta aivan sinne päätyyn asti ei ole vain riittänyt...