vlad
Respected Leader
Aihetta sivuten kirjoitin tuonne Ukrainan sodan havainnot ja opetukset ketjuun seuraavaa (poimin olennaisimpia kohtia seuraavaksi):
Ukrainan ilmavoimien kalustotappiot olivat kohtalaiset jo kriisin alkuajoilta lähtien (johtui osaltaan koulutuksen puutteesta ja kaluston ikääntyneisyydestä sekä omasuojan puutteellisuudesta/vanhentuneisuudesta) mutta kyllähän Ukrainan ilmavoimien kyky operoida Dobassin alueella laski olennaisesti (ja lopulta päättyi täysin) sen jälkeen kun Venäjä aloitti separatistien voimakkaamman tukemisen ja etenkin kun kesäkuun lopulla ja heinäkuun puolella alueelle alkoi tulla entistä enemmän modernimpaa ja ulottuvampaa ilmatorjuntakalustoa - tätä ennen it:n päävastuun kantoivat manpadsit ja harvat alustoille sijoitetut ohjusyksiköt (esim. SA-13 Gopher eli ZRK-BD Strela-10, jolla silläkään ei ulottuvuuden myötä kyetty torjumaan kuin alle 3,5 km korkeudessa lentäviä kohteita) sekä perinteiset tykit ja jopa ilmatorjuntakonekiväärit (lähinnä helikopteritorjuntaan tarkoitettuina).
Merkittävänä seikkana voidaan varmaan myös pitää sitä, että Venäjä sijoitti rajan tuntumaan entistä enemmän ilmatorjuntakalustoa, mikä osaltaan vähensi halua operoida alueella - oli olemassa huomattava riski siitä, että Venäjä avaa tulen Ukrainan ilmatilassa lentäviä koneita vastaan omalta maaperältään ja näin ilmeisesti on myös tapahtunut. Ukrainan ilmoitusten mukaan (elokuussa?) Venäjän ilmavoimien koneet olisivat tulittaneet kahdesti oman ilmatilan alueelta ukrainalaiskoneita pudottaen nämä, tätäkään ei pidä unohtaa kun mietitään sitä miksi UA:n operointimahdollisuus lopulta romahti täysin - ja vaikka pudotuksia ei todellisuudessa olisikaan suoritettu lentokoneella vaan esim. it:n avulla, vähentää tällainen toiminta olennaisella tapaa kykyä ja halua operoida alueella jos oma koulutus- ja kaluston taso ei ole riittävä, mitä se Ukrainalla ei ole.
...
Ja kun separatisteilla ei ole omia "ilmavoimia" (eikä Venäjä juurikaan operoi Ukrainan ilmatilassa) eikä Ukraina hallitse ilmatilaa Donbassin alueella epäsuoran tulen käyttö on huomattavassa roolissa ja kyllähän tulivoimaiset rakentinheitinpatterit ovat osoittaneet tehokkuutensa siitä huolimatta, että tarkkuudessa on paikoin puutteita - johtuen osaltaan kurittomuudesta, tarkoitushakuisuudesta ja koulutuksen puutteesta. Ukrainalla on ollut ennen sodan alkua OTR-21 Tochka tykistöohjuksia n. 90 kpl, joista ainakin muutama ohjus on käytetty sodan aikana. Separatisteilla ei tiedetä olevan hallussaan tykistöohjuksia, joskin Venäjällä on esim. Iskander-M -ohjuksia Kaukasuksen alueella (Krasnodarissa) aivan kuten OTR-21 Tochka -ohjuksiakin.
Ukrainan kokemuksista olisi ottaminen opiksi myös Suomessa, mikä merkitys sillä on ilmavoimien toimintakyvyn kannalta, kun Venäjä sijoittaa lähelle rajaa Pietarin ja Kuolan alueelle ohjusjärjestelmiä, joiden kantama on huomattava. Nyt alueella on S-300PMU-2 -järjestelmää ja alueelle ollaan sijoittamassa S-400 Triumf -järjelmää (kantama 40N6-ohjuksella 400 km ja 48N6-ohjuksellakin 250 km)...
***
Olen sillä kannalla, että venäläisen tehokkaan ja modernin ilmatorjuntakaluston saapuminen Donbassin alueelle sekä hetimmiten rajan toiselle puolen Venäjän alueelle (sekä Krimille, jonne on myös sijoitettu S-300PMU2 -järjestelmän yksiköitä) vähensi olennaisella tapaa UA:n ilmavoimien kykyä operoida alueella ja lopulta kävi kuten nähtiin, operointikyky on hyvin olematon. Ukraina ei ole syksyn jälkeen edes yrittänyt ottaa alueen ilmatilaa hallintaansa uudelleen, osaltaan tämä johtuu kalustomenetysten uhasta mutta ei tietenkään pidä unohtaa koulutuksen puutteellisuutta ja omasuojajärjestelmien vanhanaikaisuutta (joissain tapauksissa täydellistä puuttumista, soihdut hekoissa) ja tämä kokonaisuus on saanut aikaan tilanteen jossa nyt eletään. Käytännössä Donbassin ilmatila on separatistien/venäläisten hallinnassa vaikka he eivät operoi ilmavoimilla alueella laisinkaan. Tehokas ohjus-it on saanut tämän aikaan. (Mikäli oikein muistan, syyskesäiseen tulitaukosopimukseen asetettiin rajoituksia ilmavoimien käytölle, mutta sen ei olisi pitänyt antaa enää vaikuttaa tammikuussa, jolloin oli selvää, että tulitauko oli jo aikaa sitten mennyt. Joitain lentoja Donbassin alueelle UA on tehnyt mutta ymmärrykseni mukaan huonolla menetyksellä - separatistit ilmoittavat pudotuksista jotka Ukraina kiistää.)
Suomen kohdalla on tietty selkeitä eroja Ukrainaan enkä aivan täydelliseen pessimismiin ole valmis ajautumaan vaikka on toki huomioitava se, että Venäjä kykenee ohjusilmatorjunnallaan ulottamaan torjunnan Suomen ilmatilaan saakka ja tarvittaessa hyvinkin kauas. Suomessa lentäjien koulutustaso on parempi, mikä parantaa operointimahdollisuuksia tällaisessa tilanteessa, samoin omasuoja on olennaisesti kehittyneempää ja sietää paremmin häirintää. (Mikä on ollut elson rooli Ukrainassa? Aihetta ei ole kauheasti avattu, tai sellaista en ole havainnut tehdyn, mutta Donbassin alueella on ollut paikoin runsaastikin hyvin modernia venäläistä elso- ja tiedustelu- sekä muuta häirintäkalustoa).
Toisaalta sodankäynnissä Suomea vastaan Venäjä (olettaen) siirtyisi nopeammassa tahdissa "harmaalta alueelta" konventionaalisen sodankäynnin tilaan, jonka jälkeen lentotukikohtia, varalaskupaikkoja ja ilmatorjuntaa tms. kohteita ryhdyttäisi tulittamaan myös ballistisin ohjuksin (Iskander-M) jollaisten torjuntakyky Buk:ien poistumisen myötä menetetään täysin. Ja on myös varmaa, että venäläiset turvautuisivat pitkän kantaman risteilyohjuksiin yrittäessään tuhota ilmavoimien ja ilmapuolustuksen toimintakykyä. Tämä varmasti vaikeuttaisi ilmavoimien toimintakykyä ja tekisi tilanteesta entisestään haasteellisemman, mutta ei täysin toivottoman.
Samoin on Ukrainan oppien myötä mietittävä millaisen uhkatekijän raskaat mlrs-järjestelmät tuovat. Ukrainassa on nähty niiden laajaa käyttöä, BM-30 Smerch:in raketein ylletään nyt 90 km etäisyydelle, Venäjällä käytöön otetulla 9A52-4 Tornadolla ylletään samoin 90 km etäisyydelle. Sen sijaan Tornado-S:n (eli 9A53-S Tornado) rakettien kantama tulee olemaan ainakin 120 km mutta Venäjän asevoimien edustaja on ilmaissut asian sen suuntaisesti, että potentiaalia on valmistaa raketti jonka kantama on jopa 200 km. Näiden muodostamaa uhkaa ei tule aliarvioida, ei etenkään kun Venäjä entistä enemmän kehittelee myös erilaisia äly- ja moderneja kuorma-ammuksia/raketteja.
Eikä tietty pidä unohtaa uav:tä ja sen roolia tulevaisuuden taistelukentällä. Georgian sodassa Venäjän asevoimilla oli käytössään hyvin vähän uav:tä ja käyttö oli minimaalista. Sen sijaan Ukrainassa ensin separatistien ja nyt tietty Venäjän asevoimien käytössä on useita uav:tä - ensimmäiset Orlan-10 uav:t havaittiin Ukrainassa jo toukokuussa 2014 ja sen jälkeen käyttö on ollut säännönmukaista ja käytössä on useita erilaisia uav:tä. Orlan-10 on suurin ja teknisesti edistyneimpiä, mutta esim. erikoisjoukkojen käytössä on ollut myös minikokoisia uav:tä - jotka muodostavat omanlaisensa uhkatekijän rintamalla ja tietyllä etäisyydellä "syvyydessä", näiden mini- ja mikro-uav:n toiminta-aika on 1½ tunnista 2 tuntiin ja ne voidaan varustaa 2-3 erilaisella kameralla/sensorilla. Venäjä aivan varmasti tulee hyötymään Ukrainan tuomista kokemuksista ja on jo nyt nähtävissä että uav:t tulevat saamaan entistä enemmän rahoitusta tulevina vuosina - puhutaan jopa miljardisatsauksesta (dollareissa) seuraavien vuosien aikana.
Suomessa on syytä olla hereillä ja huomioida Venäjän tietyt toimitavat Ukrainassa - ja uskonkin, että pv:ssä näin tehdään eikä siellä nukuta ruususen unta, joskin useiden poliitikkojen kohdalla tilanne näyttää siltä, että uinutaan "satavuotisessa unessa".
vlad.
Olet poikkeuksellinen sellainen.