Laatujuomatopiikki
- Viestiketjun aloittaja vehamala
- Aloitus PVM
Irkkuviskithän kelpaavat lähinnä blandikseksi kahvin ja kermavaahdon kanssa. Toinen käyttötarkoitus voisi, saitin aiheiston huomioon ottaen olla ruumiin pesu. Ruumiinpesuvedestä ei kannata tänne kirjoitella.
Skottiviskejä onkin sitten erilaisia, mutta yhteysnimittäjänä on että ne kaikki pesevät vihreän saaren ruuminpesuveden mennen tullen, mukaanlukien se halvin alkosta saatava puteli. Niistä voisi kirjoittaa pidempiä sepustuksia, mutta kannattaa tutustua aiheeseen käytännössä. Annostelussa on tietenkin huomioitava yliannoksen aiheuttama järkyttävä jysis.
Skottiviskejä onkin sitten erilaisia, mutta yhteysnimittäjänä on että ne kaikki pesevät vihreän saaren ruuminpesuveden mennen tullen, mukaanlukien se halvin alkosta saatava puteli. Niistä voisi kirjoittaa pidempiä sepustuksia, mutta kannattaa tutustua aiheeseen käytännössä. Annostelussa on tietenkin huomioitava yliannoksen aiheuttama järkyttävä jysis.
vehamala kirjoitti:
Olen huomannut, että oma alkoholimakuni on seilannut melkoisesti aikuisiällä. Makumieltymykset vaihtuvat säännöllisen epäsäännöllisesti sekä oluiden, viinien, konjakkien, viskien, kirkkaiden että maustettujen viinojen parissa.
Näitäkin rivejä kirjoittaessa on lasissa Powers merkkistä juomaa vihreältä saarelta ja hyvin putoaa.
Mitä tulee alkoholin aiheuttamiin jälkitiloihin niin niihin pätee samat asiat kuin muissakin lääkintäasioissa (huom nyt seuraa perk koulutuksesa opittua asiaa!)
Jos siitä ei valu verta ei se ole kipeä! Jos se ei putoa itsestään irti huomiseen mennessä ei lääkäriä tarvita!
Jussi Jalankulkijat ovat blended tavaraa. Kun blandaa kakkoslaatuja, ei siitä blandiksesta tule ykköslaatua, vaikka sitä panttaisi kuinka kauaa tahansa. Vähän kuin ranskassa vin de tablea joisi.vehamala kirjoitti:
Single malteissa on sitten niin montaa eri tyyliä, että niistä voidaan jo alkaa keskustella.
Jos haluaa dokata, blendedit on ok. Jos haluaa makua single malt on eri kastia, oman maun mukaan valittuna.
Hyviä väkeviähän (single malt, tai hyvälaatuiset lajikkeet väkevistä konjakki, armanjakki, calvados tai grappa) kannattaa juoda max kaksi tarjoilua, jonka jälkeen voi siirtyä kakkoslaatuun, koska maku on jo degeroitunut näiden jälkeen.
Mielenkiintoista, sillä omasta hyllystä löytyi aikoinaan tuo koko värisarja ja green labelissa luki muistin mukaan aivan selkeästi etiketissä että single malt.adam7 kirjoitti:noska kirjoitti:
Olin jo sanomsassa, "Oho, tuota en tiennytkään", kunnes jouduin väyrysmäisesti toteamaan, että "kerran luulin olevani väärässä, mutten ollutkaan...."
http://en.wikipedia.org/wiki/Johnnie_Walker
Sittemmin olen juottanut moiset kuravedet vieraille, mutta koska valmistajan omat sivut tukevat wikipedian tietoa on uskottava, että näin asia on. Ilmeisesti alkaa dementia vaivata ja siinä tosiaan luki blended malt. Muissa kun lukee, että blendes Scotch ja viheriässä blended malt valmistajan sivujen mukaan.
Sikäli erikoista tuokin, että muut värit ovat rekisteröityjä tuotemerkkejä ®, mutta viheriä vain rekisteröimätön tuotemerkki TM.
Kuten myös oli jo historiaan jäänyt white label sekä King George V.
John Walkerin poika Alexander oli vannoutunut blandaaja ja kehitti alunperin eri väriset labelit. Hänen veljensä George taas kehitti Walker & Sonin markkinoinnin. Vanha alkuperäinen Old Highland nimi on jäänyt harvoin pienissä erissä tehtyjen single malt versioiden tunnukseksi. Konsultoimani viskiharrastajan mukaan.
pstsika
Haukka
adam7 kirjoitti:
Grappa on kyllä omien kokemusteni mukaan aivan hirvittävää paskaa ja sillä saa aikaiseksi ainoastaan kaamean krapulan. Sama "thaiviskien" osalta. Jonkun varoituskellon olisi kyllä pitänyt soida, kun viina haisee ihan asetonille...
Kelpaavat kuitenkin sytytysnesteeksi ihan hyvin.
pstsika kirjoitti:
Grappaa olen kertaalleen maistanut ja siihen saa jäädäkkin. Thai viskiä - ei helvetti! Joskus on ulkomailla riehuneet kaverit kertoneet, että aasiassa kaikki viinakset tehdään riisistä ja esanssilla saadaan haluttu maku - viski, gini, bourbon jne...
Ulkomaan viinaksista tuli mieleen, että eräs sukulaismies oli tarjonnut 70-luvulla tequilaa (ei silloin alkossa myyty) alkuperää kertomatta eräälle vanhan koulun kaverille, joka oli viinakulttuurin tutustunut jo kieltolain aikana. Vanha jäärä oli sanonut "en nyt viitti arvostella mutta jos tarvitset ohjeita pontikan keittoon niin voin kyllä neuvoa..."
pstsika
Haukka
Naga Morich vodka oli aika jännä kokemus taannoisella retkelläni.
Koska olen herrasmies, niin en koskaan kieltäydy (pantavan näköisen) naisen tarjoamasta juomasta, mutta tuolloin olisi pitänyt sanoa ”ei kiitos”. Korostan heti alkuun, että luulin lasissa olevan tavallista vodkaa ja toimin sen mukaan. Ei tullut mieleenkään, että joku olisi niin kiero, että tekisi varoittamatta tämänkaltaisen tempun.
Luottavaisin mielin nostin siis lasin huulilleni ja nakkasin ryypyn kerralla nieluun Pohjanmaan kautta. Samaan aikaan kun viimeiset pisarat valuivat suuhun, näin sivusilmällä, että baarimikko asettaa tiskille tuopillisen piimää. Tässä vaiheessa tajusin tehneeni virheen ja ymmärsin, että kyseessä ei ole tavallinen ryyppy.
Laitoin tyhjän lasin tiskille ja tuo paukun tarjonnut nainen katsoi suoraan vilpittömiin ja hyväntahtoisiin silmiini ja viattomasti hymyillen kysyi ”oliko hyvää” ja että haluaisinko toisen. Jos olisin erilainen ihminen ja tempun tekijä edustaisi vahvempaa sukupuolta, niin on mahdollista, että olisin lyönyt ja käskenyt kyseistä kusipäätä painumaan helvettiin.
Hiki nousi otsalle, suu ja huulet kihelmöivät erikoisella tavalla ja vatsaa poltti niin paljon, että olisi tehnyt mieli käpertyä sikiöasentoon. Jostain alitajunnasta kuului ääni ”kokoa ittes mies”.
Tottelin tuota sisäistä käskyä ja rauhallisen uloshengityksen jälkeen sanoin, että olen juonut tulisempaakin viinaa (valehtelin) ja ottavani seuraavaksi mieluummin oluen, vaikka mieluiten olisin halunnut gallonan piimää.
Oluthanasta alkoi virrata tyhjään tuoppiin kylmää lageria ja odottaessani armahtavan oluen saapumista eteeni, vosu selitti jotain, että kyseessä on maailman vahvimmalla chilillä maustettu viina. Kommentti meni vähän ohi, koska olin kääntänyt katseeni tanssilattian suuntaan ja sulkenut silmäni keskittyen siihen, että en valita ääneen vaan puren hampaat tiukasti yhteen.
Ohimennen kysyin neitokaiselta, että eikö hänkin haluaisi juoda tuota vodkaa. Ei halunnut, joten korostetun rauhallisesti otin piimätuopista kiinni ja nappasin siitä kevyen huikan. Pyrkimykseni oli esittää, että tuliviinan juominen ei tuntunut missään, vaan juon tämän piimän tästä pois, ettei sitä tarvitse kaataa viemäriin. Poltto nousi jatkuvasti ja tunsin, miten hartioissa alkoi tuntua hikoilua ja todennäköisesti pärstäni punoitti melkoisesti, mutta toivoin että yökerhon hämärässä se ei kiinnittäisi kauheasti huomiota. Tiskillä oli onneksi hiljaista ja kukaan ei päässyt kysymään tyhmiä tyyliin ”miksi sulla on naama noin punainen ja pää ihan hiessä”.
Vastaushan olisi ollut ”Ei mitään erikoisempaa. Ihan perusvitutusta.”
Varovasti koitin purskutella suuta piimällä, jotta nainen ei huomaisi miten pahalta minusta tuntuu, koska kovan jätkän leima olisi voinut karistua jos olisin päästänyt todelliset tunteeni esiin ja kyynelsilmin vaikertanut viinan olleen aivan hirveää ja minulla olevan kammottava olo. Imuroin piimä- ja oluttuopin rauhallisesti (ja salaa purskutellen) naamariin ja koitin vaivihkaa pyyhkiä hikeä kasvoilta. Pilkkanaurua en kuullut, joten esitys saattoi mennä läpi.
Suu kihelmöi vielä seuraavana päivänä. En voi suositella kyseistä myrkkyä kenellekään.
Koska olen herrasmies, niin en koskaan kieltäydy (pantavan näköisen) naisen tarjoamasta juomasta, mutta tuolloin olisi pitänyt sanoa ”ei kiitos”. Korostan heti alkuun, että luulin lasissa olevan tavallista vodkaa ja toimin sen mukaan. Ei tullut mieleenkään, että joku olisi niin kiero, että tekisi varoittamatta tämänkaltaisen tempun.
Luottavaisin mielin nostin siis lasin huulilleni ja nakkasin ryypyn kerralla nieluun Pohjanmaan kautta. Samaan aikaan kun viimeiset pisarat valuivat suuhun, näin sivusilmällä, että baarimikko asettaa tiskille tuopillisen piimää. Tässä vaiheessa tajusin tehneeni virheen ja ymmärsin, että kyseessä ei ole tavallinen ryyppy.
Laitoin tyhjän lasin tiskille ja tuo paukun tarjonnut nainen katsoi suoraan vilpittömiin ja hyväntahtoisiin silmiini ja viattomasti hymyillen kysyi ”oliko hyvää” ja että haluaisinko toisen. Jos olisin erilainen ihminen ja tempun tekijä edustaisi vahvempaa sukupuolta, niin on mahdollista, että olisin lyönyt ja käskenyt kyseistä kusipäätä painumaan helvettiin.
Hiki nousi otsalle, suu ja huulet kihelmöivät erikoisella tavalla ja vatsaa poltti niin paljon, että olisi tehnyt mieli käpertyä sikiöasentoon. Jostain alitajunnasta kuului ääni ”kokoa ittes mies”.
Tottelin tuota sisäistä käskyä ja rauhallisen uloshengityksen jälkeen sanoin, että olen juonut tulisempaakin viinaa (valehtelin) ja ottavani seuraavaksi mieluummin oluen, vaikka mieluiten olisin halunnut gallonan piimää.
Oluthanasta alkoi virrata tyhjään tuoppiin kylmää lageria ja odottaessani armahtavan oluen saapumista eteeni, vosu selitti jotain, että kyseessä on maailman vahvimmalla chilillä maustettu viina. Kommentti meni vähän ohi, koska olin kääntänyt katseeni tanssilattian suuntaan ja sulkenut silmäni keskittyen siihen, että en valita ääneen vaan puren hampaat tiukasti yhteen.
Ohimennen kysyin neitokaiselta, että eikö hänkin haluaisi juoda tuota vodkaa. Ei halunnut, joten korostetun rauhallisesti otin piimätuopista kiinni ja nappasin siitä kevyen huikan. Pyrkimykseni oli esittää, että tuliviinan juominen ei tuntunut missään, vaan juon tämän piimän tästä pois, ettei sitä tarvitse kaataa viemäriin. Poltto nousi jatkuvasti ja tunsin, miten hartioissa alkoi tuntua hikoilua ja todennäköisesti pärstäni punoitti melkoisesti, mutta toivoin että yökerhon hämärässä se ei kiinnittäisi kauheasti huomiota. Tiskillä oli onneksi hiljaista ja kukaan ei päässyt kysymään tyhmiä tyyliin ”miksi sulla on naama noin punainen ja pää ihan hiessä”.
Vastaushan olisi ollut ”Ei mitään erikoisempaa. Ihan perusvitutusta.”
Varovasti koitin purskutella suuta piimällä, jotta nainen ei huomaisi miten pahalta minusta tuntuu, koska kovan jätkän leima olisi voinut karistua jos olisin päästänyt todelliset tunteeni esiin ja kyynelsilmin vaikertanut viinan olleen aivan hirveää ja minulla olevan kammottava olo. Imuroin piimä- ja oluttuopin rauhallisesti (ja salaa purskutellen) naamariin ja koitin vaivihkaa pyyhkiä hikeä kasvoilta. Pilkkanaurua en kuullut, joten esitys saattoi mennä läpi.
Suu kihelmöi vielä seuraavana päivänä. En voi suositella kyseistä myrkkyä kenellekään.
Tunti turpaan tuommoisten paukkujen tarjoajille.
Ja sama baarimikolle. Pelkkää vittumaisuutta ja kusipäisyyttä antaa asiakkaan juoda "myrkkyjä" tietämättä. Vrt. hyväksikäyttötarkoituksessa tyttöjen juottaminen paukuilla, joissa viina ei maistu. Kysymys "Tiedäthän, että tämä on XXX?" ei maksa mitään, vaan on hyvää asiakaspalvelua ja ammattitaitoa. Nimim. joskus näitäkin hommia tehnyt.
Ja sama baarimikolle. Pelkkää vittumaisuutta ja kusipäisyyttä antaa asiakkaan juoda "myrkkyjä" tietämättä. Vrt. hyväksikäyttötarkoituksessa tyttöjen juottaminen paukuilla, joissa viina ei maistu. Kysymys "Tiedäthän, että tämä on XXX?" ei maksa mitään, vaan on hyvää asiakaspalvelua ja ammattitaitoa. Nimim. joskus näitäkin hommia tehnyt.
Mosuri kirjoitti:
Grappaa on monenlaatuista ja usein kiertää se heikoin. Hyvää grappaa on myös olemassa, mutta se onkin sitten jo kalliimpaa...
http://fi.wikipedia.org/wiki/Grappa
Vähän sama ilmiö kuin slivovitsillä. Löytyy todella hyvää mutta suurin osa kelpaa lähinnä ruuminpesuvedeksi. Mulla on vielä tilkka Badelin Stara Slivovitsiä jäljellä. Ostettu ruokakaupasta Kroatiasta, mutta hyvää.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Slivovits
