Mikoyan
Ylipäällikkö
Tämäpä vasta on oivallista juomaa. Hammaskipuni katosi heti kun korkin avasin.
Tänä vuonna vietänkin pidennetyn vapun.
Viimeksi muokattu:
Laatujuomatopiikki
- Viestiketjun aloittaja vehamala
- Aloitus PVM
Tänä vuonna vietänkin pidennetyn vapun.
vehamala
Kenraali
Tämäpä vasta on oivallista juomaa. Hammaskipuni katosi heti kun korkin avasin.
Ehditkö edes maistaa vai katosiko kipu jo korkinavaukseen ?
STI_Tactical9mm
Kenraali
... voin ottaa vielä pullostakin kuvan kunhan kameran akku on lataantunut.
Nenialas Idook
Kapteeni
Alkossa on nyt saatavana sinänsä suht harvinaista juomaa, valmiiksi kypsytettyä Bordeaux'n punaviiniä. Chateau Lestage Simon 2000, Haut-Medoc. Ei tuota Pauillacin 1er Cru -viiniksi luule, mutta juoma on tosiaan valmista nyt; tanniinit ovat kivasti pehmentyneet eivätkä kiristä ikeniä, hedelmää on vielä jäljellä ja lasissa viini väri on muuttunut jo reilusti tiilenpunaisen suuntaan. Leka maksaa kolmekymppiä, joten ei tuo nyt hintansa puolesta ihan ykkösvalinta saunan jälkeen janoon juotavaksi ole, mutta jos kekä haluaa mojovan liha-aterian kanssa kokeilla, miltä aika lailla tappiin asti kypsytetty Cru Bourgeois -viini maistuu, niin kannattaa kokeilla.
Rauhantekijä
Greatest Leader
Olen kuullut että tää joku "Sininen Tulevaisuus" on joku hittijuttu nykyään. Päätin sitten kokeilla.....
Menikö oikein?
.
Menikö oikein?
.
OIKEIN! Terästä selkärangassa!
Kaadetaan pienempään lasiin ja loput viemäriin.
tulikomento
Supreme Leader
Jussin viettoa varten varattu leka Caol Ila -viskiä. Lisänä yksi leka tavallista Bushmillissiä. 
Tyrsky
Eversti
Caol Ila on loistava viski!Jussin viettoa varten varattu leka Caol Ila -viskiä. Lisänä yksi leka tavallista Bushmillissiä.
Itse päädyin valitsemaan Chimay Blue, Chimay Red ja Plevnan Siperia-pullot maisteltavaksi. Jano- ja ruokajuomaksi erilaisia IPA-tyylisiä oluita =)
Koska ei tiedä millainen sää on niin ajattelin ottaa myös varalle lämmikeeksi hieman viskiä mukaan, ja hyllystä mukaan tuli valittus Glenlivet Nadurra
Rauhantekijä
Greatest Leader
Kävin myös hakemassa yhden Caol Ilan. Tää tuli tähän kesälomalle. Nautin siivuja, en dokaa. On sellainen 2 x vuodessa treeni, joulukuulle toinen pullo. Nami nami.
Suosittelin myös yhdelle kaverille Tallinnan reissulla ja nyt se imee Caol Ilaa tuolla Espoon perukoilla.
tulikomento
Supreme Leader
Jep. Parhaillaan nautiskelen laatuviskin mausta. Mukavan savuinen ja turpeinen, vaan ei ihan luokkaa Laphroaig. Nami nami ja maistuu.
Rauhantekijä
Greatest Leader
Ehkä just se, että on asteen lievempi savu, on se eniten miellyttävä tekijä.
Laphroaigh olisi toki ollut siinä hyllyssä vierellä ja niitäkin on takavuosina ollut monta. Mutta jälleen valintakäsi ohjautui Caol Ilaan, joten annoin sen tapahtua.
tulikomento
Supreme Leader
Viskimiehille ihan mukava opetusvideo, vaikkei tässä nyt mitään muuta käydä läpi kuin ihan perusteita.
lepinkäinen
Alikersantti
Laatu on tilannesidonnainen käsite. Siksi tänään kovan työrupeaman jälkeen ja parin viikon loman aluksi pullo yhden tähden Jallua huiviin. HaAiiiii!
Vonka
Supreme Leader
Niin totta.
Muistan, kun nuorena poikamiehenä sain ison tilin ja pistin vähän parempaa päälle. Menin syömään hienoon paikkaan. Keittiömestari liekitti ruokaa kärryissä pöydän vieressä. Napsauttelin hyvät viinit ja otin jälkiruoaksi Renaultia, vaikka vielä en oikeasti omistanut edes Pösöä. Siirryin masu täynnä ja puna kasvoilla Kaarleen ja maistelin Laphroaigia, kunnes oli aika siirtyä yökerhoon Gin Tonicille ja katsoa, oliko hyvin ravitulla oriilla menekkiä.
Jollain käsittämättömällä ilveellä onnistuin olemaan illan fiksu ja filmaattinen tai ainakin varoissani, joten samalla taksilla menin muistaakseni Pihlajamäkeen jonkun pirjon kanssa. Silloin sitä vielä jaksoi vähän promilleissakin, eikä tullut tytölle pettymystä. Mutta aamulla oli suu kuiva kuin taula ja eihän sitä tiedä, mitä kaikkea oli tullut nuolluksi. Niinpä menin lähimpään krouviin ottamaan muutaman laadukkaan kylmän hiivan noin niin kuin huuhteluksi. Sinä päivänä laatuolutta kustiinkin viemäriin jokunen gallona ja rahaa meni tasaisesti. Löysin taas johonkin yöksi. Pirjo oli nyt jo vähän vanhempi ja joimme tölkkikaljaa myöhään yöhön ja puhuimme syvällisiä ennen kuin menimme "unille".
Olisinko siinä jonakin päivänä sitten käynyt kämpillä heittämässä pukuni roskikseen, housut ainakin kun oli aalloppi vähän falskannut. Nimittäin jossin vaiheessa olin jo farkuissa ja villapaidassa. Tapasin erään vanhan laivatuttuni, ja hänkin oli viettänyt laatuaikaa ennen myllyyn menoa. Hän riemastui ja sanoi, että mennään Jäämerelle pesemään munia. Ja lähdettiin. Jäimme Rovaniemelle juntturiin ja kadotin hänet muutaman ikimuistamattoman päivän jälkeen jonnekin.
Ihan varmuudella en muista paluumatkaa, eli oliko se junalla vai helikopterilla, mutta jossain vaiheessa olut maistui saippualta ja haisi kissanpaskalta tai sitten se oli suuni, ja kun katsoin ympärilleni, kapakka oli täynnä mustalaisia. Mietin mitä hittolaista täällä teen ja menin ulos. Mikä paikka, kyselin ja sanottiin, että Kontula. Otin taksin kämpille ja taas menivät vaatteet roskikseen. Voimia ei ollut ajaa enää partaa ja jotenkin siinä hikoilutti ja oli kumman pelokas olo. Ikkunalaudalla oli pulu ja kun se katsoi ilkeästi punaisella silmällään, lensin melkein kattoon. Muka joku rauhanlintu. Katin kontit.
Mutta ei maar, laatujuomistahan piti puhua. Siinä olivat rahat vähän huvenneet. mutta minulla on kavereita. Painuin kippolaan ja soitin yhden puhelun. Kymmenen minuutin kuluttua tuli taksikuski sisään sinisessä paidassa ja kravatissa ja kysyi, kuka täällä on XX ja kun ilmoittauduin, hän latoi käteen pari tonnia rahaa. Juhlat jatkuivat. Maistelin ensin Fernet Brancan. Se oli ruskea, täyteläinen, kuiva, terävä, runsaan katkeroinen, piparminttuinen, yrttinen ja mausteinen. Suimistelin oikein fiinisti suuta siinä ja maiskuttelin.
Kohta kuppilaan tuli tärisevä mies, jonka katseen kauhusta tajusin heti, että siinäpä laatujuomamies seuraksi. Hän oli vahingossa polttanut talonsa heti, kun akka ja lapset olivat lähteneet lopullisesti mummolaan. Oli vähän siinä vapauttaan pämppäillyt ja ruvennut sisällä grillaamaan makkaraa hiiligrilllillä. Oli ressu vähän allapäin, köyttä mietiskeli, häpeä ja kurjuus oli suuri. Hänellä oli hassu tapa kaataa olutta lasiin pullosta. Käsi hyppelehti lasin ympärillä ja kaljaa meni siihen pöydälle. Sitten hän yritti ilmasta saada edes vähän huulilleen, pullo putosi vapisevasta kädestä ja mies pillahti haikeaan itkuun. No minulla on sydäntä kuitenkin, joten tilasin meille kuumia toteja ja ne piti tietysti tehdä länsi-intialaisesta tummasta Pecoulista ja sokeriksi fariinisokeria. Kyllä siinä masennus häviää tai ainakin siirtyy. Nostin mukin äijän huulille ja kohta tilasin lisää. Virkistyi hän heti siitä. Kohottaen lasiaan sanoi: veljet, asiaan.
Ihan toista oli se seuraava kaveri, joka joi pohmelossa saman tuopillisen kolme kertaa. Hän ei apua tarvinnut. Kalja pyki ja hän puhalsi sen takaisin tyhjentyneeseen mukiin. Kolmannella kerralla pysyi sisällä. Sitä ei voinut kuin ihailla. Mikään ei voita suomalaista laatujuomakulttuuria. Hän oli muistaakseni joku rehtori.
Neljäs pöytään tullut oli varakas kauppaneuvos, nimeä en kerro. Hän oli kaatanut konjakkia suoraan persereikäänsä. Siitä se imeytyi nopeasti vereen, kunto kohosi ja juhlat jatkuivat. Kyllä ammattimies on aina ammattimies. Ei voi kuin ihailla.
Oli minullakin vähän hutera olo mutta se johtui siitä, että olin syönyt edellisen kerran sen flambeeratun pihvin ties miten monta viikkoa aikaisemmin eikä sisällä olisi pysynyt kuin uistin. Paitsi ne todelliset laatujuomat.
Oi aikoja. Kyllä suomalainen mies ja laatujuomat kuuluvat olennaisesti ja luontevasti yhteen. Missään maailmassa ei kukaan juo viinaa niin kuolemaa halveksien. Elää pääasiassa viinalla ja nukkua saappaat jalassa, kas siinä suomalainen sotilas ja merimies luonnollisimmillaan. Tässä voisi nyt vielä muistella, miten kerran Marseillessa maisteltiin Calvadosia ja mitä sitten tapahtui mutta jääköön salaisuudeksi hautaan asti.
Sitäpaitsi mitä kertomista minulla enää on. Taisin olla kolmekymppinen, kun nykyinen vaimoni otti korvasta kiinni ja taputteli kaulinta siihen malliin, että eihän sitä enää seikkailutie ole auennut. Kunhan tässä nuoremmille taitaa olla tarpeellista vähän selittää. Kun minä, meinaan, olen ennen ollut. Ei siinä oikeastansa muuta ole, mutta rauhallisesti se on otettava.
Tai oikeastaan, mitä enemmän nuorisoa seuraan, voin taata, että se on päivä päivältä ja joka suhteessa terveempää kuin sodankäyneiden miesten poikalapset...
Viikonlopun iloa toivottaen,
Viimeksi muokattu:
Niin totta.
Muistan, kun nuorena poikamiehenä sain ison tilin ja pistin vähän parempaa päälle. Menin syömään hienoon paikkaan. Keittiömestari liekitti ruokaa kärryissä pöydän vieressä. Napsauttelin hyvät viinit ja otin jälkiruoaksi Renaultia, vaikka vielä en oikeasti omistanut edes Pösöä. Siirryin masu täynnä ja puna kasvoilla Kaarleen ja maistelin Laphroaigia, kunnes oli aika siirtyä yökerhoon Gin Tonicille ja katsoa, oliko hyvin ravitulla oriilla menekkiä.
Jollain käsittämättömällä ilveellä onnistuin olemaan illan fiksu ja filmaattinen tai ainakin varoissani, joten samalla taksilla menin muistaakseni Pihlajamäkeen jonkun pirjon kanssa. Silloin sitä vielä jaksoi vähän promilleissakin, eikä tullut tytölle pettymystä. Mutta aamulla oli suu kuiva kuin taula ja eihän sitä tiedä, mitä kaikkea oli tullut nuolluksi. Niinpä menin lähimpään krouviin ottamaan muutaman laadukkaan kylmän hiivan noin niin kuin huuhteluksi. Sinä päivänä laatuolutta kustiinkin viemäriin jokunen gallona ja rahaa meni tasaisesti. Löysin taas johonkin yöksi. Pirjo oli nyt jo vähän vanhempi ja joimme tölkkikaljaa myöhään yöhön ja puhuimme syvällisiä ennen kuin menimme "unille".
Olisinko siinä jonakin päivänä sitten käynyt kämpillä heittämässä pukuni roskikseen, housut ainakin kun oli aalloppi vähän falskannut. Nimittäin jossin vaiheessa olin jo farkuissa ja villapaidassa. Tapasin erään vanhan laivatuttuni, ja hänkin oli viettänyt laatuaikaa ennen myllyyn menoa. Hän riemastui ja sanoi, että mennään Jäämerelle pesemään munia. Ja lähdettiin. Jäimme Rovaniemelle juntturiin ja kadotin hänet muutaman ikimuistamattoman päivän jälkeen jonnekin.
Ihan varmuudella en muista paluumatkaa, eli oliko se junalla vai helikopterilla, mutta jossain vaiheessa olut maistui saippualta ja haisi kissanpaskalta tai sitten se oli suuni, ja kun katsoin ympärilleni, kapakka oli täynnä mustalaisia. Mietin mitä hittolaista täällä teen ja menin ulos. Mikä paikka, kyselin ja sanottiin, että Kontula. Otin taksin kämpille ja taas menivät vaatteet roskikseen. Voimia ei ollut ajaa enää partaa ja jotenkin siinä hikoilutti ja oli kumman pelokas olo. Ikkunalaudalla oli pulu ja kun se katsoi ilkeästi punaisella silmällään, lensin melkein kattoon. Muka joku rauhanlintu. Katin kontit.
Mutta ei maar, laatujuomistahan piti puhua. Siinä olivat rahat vähän huvenneet. mutta minulla on kavereita. Painuin kippolaan ja soitin yhden puhelun. Kymmenen minuutin kuluttua tuli taksikuski sisään sinisessä paidassa ja kravatissa ja kysyi, kuka täällä on XX ja kun ilmoittauduin, hän latoi käteen pari tonnia rahaa. Juhlat jatkuivat. Maistelin ensin Fernet Brancan. Se oli ruskea, täyteläinen, kuiva, terävä, runsaan katkeroinen, piparminttuinen, yrttinen ja mausteinen. Suimistelin oikein fiinisti suuta siinä ja maiskuttelin.
Kohta kuppilaan tuli tärisevä mies, jonka katseen kauhusta tajusin heti, että siinäpä laatujuomamies seuraksi. Hän oli vahingossa polttanut talonsa heti, kun akka ja lapset olivat lähteneet lopullisesti mummolaan. Oli vähän siinä vapauttaan pämppäillyt ja ruvennut sisällä grillaamaan makkaraa hiiligrilllillä. Oli ressu vähän allapäin, köyttä mietiskeli, häpeä ja kurjuus oli suuri. Hänellä oli hassu tapa kaataa olutta lasiin pullosta. Käsi hyppelehti lasin ympärillä ja kaljaa meni siihen pöydälle. Sitten hän yritti ilmasta saada edes vähän huulilleen, pullo putosi vapisevasta kädestä ja mies pillahti haikeaan itkuun. No minulla on sydäntä kuitenkin, joten tilasin meille kuumia toteja ja ne piti tietysti tehdä länsi-intialaisesta tummasta Pecoulista ja sokeriksi fariinisokeria. Kyllä siinä masennus häviää tai ainakin siirtyy. Nostin mukin äijän huulille ja kohta tilasin lisää. Virkistyi hän heti siitä. Kohottaen lasiaan sanoi: veljet, asiaan.
Ihan toista oli se seuraava kaveri, joka joi pohmelossa saman tuopillisen kolme kertaa. Hän ei apua tarvinnut. Kalja pyki ja hän puhalsi sen takaisin tyhjentyneeseen mukiin. Kolmannella kerralla pysyi sisällä. Sitä ei voinut kuin ihailla. Mikään ei voita suomalaista laatujuomakulttuuria. Hän oli muistaakseni joku rehtori.
Neljäs pöytään tullut oli varakas kauppaneuvos, nimeä en kerro. Hän oli kaatanut konjakkia suoraan persereikäänsä. Siitä se imeytyi nopeasti vereen, kunto kohosi ja juhlat jatkuivat. Kyllä ammattimies on aina ammattimies. Ei voi kuin ihailla.
Oli minullakin vähän hutera olo mutta se johtui siitä, että olin syönyt edellisen kerran sen flambeeratun pihvin ties miten monta viikkoa aikaisemmin eikä sisällä olisi pysynyt kuin uistin. Paitsi ne todelliset laatujuomat.
Oi aikoja. Kyllä suomalainen mies ja laatujuomat kuuluvat olennaisesti ja luontevasti yhteen. Missään maailmassa ei kukaan juo viinaa niin kuolemaa halveksien. Elää pääasiassa viinalla ja nukkua saappaat jalassa, kas siinä suomalainen sotilas ja merimies luonnollisimmillaan. Tässä voisi nyt vielä muistella, miten kerran Marseillessa maisteltiin Calvadosia ja mitä sitten tapahtui mutta jääköön salaisuudeksi hautaan asti.
Sitäpaitsi mitä kertomista minulla enää on. Taisin olla kolmekymppinen, kun nykyinen vaimoni otti korvasta kiinni ja taputteli kaulinta siihen malliin, että eihän sitä enää seikkailutie ole auennut. Kunhan tässä nuoremmille taitaa olla tarpeellista vähän selittää. Kun minä, meinaan, olen ennen ollut. Ei siinä oikeastansa muuta ole, mutta rauhallisesti se on otettava.
Tai oikeastaan, mitä enemmän nuorisoa seuraan, voin taata, että se on päivä päivältä ja joka suhteessa terveempää kuin sodankäyneiden miesten poikalapset...
Viikonlopun iloa toivottaen,
MINÄ TIEDÄN!
MINÄ OLEN SIELLÄ"
Rauhantekijä
Greatest Leader
Oho...Juhannuksena ostin Caol Ilan ja just kun kaadoin lasiin niin huomasin että vasta on puolet mennyt .... siis puolet vielä jäljellä.
Eikös tämä nyt ole ihan kunnioittava tahti tällaiselle ainutlaatuioselle juomalle?
Tarvitsen yhteisön hyväksynnän juomiselleni. Kiitos.
.... siis puolet vielä jäljellä.Eikös tämä nyt ole ihan kunnioittava tahti tällaiselle ainutlaatuioselle juomalle?
Tarvitsen yhteisön hyväksynnän juomiselleni. Kiitos.
tulikomento
Supreme Leader
Oho...Juhannuksena ostin Caol Ilan ja just kun kaadoin lasiin niin huomasin että vasta on puolet mennyt
Eikös tämä nyt ole ihan kunnioittava tahti tällaiselle ainutlaatuioselle juomalle?
Tarvitsen yhteisön hyväksynnän juomiselleni. Kiitos.
Anna palaa. Hyvän viskin nauttiminen ei ole syntiä.
Tyrsky
Eversti
Tuli eilen tehtyä nikkarointiharrastusta varten työpöytä ja siinä sivussa tuli nautiskeltua Chimayn sinistä. Siinä on kyllä oiva trappistiolut, vaikkakin sitä ei kyllä janojuomana voi käyttää kun on sen verran tymäkkä maku ja prosenttejakin niin paljon että kilahtaisi hattuun kuin metrinen halko.
