Laatujuomatopiikki

[baikal]

Konjakki on mielentila. Värillistä viinaa kaikki tyynni. Konjakki on elämänlaatua. Minä olen pienten annosten jätkä. Mutta nautin mielelläni sen pienen määrän. Se lämmittävä tunne, kun huokasee suullisen konjamiinia...ja se toveruuden käsite, joka syntyy vain viinaveljeydestä!

Ei ole lainkaan sama asia juoda seurueessa jotain votkaa tai kossua. Tai Jallua. Konjamiinissa on sitä jotain. Viskimiehiä ymmärrän myös hyvin. Hyvä viski vie miehisen miehen hetkeksi brittien ylämaille, pieni savuinen pilkahdus, suussa kihahtava pikku polte, silmiin syntyvä optimistinen pilke.

Kaikki kunnia kotimaiselle viinaperinteelle. Mutta kyllä konjakki ja viski ovat sentään juomia jaloudessaan, värissään, maussaan, tunnelmissaan. Pontikka ei ansaitse samanlaisia mainesanoja, vaikka katsoisi maailmaa kalevalahattu päässään, tuohivirsut jalassa ja sinivalkoiset lasit silmillä.

 

[Erkki]

Olipa baikalilta hienoa lyriikkaa, jonka sisältöön on helppo yhtyä. Minulle konjakki on juomista jaloin, jota nautiskellaan, ei ryypätä. Tämä tosin hinnankin vuoksi, sillä kun kerran konjakkia ostaa, kannattaa ostaa laatua. Mieluumin harvemmin mutta parempaa.

 

[JR49]

Konjakki on mielentila. Värillistä viinaa kaikki tyynni. Konjakki on elämänlaatua. Minä olen pienten annosten jätkä. Mutta nautin mielelläni sen pienen määrän. Se lämmittävä tunne, kun huokasee suullisen konjamiinia...ja se toveruuden käsite, joka syntyy vain viinaveljeydestä!

Ei ole lainkaan sama asia juoda seurueessa jotain votkaa tai kossua. Tai Jallua. Konjamiinissa on sitä jotain. Viskimiehiä ymmärrän myös hyvin. Hyvä viski vie miehisen miehen hetkeksi brittien ylämaille, pieni savuinen pilkahdus, suussa kihahtava pikku polte, silmiin syntyvä optimistinen pilke.

Kaikki kunnia kotimaiselle viinaperinteelle. Mutta kyllä konjakki ja viski ovat sentään juomia jaloudessaan, värissään, maussaan, tunnelmissaan. Pontikka ei ansaitse samanlaisia mainesanoja, vaikka katsoisi maailmaa kalevalahattu päässään, tuohivirsut jalassa ja sinivalkoiset lasit silmillä.

Jälleen viisaita sanoja Vuoren Wanhukselta. Voin luvata sinulle ja @Erkki :lle myös, lujat mielentilat äskeisestä pullosta, Braastadt VSOP:sta (sen korkkasin itsepäisyyspäivänä, parin siivun jälkeen totesin ettei ole mun juttu), ja myös sen Jallu-pullon ja Hehkuviinin etc. Kaikki jää minulta kaappiin.
Ottaisimme toki tervetuliaishömpsyt yhdessä, mutta sitten siirtyisin laatuolueeseen, ja edistäisimme viinaveljeyttä kukin tavallamme.
Onhan tämä vähän noloa tunnustaa suomalaisessa kulttuurissa, ettei viina mene, mutta toisaalta, mies kohtaa vaikeatkin asiat pystyssä päin .
Wanhuksen muisti ulottuu kauas, onko koskaan ollut mitään organisoitua kokoontumisajoa ever missään? Minulla on asiasta ajatus. Kokoontumisajo on joukko, jos siihen osallistuu +2.

 

[Erkki]

Onhan tämä vähän noloa tunnustaa suomalaisessa kulttuurissa, ettei viina mene, mutta toisaalta, mies kohtaa vaikeatkin asiat pystyssä päin .

Oma salaisuuteni on se, että lahjakossut ja vodkat ovat päätyneet auton tuulilasinpesunesteeksi. Laatuoluet ovat minunkin juttuni, väkevistä menee vain konjakki ja jotkut viskit.

 

[JR49]

Oma salaisuuteni on se, että lahjakossut ja vodkat ovat päätyneet auton tuulilasinpesunesteeksi. Laatuoluet ovat minunkin juttuni, väkevistä menee vain konjakki ja jotkut viskit.

Tämä on jo tosimiesten tunnustuksia. Minulla Hehkuviinit pannaan lavuaariin. Sitten on laatuviinojen osasto kaapin perillä, joka kasvaa joka vuosi...
Ajatus; konjakkia lasinpesunesteenä. Tai Jallua.

 

[Rajajääkäri]

Kiitän. Olen hyvin, hyvin otettu, kun minut mainittiin ja luotettiin noin kunnianarvoiseen seuraan. Tuo lämmittää sisustani paljon täällä Ruotsin-maalla, koska Suomi on minussa niin vahvasti aina mukana. Lämmittää yhtä paljon kuin hyvä konjakki/halvempikin menee), jota nautiskelen viikonloppuisin, hyvin usein.

Voin tuollaiseen kokoontumiseen osallistua ikävä kyllä, vain näin virtuaalisesti, mutta vahvasti hengessä mukana.
Tunteeni on nyt, kuin olisin joululahjan saanut.

 

[tulikomento]

Viskimiehiä ymmärrän myös hyvin. Hyvä viski vie miehisen miehen hetkeksi brittien ylämaille, pieni savuinen pilkahdus, suussa kihahtava pikku polte, silmiin syntyvä optimistinen pilke.

Juuri näin ! Miulla on huomenna vapaapäivä ja tämän ja tulevien joulupyhien kunniaksi kävin hakemassa pullon Caol Ila -viskiä. Voi tsiisus että rentouttaa ja maistuupi hyvältä !

 

[Fremen]

Hmm @Fremen , tuleeko sinulle jotain mieleen tästä? Voisimmeko kehittää/laajentaa jotain... kokemusta?
Saattaapa olla hyvät herrat, että jossain vaiheessa palaan asiaan jonkinlaisen ehdotuksen kera yyveellä.

Olin jo partiopoikana valmis, nyt nelikymppisenä olen erittäin valmis!
Olen kirjaimellisesti yhden miehen unihäiriöinen valmiusyksikkö..

 

[vlad]

Parhainkaan linnunmaidoksi kehuttu konjakki ei ole minulle riittävän hyvää. Ei, konjakkeja en ryhdy nautiskelemaan - edes lasillista en saa suustani alas, jo se lämmin pehmeä maku alkaa etoa ja juoma pyrkiä ylös ennenkuin on alas ehtinytkään.

Kerran eläessäni olen juonut kunnon viskikännit - toista kertaa en halua juoda, sen seurauksena viskin tuoksu (mieluummin käyttäisin sanaa haju) etoo minua savulla tahi ilman.

Mutta viinit - ne ovat lähellä sydäntäni (joo maha on varsin lähellä sydäntä) - etenkin kuiva hapokas tai erittäin hapokas Alsacen alueelta tuleva valkoviini on likimain parasta mitä tiedän. Viinissä pitää olla hapokkuutta ja ryhtiä - selkärankaa, mikään mehulitku Italian auringon alta ei minulle kelpaa. Minä suuntaan katseeni viinialueilla pohjoisemmaksi, juuri Alsacen alueelle - oikeaa hapokkuutta löytyy tietyistä rypäleistä (Rieslingistä, Pinot Noirista ja Gewürztramineristä - myös itävaltalaisten suosimasta Grüner Veltlineristä löytyy oikeaa hapokkuutta ja ryhtiä). Ranskasta Alsacen alueelta jos siirretään katse Saksaan, sieltäkin löytyy kelvollisia viinejä em. ehdoilla, samoin Itävallastakin nykyään. Saksan ja Itävallan maine mustui aikoinaan, kummallakin omat syynsä viinimaineen mustumiseen mutta nyt menneisyys alkaa olla jo taakse jäänyttä.

Eteläiseltä pallonpuoliskolta löytyy myös vastaavia viileämmässä ilman alassa viljeltyjä rypäleitä ja sen myötä hapokkaita viinejä, mutta ne eivät aivan vedä vertoja vanhan mantereen hapokkaille viineille. Eivät pääse aivan samaan ryhtiin ja vivahdeikkuuteen - hapokkuudesta puhumattakaan.

Shampanjat ovat sitten oma lukunsa, shampanjaakin tulee muutaman kerran vuodessa nautiskeltua. Hyvä kuohuviini käy oivallisesta korvikkeesta.

Shampanjoista tuli mieleeni. Ensimmäinen kosketukseni tähän jaloon kuplivaan juomaan tapahtui vasta vuosituhannen vaihteessa, tuolloin ostin Alkosta vuosituhannen vaihtumisen kunniaksi pullon shampanjaa - kalleimmasta kalleinta eli Dom Pérignonia. Tuolloin - markka aikana - pullo maksoi noin 450 markkaa.

Oma tapanin juhlintani - kiitokset vaan @JR49 - taitaa mennä arkisempien juomien parissa. Jos jotain englantilaista siideriä hörpiskelisi päivän mittaan ja ehkäpä jotain väkevämpääkin... Katsotaan. Joulun viinit on kyllä jo ostettu.

vlad

 

[Rajajääkäri]

Tuosta konjakin nauttimisesta, minulla on tapana, tunnustan, ottaa konjakkilasin viereen toinen lasi jäävettä, mikä on varmaan suuri etikettivirhe, mutta sallin sen.
Myös hyvä Brandy kelpaa, joka on käytännössä konjakkia, mutta kun tehdään Cognac in alueen ulkopuolella Ranskassa, sillä ei ole oikeutta käyttää Cognac nimeä.

 

[Nenialas Idook]

Kaikki kunnia kotimaiselle viinaperinteelle. Mutta kyllä konjakki ja viski ovat sentään juomia jaloudessaan, värissään, maussaan, tunnelmissaan. Pontikka ei ansaitse samanlaisia mainesanoja, vaikka katsoisi maailmaa kalevalahattu päässään, tuohivirsut jalassa ja sinivalkoiset lasit silmillä.

Näytti muuten viikonvaihteessa Kansallisoopperan pienemmän salin baarissa olevan tarjolla väkevissä mm. Teerenpelin viskiä, Kyrön giniä ja jonkin suomalaisen tuotemerkin "pontikkaa". Itse en väkeviä juurikaan litki, joten skippasin nuo(kin) tarjoukset, mutta käsitykseni mukaan noista ainakin viski ja gini ovat hyvinkin laatujuomia. Ehkä näillä laatutärpäteillä luodaan uutta kotimaista viinaperinnettä.

Mutta viinit - ne ovat lähellä sydäntäni (joo maha on varsin lähellä sydäntä) - etenkin kuiva hapokas tai erittäin hapokas Alsacen alueelta tuleva valkoviini on likimain parasta mitä tiedän. Viinissä pitää olla hapokkuutta ja ryhtiä - selkärankaa, mikään mehulitku Italian auringon alta ei minulle kelpaa. Minä suuntaan katseeni viinialueilla pohjoisemmaksi, juuri Alsacen alueelle - oikeaa hapokkuutta löytyy tietyistä rypäleistä (Rieslingistä, Pinot Noirista ja Gewürztramineristä - myös itävaltalaisten suosimasta Grüner Veltlineristä löytyy oikeaa hapokkuutta ja ryhtiä). Ranskasta Alsacen alueelta jos siirretään katse Saksaan, sieltäkin löytyy kelvollisia viinejä em. ehdoilla, samoin Itävallastakin nykyään. Saksan ja Itävallan maine mustui aikoinaan, kummallakin omat syynsä viinimaineen mustumiseen mutta nyt menneisyys alkaa olla jo taakse jäänyttä.

Unohda Alsace ja suuntaa katseesi Saksaan Rheingauhun. Tavattoman kaunista aluetta Reinin varrella ja äärettömän laadukkaita rieslingejä, joissa on selkeää terroiria. Esimerkiksi Robert Weilin viinitilalla erottaa pienen harjoittelun jälkeen tilan kolme tarhaa toisistaan. Rheingaun alueen tilojen tuotanto on lisäksi varsin pientä, joten rakas alkoholimonopolimme harvemmin sieltä näitä nektareita tuo. Tyylejä löytyy kuivasta Eisweiniin (tosin hyvä Eiswein on sitten kallista). Ei muuta kuin viikonvaihteen matka varaukseen: Lufthansan kyydissä Frankfurtiin, vuokravaunu alle ja suunta Reinin vartta pohjoiseen kohti Koblenzia. Viinitiloja, linnoja ja jyrkkärinteinen jokilaakso. Jopa Rüdesheimin turistirysä on mielenkiintoinen ja sieltäkään on hyvin vaikea saada huonoa rieslingiä (vinkki: köysiradalla ylös Germania-patsaan luokse; köysirataan saa myös lipun, jonka hintaan sisältyy piccolo-pullo riesling-sektiä ja kaksi lasia).

Shampanjat ovat sitten oma lukunsa, shampanjaakin tulee muutaman kerran vuodessa nautiskeltua. Hyvä kuohuviini käy oivallisesta korvikkeesta.

Shampanjoista tuli mieleeni. Ensimmäinen kosketukseni tähän jaloon kuplivaan juomaan tapahtui vasta vuosituhannen vaihteessa, tuolloin ostin Alkosta vuosituhannen vaihtumisen kunniaksi pullon shampanjaa - kalleimmasta kalleinta eli Dom Pérignonia. Tuolloin - markka aikana - pullo maksoi noin 450 markkaa.

Rheingaulta löytyy ihan hyvää Riesling-sektiä, mutta pääsääntöisesti se ei mielestäni pärjää samppanjalle; esimerkiksi nuo Robert Weilin sektit ovat varsin hyviä; joskus kuiva on ollut suunmyötäisempää kuin Brut, joskus päinvastoin (viinitilailta ostaessa ei tarvitse ostaa sikaa säkissä, vaan maistiaiset kuuluvat asiaan). Tosin hyvin harva kuohuviini oikeasti pystyy pistämään kampoihiin kuluttajaluokan samppanjalle. Tunnetumpi bulkkikama - Veuve Clicquot, Moët & Chandon, Mumm etc - on ihan OK, mutta luonnetta löytyy sitten pienempien samppanjatalojen tuotteista. Esimerkiksi Gossetin tuotteet ovat hyvin laadukkaita, tyypillisesti hieman rustikaaleja, mutta niissä riittää runkoa vaikka koko aterian läpi - myös liharuoalle. Ayala on sitten taas aivan toisentyylinen (Suomi 100 -sarjan samppanja taitaa olla Ayala). Tallinnan reisilaevasta kannattaa mielestäni napata Tsarine mukaan kotiin - sitä kun ei kotomaan pitkäripaisesta saa.

 

[Umkhonto]

Ottaisimme toki tervetuliaishömpsyt yhdessä, mutta sitten siirtyisin laatuolueeseen, ja edistäisimme viinaveljeyttä kukin tavallamme.
Onhan tämä vähän noloa tunnustaa suomalaisessa kulttuurissa, ettei viina mene, mutta toisaalta, mies kohtaa vaikeatkin asiat pystyssä päin .

Ollaan paitsi kurssiveliä niin näköjään myös saman koulukunnan kasvatteja. Tömpsyt voi toki ottaa jotain tiukkaa mutta muutoin pysyttelen miedommissa eli lähinnä oluessa ja punkussa. Viina kun on viisasten juoma. Blandauskaan ei oikein ole mun juttu. Tosin joskus joku GT-paukku tai kossuvissy tulee baarissa huitaistua. Pikkujouluissa oli jallua glögin terästeenä. Ei hassumpi yhdistelmä vaikka alkuun ajatustasolla vähän tökkikin.

 

[Rauhantekijä]

Miulla on huomenna vapaapäivä ja tämän ja tulevien joulupyhien kunniaksi kävin hakemassa pullon Caol Ila -viskiä.

Minulla on koko viikko täysiä työpäiviä, mutta silti aion nyt tänään siemaista tuota - lähes jumaluuteen nostettua - Caol Ilaa.
Jarrutin nähkääs Itä-Suomen matkalla Karhulan Alkon kohdalla ja poistin hyllystä mainitun tuotteen. Nyt vielä kinkkukauppaan ja sen jälkeen narahtaa......


EDIT: KLO 20.19
HERRANJÖSSES MITÄ TAVARAA! KYLLÄ NYT ON POIKIEN SUOSITUKSET MENNY NIIN NAPPIIN, NIIN NAPPIIN. JUMALEISSOONS MIKÄ JUOMA.

 

[Nojatuolistrategi]

Oikein kirkas kylmä puhdas huippulaatuinen vesi on mun suosikki.

Kyllä. Jääpalana viskilasissa.

Arkeen Johnnie Walker Black Label, juhlaan Hennesyä VSOP:nä (ilman jäitä).

 

[tulikomento]

Minulla on koko viikko täysiä työpäiviä, mutta silti aion nyt tänään siemaista tuota - lähes jumaluuteen nostettua - Caol Ilaa.
Jarrutin nähkääs Itä-Suomen matkalla Karhulan Alkon kohdalla ja poistin hyllystä mainitun tuotteen. Nyt vielä kinkkukauppaan ja sen jälkeen narahtaa......


EDIT: KLO 20.19
HERRANJÖSSES MITÄ TAVARAA! KYLLÄ NYT ON POIKIEN SUOSITUKSET MENNY NIIN NAPPIIN, NIIN NAPPIIN. JUMALEISSOONS MIKÄ JUOMA.

Hyvä että maistuu

 

[Herman30]

Viina kun on viisasten juoma. Blandauskaan ei oikein ole mun juttu.

Sama täällä, en tykkää viinasekoituksista. Vodkan juon raakana mutta sitäkin juon vain ja ainoastaan ruuan kanssa. Viskistä en oikein tykkää, konjakki menee kyllä jos sitä joskus saa. Itse en raaski ostaa pulloja mutta laivalla jos on kova merenkäynti niin pilleri meritautilääkettä ja konjakkia päälle niin yleensä nukkuu sen keinumisen yli.

 

[Rauhantekijä]

en tykkää viinasekoituksista. Vodkan juon raakana . Viskistä en oikein tykkää, konjakki menee kyllä

On nää aina jänniä millaisia makuja kukin vaihtelevasti suosii.
Viinasekoituksista mulle menee joku drinkki jossa hedelmien makua. Lonkero jees. Vodkan tykkään pakastekylmänä snapsina. Konjakkia en ole ostanut koskaan, enkä juo. Calvados maistuu kyllä.
Vaimolle ostan valkkaria ja itselle eniten olutta. Viski ja olut om barasta.

 

[Vonka]

Ovatko veljet maistaneet kuulalaakeria? Se oli sota-aikana ravitsemusliikkeissä suosittu juoma. Nykyisin jo unohtunut. Siinä on 50/50 jallua ja punssia. Yhdistelmä on salakavala ja hiukan makeana se oli neitokaisten suosiossa ja uskon, että se oli osasyy myös suuriin ikäluokkiin.

 

[Rauhantekijä]

Ovatko veljet maistaneet kuulalaakeria?

Toki. Ensimmäisiä opetuksia faijalta kun aloin esittelemään sille Jallu-juoman hienouksia.
Itse tosin sekoitin sitä max 20/80, koska sen makeuden kanssa saa ihan oikeesti olla varovainen. Lisäksi kukapa nyt Jallua liikaa haluaa laimentaa.

 

[Herman30]

Kun nyt Tallinnassa olen niin ostin kotiinvietäväksi hiukan snapsiainetta uudenvuoden sakuska-pöydälle.
Olen tätä ennenkin maistanut joten tiedän sen olevan erittäin pehmeä ja helpostijuotava huonelämpöisenä snapsina.