Laitetaanpas esoteerisempaa pohdintaa...
Kuten tiedetään, viimeaikaisissa Venäjän konflikteissa lahjonnalla on ollut merkittävä rooli niin taktisella, operatiivisella kuin strategisella tasolla. Suomen kannalta uhka on suurin todennäköisesti strategisella (yritysjohtajat, poliitikot) ja jossain määrin operatiivis-taktisella (esim. tietyt oikeudellisen ja kaupallisen alan asiantuntijat jotka toimivat puhtaalla ansaintalogiikalla voisivat olla sopivia kohteita) tasolla. Venäjän lahjomisresurssit ovat kuitenkin jopa Suomen kaltaisen pikkumaan kannalta sangen pienet.
Jos asiaa katsotaan meidän kannaltamme, on tilanne erilainen. Sodankäynti on kallista puuhaa. Jos ajatellaan että maahanhyökkäävän vihollisen vahvuus on vaikkapa 100 000 sotilasta, ei sen lahjominen vaikkapa 10 000 eurolla per henki maksa kuin miljardin. 10 000 euroa on yhtä kuin parin vuoden keskipalkka, ei mikään merkityksetön summa. Sodan kustannukset kannaltamme olisivat joka tapauksessa kymmeniä miljardeja ja sotavahingot päälle, kannattaisiko summasta pohtia varattavan, sanotaanko vaikkapa 10 miljardia, "kultaiseen ruutiin" kuten ottomaanien tapauksessa aikoinaan sanottiin?
Nykyaikana mahdollisuutena voisi olla niin upseerien, aliupseerien kuin miehistön lähestyminen internet-viesteillä tai esimerkiksi etukäteen toimitetuilla sim-korteilla sekä kännyköillä joilla he voisivat olla yhteydessä omiin propagandaelimiimme ja kuulla mahdolliset ehdot.
Vaikka kokonaistilanne ei olisikaan näin auvoisa, sanotaan nyt jos vaikkapa edes joissain tapauksisssa 10mE pikku tilisiirrolla sveitsiläiseen pankkiin hävittäjälentäjä Igor toimittaa uuden hävittäjänsä Porin kentälle tai Vasili 100 000 euroa vastaan Armatansa Stenalle voisi se olla kannattavaa. Luonnollisesti pikku lahjontaa voi harrastaa muuten. Kuorma-autot myöhästelevät, lastit menevät väärään osoitteeseen, elintarvikkeet kastuvat jne.
Kuten tiedetään, viimeaikaisissa Venäjän konflikteissa lahjonnalla on ollut merkittävä rooli niin taktisella, operatiivisella kuin strategisella tasolla. Suomen kannalta uhka on suurin todennäköisesti strategisella (yritysjohtajat, poliitikot) ja jossain määrin operatiivis-taktisella (esim. tietyt oikeudellisen ja kaupallisen alan asiantuntijat jotka toimivat puhtaalla ansaintalogiikalla voisivat olla sopivia kohteita) tasolla. Venäjän lahjomisresurssit ovat kuitenkin jopa Suomen kaltaisen pikkumaan kannalta sangen pienet.
Jos asiaa katsotaan meidän kannaltamme, on tilanne erilainen. Sodankäynti on kallista puuhaa. Jos ajatellaan että maahanhyökkäävän vihollisen vahvuus on vaikkapa 100 000 sotilasta, ei sen lahjominen vaikkapa 10 000 eurolla per henki maksa kuin miljardin. 10 000 euroa on yhtä kuin parin vuoden keskipalkka, ei mikään merkityksetön summa. Sodan kustannukset kannaltamme olisivat joka tapauksessa kymmeniä miljardeja ja sotavahingot päälle, kannattaisiko summasta pohtia varattavan, sanotaanko vaikkapa 10 miljardia, "kultaiseen ruutiin" kuten ottomaanien tapauksessa aikoinaan sanottiin?
Nykyaikana mahdollisuutena voisi olla niin upseerien, aliupseerien kuin miehistön lähestyminen internet-viesteillä tai esimerkiksi etukäteen toimitetuilla sim-korteilla sekä kännyköillä joilla he voisivat olla yhteydessä omiin propagandaelimiimme ja kuulla mahdolliset ehdot.
Vaikka kokonaistilanne ei olisikaan näin auvoisa, sanotaan nyt jos vaikkapa edes joissain tapauksisssa 10mE pikku tilisiirrolla sveitsiläiseen pankkiin hävittäjälentäjä Igor toimittaa uuden hävittäjänsä Porin kentälle tai Vasili 100 000 euroa vastaan Armatansa Stenalle voisi se olla kannattavaa. Luonnollisesti pikku lahjontaa voi harrastaa muuten. Kuorma-autot myöhästelevät, lastit menevät väärään osoitteeseen, elintarvikkeet kastuvat jne.
Viimeksi muokattu: