Laivue 2020

Lisäksi 2 hävittäjää ja 4 fregattia otti ( purkamisen jälkeenkin ) räjähtämättömän pommin sisuksiinsa ja 1 hävittäjä selvisi suht vähin vaurioin Exocet-osumasta. Useamman aluksen tehtävä tietysti keskeytyi osumien takia, joten upotukset eivät ole koko totuus.

Kuudesosa hävittäjä/fregatti-luokan aluksista siis upotettiin, mutta tuo olisi helposti voinut olla puoletkin vahvuudesta, jos argentiinalaisten lentopommit vain olisivat pelittäneet eivätkä jääneet pomminpurkajien käsiin. Se taas olisi helposti lisännyt muiden alusten haavoittuvuutta, tai rajoittanut muulla tavoin toimintaa. Harva operaatio kestää häiriintymättä >50% tappiot. Muistaakseni 4/6 maihinnousulaivoistakin sai osumia lentopommeista, mutta ainoastaan Galahad oli lopulta täystuho.

Minun asteikollani britit selvisivät vähällä, kun huomioi realistiset riskit. Muilla voi tietysti olla muut asteikot. Mut ainahan tuuriakin tarvitaan.
Juurikin näinhän siinä kävi. Mitenkäs se kohua nostattanut lause menikään, oliko jotenkin että "kuusi toimivaa sytytintä ja ...?" Todella monta tapahtumaa meni juuri oikein, jotta britit onnistuivat saarten takaisinvaltauksessa.

Jos Argentiina olisi saanut tuotua alumiinilevyt mukanaan saarelle, niin että Stanleyn kiitorata olisi saatu pidennettyä riittäväksi A-4:n (ja ehkä Dagger/Miragejenkin?) nousta kuormassa, niin sekin olisi voinut muuttaa historiaa. Alkuperäisessä hyökkäyssuunnitelmassa nuo levyt olivat, mutta operaatiota aikaistaessa ei siihen vuokrattua kuljetuslaivaa saatu käyttöön. Tai jos silloin yksi päivä olisi tuullut enemmän - tai tiedustelukoneet löytäneet britit, riippuen mitä kertomusta kuuntelet, jolloin se olisi saanut iskettyä A-4:llä suoraan tukialuksia vastaan.

Eikä niissä sytyttimissäkään ollut mitään vikaa, itse asiassa päin vastoin ne toimivat juuri niin kuin niiden oli tarkoitettukin. Argentiinan ilmavoimien lentäjät vaan eivät uskaltaneet nousta laivojen lähellä pudottamaan pommejaan tarpeeksi korkealta, että sytyttimen lähivarmistukset olisivat ehtineet avautua. Noiden varmistusten tarkoitus on estää pommin räjähtäminen liian pian pudottamisen jälkeen, jolloin pudottava kone olisi vaarassa jäädä oman pomminsa räjähdyksen uhriksi. Merivoimien lentäjät osasivat tekniikan, ja heidän pudottamansa pommit räjähtivät.
 
Juurikin näinhän siinä kävi. Mitenkäs se kohua nostattanut lause menikään, oliko jotenkin että "kuusi toimivaa sytytintä ja ...?" Todella monta tapahtumaa meni juuri oikein, jotta britit onnistuivat saarten takaisinvaltauksessa.

Jos Argentiina olisi saanut tuotua alumiinilevyt mukanaan saarelle, niin että Stanleyn kiitorata olisi saatu pidennettyä riittäväksi A-4:n (ja ehkä Dagger/Miragejenkin?) nousta kuormassa, niin sekin olisi voinut muuttaa historiaa. Alkuperäisessä hyökkäyssuunnitelmassa nuo levyt olivat, mutta operaatiota aikaistaessa ei siihen vuokrattua kuljetuslaivaa saatu käyttöön. Tai jos silloin yksi päivä olisi tuullut enemmän - tai tiedustelukoneet löytäneet britit, riippuen mitä kertomusta kuuntelet, jolloin se olisi saanut iskettyä A-4:llä suoraan tukialuksia vastaan.

Eikä niissä sytyttimissäkään ollut mitään vikaa, itse asiassa päin vastoin ne toimivat juuri niin kuin niiden oli tarkoitettukin. Argentiinan ilmavoimien lentäjät vaan eivät uskaltaneet nousta laivojen lähellä pudottamaan pommejaan tarpeeksi korkealta, että sytyttimen lähivarmistukset olisivat ehtineet avautua. Noiden varmistusten tarkoitus on estää pommin räjähtäminen liian pian pudottamisen jälkeen, jolloin pudottava kone olisi vaarassa jäädä oman pomminsa räjähdyksen uhriksi. Merivoimien lentäjät osasivat tekniikan, ja heidän pudottamansa pommit räjähtivät.
Aivan. Muutetaan lause muotoon: jos pommeissa olisi ollut käyttöolosuhteisiin sopivat sytyttimet.
 
Argentiinan ilmavoimien lentäjät vaan eivät uskaltaneet nousta laivojen lähellä pudottamaan pommejaan tarpeeksi korkealta, että sytyttimen lähivarmistukset olisivat ehtineet avautua.

Hämmentävän hyvin Argentiinan koneet pystyivät tyhmillä pommeilla iskemään brittien laivasto-osastoja vastaan ja ilmeisesti aivan pinnassa. Kaksi tukialusta kuitenkin tukemassa ja osastoilla reilusti ilmatorjuntaa. IT:n uhriksi joutuneista taisi olla yksi tykkituleen jäänyt ja loput torjunnoista tehtiin erilaisin ohjuksin. Wikistä poimittu tappiot:

1745399277519.webp



Sinänsä off-topiccia tämä Falklandin mutustelu, mutta sidotaanpa tämä aiheeseen eli Laivue 2020 omasuoja. Tutkat ja ohjukset ovat kehittyneet noista päivistä, mutta toivottavasti ei säästetty väärässä paikassa erityisesti kun kaikenlaisten saturaatiohyökkäysten toteuttaminen droneilla on tänä päivänä halpaa ja potentiaaliselta viholliselta voi odottaa odottamattomiakin tapoja iskeä. Selvää lienee, ettei siellä ihmishenki ja tappiona joku vanha SU-25/SU-24 paljoa paina.

Trackfirejen korvaaminen jollain järeämmällä ei olisi maksanut kokonaisuudessa oikeastaan yhtään mitään. Pari RAM kasettia lyhyen kantaman ohjustorjuntaan varmasti sitten kalliimpi paukku, josko laivalla on tilaakaan sellaiselle. Toki nykymaailmassa operoidaan jo enemmän Nato-osaston suojissa, jossa sitä lähitorjuntakykyä on sitten reilummin ja huoli siten ehkä turha.


Muok. taulukko hajotti postauksen niin liitin kuvana.
 
Viimeksi muokattu:
Kyllä Argentiinan ammattimiehet teki monessa kohdin varsin laadukasta työtä. Töppöjä toki tuli, sotaan kun töpöt kuuluu, puolin ja toisin;
mutta kyllähän noi Exocetien laukaisut oli laadukasta työtä ja briteillä oli arvoisensa vastus.
Vastaavasti RN onnistui koheltamaan välillä aika armottomasti, niillähän kesken taistelun boottasi tulenjohtojärjestelmä (vai oliko se vain it-ohjusjärjestelmä), laivat onnistuivat estämään toisensa tulitoiminnan ja argentiinojen Skyhawk-lentäjien valmius tulla päälle todella matalalla, kovaa ja piittamatta siitä sattuuko matkalle vastapuolen kannen päälliset rakenteet.
Joskus silloin, tuolloin melko hetikohta tuon ottelun jälkeen sekä RN että RAF teki kiireesti analyyseja, joissa molemmat osapuolet esittivät näkemyksiään ja faija ammattinsa vuoksi oli sen verran lähellä engelsmanneja, niin näistä tehtyjä videoita (VCR taisi olla formaatti tuolloin 80-luvun alkupuolella) sitten pääsin itsekin huulipyöreänä ihmettelemään.
Pysyvästi niistä jäi mieleen se suorastaan hurmaava "stiff upperlip" -asenne, jolla RN:n upseerit esittivät tilannetta laivassa/sillalla, jonka mastojen läpi on juuri lentänyt/romuttunut rynnäkkökone, pommilasti on painunut kyljestä sisään (ja pohjasta ilmeisesti ulos), maailma täynnään kordiittia ja tulta - sekä vastapuolen caramba-asenne jossa analyysi loppuu siihen että "no, hemmetti, nyt kävi näin - ensi kerralla katsotaan kuka jää ilmaan ja kuka pinnalle".
Vähän sekavia ne analyysit kyllä tuolloin oli.. nyt on huomattavasti paljon enemmän logiikkaa näissä. Mutta asenne oli kyllä kova.
 

IT-ohjukset ovat todellakin kehittyneet noista päivistä, mutta Brittien IT-ohjuskalusto oli (tuolloinkin) hyvin rajoittunutta ja heikkoa.

Type 42:lla oli vain Sea Dart, joka oli pidemmän kantaman puoliaktiivinen järjestelmä. Ihan kohtuullinen ohjus, mutta noissa Type 42 hävittäjissä oli vanhempi tutka jolla vaikeuksia matalalla lentävien maalien kanssa. Lähi ohjus-IT järjestelmää ei ollut.

Type 22:lla oli vain lyhyen matkan komento-ohjattu Sea Wolf, joiden max kantama oli 6 km ja korkeussuuntaan 3 km. Lisäksi noilla oli vaikeuksia erottaa matalalla lentäviä maaleja pinnan välkkestä yms.

Type 12 fregateilla oli jollain myös Sea Wolf, joillain vielä heikompi Sea Cat.

Kaiken kaikkiaan noilla aluksilla oli vain yksi IT-järjestelmä kullakin, erilaisine rajoituksineen, sekä tutkat jotka kärsivät maavälkkeestä.
 
IT-ohjukset ovat todellakin kehittyneet noista päivistä, mutta Brittien IT-ohjuskalusto oli (tuolloinkin) hyvin rajoittunutta ja heikkoa.

Type 42:lla oli vain Sea Dart, joka oli pidemmän kantaman puoliaktiivinen järjestelmä. Ihan kohtuullinen ohjus, mutta noissa Type 42 hävittäjissä oli vanhempi tutka jolla vaikeuksia matalalla lentävien maalien kanssa. Lähi ohjus-IT järjestelmää ei ollut.

Type 22:lla oli vain lyhyen matkan komento-ohjattu Sea Wolf, joiden max kantama oli 6 km ja korkeussuuntaan 3 km. Lisäksi noilla oli vaikeuksia erottaa matalalla lentäviä maaleja pinnan välkkestä yms.

Type 12 fregateilla oli jollain myös Sea Wolf, joillain vielä heikompi Sea Cat.

Kaiken kaikkiaan noilla aluksilla oli vain yksi IT-järjestelmä kullakin, erilaisine rajoituksineen, sekä tutkat jotka kärsivät maavälkkeestä.
Useimpien maiden alusten it-ohjuskalusto on heikkoa ja rajoittunutta. Esim Suomella se rajoittui pitkään erittäin lyhyen kantaman Mistraliin. Todellinen torjuntaetäisyys ehkä jotain 2 - 3 km. Nyt on Umkhonto (huomattava parannus jo), lukuja en viitsi sanoa koska eivät ole julkisia. Mutta arvaatte varmaan jo suhteen netiin ilmoittamiin lukuihin. Kohta on ESSM joka onkin kunnon harppaus eteenpäin. Suosittelisin osan puolustusbudjetin noususta sijoitettavan toiseen moduuliin ja SM-2:een (tai sen seuraaja).

Ehkä Kirov-lk (ja pari muuta venäläistä alusluokkaa), Arleigh Burket ja Ticonderogat ja jotkut ulkomaiset VLS Mk-41:stä (STRIKE) käyttävät alukset ovat ihan kohtuullisia. Jos vaan on ostettu kunnon ohjuksia.

Se on vaikea ja kallis juttu.

Hävittäjäsuoja, se auttaa paljon. Nyt, kun Itämeri on Naton sisämeri, voidaan varmasti laskea senkin varaan paljon.
 
Type 22:lla oli vain lyhyen matkan komento-ohjattu Sea Wolf, joiden max kantama oli 6 km ja korkeussuuntaan 3 km. Lisäksi noilla oli vaikeuksia erottaa matalalla lentäviä maaleja pinnan välkkestä yms.
Vain kolmella laivalla oli Sea Wolf! Lopuilla oli Seacat, tai vain 2. maailmansodan parhaimmistoa edustava Bofors 40mm L/60! (Jälkimmäisistä en tiedä, kumpi lie ollut parempi...) Sea Wolfin ongelmana oli epäluotettava elektroniikka ja mekaniikka, erilaiset viat estivät (ainakin) kahdessa eri tapauksessa torjunnan tavalla, joka johti brittialusten saamiin pommiosumiin.
 
IT-ohjukset ovat todellakin kehittyneet noista päivistä, mutta Brittien IT-ohjuskalusto oli (tuolloinkin) hyvin rajoittunutta ja heikkoa.

Type 42:lla oli vain Sea Dart, joka oli pidemmän kantaman puoliaktiivinen järjestelmä. Ihan kohtuullinen ohjus, mutta noissa Type 42 hävittäjissä oli vanhempi tutka jolla vaikeuksia matalalla lentävien maalien kanssa. Lähi ohjus-IT järjestelmää ei ollut.

Type 22:lla oli vain lyhyen matkan komento-ohjattu Sea Wolf, joiden max kantama oli 6 km ja korkeussuuntaan 3 km. Lisäksi noilla oli vaikeuksia erottaa matalalla lentäviä maaleja pinnan välkkestä yms.

Type 12 fregateilla oli jollain myös Sea Wolf, joillain vielä heikompi Sea Cat.

Kaiken kaikkiaan noilla aluksilla oli vain yksi IT-järjestelmä kullakin, erilaisine rajoituksineen, sekä tutkat jotka kärsivät maavälkkeestä.

Brittien nykyinen kalusto lienee nykyisin ihan suorituskykyvaatimukset täyttävää. 1980-luvun alkuun palattaessa pitänee muistaa, että järjestelmät olivat kehitettyjä vastaamaan Atlantilla NL laivaston ja sen ilma-aseen muodostamaa uhkaa vastaan.
 
Vain kolmella laivalla oli Sea Wolf! Lopuilla oli Seacat, tai vain 2. maailmansodan parhaimmistoa edustava Bofors 40mm L/60! (Jälkimmäisistä en tiedä, kumpi lie ollut parempi...) Sea Wolfin ongelmana oli epäluotettava elektroniikka ja mekaniikka, erilaiset viat estivät (ainakin) kahdessa eri tapauksessa torjunnan tavalla, joka johti brittialusten saamiin pommiosumiin.
Ilmatorjuntakyky oli todella huonossa hapessa ja tosiaan nojasi käytännössä vahvasti ammusilmatorjuntaan. Ensin oli kolme hävittäjää Sea Darteilla, niistä kaksi upposi ja kolmaskin otti niin paljon kipeää, että lähti kotiin. Jäljelle jäi kaksi vanhaa Countyä, joiden Sea Slug-järjestelmä oli yhtä tyhjän kanssa. Pari Type 42-hävittäjää lisää löytyi myöhemmin vahvistukseksi. Sea Wolf oli vielä keskenkasvuinen ja Seacat lähinnä oli.

Valtava määrä oli tuuria mukana. Sea Harrierit olivat isossa roolissa.
 
Brittien nykyinen kalusto lienee nykyisin ihan suorituskykyvaatimukset täyttävää. 1980-luvun alkuun palattaessa pitänee muistaa, että järjestelmät olivat kehitettyjä vastaamaan Atlantilla NL laivaston ja sen ilma-aseen muodostamaa uhkaa vastaan.
Falklandin sota osui brittien kannalta kalustollisesti hankalaan saumaan. Ark Royal oli poistettu, Invinciblekin meinasi jo lähteä Australiaan. It-hävittäjiä vasta rakennettiin. Sea Wolfilla varustetut fregatit olivat myös vasta rakenteilla ( Type 22 ) tai peruskorjauksessa ( Type 12 ).

Kaikki mahdollinen lähetettiin matkaan, mutta armada ei ollut millään tapaa tasapainoinen. Alukset tosiaan olivat suunnitellusta poikkeavassa roolissa.
 
Falklandin sota osui brittien kannalta kalustollisesti hankalaan saumaan. Ark Royal oli poistettu, Invinciblekin meinasi jo lähteä Australiaan. It-hävittäjiä vasta rakennettiin. Sea Wolfilla varustetut fregatit olivat myös vasta rakenteilla ( Type 22 ) tai peruskorjauksessa ( Type 12 ).

Kaikki mahdollinen lähetettiin matkaan, mutta armada ei ollut millään tapaa tasapainoinen. Alukset tosiaan olivat suunnitellusta poikkeavassa roolissa.
Niin. Kun seuraat Argentiinan suhtautumista tähän asiaan, se on noudatellut aika lailla sitä rytmiä, millä UK:lla on ollut lentotukialusvoimaa tai ei ole ollut. Tuskin sattumaa?
 
Niin. Kun seuraat Argentiinan suhtautumista tähän asiaan, se on noudatellut aika lailla sitä rytmiä, millä UK:lla on ollut lentotukialusvoimaa tai ei ole ollut. Tuskin sattumaa?
Juu ei.

Hyvä opetus siitä, että meilläkin on syytä pitää sekä politiikan viesti, että sille selkänojana toimiva sotilaallinen suorituskyky ryhdissään. Parempaan suuntaan ollaan meilläkin nyt mm. LV2020:n ansiosta menossa.
 
Hämmentävän hyvin Argentiinan koneet pystyivät tyhmillä pommeilla iskemään brittien laivasto-osastoja vastaan ja ilmeisesti aivan pinnassa. Kaksi tukialusta kuitenkin tukemassa ja osastoilla reilusti ilmatorjuntaa. IT:n uhriksi joutuneista taisi olla yksi tykkituleen jäänyt ja loput torjunnoista tehtiin erilaisin ohjuksin. Wikistä poimittu tappiot:

Katso liite: 121446



Sinänsä off-topiccia tämä Falklandin mutustelu, mutta sidotaanpa tämä aiheeseen eli Laivue 2020 omasuoja. Tutkat ja ohjukset ovat kehittyneet noista päivistä, mutta toivottavasti ei säästetty väärässä paikassa erityisesti kun kaikenlaisten saturaatiohyökkäysten toteuttaminen droneilla on tänä päivänä halpaa ja potentiaaliselta viholliselta voi odottaa odottamattomiakin tapoja iskeä. Selvää lienee, ettei siellä ihmishenki ja tappiona joku vanha SU-25/SU-24 paljoa paina.

Trackfirejen korvaaminen jollain järeämmällä ei olisi maksanut kokonaisuudessa oikeastaan yhtään mitään. Pari RAM kasettia lyhyen kantaman ohjustorjuntaan varmasti sitten kalliimpi paukku, josko laivalla on tilaakaan sellaiselle. Toki nykymaailmassa operoidaan jo enemmän Nato-osaston suojissa, jossa sitä lähitorjuntakykyä on sitten reilummin ja huoli siten ehkä turha.


Muok. taulukko hajotti postauksen niin liitin kuvana.
On muuten hitokseen hankalaa lukea mustaa tekstiä hiukan vaaleamman mustalta taustalta 🧐

Trackfirea ei pidä korvata millään, niitä voisi mieluummin lisätä toiset pari kappaletta. Trackfire ei ole syyllinen CIWS-järjestelmän (tms) puuttumiseen, eikä ko järjestelmä korvaisi Trackfirea.

Falklandin sota sopii mielestäni kohtuuhyvin tähän ketjuun juuri siksi, että sieltä voidaan ottaa tärkeää oppia. Pitää olla valmiina kaikkeen, myös niihin epätodennäköisiin tilanteisiin. Korvetitkaan eivät välttämättä purjehdi 2040- tai 2050-luvulla juuri sellaiseen tilanteeseen, jota 2010/20-luvuilla ajateltiin. Todellinen monitoimisuus asettaa kovia vaatimuksia monella eri sektorilla.
 
On muuten hitokseen hankalaa lukea mustaa tekstiä hiukan vaaleamman mustalta taustalta 🧐

Trackfirea ei pidä korvata millään, niitä voisi mieluummin lisätä toiset pari kappaletta. Trackfire ei ole syyllinen CIWS-järjestelmän (tms) puuttumiseen, eikä ko järjestelmä korvaisi Trackfirea.

Falklandin sota sopii mielestäni kohtuuhyvin tähän ketjuun juuri siksi, että sieltä voidaan ottaa tärkeää oppia. Pitää olla valmiina kaikkeen, myös niihin epätodennäköisiin tilanteisiin. Korvetitkaan eivät välttämättä purjehdi 2040- tai 2050-luvulla juuri sellaiseen tilanteeseen, jota 2010/20-luvuilla ajateltiin. Todellinen monitoimisuus asettaa kovia vaatimuksia monella eri sektorilla.
Nimenomaan Falkland on monella tapaa erittäin hyvä tapaus tutkittavaksi Suomen tulevien fregattien suorituskykyä ja varustelua mietittäessä.

Jos nyt vastustaja jollain ihmeen tavalla pääisisi toimimaan aluksiamme vastaan esim Ahvenanmaan alueella, tilanne muistuttaa monella tapaa Falklandeja. Su-24:set tai ehkä jopa hiukan kyvykkäämmät rintamapommittajat voisivat tulla juuri samalla tavalla maavälkkeen suojassa matalalla ja ilmestyä aika lyhyeltäkin etäisyydeltä näkyviin, päästen ampumaan jopa tykillä. Sen takia mitään kriittisiä järjestelmiä ei pitäisi olla heti ulkokyljen takana, vaan syvemmällä aluksessa toisen teräskerroksen ja panssarin suojassa. Aseiden reagointinopeuden tulee olla lyhyt ja tulitus tarkkaa, jotta osuma saadaan heti ensimmäisillä laukauksilla ilman tulenkorjausta (tarkastusammunnat joka aamu palloon). Osuma siellä 4000 - 5000 m päässä estää ainakin rakettirynnäkön ja pommituksen tavallisilla pommeilla. Jos tekevät tälläisen matalahyökkäyksen (mikä voi olla ainoa tapa selvitä hengissä edes näin pitkään).

Nato-osastossa avomerellä sen sijaan pitkä havaintoetäisyys ja kauas kantavat aseet ovat tarpeen, jotta alukselle AAWC:n toimesta jaetut maalit kyetään torjumaan ennen kuin ne edes pystyy itse ampumaan.

Nämä kun hoituu, ei aluksilla ole mitään hätää. Ne eivät ole Iltasanomien "asiantuntijoiden" väittämällä tavalla mitään istuvia ankkoja.
 
On muuten hitokseen hankalaa lukea mustaa tekstiä hiukan vaaleamman mustalta taustalta 🧐

Mihin viittaat? :unsure:

Trackfirea ei pidä korvata millään, niitä voisi mieluummin lisätä toiset pari kappaletta. Trackfire ei ole syyllinen CIWS-järjestelmän (tms) puuttumiseen, eikä ko järjestelmä korvaisi Trackfirea.

Jossain ihan alkuperäisessä havainnekuvassa mikä tuli vastaan näytti siltä kuin Pohjanmaan takakannella olisi ollut joko Millenium-gun tai sitten Thalesin Rapidfire. Trackfiret sitten laidoilla ulokkeissa. Kaipa budjettirajoite tuli vastaan, nyt kun rahaa olisi jaossa, niin toivoisi paluuta kohti alkuperäistä speksiä jos se tässä kohtaa on edes vielä mahdollista.

Siihen kun saisi lyhyen kantaman iton vielä mukaan isoissa määrin, niin ei tarvitsisi ohjustorjuntaa suorittaa yksin ESSM:llä. Esim. Rapidfiren kylkeen näytetty jo integroidun laser-ohjattu LMM Martlet, jossa kaiketi halpa ohjus ja kyky torjua pieniä merimaaleja sekä aliääninopeuksisia ilmaan. 8km kantamalla ulottuvutta ja torjuntatehoa sekä -aikaa ihan eri tavalla kuin Trackfirellä.
 
Maalaamalla pystyy lukemaan juu. Ongelma on että tekstin väri on vaihtunut mustaksi väriksi eikä siis käyttäjän taustan vastaväriksi. Mulla oli kanssa jossain vaiheessa sama ongelma tällä palstalla, en muista miten sain pois.
 
Ontopic: Muistelisin kanssa nähneeni aikoinaan jossain aluksen mock-upissa ainakin profiililtaan CIWS muistuttaneen pöntön takasektoria turvaamassa. Luulisi että dronejen aikakaudella tarve kineettiselle maalivahdille olisi erityisen suuri. Asiaa on varmasti pohdittu ja lopulta näemme mihin ratkaisuun päädytään.
 
Mihin viittaat? :unsure:



Jossain ihan alkuperäisessä havainnekuvassa mikä tuli vastaan näytti siltä kuin Pohjanmaan takakannella olisi ollut joko Millenium-gun tai sitten Thalesin Rapidfire. Trackfiret sitten laidoilla ulokkeissa. Kaipa budjettirajoite tuli vastaan, nyt kun rahaa olisi jaossa, niin toivoisi paluuta kohti alkuperäistä speksiä jos se tässä kohtaa on edes vielä mahdollista.

Siihen kun saisi lyhyen kantaman iton vielä mukaan isoissa määrin, niin ei tarvitsisi ohjustorjuntaa suorittaa yksin ESSM:llä. Esim. Rapidfiren kylkeen näytetty jo integroidun laser-ohjattu LMM Martlet, jossa kaiketi halpa ohjus ja kyky torjua pieniä merimaaleja sekä aliääninopeuksisia ilmaan. 8km kantamalla ulottuvutta ja torjuntatehoa sekä -aikaa ihan eri tavalla kuin Trackfirellä.

Millennium-Gun oli 3D - mallintajan ja - tulostajan taiteilijanvapauksia, kuten 76mm päätykkikin. Ne tehtiin ennen varsinaisia järjestelmä valintoja.
 
Back
Top