Lakot, tupot, pakkolait yms työmarkkinapuinti

Vasen laita itkee että jos porvarille annetaan periksi niin rahat valuvat osinkoihin. Joo, mutta kannnattaisi mietiä mikä on sijoitustoiminnan ja omistamisen filosofia: Osinkojen maksaminen on merkki siitä että yritys ei itsekään usko että omistajien kannataa sijoittaa rahaa yrityksen kehittämiseen ja kasvattamiseen. Osingot viestittävät että viekää rahanne muualle, ne ovat paremmassa tallessa jossain toisessa sijoituskohteessa. Jos taas yritys kasvaa, kehittyy ja tekee tulosta niin rahaa virtaa sisään ovista ja ikkunoista eikä yhtiökokoukselle tulisi mieleenkään vaatia osinkoja.
Tuo viittaa siihen, että meillä on päällä kysyntälama eikä investointikohteita ole. Yritykset voisivat toki investoida tuloksensa myös ulkomaille jos suomalainen työ muka on niin kallista.

EK haluaa lisätä paikallista sopimista, mutta työntekijäpuoli ei tähän suostu. Miksi ihmeessä, kun viime vuodet on saatu pelkkiä nollakorotuksia samalla kun monet yritykset tekevät hyvää tai erinomaista tulosta. Miksei Koneen henkilöstö hylkää metallin sopimusta ja neuvottele palkkojaan paikallisesti, kun palkanmaksukykyä selvästi on?

Voisiko olla niin, että työntekijäpuoli ei lainkaan luota suomalaiseen yritysjohtoon? Yrityksen johdon kuuluu pitää yllä suhteita sidosryhmiin, joista oma henkilöstö on eräs tärkeimmistä. Onkohan mennyt ihan nappiin?

Case in point: EK:n entinen puheenjohtaja vuorineuvos Sakari Tamminen vaati jatkuvasti heikennyksiä suomalaisten työehtoihin, samalla kun hänen johtamansa valtioenemmistöinen Rautaruukki oli kroonisessa tappiokierteessä ja Tamminen itse nosti mukavia bonuksia (mistä ihmeestä niitäkin maksettiin, rahan hukkaamisestako?). Nykyään Tamminen nauttii nuorehkona eläkeläisenä verottomista eläkkeistä Portugalin auringossa.
 
^8% palkkavaatimus. LOL!

Onhan se iso summa jos se koskee "koko porukkaa". Mutta itse ainakin aion paikallisissa kahdenkeskisissä neuvotteluissa "vaatia" henkilökohtaista 15% palkankorotusta seuraavalla kierroksella ja ihan kohtuullisin hyvin perusteluinkin vielä. Pelkästään vuoden 2014 säännöllisen tulotason palauttaminen vaatisi 11% korotuksen koska eräs kiinteä lisä poistui vaikka työn määrä ja vaativuus on koko ajan vain kasvanut. Edellinen heko-korotus on vuodelta 2008, jolloin kk-palkkani oli vain n. 300 € nykyistä alempi.
 
Viimeksi muokattu:
Suomeen investoinnin riski on valtava, eikä ainoastaan sen vuoksi, että millä olisi työvoima kallis, vaan siksi, että verottajalla on "veto oikeus" 6 vuotta vanhaan verotukseen ja ne käyttää tätä kyykyttämistä aivan häikäilemättömästi!
Ei ole alla 1000 kpl:n ne yrittäjät, jotka ovat joutuneet todistamaan syyttömyytensä viimevuosina hallinto-oikeuden prosesseissa ja täysin turhaan, eli verottajan "asiantuntija" on vaan keksinyt taivaasta, että pannaan tuo kaveri polvilleen (eli suomalainen kateus ja pienet piirit joissa verotuspäätöksiä tehdään)...
Se on eräs suurimmista syistä, miksi suomeen ei business rantaudu mielellään!
Verottajan henkilöstö tulisi vaihtaa 100% kokonaan ja ottaa tulosvastuu, eli jos osoittautuu, että verottaja teki perusteettoman veroselvityksen, tulee maksaa korvaukset veroselvityksen kohteelle ja virkamies on henkilökohtaisessa vastuussa tekemistään virheellisistä verotuspäätöksistä, joissa ei ole "olemassaolevaa syytä".

Aika iso juttu, jota ei muuten arkadianmäen seteliselkärankaiset uskalla ääneen myöntää!
 
Onhan tämä jo lähes surkuhupaisaa kun työntekijät kulkevat neuvotteluissa suunnilleen tarjoamassa rahojaan mutta työnantajapuoli etsii jatkuvasti syitä neuvottelujen kaatamiseen sikäli kun nyt alkujaankaan viitsii lähteä niihin mukaan. Nyt on käynnissä isompi manööveri työehtosopimusten painamiseksi taka-alalle ja työntekijöiden järjestäytymisvapauden rajoittamiseksi niin suppealle ettei sillä olisi enää mitään merkitystä. Mitäpä veikkaatte? Suostuuko työntekijäpuoli moiseen muutokseen sovinnolla vai alkaako jossain vaiheessa rytistä oikein kunnolla? Kun rytinä toden teolla alkaa tulee suomalaisia pienyrityksiä pahimmassa tapauksessa kaatumaan kuin heinää. Se on tosin EK:n vinkkelistä osastoa ihan sama. Ja kaikki tämä täysin turhaan kun haluja sopimiseen selvästi on ja vieläpä laajalla rintamalla.

Eihän niiden tarvitse enää mihinkään suostua tai lähteä mukaan kun hallitus on jo luvannut niille kaiken ihan "tuosta vaan".
 
Jotenkin tuntuu, että Suomessa on tällä hetkellä niin moni asia päin peetä ettei tämä enää houkuttele asuinmaana ja olenkin ruvennut vakavasti miettimään muuttoa ulkomaille.

vlad.

Jotenkin minusta tuntuu ihan samalta. Vaikka ennen olinkin vahvasti A.Ehrnroothin erään kuolemattoman lauseen kanssa samaa mieltä niin nykyään yhä useammin tulee Suomesta mieleen sama mitä keihäänheittäjä Seppo Räty tokaisi aikanaan Saksasta. Valitettavasti.
 
Suomalaisista nettikaupoista pitää muuten vielä mainita sen verran, että esim Saksassa alv on 19%. Arvatkaapa kummasta kannattaa elektroniikka tilata?

Ei tuo elektroniikan ostopäätös Saksasta pelkästään alv-erosta johdu, kyllä taustalla on myös muutakin. Annan omakohtaisen esimerkin: vuosi oli 2006 ja halusin ostaa omaan hintahaarukkaan sopivan Full-HD -telkkarin a'la "newest and best". Suomessa sen hinta oli "nahkoineen" ja kauppiaan tuskaisin ilmein antama netonnetonnetonettotarjous tasan 3000 €. Tilasin saman masiinan Saksasta rahteineen kotiovelle hintaan 2300 €. Paljonkoos se alviero tuona vuonna olikaan...?

Suomalaisen kauppakulttuurin ongelma on se, että usein asiakasta pidetään aivan mänttinä ja hänet yritetään usein ryöstää heti kättelyssä. Kaupankäynnissä ei uskota volyymeihin, vaan homman nimi on "harvoilta paljon". Eloni varrelle on sattunut samanlaisia yritelmiä myös uudisrakentamisen, autokaupan ja muun vähittäiskaupan saralla. Eivät pärjänneet.
 
Suomalaisissa verkkokaupoissa volyymit jäävät pieniksi ja siitä seuraa kurjistumisen kierre: pitää nostaa hintoja ja se laskee volyymejä entisistään. Korkea verotus ja etäisyys eyrooppalaisista asiakkaista ei ainakaan helpota asiaa.
 
Mielelläni. Eli yksinkertaisesti laitetaan niin reipas työkuorma että siitä juuri ja juuri selviää - jonkun aikaa. Parin vuoden sisällä työntekijä palaa loppuun ja lähtee firmasta (tai jää sairaseläkkeelle). Sitten palkataan uusi. Lähisukulaiseni oli töissä henkilöstöpäällikkönä hoitoalan yrityksessä länsirannikolla. Kun hän huomautti johtajattarelle että työntekijöitä eroaa todella paljon, johtajan vastaus oli tyly. "Entäs sitten? Kyllä hoitsuja aina riittää." No en tiedä riittikö, jonkun ajan päästä sukulaiseni lähti sitten itse lafkasta etsimään järkevämpää alaa. Siivousfirmoissa työskentelevät tuttavani ovat kertoneet samanlaisesta meiningistä - ja näenhän tämän itsekin että työpaikalla käyvä siivooja on harvoin kovin pitkään sama henkilö. Viimeistään muutaman kuukauden päästä tulee uusi joka pitää perehdyttää, ei tiedä mistä siivota, tuskailee aikataulun kanssa jne. Mikä ylläri, siivousala valittaa työvoimapulaa. Hämmästyttävää kyllä, ilmeisintä ratkaisua ongelmaan ei oteta esille: tarjotkaa enemmän palkkaa niin eiköhän hakijoita rupea tulemaan.

Nähdäkseni usein tämän ilmiön taustalla ei välttämättä ole pahantahtoinen ahneus - tai kyllä sitäkin esiintyy, lähinnä isoissa, ylikansallisissa ketjuissa - vaan se että yrittäjä on tyypillisesti ns. työhullu, joka rakastaa sitä että saa painaa pitkää päivää. Sitten kun hän palkkaa väkeä, hän hämmästyy kun työntekijät eivät jaakaan hänen työetiikkaansa. Hän ei voi ymmärtää etteivät kaikki jaksa, pysty tai halua tehdä raskaita, ylipitkiä päiviä. Sitten valitetaan ihmisistä "jotka eivät sovi alalle". Jossain välissä sitten löytyy joku tehokas, motivoitunut työntekijä niin johtaja ilahtuu ja pistää tälle lisää työtaakkaa kun työntekijä on niin tehokas - sillä seurauksella ettei työntekijä enää jaksakaan vaan palaa loppuun ja johtaja menettää "sen hyvän työntekijän" johon hän sentään saattoi luottaa.


Paha sanoa, ettei tuollaista esiintyisi, vaikka en tuollaista ole itse kohdannutkaan.
Kuten sanottua, osa tyntekijöistä jaksaa tehdä töitä sen työvuoron ajan, osa ei. Jos ei jaksa ihan sitä normaalia suoritusta jonka suurinosa jaksaa, ei kysymys ole ihan siitä mistä puhut. Eli mielestäni puhumme eri asioista.
Tunnistan kyllä tuon yrittäjän työmoraali- ja työaikakäsityksen, mutta en nyt tarkoittanut sitä.
Puhun siitä kun yksittäinen ihminen ei suoriudu työtä josta muuta suoriutuvat.
 
Paha sanoa, ettei tuollaista esiintyisi, vaikka en tuollaista ole itse kohdannutkaan.
Kuten sanottua, osa tyntekijöistä jaksaa tehdä töitä sen työvuoron ajan, osa ei. Jos ei jaksa ihan sitä normaalia suoritusta jonka suurinosa jaksaa, ei kysymys ole ihan siitä mistä puhut. Eli mielestäni puhumme eri asioista.
Tunnistan kyllä tuon yrittäjän työmoraali- ja työaikakäsityksen, mutta en nyt tarkoittanut sitä.
Puhun siitä kun yksittäinen ihminen ei suoriudu työtä josta muuta suoriutuvat.

Täytyy muistaa myös se, että me ihmiset olemme yksilöitä, emme koneita. Toiset ovat terveempiä, toiset sairaampia, ahkerampia - laiskempia, laihempia - lihavempia, toisilla on enemmän ongelmia perhe- ja parisuhteissa, toisilla vähemmän, jne jne. Kaikki nämä kuitenkin vaikuttavat työntekijän "suorituskykyyn". Pitäisikö sille vähän vähemmän tekevälle maksaa vähän vähemmän palkkaa? Tai vastaavasti sille enemmän tekevälle enemmän palkkaa? Palkat on suurimmalla osalla kuitenkin "tasapäistetty" ja seurataan työyhteisön aikaansaannosta kokonaisuutena. Ainakin silloin kun puhutaan massoista nk. suorittajapuolella.

Jos työntekijöille maksettaisiin suoritusperustaista (urakka)palkkaa niin se korjaisi ainakin osan tämän nykyjärjestelmän "valuvioista". Nykyinen systeemi ei ole kannustava kun vähemmän tekemällä saa kuitenkin usein samaa palkkaa kuin huhkimalla urakkatahtiin. Toinen iso epäkohta on "oppiarvoperusteinen" palkkaus. Se, että henkilöllä on joku tietty tutkinto ei vielä ole mikään tae hyvästä työntekijästä, joka ilman muuta ansaitsee parempaa palkkaa kuin alemman koulutustason kaveri. Jos proffa tekee sihteerin töitä ja nostaa samalla proffan palkkaa on mielestäni vielä enemmän väärin kuin se, että hoitaja Martta jaksaa töissä vähän vähemmän kuin hoitaja Saara.

Toki aina löytyy yksilöitä, jotka eivät enää mahdu normaalin laatuvaihtelun sisään ja ne tietysti ovat ongelmallisia tapauksia. Isossa firmassa tällaiset vaan helposti sulautuvat massaan.
 
Viimeksi muokattu:
Suomalaisissa verkkokaupoissa volyymit jäävät pieniksi ja siitä seuraa kurjistumisen kierre: pitää nostaa hintoja ja se laskee volyymejä entisistään. Korkea verotus ja etäisyys eyrooppalaisista asiakkaista ei ainakaan helpota asiaa.

Eikä ulkomaille suuntautuvaa verkkokauppaa laisinkaan helpota Postin hyvin surkea asennoituminen asiaan. Hinnoittelu on aivan liian korkea, Kiinasta tulee Suomeen muutaman euron lähetyskustannuksin isojakin paketteja, Suomesta paketin lähettäminen ulkomaille maksaa moninkertaisesti (yksityiseltä henkilöltä kilon paketin lähettäminen maksaa noin 21 euroa). Suomen Posti ei kykene tarjoamaan ulkomaille seurantaa, moniin maihin lähtevien pakettien kohdalla seuranta loppuu siihen kun lähetys rekataan Hki ulkomaanterminaalissa "maasta lähteneeksi". Veljeni on asunut vuosia ulkomailla ja nyt palasi (väliaikaisesti) Suomeen, hän on yrittäjänä hämmästellyt Suomen Postin toimintaa ja hinnoittelua - hidasta, seuranta ei toimi, kallista etc. etc. Kiireellisissä lähetyksissä hän käyttääkin muita palveluita postin sijaan (seuranta ja toimitusvarmuus parempi).

Moni etenkin keskisuurta verkkokauppaa harjoittanut yritys joutuu myymään ulkomaille "ei oota" koska se ei ole kannattavaa ja suurelta osin juuri Postin hinnoittelupolitiikan tähden. Tai jos ulkomailta tullaan ostoksille, ostosten teko verkkokaupassa päättyy siihen kun tuotteen hintaan lisätään postimaksu (esim. 21 euroa). Ei kukaan osta viidenkympin paitaa ja maksa siihen päälle parinkympin postimaksua.

vlad.
 
Täytyy muista myös se, että me ihmiset olemme yksilöitä, emme koneita. Toiset ovat terveempiä, toiset sairaampia, ahkerampia - laiskempia, laihempia - lihavempia, toisilla on enemmän ongelmia perhe- ja parisuhteissa, toisilla vähemmän, jne jne. Kaikki nämä kuitenkin vaikuttavat työntekijän "suorituskykyyn". Pitäisikö sille vähän vähemmän tekevälle maksaa vähän vähemmän palkkaa? Tai vastaavasti sille enemmän tekevälle enemmän palkkaa? Palkat on suurimmalla osalla kuitenkin "tasapäistetty" ja seurataan työyhteisön aikaansaannosta kokonaisuutena. Ainakin silloin kun puhutaan massoista nk. suorittajapuolella.

Jos työntekijöille maksettaisiin suoritusperustaista (urakka)palkkaa niin se korjaisi ainakin osan tämän nykyjärjestelmän "valuvioista". Nykyinen systeemi ei ole kannustava kun vähemmän tekemällä saa kuitenkin usein samaa palkkaa kuin huhkimalla urakkatahtiin. Toinen iso epäkohta on "oppiarvoperusteinen" palkkaus. Se, että henkilöllä on joku tietty tutkinto ei vielä ole mikään tae hyvästä työntekijästä, joka ilman muuta ansaitsee parempaa palkkaa kuin alemman koulutustason kaveri. Jos proffa tekee sihteerin töitä ja nostaa samalla proffan palkkaa on mielestäni vielä enemmän väärin kuin se, että hoitaja Martta jaksaa töissä vähän vähemmän kuin hoitaja Saara.

Toki aina löytyy yksilöitä, jotka eivät enää mahdu normaalin laatuvaihtelun sisään ja ne tietysti ovat ongelmallisia tapauksia. Isossa firmassa tällaiset vaan helposti sulautuvat massaan.

Hyvin kirjoitettu, valitettavasti esimerkikisi työehtosopimukset tasapäistävät työntekijät samaan palkkaluokkaan.
Olen ehdottomasti samaa mieltä kanssasi, että olemme erilaisia ihmisiä ja erilaisissa elämäntilanteissa. Jostain syystä näiden kustannusvaikutus on suomessa annettu työnantajan kontolle jolla on melko vähän vaikutusmahdollisuuksia asiaan.

Toivoisinkin työmarkkinoille enemmän joustoa palkkaukseen ja sen hyväksymiseen, etteivät kaikkia ole samanlaisia.

Suomessa palvotaan oppiarvoa yllättävän paljon. Varsinkin julkisella puolella tuntuu, ettei muulla ole niin väliä. Palkkaluokka määritellään oppiarvon mukaisesti, joka on johtanut siihen, että tietyihin tehtäviin on haluttu ylikoulutettuja hekilöitä suhteessa työtehtäviin.
 
Toinen iso epäkohta on "oppiarvoperusteinen" palkkaus. Se, että henkilöllä on joku tietty tutkinto ei vielä ole mikään tae hyvästä työntekijästä, joka ilman muuta ansaitsee parempaa palkkaa kuin alemman koulutustason kaveri.
Tämä on aika huvittavaa kyllä tietyissä suomalaisissa työyhteisöissä. Näkyy selkeästi suurien kaupunkien organisaatioissa; oppiarvolla pääset hyvin palkattuun työhön ja sen jälkeen muuta ei tarvitse tehdä kuin varoa ettei tee mitään virkavirhettä. Hyväpalkkainen ylempi taso on ottanut itselleen melkoisesti vapauksia mm työstä lusmuilusta, valvomattomia "etätöitä" ...jne... olemista, jonka aikana varsinainen työ on delegoitu alemman tason puurtajille.
Kunnan jonkin osan päällikkö voi aina väistellä vastuusta ja tuloksellisesta työn tekemisestä haluamallaan tavalla. Tiedän koska olen vuosia seurannut erään lähipiiriläiseni kertomisia.

Ihmettelen suuresti ja kritisoin sitä, että esim. tämä nykyinen palkkojen alentaminen maksatetaan lähinnä pienipalkkaisilla sairaaloiden työntekijöillä, vaikka nimenomaan sitä löysää olisikin siella kuntahallinnon puolella erityisesti johtotasolla. Ihmisten terveyden parissa toimivilta hoitajilta ei pidä leikata senttiäkään palkasta. Heidän työnsä arvo saisi näkyä palkkapussissa ja heidät tulee suojata tässä leikkaustyössä.
( lähipiirissäni ei ole ketään terveydenhoitoalan työntekijää, kommenttini on siis täysin objektiivinen )


.
 
Tämä on aika huvittavaa kyllä tietyissä suomalaisissa työyhteisöissä. Näkyy selkeästi suurien kaupunkien organisaatioissa; oppiarvolla pääset hyvin palkattuun työhön ja sen jälkeen muuta ei tarvitse tehdä kuin varoa ettei tee mitään virkavirhettä. Hyväpalkkainen ylempi taso on ottanut itselleen melkoisesti vapauksia mm työstä lusmuilusta, valvomattomia "etätöitä" ...jne... olemista, jonka aikana varsinainen työ on delegoitu alemman tason puurtajille.

Hah, itse pääsin todistamaan tapausta jossa eräs henkilö suoritti tällaisen toimenkuvaan kuuluvan tutkinnon, jonka jälkeen hänen käytöksensä muuttui täysin - hän rupesi pomottomaan kollegoitaan ja kieltäytyi tekemästä enää tiettyjä töitä "arvolleen sopimattomana" vaikka työnkuva ei muuttunut pätkääkään ja työkaverit olivat myös tekemässä samaa tutkintoa. Muut kypsyivät tyyppiin lopulta niin että ei auttanut henkilöstöjohdolla muu kuin siirtää kaveri toiseen yksikköön.
 
Suomalaisen kauppakulttuurin ongelma on se, että usein asiakasta pidetään aivan mänttinä ja hänet yritetään usein ryöstää heti kättelyssä. Kaupankäynnissä ei uskota volyymeihin, vaan homman nimi on "harvoilta paljon". Eloni varrelle on sattunut samanlaisia yritelmiä myös uudisrakentamisen, autokaupan ja muun vähittäiskaupan saralla. Eivät pärjänneet.

Eräs yrittäjätuttavani jakoi taannoin kokemuksiaan juuri tältä saralta. Hänen yrityksensä on siirtämässä toimintaa Etelä-Eurooppaan:
[XXXXX]:Ongelmana ei todellakaan ole palkansaajat tai yritykset, vaan ne jotka vetelee niin röyhkeästi välistä. 2008 olis ollu täydellinen tsänä huuhtoa nuo parasiitit vittuun, mutta instead niille annettiin lisää valtaa.
[XXXXX]: Yrityspuolella on omat syöpäläisensä, jotka ei ainakaan paranna asioita (Finnfoamit, Välimäet ym. Nalle kakkoset), samaten ku vuokra-asuntomarkkinoilla. Ne on tarpeeksi rikkaita pitääkseen korkeita hintoja -> Ei haittaa vaikkei ole asiakkaita, kyllä niitä joskus tulee + he ovat ne, jotka määräävät asioiden arvot.
[XXXXX]: En ymmärrä miten tässä kylmässä kasassa paskaa voi maksaa 10e/m2 tuotantotilaa per kuukausi. Verraten esim. eteläeuroopan 1.5e/m2

Olen itse viime vuosina kiinnittänyt huomiota siihen miten ainakin pohjoisen kaupungeissa jopa kasvukeskuksissa rupeaa olemaan paljon tyhjää liiketilaa keskustoissa. Liian moni kiinteistösijoittaja tuntuu edelleen elävän 80-lukua ja kuvittelee että keskustan liike- tai asuinhuoneisto on automaattinen kultakaivos josta voi periä mitä vaan kehtaa pyytää. Aika moni on minulle sanonut että he eivät käy enää kaupunkien keskustoissa juuri koskaan. Tavarat hankitaan netistä tai peltomarketeista, ruoka lähikaupoista tai myös peltomarketeista.
 
Mitähän on sanottava näistä Sipilän (vai hallituksen) pakkomielte.. eikun laeista ? Tässä alkaa yhä enemmän olla jopa vaarallisia piirteitä:
====================================================================================
Hallituksen pakkolakien luonnoksesta poistettiin tärkeitä kohtia – ”Pimittäminen on varmaan suora termi tälle”
http://www.hs.fi/kotimaa/a1449380169911

Useiden oikeustieteen professoreiden mielestä hallituksen ”pakkolakeja” koskevaa lakiluonnosta ei ole valmisteltu asianmukaisella tavalla.

snip---
Keinäsen mukaan tarkoitushakuinen lainvalmistelu on valitettavan yleistä. Syy ei ole virkamiesten.
”Pakkolakiasiassa näkyy selvästi poliittisen ohjauksen ongelmallisuus. Hyvän lainvalmistelun kriteereitä ei enää noudateta”, Keinänen korostaa.
”Virkamiesten on pakko tehdä mitä sanotaan. On ongelmallista, että he joutuvat kirjoittamaan esityksen, ihan kuin kaikki olisi selvää.”
HS:n tietojen mukaan pakkolakien valmistelussa on puututtu poikkeuksellisen vahvasti virkamiesten työhön.
----snip
===================================================================================
Ei tosiaan hyvältä näytä tämä touhu... Jonkin tahon pitäisi nyt nopeasti ottaa tilanne haltuun ja tehdä tarvittavat korjausliikkeet.
 
Hallituksen lakiesityksethän on muutenkin laadittu pääsääntöisesti peruttaviksi. Samaan jonoon tämäkin jatkoksi.
 
Mitähän on sanottava näistä Sipilän (vai hallituksen) pakkomielte.. eikun laeista ? Tässä alkaa yhä enemmän olla jopa vaarallisia piirteitä:
====================================================================================
Hallituksen pakkolakien luonnoksesta poistettiin tärkeitä kohtia – ”Pimittäminen on varmaan suora termi tälle”
http://www.hs.fi/kotimaa/a1449380169911

Useiden oikeustieteen professoreiden mielestä hallituksen ”pakkolakeja” koskevaa lakiluonnosta ei ole valmisteltu asianmukaisella tavalla.

snip---
Keinäsen mukaan tarkoitushakuinen lainvalmistelu on valitettavan yleistä. Syy ei ole virkamiesten.
”Pakkolakiasiassa näkyy selvästi poliittisen ohjauksen ongelmallisuus. Hyvän lainvalmistelun kriteereitä ei enää noudateta”, Keinänen korostaa.
”Virkamiesten on pakko tehdä mitä sanotaan. On ongelmallista, että he joutuvat kirjoittamaan esityksen, ihan kuin kaikki olisi selvää.”
HS:n tietojen mukaan pakkolakien valmistelussa on puututtu poikkeuksellisen vahvasti virkamiesten työhön.
----snip
===================================================================================
Ei tosiaan hyvältä näytä tämä touhu... Jonkin tahon pitäisi nyt nopeasti ottaa tilanne haltuun ja tehdä tarvittavat korjausliikkeet.

Se jokin taho olisi johtamistaitoinen ja -kykyinen valtiomiessarjan poliitikko. Sellaisia ei taida olla myllyssä enää kuin yksi ja hänkin on istuva presidentti. Muut ovat tulleet järkiinsä ja livahtaneet paremmille apajille.
 
Antti puhuu asiaa...

STTK:n Palola: Ay-liike on säilyttäjä, jonka roolina on sanoa: "Ei käy"
Mauri Ratilainen
Satellite

STTK:n puheenjohtaja Antti Palola näkee, että ammattiyhdistysliike on menettänyt kyvyn tehdä aloitteita.

Kotimaa | 9.12.2015 | 11:44 | Päivitetty 11:461
Kirsi Turkki

STTK:n puheenjohtaja Antti Palola kritisoi vahvasti ammattiyhdistysliikettä. Hän vaatii ay-liikkeeltä uudistumista ja uutta otetta. Ehdottomuuksista pitää luopua.- Ammattiyhdistysliike on menettänyt kyvyn tehdä aloitteita, uudistaa työelämää ja yhteiskuntaa ja uudistua itse. Meistä on tullut säilyttäjiä, emme osaa ottaa huomioon nopeasti muuttuvan työelämän tarpeita, Palola arvioi STTK:n edustajiston kokouksessa Helsingissä.Palolan mukaan työnantajien avaukset ovat usein sellaisia, että ne merkitsevät heikennyksiä työsuhteen ehtoihin. Ne ovat kuitenkin kiinnostavia ja niistä keskustellaan.Palola hämmästeli, missä ovat tämän päivän ay-liikkeen aloitteet.- Meille on tässä näytelmässä jäänyt rooli, jossa ainoat vuorosanat ovat: ei käy.Palolan mukaan ay-liike keskittyy neuvotteluissa aina lopulta työelämän hyväosaisten, toistaiseksi voimassa olevissa työsuhteissa työtä tekevien etuihin. Puhutaan pätkä-, silppu- ja osa-aikatyöstä, mutta mitään ei heidän osaltaan tapahdu.Palola patistaa, että työmarkkinaosapuolten olisi viipymättä palattava takaisin pöytään ja jatkettava neuvotteluja. Joulunpyhien yli ei pitäisi odottaa. Se haittaisi neuvotteluja.- Mikäli tulee pidempi aika ennen neuvottelujen jatkumista, niin se on huono asia.Ratkaisu olisi mahdollista löytää kahden korin mallista.Ensimmäiseen koriin kuuluisivat palkka-asiat eli vuoden 2017 palkkalinjasta sopiminen ja vuoden 2018 osalta uuden Suomen mallin luominen.Toinen kori on hankalampi, koska pitäisi löytää uskottava vaihtoehto hallituksen kilpailukykypaketille. Palola painottaa, että vaihtoehdon löytäminen vaatii kaikilta osapuolilta joustoa ja omista tavoitteista tinkimistä.Neuvottelut yhteiskuntasopimuksesta kariutuivat viikko sitten. Palolan mukaan pelisilmä petti neuvottelujen aikana pahasti sekä elinkeinoelämää edustavalla EK:lla että kuljetusalojen AKT:lla.EK ilmoitti kesken neuvottelujen, että jatkossa ei enää tehdä keskitettyjä neuvotteluja. Tämän jälkeen AKT päätti, ettei se ole mukana yhteiskuntasopimuksessa.

http://www.aamulehti.fi/Kotimaa/119...ailyttaja+jonka+roolina+on+sanoa+ei+kay+.html
 
Blogi 9.3.2016 klo 7:38
Sari Helin: Ammattiliitot, miten menee niinku omasta mielestä?
Tämä liittokierrosten ääretön jatkumo tänä kevätalvena ei vakuuta enää ketään. Kukaan ei edes tiedä, millä nimellä tätä neuvottelua enää pitäisi kutsua, kirjoittaa Sari Helin blogissaan.

Pääsin ensimmäisille liittokierroksilleni jo isäni polvella. Isäni oli viidennen polven paperityöläinen ja muistan, miten Paperiliitto määräsi koneet seisokkiin välittömästi, kun asiat eivät menneet liiton tahdon mukaan. Paperityöläisillä oli hyvät palkat ja ylimääräistä seisokkien ja ulosmarssien tuomaa vapaata, joka toki ilahdutti lasta kovasti. Ymmärsin myös, että ilman liittoja ja valvontaa tehtaat saisivat kohdella työntekijöitään estoitta kuten Nokialla tapahtui bifelyynialtistusten aikaan 1970-luvulla.

Aikuisuuteni liitto oli Journalistiliitto. Paperiliittoon verrattuna Journalistiliitto oli enemmänkin paljon melua, vähän tuloksia jäsenille -tyyppinen järjestö. Journalistiliitosta sain potkut, kun ryhdyin yrittäjäksi, vaikka en työllistänyt kunnolla aluksi edes itseäni.

Seuraava liittokierros elämässäni on käyty yrittäjänä. Palkkasin yritykseeni ensimmäisen ihka oikean työntekijän ja sitä varten yrittäjä ja hänen uusi työntekijänsä saivat kirjanpitäjältä käskyn selvittää työehtosopimus, jota asiakkuuspäällikön tehtävissä on tapana noudattaa. Liittojen antamat vastaukset palkattavalle työntekijälle olivat erikoisia, kuten: "ei me sulle sitä (mitä työehtosopimusta noudatetaan) kerrota. Mutta jos liityt meidän jäseneksi, sitten me voidaan kertoa."

Ammattiliitoilla on myös erittäin hyväpalkkaiset johtajat, joille on imagosyistä hyvin tärkeää esittää pontevaa, jottei tule kuvaa, ettei tuo kovapalkkainen pamppu tee mitään palkkansa eteen.

Entisestä liitostani Journalistiliitosta muuten vastaus sitten entiselle jäsenelle annettiin ja se oli Viestinnän keskusliiton ja TEAM Teollisuusalojen ammattiliiton/ Viestintäalan toimihenkilöt Grafinet ry:n sekä VIESTINNÄN KESKUSLIITON ja Ammattiliitto Pron välinen TYÖEHTOSOPIMUS 2014 – 2017.

Olisi nyt edes ollut Bingotyöntekijöiden sopimus, ettei pelkässä työehtosopimuksen kirjoittamisessa mene puolta päivää.

Tämä liittokierrosten ääretön jatkumo tänä kevätalvena ei vakuuta enää ketään. Kukaan ei edes tiedä, millä nimellä tätä neuvottelua enää pitäisi kutsua. Perusasioille ei ole perusteltuja vastauksia: miksi joku tekisi pidempää työviikkoa ja joku toinen tekisi lyhyempää työviikkoa, miksi meidän liittomme jäsenille käy vähempi kuin toisen liiton jäsenille ja mikä tärkeintä; mitä hyötyä tästä eipäsjuupas -pelleilystä on liittomme jäsenille pitkällä tähtäimellä.

On mahdollista, että ammattiliitot ovat tekemässä jäsentensä kannalta nyt suuria virheitä. On mahdollista, että ammattiliitot eivät halua tunnustaa Suomen talouden tilaa eivätkä maanosan tilannetta. On mahdollista, että ammattiliitot ovat harhautuneet kuvittelemaan, että liittojen tehtävä ei ole edistää työllisyyttä vaan nimenomaan hämmentää tilannetta, jossa sovitaan jostakin, vaikkei olla ihan varmoja itsekään siitä, mitä hämmenetään ja sovitaan. Sitä vartenhan ammattiliitoilla on se julmettu määrä omia työntekijöitä, joiden yhteystiedoilla voi täyttää puolet liiton jäsenten jäsenetuna saaman kalenterin sivuista. Ammattiliitoilla on myös erittäin hyväpalkkaiset johtajat, joille on imagosyistä hyvin tärkeää esittää pontevaa, jottei tule kuvaa, ettei tuo kovapalkkainen pamppu tee mitään palkkansa eteen. Joten meteliä on pidettävä, vaikka se meteli johtaisi oman jäsenistön tilanteen huonontumiseen.

Suomalaiset ovat vahvaa tanssikansaa ja tanssikansa kyllä tietää, että aina on joku, joka vie. Jos viejiä on useampia, tanssista tuppaa tulla onnetonta nykimistä. Tämän onnettoman nykivän tanssin viejät ovat liitot ja sen tuoksinassa yhä useampi näyttää harkitsevan joko ammattiliiton vaihtoa tai ammattiliitosta eroamista. Monista, kuten pienyrittäjistä tuntuu siltä, ettei meidän asiaamme aja kukaan.

Monen mielessä väikkyy ikäviä vaihtoehtoja, kuten Bingotyöntekijöiden työehtosopimuksessa seisookin: ”Mikäli halli suljetaan viranomaisten toimesta, on työnantaja velvollinen ilmoittamaan siitä välittömästi työntekijöille.”

Toivottavasti ei jouduta sulkemaan kovin monia halleja.

http://yle.fi/uutiset/sari_helin_am..._niinku_omasta_mielesta/8729563?ref=leiki-uup
 
Back
Top