Lapin sota 70 vuotta sitten

[Vonka]

Kiertotie (maantiesilta räjäytetty). 6.10. Kaikkien kuvien lähde: SA-kuva.

Simojoki. Miehet polkusiltaa pitkin. Tavarat ruuhilla, hevoset kahlaavat (15.Pr).

Kun silta jäi saksalaisilta tällaiseksi... Saksalaiset myös miinoittivat penkat huolellisesti.

Kemin kaupungintalo jäi pystyyn. Panostus ei ollut riittävä.

Torikauppias Hilma Tabell aloittaa bisneksen Kemissä 11.10.

 

[reservin esikuntaupseeri]

Kemin kaupungintalon pelastukseksi taisi koitua se fakta, että kyseinen talo on tavallista tukevampaa teräsbetonia. Syy on se, että kyseinen talo on sekä korkeahko rakennus että vesitorni! Nimittäin tuossa noin kellotaulun paikkeilla kyseisessä talossa on makeavesisäiliöt! Panostusryhmä ei varmaan tajunnut sitä vaan panosti talon kuten se olisi tavanomainen rakennus (käytetyllä panostuksella tavallinen talo olisi varmaan sortunutkin)

Panostus oli myös vain toispuolinen. Ilmeisesti kiireessä ei ehditty panostamaan molemminpuolisesti vai olisiko ollut pulaa sopivasta räjähdemateriaalista? (räjähtävä tulilanka)

 

[reservin esikuntaupseeri]

Tässä vielä vähän parempi kuva tuosta Kemin kaupungintalon räjäytyksestä. Ihan hilkulla on ollut, etteikö ole onnistunut. Kuulemma 3000 kg:n lentopommilla sitä on yritetty suistaa.

 

[pstsika]

HämJP:n kunniakkaassa henkikomppaniassa minä sain aloittaa alokkaana ja lopettaa.

Kuten myös. Olen saanut kunniatehtävän kantaa Henkikomppanian viiriä paraatissa ja mainittakoon, että tuo tehtävä lankeaa kahdelle varusmiesaliupseerille per saapumiserä ja päällikön toimistossa on Wanha kirja, johon merkitään jokainen, joka tuota tehtävää on hoitanut.

Lapin sodasta: Henkikomppania selvisi Lapin sodasta "helpolla". Pienimmät tappiot kaatuneina jos esikuntakomppania jätetään huomiotta. Lapin sodan kaatuneet olivat:

Jääk. Arvi Havia, kaatui Vuotsossa 25.10.1944

Jääk. Erkki Kuismanen, kaaatui Vuotsossa 30.10.1944

Jääk. Tuomas Pieskä, kaatui Vuotsossa 30.10.1944

Jääk. Väinö Ahola, kaatui Alajärvellä 4.11.1944

Jääk. Toivo Pietiläinen, kaatui Inarissa 5.11.1944

 

[Vonka]

12.10.

Aamulla

Rj.Pr: eteneminen jatkuu. Er. P 16 saavuttanut Korojoen "K":n korkeuden. Ei taistelukosketusta.
Ryhmä Lagus: II ja III / JR 33 (6.D) saavuttivat Kilvenpalon korkeuden. Vihollisen vastarinta voimakas. Tie runsaasti miinoitettu ja etenemisen aikana vihollinen kohdattu väijytysasemissa. Saatujen tietojen mukaan yksi vahvistettu jääkärikomppania (III/JR 33) on jatkanut etenemistään päätien suunnassa ja on ylittänyt Karkausjärven sillan, tavoitteenaan Taipale.
Ryhmä Pajari ja 15.Pr: Vihollinen vetäytynyt Koivuun Kemijoen itäpuolelle. Ylimenopaikkaa suojaa kaksi maahan kaivettua hyökkäysvaunua, konekiväärejä ja kranaatinheittimiä. Os. Sau varmistaa Koivukylässä koilliseen ja etelään sekä tiedustelee etenemismahdollisuuksia Kemijoen itärannalla Rovaniemen suuntaan. Tst.Os Halstin etummaiset osat Koivussa. Jatkaa etenemistä.
11.D: Tarkempia tietoja ryhmityksestä ei ole saatu.

Ilmavoimat: Venäläisiä lentoja 7, koneita 19. Saksalaisia lentoja 3, koneita 6. Omia lentoja 10 koneita 45. Pommitettu Rautatietä Olkkojärven itäpuolella, autoja tiellä Rovaniemi - Ranua ja rivistöjä tiellä Rovaniemi - Taipale.

Illalla

11.D: Taistelu käynnissä Martimon tasalla, jossa vihollinen kallioon louhituissa pesäkkeissä Tornion jokivarressa.

 

[Vonka]

13.10.

Aamulla

IIIAK
Rj.Pr: Er. P 16:n etummaiset osat ovat Autinkylä "A":n tasalla.
Ryhmä Lagus: III/JR 33 saavuttanut jokilinjan ja taistelussa Taipale "i":n pohjoispuolella.
Ryhmä Pajari: Tilanne ennallaan Kemijokivarressa.
11.D: JR 8 etenemässä Törmäsjärveltä Aavasaksan suuntaan. JR 50 Kainuunkylää kohti. Divisioonan esikunta Karungin kylän kohdalla.

Ilmavoimat: Venäläisiä lentoja 1, koneita 1. Omia lentoja 3, koneita 3.

Klo 12.25 Pääesikunnan päällikkö IIIAK:lle: Venäläisiltä saatujen tietojen mukaan on saksalaisia joukkoja vielä Sallan kirkonkylän länsipuolisella alueella mm. kaksi rykmenttiä. Peruuttaen aikaisemman käskynsä n:o 3348/Op.1/5d./sal./6.10. 44 Ylipäällikkö oikeuttaa suuntaamaan Rj.Pr:n päävoimat Kemijoen saavutettuaan Kemijärvelle. Prikaatin rajoitetut voimat ja erillisen aseman huomioiden on tehtävä suoritettava niin, ettei kärsitä osatappioita Kemijärvellä.

Illalla

Rj. Pr: Pekkalassa. Auttijoen sillat korjattu.
Ryhmä Lagus: Kärki maantien suunnalla Jokilammen maastossa. Oikealta koukanneet joukot tulitaistelussa Kalkkivaaran pohjoispuolella n. 1 km tiestä itään.
Ryhmä Pajari: Takaa-ajo jatkuu. Saksalaiset vapauttaneet 260 panttivankia, joukossa Lapin lääninhallituksen jäsenet.
11.D: Vallannut Ylitornion. Idempänä taistelu Törmäsjärven luona.

Omat tappiot selvitetty 10.10 asti. Kaatuneina 32 + 69 + 312, haavoittuneita 86 + 265 + 1265 ja kadonneita 11 + 22 + 117, tappiot yhteensä 129 + 356 + 1694.

Saksalaisten tappioiksi arvioitu kaatuneina n. 2000, haavoittuneina n. 4000. Vankeja 1110. (jälkihuom. suomalaisarviot saksalaisten tappioista ovat aivan yläkanttiin paitsi vankien osalta)

 

[Museo]

13.10.
Ryhmä Pajari: Takaa-ajo jatkuu. Saksalaiset vapauttaneet 260 panttivankia, joukossa Lapin lääninhallituksen jäsenet.

Siinä taisi olla aika hilkulla etteivät suomalaiset kyseisenä päivänä tappaneet noita panttivankeja vahingossa omassa tykistökeskityksessä. Muutenkin koko panttivankitapaus edusti sellaista Lothar Rendulicin kroatialaista humanismia, myös Wolf Halstin uhkaus ampua kaikki hallussaan olevat saksalaiset sotavangit sekä siihen päälle saksalaisen sotasairaalan henkilökunta ja potilaat ihan vaan kostoksi jos panttivangeilla tapahtuu jotain oli aika jäätävä.

 

[Vonka]

Siinä taisi olla aika hilkulla etteivät suomalaiset kyseisenä päivänä tappaneet noita panttivankeja vahingossa omassa tykistökeskityksessä. Muutenkin koko panttivankitapaus edusti sellaista Lothar Rendulicin kroatialaista humanismia, myös Wolf Halstin uhkaus ampua kaikki hallussaan olevat saksalaiset sotavangit sekä siihen päälle saksalaisen sotasairaalan henkilökunta ja potilaat ihan vaan kostoksi jos panttivangeilla tapahtuu jotain oli aika jäätävä.

Puoliksi saksalaisena Halsti tiesi, miten neuvotellaan.

 

[pstsika]

No oliko se loppujen lopuksi armollisempaa toimia kansainvälisen oikeuden vastaisesti ja luovuttaa vangitut saksalaissotilaat ryssien kuolemanleireille...

 

[rukkaskikka]

13.10.

Omat tappiot selvitetty 10.10 asti. Kaatuneina 32 + 69 + 312, haavoittuneita 86 + 265 + 1265 ja kadonneita 11 + 22 + 117, tappiot yhteensä 129 + 356 + 1694.

Saksalaisten tappioiksi arvioitu kaatuneina n. 2000, haavoittuneina n. 4000. Vankeja 1110. (jälkihuom. suomalaisarviot saksalaisten tappioista ovat aivan yläkanttiin paitsi vankien osalta)

Eikös se vanha sääntö ole, että vihollisen tappioiksi ilmoitetaan omat tappiot kymmenkertaisena? Haavoittuneiden osalta tuo täsmää, kaatuneisiin on laitettu vähän Lapin lisää.

 

[Museo]

No oliko se loppujen lopuksi armollisempaa toimia kansainvälisen oikeuden vastaisesti ja luovuttaa vangitut saksalaissotilaat ryssien kuolemanleireille...

Tuota noin, eikö niiden saksalaisten sotavankien kuolleisuus Neuvostoliitossa mahtanut ollut samaa luokkaa kun neuvostoliittolaisten sotavankien suomalaisilla vankileireillä. Tosin jos Lapin sodassa suomalaisten vangiksi saamia Kolmannen valtakunnan sotilaita ei olisi luovutettu Neuvostoliittoon niin suomalaiset olisivat varmaan kohdelleet heitä sotavankeina paljon paremmin kun ryssiä. He olivat sentään sivistyneitä valkoisia ihmisiä kuten mekin. Suomalaisia sotilaitahan ei juuri jäänyt saksalaisten vangiksi Lapin sodassa, puhutaan kymmenistä epäonnisista.

 

[Laamanator]

Perimätiedon mukaan saksalaisten joukkojen palveluksessa olleiden tai tyttöystävinä mukaan lähteneiden ja sittemmin palautettujen suomalaisten naisten päät ajeltiin kaljuksi.

 

[Museo]

Perimätiedon mukaan saksalaisten joukkojen palveluksessa olleiden tai tyttöystävinä mukaan lähteneiden ja sittemmin palautettujen suomalaisten naisten päät ajeltiin kaljuksi.

Ai että sitä harrastettiin Suomessakin. Olikohan kyse vanhasta suomalaisesta tavasta vai ulkomailta esimerkiksi lehdistön välityksellä kulkeutuneesta muodista? Sinänsähän pään ajaminen julkisesti kaljuksi on ollut kautta maailmanhistorian yleinen naisten nöyryyttämiseen käytetty kulttuurinen käytäntö, keskiajan Euroopassa se toimi rangaistuksena aviorikoksesta ja Saksan miehityksen jälkeen saman kohtalon saivat kokea nämä natsien huorat ainakin Norjassa, Hollannissa ja Ranskassa.

 

[Vonka]

Perimätiedon mukaan saksalaisten joukkojen palveluksessa olleiden tai tyttöystävinä mukaan lähteneiden ja sittemmin palautettujen suomalaisten naisten päät ajeltiin kaljuksi.

Taitaa sotkeentua Ranskaan tuo perimätieto.

Kaikkiaan runsaat tuhat suomalaista naista lähti saksalaisjoukkojen matkaan näiden perääntyessä Norjaan. Osa heistä työskenteli saksalaisjoukkojen huollossa, ja seurasi joukkoja epätietoisina tulevasta, osa halusi pois maasta pelätessään neuvostomiehitystä. Suuri osa naisista seurasi saksalaisia miesystäviään, joihin he olivat tutustuneet jatkosodan aikana. Joiltakuilta heistä jäi Suomeen aviomies ja lapsiakin.

Naisista suurin osa palasi Suomeen vuosina 1945-1948. Heidät tuotiin maahan Hangon karanteenileirin kautta.

Rovaniemeläinen Virpi Suutari teki dokumentin ja aika hyvänkin kuusi vuotta sitten. Hän löysi dokumenttiaan varten useita naisia, jotka tekivät Saksan matkan ja palasivat Suomeen. Ei ollut heillä (jo yhdeksänkymppisillä naisilla) sellaisia kalju-juttuja kertoa, mutta muita vaikeuksia kyllä.

 

[Vonka]

14.10.

Aamulla

Ryhmä Lagus: JP 5 saavuttanut Kemijoen Kuohunkijoen suulla. Eilen vihollisen vastaisku Taipalen kylässä. Kalkkivaaran pohjoispuolella koukannut osastomme tavoitti maantien ja on asettunut puolustukseen. Vihollisen hyökkäykset lyöty takaisin.
11.D: JR 8 saavuttanut Tengeliönjoen. Vihollinen pohjoisrannalla.

Illalla

Ryhmä Lagus: Kiivaat taistelut jatkuneet Kalkkivaaran maastossa vihollisen yrittäessä motissa olevien avuksi. Oma hyökkäyksemme etelästä motin supistamiseksi jatkuu.
Ryhmä Pajari: Muurola saavutettu.
11.D: Tengeliönjoki ylitetty. Koukkaus käynnissä. Vihollinen puolustautuu sitkeästi. Maantietä hallussamme n. 2 km.

 

[Vonka]

SA-kuvia 10.10. - 13.10.

Saksalaisten vastahyökkäys oli raju. JR 11:n komentaja Wolf Halsti otti itse kiväärin käteen kriittisellä hetkellä. III/JR 11:n komentaja majuri Valkonen oli hiukan aikaisemmin kaatunut Alatorniossa, ja hänet nimitettiin postuumisti Mannerheim-ristin ritariksi.

Saksalaisen sotilaan matkan pää (Tervola).

Raumonjoen sillalla peräännyttiin vastahyökkäyksen alta.

Tervolan suunnalla taas eteenpäin.

Pioneerit työssään.

Saksalaisten aikapommit losahtelivat.

Ruotsalaiset hakivat vaikeasti haavoittuneita Haaparantaan.

Neljän päivän odotuksen jälkeen saapunut tykistö ratkaisi taistelun suomalaisille.

 

[reservin esikuntaupseeri]

12.10.
11.D: Taistelu käynnissä Martimon tasalla, jossa vihollinen kallioon louhituissa pesäkkeissä Tornion jokivarressa.

Mielenkiintoista. Kallioon louhittujen pesäkkeiden luulisi olevan olemassa vielä tänäkin päivänä. Missähän päin nuo pesäkkeet mahtavat sijaita? Voisi joskus matkalla tunturiin piipahtaa. Tulee välillä ajeltua Torniojokivarren kautta, se kun on vaihtoehtoinen (=kauniimpi) reitti Leville - ja lyhyempi jos Ylläkselle aikoo.


http://kansalaisen.karttapaikka.fi/karttalinkki/karttalinkki.html?map.x=309&map.y=301&e=359207&n=7342752&scale=16000&tool=siirra&styles=normal&lang=fi&tool=siirra&lang=fi

 

[Vonka]

Mielenkiintoista. Kallioon louhittujen pesäkkeiden luulisi olevan olemassa vielä tänäkin päivänä. Missähän päin nuo pesäkkeet mahtavat sijaita? Voisi joskus matkalla tunturiin piipahtaa. Tulee välillä ajeltua Torniojokivarren kautta, se kun on vaihtoehtoinen (=kauniimpi) reitti Leville - ja lyhyempi jos Ylläkselle aikoo.


http://kansalaisen.karttapaikka.fi/karttalinkki/karttalinkki.html?map.x=309&map.y=301&e=359207&n=7342752&scale=16000&tool=siirra&styles=normal&lang=fi&tool=siirra&lang=fi

Enpä tiedä. Martimon kohdalla jokivarsi on peltoa. Asemat ovat olleet jollain hallitsevalla paikalla. Martimon itä- ja koillispuolella näyttävät korkeuskäyrät lupaavilta (Rantavaarasta Kumpulaan).

 

[reservin esikuntaupseeri]

Enpä tiedä. Martimon kohdalla jokivarsi on peltoa. Asemat ovat olleet jollain hallitsevalla paikalla. Martimon itä- ja koillispuolella näyttävät korkeuskäyrät lupaavilta (Rantavaarasta Kumpulaan).

Niin näyttävät, mutta Kumpula on väärällä puolella Martimojokea, koska ainakin JR50 sotapäiväkirjojen mukaan:

Martimon taistelu 11.-13.10.1944

Eversti Ahon määräyksestä JR50:n joukot kiersivät osillaan saksalaisten asemat katkaisten tien kohti pohjoista niiden takana. Lisäksi hän määräsi osan joukoistaan saarrostamaan Pannimaan maaston kautta puolustavien vihollisjoukkojen asemat sekä katkaisemaan maantie- ja rautatielinjan Martimojärven kohdalta. Etenevien joukkojen tukena olleet krh- ja tykkikomppania saivat myös määräyksen siirtyä sellaisiin tuliasemiin, että voivat tarvittaessa tulittaa Pannimaan maastoa ja siten tukea JR50:n joukkojen etenemistä. Divisioonan komentaja Heiskanen antoi vähän myöhemmin vielä määräyksen seurata perääntyviä saksalaisjoukkoja lähietäisyydellä ja estää hävitysten tekeminen.


Etenevät joukot saivat vastaansa kiivasta tulitusta Martomojoen räjäytetyn sillan lähellä ja eteneminen pysähtyi siihen. Tilannetta yritettiin laukaista tuomalla paikalle raskasta kalustoa ja tulittamalla sillä saksalaisten asemia joen vastarannalla. Iltapäivällä joukot pääsivät joen yli ja jatkoivat etenemistään lounaaseen Torniojokea kohti. Myöhään illalla eversti Aho määräsi joukkonsa jatkamaan etenemistä seuraavana päivänä kohti Majlis-tienhaaraa ja siitä eri käskyn mukaan joko pohjoiseen tai länteen. Osan joukoista tuli lisäksi jatkaa etenemistä rautatien suunnassa ja pyrkiä ottamaan kosketus viholliseen mahdollisimman pian. Saksalaiset olivat perääntyessään tehneet runsaasti miinoituksia ja murroksia, joita purkamaan määrättiin jääkäri- ja pioneerijoukkueet.

Varhain aamulla 13.10.1944 eversti Ahon pataljoonat aloittivat etenemisensä saavuttaen pian Martimon tienhaaran ja Kainun kylän kärsien kuitenkin melkoisia tappioita. Samaan aikaan osa joukoista taisteli vihollisen kanssa rautatien suunnassa työntäen samalla saksalaisia kohti pohjoista. Martimossa vihollinen puolustautui sitkeästi hyvin varustetuissa asemissaan, jotka oli osittain louhittu kallioiseen maastoon. Painostuksen alla se joutui kuitenkin antamaan periksi ja aloitti perääntymisen kohti pohjoista ja pääjoukkojaan.


Jos tuo kuvaus on uskollinen tapahtumien kronologiselle järjestykselle, olivat joukot menneet jo Martimojoesta yli ennenkuin louhittuihin pesäkkeisiin otettiin kontaktia.

Voisivatko pesäkkeet olla lähempänä Kainuunkylää? (kartassa Pekanpää jne)

 

[reservin esikuntaupseeri]

Voisko olla ylempänä kuin varsinaisesti "Martimossa" nuo asemat? Poikkilahden kohdalla kartassa on Rousuvaara ja Kierivaara - ilmeisesti molemmat paljaskallioisia mäennyppylöitä. Tuo Rousuvaara näyttää aika lupaavan jyrkkäpiirteiseltä, sellaiselta, johon sakemanni kaivaa ittellensä "Sudenpesän"