Lapin sota 70 vuotta sitten

8.1. -12.1.

Omat partiot liikkuvat Mustavaarassa. Vastaan saatu kiivasta konetuliaseiden tulta, mutta Mustavaaran ja Palovaaran välissä oleva vartiopaikka todettu tyhjäksi. Nierimarasto ja Adjohoaivi tyhjät. Tappiot yksi kaatunut tai kadonnut vaikeasti haavoittuneena.

Oma tykistö ampui vahingossa Ruotsin puolelle (neljä kranaattia) ampuessaan Mustavaaran eteläpäätä aivan rajan pinnassa. Ei vaurioita. Valittelu esitetty Ruotsin sotilasviranomaisille.

Ryhmä Lagus on hajotettu. JP 2 ja JP 3 1.DE:n alaisuuteen. JP 4 Myllykankaalla ja 2./JP 3 Korpikylässä.

Kilpisjärvelle kulki 3.-9.1. välisenä aikana 1281 autoa ja palasi 616.

Väkivaltainen tiedustelutoiminta jatkuu. Taistelupartiomme otti haltuunsa Kalkkoaivin 10.1. Saksalaiset poistuneet, paikka vahvasti miinoitettu. Yksi mies vaikeasti haavoittunut.

11.1. vihollistykistö ja 6 kk:ta ampuivat partiotamme Mustavaarassa. Kolme haavoittunutta, joista 2 ups. Tarkemmat tiedot puuttuvat.

1.DE:n salasähke klo 21.20: Suikero, Aksikielas, Iso-Kurkkia, Ruossakero ja Jarpoaivi vapaat vihollisesta. Alue vahvasti miinoitettu. Joukkueen vahvuinen taistelupartio lähtee heti Palkkisvaaraan ja klo 23-24 hiihto-osasto (150 miestä) valtaamaan Palkkisvaaraa.

1. DE varoittaa klo 23 Ryhmä Puromaa hyökkäyksestä päätien suunnassa, ellei vihollinen ole väistymässä.

12.1. puolenyön aikaan I/JR 8 lähti etenemään kohti Palkkisvaaraa. Kosketus viholliseen vaaran länsilaidassa.
 
13.1.

JR 1:n ja JR 8:n kaksi komppaniaa pitävät aavuttamansa tasan Uusitalo - Palkkisvaara. Etenemistä jatkaa Tst. Os. Loimu (1 jv.kompp, 1 pion.kompp, lääkintä- ja viestihenkilöstöä).

Tappiot 12.1. olivat 3 kaat ja 10 haav.

Valmistellaan jalkaväkirykmenttien siirtoa etelään.
 
Huomioita:

Tästä alkaa kotiuttamisten jälkeen (joulukuun alku) alkaneen ns. "lasten ristiretken" loppunäytös.

Taisteluosasto Loimu (komentajana everstiluutnantti Loimu) käsitti aluksi kiväärikomppanian, 2 konekivääriryhmää, 2 pioneeriryhmää, viestielimen sekä lääkärin johtaman lääkintäelimen. Osaston huoltamista varten muodostettiin muiden pataljoonien ja tykistön henkilökuntaa ja hevosia käyttäen erityisiä kolonnia sekä niitä varten - entistä kievarimenetelmää noudattaen - välitukikohdat Saarenpäähän ja Iittoon. Näiden kolonnien tehtäviin kuului polttopuiden ja rakennustarvikkeiden kuljettaminen Karesuvannosta Hietajoelta Kilpisjärvelle, kunnes ryhmä varustettiin uusilla kamiinoilla, joissa tuore tunturikoivukin paloi hyvin. Ryhmän muut joukot majoitettiin aluksi Karesuvannon maastoon tehtävänään miehistön koulutus, tien aukipitäminen, lumiaitojen rakentaminen, koska lumimyrskyjä oli usein, mutta aurauskalustoa liian vähän, sekä polttopuiden ja rakennusmateriaalin hankinta metsästä.

Saksalaisten etuvartioasemat olivat linjalla Salmivaara (590 m) - Ailahkavaaran (950 m) luoteispää - Maasselvarri (629 ja 891 m). Taempana oli syvyyteen porrastettuja, varustettuja taisteluasemia sekä majoitusalueita parakkikylineen Mallan luonnonsuojelualueella, Siilastuvalla, Saanalla ja Jehkatstunturilla. Liikkuvia eteentyönnettyjä varmistuselimiä oli Pikkuvaaralla ja Ailakahvaaran eteläosassa. Saksalaisten puolustusasema tässä Suomen luoteiskulmassa muodosti tien Kilpisjärvi - Skibotten suunnassa kulkeneen, Ruotsin rajalta Lyngevuonoon ulottuneen, puolustusaseman itäisen puolustuskeskuksen, mikä oli pidettävä, kunnes kaikki Porsangerin suunnasta vetäytyvät saksalaiset joukot ehtisivät mainitun aseman eteläpuolelle. Asemaa puolusti Kilpisjärvellä 7. Vuoristodivisioona. Sen takana oli 6. Vuoristodivisioona, jonka 143. Vuoristojalkaväkirykmentti, komentajanaan eversti Beschl siirrettiin maaliskuussa etulinjaan.


http://www.pohjanprikaatinkilta.fi/PohPr/taistelut/Kilpisjarvi1945.htm


Muita linkkejä:

Vanha Hymyn juttu:

http://www.hymy.fi/sotasankarit/viimeiset-ristiretkelaiset
 
14.1.-16.1.

Tst.Os Loimu illalla Vuokaisista 2 km luoteeseen. Naimakkajärven ja Mukkavaaran väliltä on ollut saksalaisten parakki- ja telttaleirialueet, joita on kuljetettu pois. 12.1.- 13.1.

15.1. Tst.Os Loimu oli Siikavuopiossa ja lähti aamulla liikkeelle. Tiet vahvasti miinoitettu.

16.1. Tst.Os Loimu saavuttanut Soorcheemin. Oma partio Vittanginsaareen. Paljon miinoituksia ja tienkatkaisuja, kova lumipyry ja tuuli. Tappiot 14.-15.1. 2 kaat ja 4 haav.
 
17.1.

Aamulla

Tst.Os Loimu saavuttanut Latinalahden. Pioneereilla vahvistettu taistelupartiomme edennyt Ala-Kilpisjärven "i":n tasalle. Edelleen tienkatkaisuja ja miinakenttiä. Tie puhdistettu miinoista Pousukoski (pohj.) saakka. Vihollisen entiset parakki- ja leirialueet erittäin runsaasti miinoitettu. Ei tappioita.

Sää Yli-Muoniossa - 30,4.

18.1.

Osasto Loimun pääosat Mukkavaarassa. Oma partio käynyt Pikkuvaarassa. Paluumatkalla vihollisen väijytys Kolkuhoaivin Laassavaarassa. 17-miehinen vihollispartio yritti sulkea paluutien mutta yritys epäonnistui. Erittäin vahva miinakenttä Mukkavaaran ja Laassavaaran välissä. Tappiot 2 kaat ja 6 haav

Sää -7,8
 
Viimeksi muokattu:
19.1 - 21.1.1945

Tst.Os Loimu Tsahkajärvi - Salmivaaran maastossa, partio tien suunnassa. Yksi kaatunut. Tarkistetut tappiot Mukkavaaran kahakasta 1 kaatunut ja 8 haavoittunutta.

Vihollisen havaittu olevan asemissa Tsahkajärvi - Salmivaaran kannaksella. Partiot havainneet vihollisryhmiä Saanan - Siilastuvan maastossa.

Oma partio 20.1. tulikosketuksessa vihollisen kenttävartion kanssa Ailakahvaaran toisen a:n kohdalla. Vihollinen ampui tykistöllä Saanan suunnasta. Pikkuvaara vapaa. Omat kenttävartiot Muotkantavaarassa ja Kolkuhoaivissa.
 
22.1 - 25.1.

Omat partiot totesivat Ailakahvaaran kenttävartion sijaitsevan Pikuvaaran laelta 1,5 km koilliseen jyrkkärinteisellä kummulla. Päivällä lähestyminen mahdotonta.

Yöllä 23./24.1. partiomme eteni yöllä kenttävartion läheisyyteen ja avasi kiivaan tulen saksalaisten telttoja vastaan. Vihollisen apujoukot pakottivat vetäytymään.

Saanan suunnalta kuuluu jatkuvia räjäytyksiä.
 
26.1. - 28.1.

Saanan suunnalta kuuluu edelleen jatkuvia räjähdyksiä. Ailakahvaaran - Salmivaaran asemien todetaan vaativan huolellista tiedustelua. Ilmatiedustelu toteaa Saanatunturin asemat vahvoiksi ja lisäksi niitä tukee tykistö. Hyökkäys sitä vastaan olisi vaikea. Oletetaan, että saksalaiset pitävät Saanan aseman ainakin siihen, että Alten on tyhjennetty.

Yöllä 26.1. - 27.1. saksalaiset hyökkäävät Pikkuvaarassa, osillaan Kilpisjärven rannalla ja osillaan Pikkuvaaran taakse. Varmiostusosastomme vetäytyy Pikkuvaarasta mutta lisävoimien avulla Pikkuvaara vallataan 27.1. klo 13 mennessä takaisin. Ei omia tappioita. (tiedot saadaan 28.1.)

Pakkasta -35,5. Loimuun ei saada 27.1. lainkaan yhteyttä puhelimitse ja radioiden toiminta tuossa maastossa ja noilla pakkasilla epävarmaa.
 
Saksalaiset siis vetäytyivät vahvasta Sturmbock-asemasta Lätäsenon korkeudelta 12.1. alkaen mutta Kilpisjärven - Saanan seuduille ulottui heidän seuraava puolustusasemansa Lyngen-asema, jossa oli syvyyttä ja se oli hyvin varustettu. Suomalaisten joukko oli aivan liian pieni, jotta se olisi voinut hyökätä asemaa vastaan.

Näinä päivinä Tst. Os Loimu ottaa selvää saksalaisasemista, joista myös ilmatiedustelu on antanut tuloksia.

Ilmavoimien aktiivisuus jatkui vuoden 1945 puolella (aina maaliskuulle). Ilmatiedustelun lisäksi tehtiin myös pommituslentoja Kilpisjärven eteläpuolella (tammikuun 14. ja 15.).

Tammikuun 20. Pohjois-Suomessa olleet lentoyksiköt siirrettiin rauhan ajan tukikohtiinsa. Pommituslentolaivue 43 sai tehtäväkseen suorittaa tarvittavat sotalennot tukikohdastaan Kemistä.

26.1. yksi Dornier pommitti Saanan tykistöasemia ja Junkers tiedusteli Skibotn-Alta-alueen saaden merkittävän tarkan tilannekuvan.
 
29.1.

Sää Ylimuoniossa - 41,3.

Taisteluosastoa vahvistetaan krh-joukkueella. Osaston sairaustilanne huonontunut, mm. 5 paleltumistapausta.

30.1.

Vihollinen näyttää valmistautuvan pitempiaikaiseen puolustukseen Kilpisjärvellä.

Sää - 40,5.

31.1. - 2.2.

Ei uutta.
 
3.2. - 7.2.

Eilen Pikkuvaaralla 8-miehinen tähystyspartiomme joutui väijytykseen. Vihollinen oli väijyksissä molemmin puolin partion käyttämää latua. Vihollisen käsiin jäänyt 3 kaatunutta ja 2 haavoittunutta.

4.2.

Ilmoitetaan, että kaatuneet saatu omalle puolelle.

Paleltumistapauksia. Sää -34,4, tyyntä. Kitkakeli.

5.2. - 6.2.

Ei erikoista. Sää lauhtunut vähän.

7.2.

Partiomme miinoitti tietä 150 m ja hyökkäsi vihollisen kenttävartiota vastaan pisteestä 629 noin 1 km pohjoiseen. Vihollisen saatua leirialueelta apua, partiomme irtautui Paihkasvaaralla odottaneen tukiosastomme kautta edelleen Ailakahjärvelle. Vihollisen takaa-ajo loppui tukiosastoon. Ei omia tappioita.
 
8.2. - 12.2.

Norjalaiset kävivät suomalaisten komentopaikalla neuvottelemassa Puroman kanssa. Koski norjalaispataljoonan siirtämistä Kautokeinoon.

9.2. Jehkatstunturin partiosta palasi yksi mies. Ko. osapartio päässyt hyvin irti vihollisesta. Kaksi takaa-ajopartiota yllättänyt, jolloin mies oli erkaantunut ryhmästä ja lähtenyt yksin pohjoiseen. Kadoksissa olevan osapartion (alun perin 1 + 2 + 13) etsintä jatkuu lähipäivät. 12.2. merkitään kadonneeksi, koska ei havaintoa.

12.2. 30-miehinen vihollisryhmä yritti kenttävartiomme selkään Pikkuvaarassa mutta pakotettiin vetäytymään.
 
13.2 - 22.2.1945

Partiointia ja tähystystä. Tappioita: yksi miinasta lievästi haavoittunut.
 
9.2. Jehkatstunturin partiosta palasi yksi mies. Ko. osapartio päässyt hyvin irti vihollisesta. Kaksi takaa-ajopartiota yllättänyt, jolloin mies oli erkaantunut ryhmästä ja lähtenyt yksin pohjoiseen. Kadoksissa olevan osapartion (alun perin 1 + 2 + 13) etsintä jatkuu lähipäivät. 12.2. merkitään kadonneeksi, koska ei havaintoa.

Koska Lapissa ei moneen päivään tapahdu merkittäviä, kerron tämän tapauksen historian.

Luutnantti Laakson johtama osasto (vahvuus 14) lähti 5.2. partiomatkalle tavoitteena Jehkatstunturit ja tehtävänä tiedustelu sekä vihollisen huoltoteiden miinoittaminen. Miinoitettuaan erään tien partio hyökkäsi vihollisen kenttävartiota vastaan, jonka se tuhosi, mutta joutui taisteluun paikalle tulleen apujoukon kanssa. Partion onnistui irtautua, mutta se joutui noin 5 tuntia kestäneen takaa-ajon jälkeen vihollisen väijytykseen ja seitsemän miestä kaatui. Luutnantti Laakso jäi viiden haavoittuneen miehen kanssa vangeiksi ja ainoastaan yksi mies pelastui lopen uupuneena takaisin.

Tulipa lentolehtinen sitten:

http://www.pohjanprikaatinkilta.fi/PohPr/taistelut/Lentolehtinen.pdf
 
23.2. - 27.2.

Aluksi lumimyrskyä. Väijytyspartiomme odottaa Ailakahjokilaakson varmistusladulla parina päivänä kohtaamatta vihollista.

25.2. tulee saksalainen yliloikkari, joka sanoo norjalaisten katkaisseen huoltotien useissa kohdissa.

Muuten ei erikoista.
 
Sattuisiko kenelläkään olemaan linkkiä Sturmbock Stellung -aseman karttaan? Lätäsenon pohjoispuolen ylänköjen reunoja se ilmeisesti kulki, mutta netissä en tarkempaan karttaan ole törmännyt.
 
Sattuisiko kenelläkään olemaan linkkiä Sturmbock Stellung -aseman karttaan? Lätäsenon pohjoispuolen ylänköjen reunoja se ilmeisesti kulki, mutta netissä en tarkempaan karttaan ole törmännyt.

Olen etsinyt, mutta taitaapa olla niin, ettei netissä olekaan kaikkea! Puolustuslinja ei ollut mikään ohut linja. "Matkalla pohjoiseen" Järämä alkaa siitä, mistä tietä on 95 km Klpisjärvelle ja 18 km etelään Kaaresuvantoon. Sturmbock-asema meni Käsivarren poikki sen kapeimmalta kohtaa ja oli 25 km pitkä. Könkämäenolta Norjan puolelle. Juoksuhautaa oli kai n. 50 km. Järämää vastaan suomalaiset olivat asemissa Markkinassa.

Tuossa on Järämän entisöity osa, joka on n. 1209 metriä Sturmbock-asemaa. Jos tuon pläjäyttäisi tavalliselle kartalle, niin pääsisi vahvimman kohdan osalta alkuun.

18-alueen-kartta.jpg

image



http://kansalaisen.karttapaikka.fi/...&scale=8000&tool=siirra&styles=normal&lang=fi
 
Kiitos tästäkin. Täytyypi tutkia kirjaa "Saksalaisten sotatoimet Pohjolassa 1940-1945" jahka kerkiän sen luokse täältä mökkimaisemista. Josko sieltä löytyisi.

Eipä löytynyt kuin Jatkosodan historiasta jonkunmoinen, tuossa jos jotakuta muutakin kiinnostaa...

 

Liitteet

  • lätäseno.jpg
    lätäseno.jpg
    199.1 KB · Luettu: 13
Back
Top