Day 2 etäopetuksessa.
Nuoret klo 9.00 mennessä valmiiksi, kaksi läppäriä auki ja tehtävät tekoon. Jälleen ennen puoltapäivää oli hommat hoidettu.
Nyt oli Wilma täynnä kuin Turusen pyssy, ja useampi opettaja kuin eilen oli herännyt laittamaan tehtäviä. Osa oli perinteisellä linjalla, että viesti "kirjoita paperille 100 sanan tiivistys jne", missä luotetaan paljon oppilaaseen. Osalta tuli hyvinkin teknistä ohjeistusta.
Opin itse tänään, että Classroomiin kirjaudutaan Google-tilin kautta. Pistin perheen kolmannen, ikivanhan hätävaraläppärin tulille, ja kas kummaa, se toimii.
Joten nuoriso on täysin varusteltu etäopetukseen. Myös asenteiltaan.
Etäopetuksen prinsiipit meillä:
1) Jos ja kun hommat tehdään, Pleikkarin ohjaimet palautetaan joka päivä ruokatunnillani takaisin. Ne matkaavat siis aamulla työpaikalleni.
2) Jos ei tee, ohjaimia ei saa koko päivänä.
3) Jos tämäkään ei auta, niin puhelin takavarikoidaan yli yöksi. Vain illalla annetaan siksi aikaa, että jotkut skriikit eivät katkea, en tiedä mitä ne ovat, mutta ilmeisen tärkeä juttu, niin tärkeä etten minäkään voi olla niin julma, etten antaisi niitä laittaa pariksi minuutiksi.
4) Tehty tiettäväksi, että 85 prosenttia vanhemmista ei toimi kuten me, eli pistämme nuorison noudattamaan sitä oppivelvollisuutta, jota opettajat viesteissään painottivat.
5) Eli se, että 85 prosenttia kavereistanne viettää kevään kuin lomalla, ei koske teitä.
6) Se johtuu siitä, että ne ketkä eivät vaadi lapsiltaan opiskelua, ovat idiootteja, ja kuten tiedätte, siksikään tämä ei koske tietä.
Vuosien varrella olen tullut toiseksi kansallisrunoilijaksi, mutta loppujen lopuksi aina päädytään siihen, että jonkinlainen uhka pitää teinillä olla aina motivoimassa. Kovaluonteisia, minuun tulleita.