Kolumni: Voiko Puolustusvoimat veloittaa Lemmenjoen kuiteista 28 000 euroa?
Pääesikunnan päällikön Timo Kivisen allekirjoittamassa asiapaperissa vedotaan Ilmavoimien taloushallinnon ja kirjaamon asiantuntijoiden laskelmiin. Lemmenjoen harjoitusten tositteiden etsimisestä veloitettaisiin toimitukselta kymmeniä tuhansia euroja.
Taneli Koponen
KOTIMAA Lännen Media 10.5.2019 7:00 11
KOLUMNI
Taneli Koponen
@lannenmedia.fi
Kenraaliluutnantti Timo Kiviseltä tuli Lännen Median toimitukseen postia maaliskuussa. Olin pyytänyt muutamia viikkoja aiemmin armeijalta kuitteja ja erittelyjä hankinnoista, joita oli tehty vuosina 2016–2019 Lemmenjoella pidettyihin ”vapaaehtoisiin harjoituksiin”.
Pyyntö perustui julkisuuslakiin, joka koskee esimerkiksi virastoja, kuntia ja tuomioistuimia. Lain nojalla kuka tahansa voi pyytää käyttöönsä julkisia asiakirjoja. Viranomaisten asiakirjat ovat julkisia, jollei laissa erikseen toisin säädetä.
Julkisuuslain tarkoituksena on edistää avoimuutta ja mahdollistaa julkisen vallan sekä varojen käytön valvonta. Tarkoituksenani oli selvittää, millaisiin tarkoituksiin armeijan varoja on käytetty vuosien saatossa Lemmenjoella. Pyynnön taustalla oli syksyn 2017 surullisenkuuluisa harjoitus, jonka tapahtumat päätyivät käsiteltäviksi hovioikeuteen.
Lain mukaan viranomaisella on velvollisuus auttaa pyydetyn tiedon etsimisessä. Usein pyydetyt tiedot luovutetaan maksutta. Toisinaan niistä saatetaan periä kopiomaksu, joka vaihtelee muutamista kympeistä joihinkin satoihin euroihin papereiden määrän mukaan.
Armeijan vastaus tuli säntillisesti kahdessa viikossa. Pääesikunnan päällikön Timo Kivisen allekirjoittamassa asiapaperissa vedotaan Ilmavoimien taloushallinnon ja kirjaamon asiantuntijoiden laskelmiin. Tositteiden etsimisestä veloitettaisiin toimitukselta 28 000 euroa. Tietopyynnössä pyydetyllä ajanjaksolla vuosina 2016–2019 Lemmenjoella on pidetty joitakin kymmeniä armeijan tilaisuuksia. Puolustusvoimien mukaan kyseisten tilaisuuksien hankintojen selvittämiseksi on käytävä käsityönä läpi 42 000 ostolaskua. Tähän kuluisi aikaa 340 tuntia ja loppulasku olisi hieman alle 30 000 euroa.
Eduskunnan oikeusasiamies (EOA) katsoi vuonna 2003 Suomen Pankkia koskevassa ratkaisussaan, että asiakirjakopioista perittävillä maksuilla on suuri merkitys sananvapauden ja julkisuuden toteutumisessa. Toimittaja oli pyytänyt Suomen Pankilta muun muassa matkalaskuja ja edustusautojen ajopäiväkirjojen tietoja. Pankki hinnoitteli asiakirjat lähes 40 000 markan hintaisiksi.
EOA katsoi pankin hinnoittelun lainvastaiseksi. Ratkaisun mukaan tiedon välittäminen on väistämättä sitä rajatumpaa, mitä korkeampia maksut ovat.
Puolustusvoimien asettaman hintalapun tarkoituksena on mitä ilmeisemmin suojella armeijaa ikävältä julkisuudelta ja estää toimittajia saamasta tietoja tositteista.
Armeija ei ole ainoa taho, joka pyrkii jarruttamaan toimintansa tarkastelua. Hiljattain myös valvontavirasto Valvira lätkäisi vanhustenhuollon valvontaa koskeville tiedoille noin 1 600 euron hintalapun.
Armeijan päätöksestä on valitettu EOA:lle. Valviran osalta toimenpiteet ovat harkinnassa.