Libanonin sota 2006

miheikki

Greatest Leader
http://www.doria.fi/bitstream/handle/10024/74271/E4120_NummenrantaJA_EUK63.pdf?sequence=1

LIBANONIN SOTA 2006 – TAKTINEN TARKASTELU

EUK:n tutkielma
2011

TIIVISTELMÄ
Tämän tutkielman aihepiirinä on maavoimien taistelu Israelin ja Hizbollahin välisessä Libanonin sodassa vuonna 2006. Käytän taktiikasta määritelmää ”toimet joukkojen käyttämiseen taistelun voittamiseksi” ja sotataitoa kaikenkattavana terminä menetelmille sodan käymiseen. Tutkimuskysymyksenä on mitä tästä sodasta voi oppia sotataidossa komppania-pataljoona -tasolla. Aiheen käsittely on rajattu pitkälti jalkaväen taisteluun, ja tukevia aselajeja käsitellään vain niiden avatessa tilanteen ymmärtämistä. Tutkimusmenetelmänä on laadullinen selittävä tutkimus. Lähestymistapana on kaivaa lähdeaineistosta eri taistelujen tapahtumia ja niistä merkittäviä yhtäläisyyksiä. Keskeiset johtopäätökset ovat vaatimus aktiiviselle tiedustelulle, mekanisoitujen joukkojen suojan lisääminen, tarve suhteuttaa suojan käyttäminen vihollisen käyttämiin aseisiin, joukkojen itsenäisen toiminnan ja selkeiden johtosuhteiden tärkeys sekä taistelutahdon huomattava merkitys.

AVAINSANAT
Aseelliset selkkaukset, hajautettu taistelutapa, Israel, Israelin puolustusvoimat, jalkaväki, Libanon, Libanonin sota 2006, Lähi-Itä, maanpuolustus, maasota, maavoimat, panssarijoukot, sissitoiminta, taktiikka, ääriliikkeet : Hizbollah.
 
Sodan seurauksena ensimmäistä kertaa
vuosikymmeneen Israel panostaa maavoimien hankintoihin: Muun muassa hankitaan tai
päivitetään satoja Merkava Mark 4 -taistelupanssarivaunuja, kehitetään raskasta
kuljetuspanssarivaunua sekä hankitaan parannettu johtamisjärjestelmä miehittämättömine
tiedusteluvälineineen
Toisaalta tekstistä käy ilmi, että Merkava IV:sia oli ainakin yhdellä osastolla 24 kpl, kokonaismäärää ei. Sen tilauksethan pyörähtivät käyntiin 2005 eli nioin vuotta aiemmin. Testejä toki oli tehty jo tuota aiemmin.
Israelin sotaan lähettämät reservin divisioonat olivat puutteellisesti varustettuja.
Sodan jälkeen israelin reserveistä erityisesti panssari- ja tykistöjoukot kalustetaan uudestaan
ja koulutetaan perusasioihin.
Vielä 2004 reserviä varten oli varauksissa jopa Tyrann V -vaunuja ja puutteita oli henkilökohtaisissa varusteissa myös suojalvarusteissa ja pimeänäkölaitteissa. Onneksi ei meillä ole moista ongelmaa tiedossa :a-rolleyes:
 
miheikki kirjoitti:
http://www.doria.fi/bitstream/handle/10024/74271/E4120_NummenrantaJA_EUK63.pdf?sequence=1

LIBANONIN SOTA 2006 – TAKTINEN TARKASTELU

Luin tuon eilen. Kannatta lukea varsinkin lopusta havainnot ja päätelmät. Sivulta 29 eteenpäin.

Muutama lainaus:

3.3. Israelilaisten havaintoja taistelutapahtumista

Laaja-alaisena havaintona motivoitunut joukko, joka käyttää yksinkertaista mutta tehokasta
teknologiaa ja nojaa hajautettuun johtamiseen ja huoltoon pystyy kompensoimaan laadullisia
ja lukumääräisiä puutteitaan.


Erään lähteen mukaan huolimatta Israelin strategisista ja taktisista virheistä operaation
suunnittelussa ja toteutuksessa, Israelin puolustusvoimat kukistavat Hizbollahin yksiköt
kaikissa taisteluissa.


3.3.1. Koulutukselliset havainnot

Divisioonatasoa alemmilla komentajilla ei ollut aiempaa sotakokemusta, koska Israel ei ollut
ollut varsinaisessa sodassa 24 vuoteen.

Yhtenä sodan oppina Israelin puolustusvoimien katsotaan tarvitsevan lisää koulutusta ja
innovatiivista ajattelua.217 Esimerkiksi vuosina ennen sotaa upseerikuntaa on työstetty
pinnallisesti akateemisemmaksi, mistä on ollut yhtenä seurauksena taistelukentän
päätöksenteon heikentyminen
,218 esimerkiksi klassisista sotataidon teoreetikoistakin on tullut
koulutuksessa vain nimiä joita siteerataan toisinaan sen sijaan että heidän teoksiinsa
perehdyttäisiin.219

Israelilaisjoukoilla on puutteita sotaa edeltäneessä koulutuksessa ilmavoimien oltua pitkään
painopisteessä. Panssarivaunumiehistöt ovat saaneet vain niukasti kertaavaa koulutusta, koska
aika on käytetty kriisinhallintaan miehitetyillä alueilla ja sen vaatimaan koulutukseen.220
Osalla nuoremmista upseereista on mennyt jopa viisi vuotta ilman yhtään
taisteluharjoitusta.221 Koulutuspuutteita on sekä vakinaisilla että reservin joukoilla.222

Prikaatia suurempien joukkojen komentajat eivät olleet johtaneet joukkojaan harjoituksissa
vuosiin, eivätkä reserviläiset olleet harjoitelleet suurina joukkoina neljään tai viiteen vuoteen.
Tämä oli tehty ainakin osin tarkoituksellisesti, koska armeijakuntakokoonpanoa oltiin
poistamassa – ja myös divisioonista oltiin luopumassa sodan syttyessä.223



3.3.2. Opilliset havainnot

Huhtikuussa 2006 Israelin puolustusvoimat otti käyttöön uuden suunnittelua avustavan
doktriinin pohjanaan Systemic Operational Design (SOD). Doktriinin terminologia pohjautuu
ranskalaiseen postmoderniin filosofiaan, kirjalliseen teoriaan, arkkitehtuuriin ja psykologiaan.
Doktriini nojautuu monimutkaisten järjestelmien työntämiseen kaaokseen niiden tuhoamisen
sijasta.227

Uusi SOD-doktriini on yhtenä Israelin puolustusvoimien ongelmana, ja sodanjälkeiset
tutkintaryhmät toteavat sen täysin vääräksi. Doktriini aiheutti sekaannuksia terminologiassa ja
sodankäynnin perusperiaatteissa. Esimerkiksi aiemmat termit ”objective” (”tavoite”) ja
”subjection” (”kukistaminen”) korvattiin uusilla konsepteilla kuten ”campaign rational”
(sotaretken peruste) ja ”conscious-burning of the enemy” (”vihollisen tietoisuuden
kärventäminen”).228

Uusi doktriini luottaa teknologiaan ja pohjautuu tarkan tulen käyttöön etäältä, enimmäkseen
ilma-aseella, jättäen suuret ja syvät maaoperaatiot vain viimeiseksi vaihtoehdoksi.229

Sodan seurauksena Israelin puolustusvoimat luopuu SOD-doktriinista nopeasti.230




3.3.3. Muut havainnot

Israel käytti sodassa ensimmäistä kertaa TETRA240-pohjaista digitaalista viestijärjestelmää,
kaikkiaan neljän prikaatin laajuudella. Järjestelmä osoittaa tehonsa esimerkiksi
lääkintäevakuoinneissa, kun tarvitsee saada nopeasti yhteys monen eri organisaation
henkilöihin. Haittapuolena johtaminen vaikeutuu, kun ylemmät johtoportaat eivät saa enää
raportointia tapahtumista viestien kulkiessa poikki organisaatiorakenteiden


4.1. Johtopäätökset

Tämän sodan tapahtumien selvittelyssä ja jälkijärkeilyssä on noussut esiin vastakohtaisuutena
alueitten perinpohjainen valtaaminen ja syvät iskut. Sodassa Israel käytti osin kumpaakin,
mutta Hizbollah pystyi hidastamaan etenemistä huomattavasti ryhmittämällä joukkonsa
pienissä itsenäisissä osissa etenemisreittien varrella oleviin asutuskeskuksiin. Välttämättä
kummankaan keinon puhdas käyttäminen ei olisi tuonut ”yleisesti hyväksyttävää voittoa”,
vaan laaja hyökkäys olisi kilpistynyt resurssien loppumiseen ja syvä isku olisi viimeistään
vetäytymisvaiheessa tuomittu häviöksi – koska ei olisi ollut sellaista kohdetta iskettäväksi
joka olisi päättänyt Hizbollahin rakettitulen. Hajautettua taistelutapaa käyttävä puolustaja olisi
vaatinut pitkäkestoisen, laajan alueenvaltausoperaation – joka ei olisi ollut poliittisesti kestävä
ratkaisu.

Laajempana sodasta nousee esiin myös nykyaikaisen sodankäynnin ongelma: miten voitto
määritellään – ja todistetaan muille? Yhdistyneiden kansakuntien perustamisen jälkeen maaalueiden
valtaamista – väestön nujertamisesta puhumattakaan – ei ole katsottu suopeasti ja
vetäytyminen tulkitaan tappioksi.


Tässäkin sodassa tuli selväksi, ettei ilma-ase riitä sodan ratkaisuun. Maavoimat – erityisesti
jalkaväki – on edelleen ratkaiseva tekijä. Sen käyttö vaatii kuitenkin valmiutta kärsiä tappioita
– eli ei pidä lähteä sellaiseen operaatioon, ellei voi hyväksyä sotilaiden kuolevan sen vuoksi.

Lainasin pätkiä aika vapaasti. Paljon jätin pois, mutta tuossa mielestäni olennaisia kohtia.
 
Voi hirveää, idf:llä oli käytössä joukkoja, jotka eivät olleet osallistuneet sotaharjoituksiin moneen vuoteen,,,,jopa 3-4 vuotta edellisestä.....hmmmm.
 
Olisipa mielenkiintoista lukea vastaanottajan kommentit kieliasusta. Preesensin käyttö imperfektin sijasta aika iso ja selkeä virhe. Mutta nämä on lillukanvarsia.

Havaintoja (samoja kuin JOKOlla)

Maavoimat ratkaisee lopputuloksen miehittämällä alueen - aiempi keskittyminen ilma-aseeseen ja kriisinhallintaan aiheutti ongelmia.

Sotatieteessä pätevät samat lainalaisuudet kuin muissakin pehmeissä tieteissä. Jos homma irrotetaan reealimaailmasta ja muutetaan tutkimus omaksi universumiksi, joka on irrallaan vallitsevasta todellisuudesta, hienoilla käsitteillä ja teorioilla ei ole paskankaan merkitystä.

Tappioiden liiallinen välttäminen tuottaa ongelmia. Vaikka tappioita ei kannata hakea (vrt. ensimmäinen maailmansota, jossa isoja tappioita pidettiin yhtenä joukko-osaston ja komentajan kunnostautumisesta), niitä ei voi sodankäynnissä loputtomiin vältelläkään.

Huolto voidaan tehdä perinteiseen tapaan tai logistisia resursseja reaaliaikaisesti jakamalla. Jälkimmäinen ei nyt sitten toiminut.

Suomalaisten reserviläisten näkökulmasta valitus puutteellisesta varustuksesta ja vähäisestä kertauttamisesta lohdutonta luettavaa. Jos iipot tuossa tilanteessa tuota mieltä, miten meillä nykytilanteessa tosipaikan tullen?

Uudet viestijärjestelmät toimii, mutta vaativat edelleen perinteisen komentoketjun toimiakseen kunnolla. Eli selkeä organisaatio (nyt ei ollut) takaa sen, että homma pysyy hanskassa. Kuitenkin tiedonkulkua on selkeästi rajoitettava ja mielenkiintoinen oli aie takavarikoida tulevissa konflikteissa kännykät.

Väijyttäminen on mahdollista nykypäivänäkin ja puolustus on pst:tä edelleenkin.

Massiivinen tulivoima ei meinaa mitään, jos tulivoima ei osu opponenttiin.

Vastustajan aliarvioiminen johtaa vaikeuksiin.
 
Kiitokset linkistä ja hyvistä tiivistyksistä! Ennenkuin itse ehdin lukemaan, niin sellainen hullu välikysymys, että mitä IDF:n opponentti teki oikein? Analysoitiinko sitä tutkimuksessa? En nyt meinaa meillä pitää alkaa olla valmiita ainoastaan "Tero-Risto -toimintaan" mutta meinaan että skenaariossa jota pähkäilen, me ei rynnätä valtamaan 400 km kaistaa ... vaan taidettais olla ottavana osapuolena. Mitkä tiivistelmien johtopäätöksistä pätee yllätetyn (??) alivoimaisen (?) puolustajan kohdalla, mitkä ei?
 
OldSkool kirjoitti:
Kiitokset linkistä ja hyvistä tiivistyksistä! Ennenkuin itse ehdin lukemaan, niin sellainen hullu välikysymys, että mitä IDF:n opponentti teki oikein? Analysoitiinko sitä tutkimuksessa? En nyt meinaa meillä pitää alkaa olla valmiita ainoastaan "Tero-Risto -toimintaan" mutta meinaan että skenaariossa jota pähkäilen, me ei rynnätä valtamaan 400 km kaistaa ... vaan taidettais olla ottavana osapuolena. Mitkä tiivistelmien johtopäätöksistä pätee yllätetyn (??) alivoimaisen (?) puolustajan kohdalla, mitkä ei?

Sitä analysoitiin lähinnä Israelin näkökulmasta, eli missä IDF:n suksi tökkäsi ja miksi.

Asemat kannattaa valmistella. Toiminta kannattaa suunnitella huolella. Media pitää (yrittää) ottaa haltuun. Puolustus = PST.

Tärkein mielestäni oli se, että Israelin elektronisen tiedustelun tasosta (väitettiin yhdeksi maailman tarkimmin valvotuista alueista) huolimatta vastarinta oli mahdollista valmistella ja toteuttaa. Tietysti osittain syynä oli Israelin pelko tappioista, mutta ei pelkästään se. Isona erona Suomeen nähtiin se, että PST-ohjuksia ei täällä päästä käyttämään yhtä pitkältä etäisyydeltä (jopa 5 km), mutta samalla todettiin, että jopa vanhoilla (siis vanhanaikaisilla) ohjuksilla on mahdollista saada aikaan vaikutusta ja aina ja kaikella pitää ampua, jos paikka ja käsky on.

Niin, ja lue se tutkimus. Nämä tiivistelmät on aina mitä on.
 
EK kirjoitti:
OldSkool kirjoitti:
... sellainen hullu välikysymys, että ...

Sitä analysoitiin lähinnä Israelin näkökulmasta, eli missä IDF:n suksi tökkäsi ja miksi.

Asemat kannattaa valmistella. Toiminta kannattaa suunnitella huolella. Media pitää (yrittää) ottaa haltuun. Puolustus = PST.

Tärkein mielestäni oli se, että Israelin elektronisen tiedustelun tasosta (väitettiin yhdeksi maailman tarkimmin valvotuista alueista) huolimatta vastarinta oli mahdollista valmistella ja toteuttaa. Tietysti osittain syynä oli Israelin pelko tappioista, mutta ei pelkästään se. Isona erona Suomeen nähtiin se, että PST-ohjuksia ei täällä päästä käyttämään yhtä pitkältä etäisyydeltä (jopa 5 km), mutta samalla todettiin, että jopa vanhoilla (siis vanhanaikaisilla) ohjuksilla on mahdollista saada aikaan vaikutusta ja aina ja kaikella pitää ampua, jos paikka ja käsky on.

Niin, ja lue se tutkimus. Nämä tiivistelmät on aina mitä on.

Kitokset. Lukeminen menossa parhaillaan. Haluaisin nähdä jotain ilmakomponentin todellisesta kyvystä. Toki, maaston peite ja näkyvyys on erilaiset kuin meidän "Erityisolosuhteet".
 
No nyt on luettu ja olipas lyhyydestään huolimatta aikamoinen paukku. Mittasuhteet nimittäin. Ihan kuin joku Maginot-linja olisi hyppäytetty 2000-luvulle, eihän tällainen pitänyt olla mahdollista! Tuossa lainauksia (joita lyhensin vähän, ja järjestelin aiheittain):
Hizbollah taistelee koko sodan 3000 vakinaisella taistelijallaan mobilisoimatta huomattavia reservejään.
10’000 sotilaan vahvuiset israelilaisjoukot ovat pystyneet etenemään vain kuutisen kilometriä eikä raja-aluetta ole saatu turvattua.

Sodan aikana Israel tekee 11’897 taistelulentoa ja ampuu 170’000 tykistön kranaattia –molemmat luvut suurempia kuin vuoden 1973 Jom Kippur -sodassa kahta tavanomaista armeijaa vastaan. Tässäkin sodassa tuli selväksi, ettei ilma-ase riitä sodan ratkaisuun.
Hizbollahilla on runsaasti panssarintorjuntaohjuksia käytettävissään.

Hizbollah käyttää israelilaisjoukkoja vastaan viiden – kuuden miehen panssarintorjuntaohjusryhmiä, jotka pyrkivät päästämään panssarivaunut ohi ja tulittamaan takaa. Hizbollah ampuu panssarintorjuntaohjuksia noin tusinan aalloissa, ja kustakin noin yhdestä kahteen ohjusta osuu kohteeseen. Ohjusmiehet pysyvät asemissaan vaunujen tulenavaamisen jälkeen ampuen ainakin 10 ohjusta lisää, ja irtautuvat vasta israelilaistykistön päästessä vaikuttamaan.

Hizbollah toimii taistelukentällä pitäen alueita hallussaan valmistelluista asemista. Linnoitustyössä Hizbollahia auttoi Iranin lisäksi Pohjois-Korea. Taistelussaan Hizbollah yhdistää miinat ja IED:t panssarintorjuntaohjusten ja epäsuoran tulen (KRH) käyttöön.
Hizbollah pyrkii vähentämään Israelin asevaikutusta naamioinnilla, vähentämällä maalinaolemisaikaa sekä linnoittamalla asemiaan. Se ei muodosta järjestelmiä vaan ryhmittää joukkonsa autonomisiksi soluiksi. Hizbollah on rakentanut tunnelijärjestelmiä, joissa on varastot aseille, ampumatarvikkeille, ruoalle, vedelle ja lääkintätarvikkeille.
Sain vaikutelman, että tuollainen 3000 miehen joukko on ampunut satoja ajanmukaisia PST-ohjuksia. Linkki mainitsee kanssa että These attacks by small, well-armed units caused serious problems for the IDF, especially through the use hundreds of sophisticated Russian-made anti-tank guided missiles (ATGMs).
Ohjusten tyypeistä toinen linkki sanoo että
The missiles in these cases were heavy Russian-made RPG 29, Kornet E, Metis-M, and Concourse missiles, used by Hizbullah. These are tandem missiles, with a double warhead that can penetrate the Merkava’s reactive armor and steel plates 70-90 cm thick.

Kyseesä oli tietenkin alue ja tilanne, jonne on ollut aikaa linnoittaa ja varastoida konttikaupalla tuontiohjuksia. Sehän on sitä Harmaata Vaihetta(TM)...
Teknouskovaiset varmaan voi todeta, että 2006 tapahtumat ei päde enää, koska TST-vaunujen omasuojajärjestelmät hoitaa kevyesti 12 kohti viuhuvaa ohjusta, ja täsmäaseilla osutaan mäen takaa bunkkerin ampuma-aukkoon, jota tähystetään lennokista. Minä vaan en olisi niin mustavalkoinen, tämä antoi uskoa mahdollisuuksiin. Ja luen http://maanpuolustus.net/showthread.php?tid=1549 seuraavaksi :a-smiley:

Edith: Vastaan itselleni :lanssi: mutta tuoltahan viim tråådista löytyi tarkempia lukuja:
Vihollinen ampui noin 500 pst-ohjusta Israelin joukkoja kohti (joista osa muita maaleja kuin panssarivaunuja kohti) ja 50 Merkava-vaunua sai osuman, joista 21:een tuli läpäisy. Jokaista operaatiossa käytettyä Merkava-tyyppiä tuhoutui, yhteensä 14 vaunua. Paljon tyytymättömyyttä aiheutti IDF:n saamattomuus aktiivisten omasuojajärjestelmien hankinnassa ja käyttöönotossa.
500 ohjusta ammuttu 3000 vahvuisen joukon voimin.
 
3000 sotakarjua onkin yllättäen paljon, kun HOMMAT ON VALMISTELTU JA HARJOITELTU, ASEITA ON TARPEIKSI JA VÄHÄN YLIKIN......hepskukkuu. Tästä sitä on pamistu jo muutama vuosi. Mutta sitten seuraa se sodankäynnin kukkanen, josta pitäisi varmaan käynnistää ihan oma thråådinsa: "se ei muodosta järjestelmää vaan ryhmitys perustuu autonomisiin soluihin" JA BAIKAL VÄITTÄÄ KOKO RESERVILÄISEN YMMÄRRYKSELLÄÄN, että tuo on iso pointti mille vain alivoimaiselle vastaanottajaosapuolelle, sanokaa sanoneen. Ja tulee korostumaan tulevaisessa entisestään.

Mukava puuhailla yhteistyöjuttuja jenkkien ja idf:n kivojen setien kanssa, sotaosapuolena olisimme kuitenkin enemmän hezbullahia kuin idf:ää?????

Autonomiset ja itsenäiset solut, joilla on tarpeeksi sotavarastoja ja väkeä, koulutustaso okei ja taistelupaikat valmisteltu ja valittu mahdollisuuksien mukaan ja kasvittu, jonkin idf:n voittamattomuuden auralla pyyhittiin hezien hlökoht. viemäreitä.

Nyt sitten kaakattamaan kuinka idf ei voinu tehä sitä ja tätä ja tuota....ampui kuitenkin 170 tuhatta erilaista kranaattia ja teki ilmataistelulentoja vähän hirveesti.....eli kyllä sillä meininki oli, mutta kahlaamiseksi meni. Ja kaakatus siitä, että siviilikohteita ei haluttu ampua...kovasti paljon siviilejä kuitenkin kuoli ja melkoisesti haavoittuikin.
 
baikal kirjoitti:
3000 sotakarjua onkin yllättäen paljon, kun HOMMAT ON VALMISTELTU JA HARJOITELTU, ASEITA ON TARPEIKSI JA VÄHÄN YLIKIN......hepskukkuu. Tästä sitä on pamistu jo muutama vuosi. Mutta sitten seuraa se sodankäynnin kukkanen, josta pitäisi varmaan käynnistää ihan oma thråådinsa: "se ei muodosta järjestelmää vaan ryhmitys perustuu autonomisiin soluihin" JA BAIKAL VÄITTÄÄ KOKO RESERVILÄISEN YMMÄRRYKSELLÄÄN, että tuo on iso pointti mille vain alivoimaiselle vastaanottajaosapuolelle, sanokaa sanoneen. Ja tulee korostumaan tulevaisessa entisestään.

Mukava puuhailla yhteistyöjuttuja jenkkien ja idf:n kivojen setien kanssa, sotaosapuolena olisimme kuitenkin enemmän hezbullahia kuin idf:ää?????

Autonomiset ja itsenäiset solut, joilla on tarpeeksi sotavarastoja ja väkeä, koulutustaso okei ja taistelupaikat valmisteltu ja valittu mahdollisuuksien mukaan ja kasvittu, jonkin idf:n voittamattomuuden auralla pyyhittiin hezien hlökoht. viemäreitä.

Nyt sitten kaakattamaan kuinka idf ei voinu tehä sitä ja tätä ja tuota....ampui kuitenkin 170 tuhatta erilaista kranaattia ja teki ilmataistelulentoja vähän hirveesti.....eli kyllä sillä meininki oli, mutta kahlaamiseksi meni. Ja kaakatus siitä, että siviilikohteita ei haluttu ampua...kovasti paljon siviilejä kuitenkin kuoli ja melkoisesti haavoittuikin.

:a-smiley: Sitähän minäkin. Lukukokemuksen jälkeen vieläkin silmät auki ja tukka pystyssä. Positiivisessa mielessä.
 
OldSkool kirjoitti:
baikal kirjoitti:
3000 sotakarjua onkin yllättäen paljon, kun HOMMAT ON VALMISTELTU JA HARJOITELTU, ASEITA ON TARPEIKSI JA VÄHÄN YLIKIN......hepskukkuu. Tästä sitä on pamistu jo muutama vuosi. Mutta sitten seuraa se sodankäynnin kukkanen, josta pitäisi varmaan käynnistää ihan oma thråådinsa: "se ei muodosta järjestelmää vaan ryhmitys perustuu autonomisiin soluihin" JA BAIKAL VÄITTÄÄ KOKO RESERVILÄISEN YMMÄRRYKSELLÄÄN, että tuo on iso pointti mille vain alivoimaiselle vastaanottajaosapuolelle, sanokaa sanoneen. Ja tulee korostumaan tulevaisessa entisestään.

Mukava puuhailla yhteistyöjuttuja jenkkien ja idf:n kivojen setien kanssa, sotaosapuolena olisimme kuitenkin enemmän hezbullahia kuin idf:ää?????

Autonomiset ja itsenäiset solut, joilla on tarpeeksi sotavarastoja ja väkeä, koulutustaso okei ja taistelupaikat valmisteltu ja valittu mahdollisuuksien mukaan ja kasvittu, jonkin idf:n voittamattomuuden auralla pyyhittiin hezien hlökoht. viemäreitä.

Nyt sitten kaakattamaan kuinka idf ei voinu tehä sitä ja tätä ja tuota....ampui kuitenkin 170 tuhatta erilaista kranaattia ja teki ilmataistelulentoja vähän hirveesti.....eli kyllä sillä meininki oli, mutta kahlaamiseksi meni. Ja kaakatus siitä, että siviilikohteita ei haluttu ampua...kovasti paljon siviilejä kuitenkin kuoli ja melkoisesti haavoittuikin.

:a-smiley: Sitähän minäkin. Lukukokemuksen jälkeen vieläkin silmät auki ja tukka pystyssä. Positiivisessa mielessä.

No ilman muuta positiivisessa meidän kannaltamme. Ennakkoluulottomasti vain erilaisia kokemuksia puntariin ja kyllä siinä aivot valaistuu sitkeimmälläkin teknorautahaaveilijalla. Pitää ottaa huomioon sekin, ettei hezillä ollut oikeastaan minkäänmoista tykistöä puhumattakaan "oikeista" raketinheittimistä, ilmatorjuntaa lähinnä kuriositeetin verran ja toimintatila hyvin rajallinen, joskin osin suotuisa. Koettakaas kielimiehinä onkia kuinka ko. joukkojen viestiratkaisut oli hoideltu? Ei tainnut olla joka partioon mil-speksien mukaista radiota tarjolla, vaikka idf ollee elso-rintamallakin aika kähee tekijä.
 
Hessujen taktiikassa on paljon hyvää syvää puolustusta ajatellen, mutta pitää myös huomata puolustavien joukkojen vähäinen tulivoima ja miinoitteiden sekä murrosteiden puute. Miestappioista välittämätön hyökkääjä läpäisisi tuollaisen puolustuksen nopeasti.
 
Tutkimuksessakin nousi esille se, että IDF "voitti" kahinan kumminkin. Lainausmerkeissä siksi, että tuollaisessa konfliktissa voittoa voidaan mitata eri tavoin. Nyt puhutaan kuitenkin voitosta noin niinkuin aseellisessa konfliktissa. Vaikka johtaminen ja toimintatavat olivat varsinkin konfliktin alussa virheellisiä, lopputulos oli se, että IDF eteni koko konfliktin ajan suunnilleen halutulla tavalla. Hizbollah ei pakottanut Israelia puhaltamaan peliä poikki sotilaallisen voiman avulla, vaan asiaan vaikuttivat muut tekijät.

Mikä sitten on omasta mielestäni erona meikäläiseen (mahdollisesti tulevaan) kofliktiin? Meidän (todennäköisin) opponenttimme ei ole värkännyt vuosikausia matalantason konfliktissa, kuten IDF. Yksi johtajien ongelmista oli se, että he olivat tottuneet operoimaan hyvin rajoitetusti, hyvin informoituna, hyvin ylivoimaisena palestiinalaisia vastaan Gazassa ja Länsirannalla. Nyt piti toimia ilman tiedustelua, maastossa ja se tuotti johtajille ongelmia. Miehistölle taas tuotti ongelmia se, että jo mainitusti kertaaminen oli jäänyt vähemmälle. Lisäksi asianmukaisista varusteista oli puuttetta. Ja ennen kaikkea oli totuttu siihen, että toiminta on kulunvalvontaa, väkijoukkojen hallintaa ja pienimuotoista operointia hyvien tiedustelutietojen avulla. Näistä rutiineista ruvettiin sitten pikkuhiljaa pääsemään eroon, mutta alkuvaiheessa nämä seikat (em. tutkimuksen mukaan) olivat vaikuttamassa toimintaan haitallisesti.

Lisäksi on jo mainittu IDF:n pyrkimys välttää omien joukkojen ja vastapuolen siviilien tappioita. Edelleenkään en oikein usko, että A2keltainen pyrkii välttämään ainakaan meikäläisten siviilien tappioita ja rajoittamaan tulivoimansa käyttöä sen vuoksi. Se todennäköisesti myös sietää omia tappioitaan paremmin.

Silti esitelty tutkimus antaisi viitteitä siitä, että baikalinkin korostama "solujen" toiminta, ja toiminnan huolellinen valmistelu (vaikka meillä ei ehkä Hizbollahin tunneliverkostoa kaivettaisikaan, maanalta nostettavista raketinheittimistä puhumattakaan) yhdessä riittävän materiaalisen varustautumisen (=tarpeeksi pyssyjä, paukkuja yms.) kanssa varmasti tuottaisi meidänkin vastustajallemme vaikeuksia. Sotaa sillä keinoin ei kuitenkaan voida ratkaista, mutta sen lopputulokseen voidaan merkittävästi vaikuttaa.
 
Paras tae rauhanomaisen elon jatkoon on uskottava puolustus. Tätä uskoa kuuluu olla tänne mielivällä väellä ja sen sotilasjohdolla.

Kyllä ne meitin jyrää jos ne niin tahtoo, mutta riittävän sitkeä, hankala ja tappiota tuottava, ajallisesti pitkittyvä sodankäynti on se kynnys jonka yli ei sitten niin heittämällä lähdetä edes yrittämään.

Nuo MekP 2020 skenaariot puolen vuoden toiminta-aikoineen ja tuplavahvuisen vastustajan lyömisineen kertovat kuinka utopistiseksi homma ja sen suunnittelu on luisunut.
 
EK kirjoitti:
Tutkimuksessakin nousi esille se, että IDF "voitti" kahinan kumminkin. Lainausmerkeissä siksi, että tuollaisessa konfliktissa voittoa voidaan mitata eri tavoin. Nyt puhutaan kuitenkin voitosta noin niinkuin aseellisessa konfliktissa. Vaikka johtaminen ja toimintatavat olivat varsinkin konfliktin alussa virheellisiä, lopputulos oli se, että IDF eteni koko konfliktin ajan suunnilleen halutulla tavalla. Hizbollah ei pakottanut Israelia puhaltamaan peliä poikki sotilaallisen voiman avulla, vaan asiaan vaikuttivat muut tekijät.

Mikä sitten on omasta mielestäni erona meikäläiseen (mahdollisesti tulevaan) kofliktiin? Meidän (todennäköisin) opponenttimme ei ole värkännyt vuosikausia matalantason konfliktissa, kuten IDF. Yksi johtajien ongelmista oli se, että he olivat tottuneet operoimaan hyvin rajoitetusti, hyvin informoituna, hyvin ylivoimaisena palestiinalaisia vastaan Gazassa ja Länsirannalla. Nyt piti toimia ilman tiedustelua, maastossa ja se tuotti johtajille ongelmia. Miehistölle taas tuotti ongelmia se, että jo mainitusti kertaaminen oli jäänyt vähemmälle. Lisäksi asianmukaisista varusteista oli puuttetta. Ja ennen kaikkea oli totuttu siihen, että toiminta on kulunvalvontaa, väkijoukkojen hallintaa ja pienimuotoista operointia hyvien tiedustelutietojen avulla. Näistä rutiineista ruvettiin sitten pikkuhiljaa pääsemään eroon, mutta alkuvaiheessa nämä seikat (em. tutkimuksen mukaan) olivat vaikuttamassa toimintaan haitallisesti.

Lisäksi on jo mainittu IDF:n pyrkimys välttää omien joukkojen ja vastapuolen siviilien tappioita. Edelleenkään en oikein usko, että A2keltainen pyrkii välttämään ainakaan meikäläisten siviilien tappioita ja rajoittamaan tulivoimansa käyttöä sen vuoksi. Se todennäköisesti myös sietää omia tappioitaan paremmin.

Silti esitelty tutkimus antaisi viitteitä siitä, että baikalinkin korostama "solujen" toiminta, ja toiminnan huolellinen valmistelu (vaikka meillä ei ehkä Hizbollahin tunneliverkostoa kaivettaisikaan, maanalta nostettavista raketinheittimistä puhumattakaan) yhdessä riittävän materiaalisen varustautumisen (=tarpeeksi pyssyjä, paukkuja yms.) kanssa varmasti tuottaisi meidänkin vastustajallemme vaikeuksia. Sotaa sillä keinoin ei kuitenkaan voida ratkaista, mutta sen lopputulokseen voidaan merkittävästi vaikuttaa.

Vahvensin: Eikös juurikin nuo Suomen kv-hörhöilyt ole juurikin tuota toimintaa; miten ihmeessä ne siis kehittävät Suomen SA-joukkojen osaamista?. En osaa/ymmärrä miten, ehkä joku osaa rautalangasta vääntää asia minullekin ymmärrettävään muotoon :a-embarassed:.

edit: Tai sitten olemmekin juurikin tuon ilma-, panssari-, tiedustelu-, etc. -alivoimaisen vastustajan taistelutaktiikkaa opiskelemassa. 100 MEUR tuntuu vain isolta summalta vuosittain...
 
Tvälups kirjoitti:
Paras tae rauhanomaisen elon jatkoon on uskottava puolustus. Tätä uskoa kuuluu olla tänne mielivällä väellä ja sen sotilasjohdolla.

Kyllä ne meitin jyrää jos ne niin tahtoo, mutta riittävän sitkeä, hankala ja tappiota tuottava, ajallisesti pitkittyvä sodankäynti on se kynnys jonka yli ei sitten niin heittämällä lähdetä edes yrittämään.

Nuo MekP 2020 skenaariot puolen vuoden toiminta-aikoineen ja tuplavahvuisen vastustajan lyömisineen kertovat kuinka utopistiseksi homma ja sen suunnittelu on luisunut.

Jetsulleen eikä tähän muuta viisautta meidän kohdalla ole olemassa eikä tiedossa.

Olen ihan samaa mieltä tuossa Mek.P-jutuissa. Ja fittans, puoli vuotta on kuin mitoitettu johonkin kv-toiminnan sarkaan. Kaveri idässä ei taatusti puuhaile meidän kimpussamme niin kauaa, että tuo MekP ehtisi antaa koko kapasiteettinsa aikajanalla peliin......toki muuten.:a-cool:
 
Jäi kesken, kun akat ja penikat ei ymmärrä asioiden tärkeysjärjestystä.

Yhtenä suurena erona meillä ja tuolla on myös se, että meille "voitoksi" ei riitä esim. vastapuolella käyty kansalaiskeskustelu tai näyttävät tv-kuvat siviiliväestön kärsimyksistä opponentin tulituksessa. Hizbollahille oli suuri saavutus se, että Israelissa sodan jälkeen käytiin kansalaiskeskustelua konfliktin hyödyllisyydestä ja siinä käytetyistä menetelmistä. Näin saatiin omalle puolelle esitettyä asia niin, että israelilaiset kärsivät tappion, jota sitten puitiin. Vastaavasti tv-kuvilla saatiin ulkomailta kalasteltua myötätuntoa & apua ja materiaalia uusien rekrytanttien värväämiseen.

Meidän opponenttimme ei kansalaiskeskusteluja käy, eikä meille oikein moraalinen voitto riitä, jos entiset merkit paikkansa pitävät.
 
Lukaisin ensimmäisenä lähdeluettelon.
 
Back
Top