Sitä ihmettelen, miten kaksi merivoimien korkea-arvoista upseeria voikin marssia niin paljon eri tahtiin. Tiilikainen ei piitannut soiton tahdista, se oli kai se pohjimmainen ongelma, koska välillä vasen jalka osui tahtiin ja välillä ei.
Toinen näytti vähän ontuvan polveaan, niin eipä se kumma, jos ei nyt ihan täysin tahtiin osu.
Sitten myös joku Purple heartin tapainen osoitus siitä että on haavoittunut taistelutehtävissä, on myös tavallaan hyvä koska se annetaan uhkauksesta isänmaan eteen, mutta ei kai vaadi sen suurempaa urhoollisuutta tai sankaritekoja.
Suomessahan tämä hoitui vapaudenristillä ja -mitalilla, haavoittunut upseeri sai 4lk vapaudenristin, aliupseerit ja miehistö 2lk vapaudenmitalin (ellei jokin muu syy puoltanut korkeampaa). Kaatuneen lähimmälle omaiselle (ensisijaisesti vaimo, toissijaisesti lapset, äiti tai isä) annettiin sitten vapaudenristin sururisti.
Tietysti voisi olla niin, että tästä luokkajaosta voitaisiin luopua ja ottaa käyttöön yhtenäistetty käytäntö haavoittumisesta myönnettävissä kunniamerkeissä. Mutta koska muukin kunniamerkkijärjestelmämme on Mannerheimin aloitteesta monarkistinen, niin tällainen muutos olisi huomattava poikkeus.
Tuohon monarkistisen mallin kunniamerkkijärjestelmään myös kuuluvat nuo silmäätekeville lähestulkoon automaatioina myönnettävät korkeat kunniamerkit. Onneksi vapaudenristin osalta on kuitenkin selkeä ero siinä, mitkä ovat sota-ajan ansioista (punainen ruusukenauha), mitkä kriha-ansioista (keltainen ruusukenauha) ja mitkä rauhan ajan ansioista (keltainen nauha). Oikeista ansioista myös myönnetään statusta korkeampia kunniamerkkejä, esim. miehistöön ja aliupseeristoon kuuluvalle myönnetty vapaudenristi (3lk tai 4lk) oli korkeakin kunnianosoitus.
En tiedä, onko Suomessa käytössä joku campaign ribbon tai vastaava, mutta ainakin Jenkkilässä saa käyttää tällaista nauhaa osoituksena, että on osallistunut johonkin sotilaalliseen operaatioon. Se ei siis ole kunniamerkki, vaan osoitus osallistumisesta.
No näitähän vastaavat meillä operaatiomitalit, tosin kansallista mitalia ei myönnetä kuin niissä tehtävissä, joissa YK-, EU- tai NATO-operaatiomitalia ei saa, ja tähän tulee sitten operaatiokohtaisesti nauhaan operaatiokohtainen solki. Nauhalaattoina näistä näkyvät sitten kunkin mitalin nauhalaatat.
Ranskalaisilla on vastaavanlainen käytäntö kuin meillä, paitsi että he jakavat kansallisen mitalinsa (tai sen soljet) kaikista ulkomaanoperaatioistaan, ja lopulta pitkän uran tehneillä sotilailla ulkomaanpalvelusmitalin (
médaille d'
outre-mer) nauha on pitkä kuin nälkävuosi, jotta kaikki operaatio-/sotatoimialuekohtaiset soljet saa mahtumaan. Tämän ranskalaisen mitalin ovat muuten myös suurin osa Libanonin FCR:ssä palvelleista saaneet, koska Ranska jakaa ne kaikille ranskalaisten alaisuudessa kyseisissä operaatioissa palvelleille.
Ranskalaisten mitalissa on kuitenkin se ero, että siitä teknisesti kuuluisi ranskalaisen protokollan mukaan kantaa pientä napinläpinauhaa myös tummassa puvussa ilman kunniamerkkejä.