Lippujuhlapäivä

Mitalit tulisi jakaa ensisijaisesti vapaaehtoisen työn tekijöille. Eli henkilöille jotka vapaa-aikanaan tekevät toista yhteiskunnallista lisätyötä palkatta. He kulkevat " extra mile " ja ovat tunnustuksen arvoisia.

Ikävuosien myötä annettu valkoinen ruusu täysin keksityllä perustelulla jossain THL:llä on taasen esimerkki siitä kuinka virkahenkilöt rapsuttavat toistensa selkää ja mitali roikkuu väärällä henkilöllä. Tunnen yhden tällaisen ja ei voi kuin hämmästellä.
Meinasin itsekin ottaa esille vapaaehtois-aspektin. Joku joka on vuodesta toiseen mukana vaikka sotilaskotitehtävissä ansainnee enemmän sen kunniamerkin kuin joku korkea viskaali jolle se kunniamerkki tulee määrävuosittain ihan sillä että tekee ne työtehtävät joista saa jo palkkaa.
 
Ja heti kärkimies amiraali vispaa käsiä ja jalkoja eri tahtiin.

Tietää heti, että kyseessä on demokraattisen maan paraati.
Suomalainen rivisotilas, eikä suurin osa kappareistakaan ole tunnetusti parhaimmillaan näissä paraateissa, koska koulutuksen ydin on ymmärrettävästi muualla.

Itse aikoinaan vm-soittokunnassa palvelleena E-kaudella harjoiteltiin kuitenkin sitä sotaväen "teatraalistakin" puolta hyvin tarkkaan. Eli hiottiin marssikuviot pieniä yksityiskohtia myöten, askelpituus, nilkan ojennuset, käännökset, käden heilautukset jne.

Nykyään on vielä ne kivääritaitoryhmät, jotka esittävät yleisölle näytöstyyliin rynkkyjen kanssa hienoja temppuja. Ei tämän kokoisessa (demokrattisessa) maassa ole sen enempää tarvetta luoda mitään "Punaisen torin" voitonpäivän kaltaista univormurivistöä näyttelemään uskottavaa armeijaa tv-kameroille ja ihmisille kadun varrella.

Oma lukunsa on tietysti monarkiat, esim. ruotsalaiset ja britit. Siellähän paraatikäytäntöjen perinteet juontavat juurensa pitkälti kunikaallisten historiasta, mikä voi nykypäivänä maanpuolustuksen näkökulmasta ja varsinkin meikäläisittäin haiskahtaa turhalta touhulta.
 
Viimeksi muokattu:
En tiedä, onko Suomessa käytössä joku campaign ribbon tai vastaava, mutta ainakin Jenkkilässä saa käyttää tällaista nauhaa osoituksena, että on osallistunut johonkin sotilaalliseen operaatioon. Se ei siis ole kunniamerkki, vaan osoitus osallistumisesta.

Sitten myös joku Purple heartin tapainen osoitus siitä että on haavoittunut taistelutehtävissä, on myös tavallaan hyvä koska se annetaan uhkauksesta isänmaan eteen, mutta ei kai vaadi sen suurempaa urhoollisuutta tai sankaritekoja.
Combat Infantryman Badge ainakin on olemassa ja sen saa kun on osallistunut tulitaisteluun. Jotkut jutut myös sanovat että ilman sitä on mahdoton päästä kenraalikuntaan. Tästä taisi olla olemassa myös joku rauhanajan versio nyt kun jenkeillä on vähemmän joukkoja kentällä.
 
Nykyään on vielä ne kivääritaitoryhmät, jotka esittävät yleisölle näytöstyyliin rynkkyjen kanssa hienoja temppuja. Ei tämän kokoisessa (demokrattisessa) maassa ole sen enempää tarvetta luoda mitään "Punaisen torin" voitonpäivän kaltaista univormurivistöä näyttelemään uskottavaa armeijaa tv-kameroille ja ihmisille kadun varrella.
Juuri näin, tuon teatterin hyöty nähtiin sitten 2022.

Suomalainen sotilas keskittyy olennaiseen. Paraati on hyvä tapa käydä näyttämässä kalustoa ym.
 
Ohimarssissa oli mukana konttiasenteinen PTO2020 Mersun 8*8 -kuorma-auton kuormana. Taisi olla ensimmäinen kerta, kun se nähtiin julkisuudessa?
 
Suomalainen rivisotilas, eikä suurin osa kappareistakaan ole tunnetusti parhaimmillaan näissä paraateissa, koska koulutuksen ydin on ymmärrettävästi muualla.

Itse aikoinaan vm-soittokunnassa palvelleena E-kaudella harjoiteltiin kuitenkin sitä sotaväen "teatraalistakin" puolta hyvin tarkkaan. Eli hiottiin marssikuviot pieniä yksityiskohtia myöten, askelpituus, nilkan ojennuset, käännökset, käden heilautukset jne.

Nykyään on vielä ne kivääritaitoryhmät, jotka esittävät yleisölle näytöstyyliin rynkkyjen kanssa hienoja temppuja. Ei tämän kokoisessa (demokrattisessa) maassa ole sen enempää tarvetta luoda mitään "Punaisen torin" voitonpäivän kaltaista univormurivistöä näyttelemään uskottavaa armeijaa tv-kameroille ja ihmisille kadun varrella.

Oma lukunsa on tietysti monarkiat, esim. ruotsalaiset ja britit. Siellähän paraatikäytäntöjen perinteet juontavat juurensa pitkälti kunikaallisten historiasta, mikä voi nykypäivänä maanpuolustuksen näkökulmasta ja varsinkin meikäläisittäin haiskahtaa turhalta touhulta.

Jonkun anekdootin mukaan jo vuosia, vuosia sitten oli joku ulkovaltojen sotilasasiamies lippujuhlapäivän / itsenäisyyspäivän paraatimarssia seuratessaan todennut, että siinä menee maailman huonoin paraatisotilas. Toki lisäsi heti perään, että toisaalta siinä menee maailman parhaita sotilaita. Eli tarkoitti juuri tuota, että suomalaisessa varusmieskoulutuksessa keskitytään olennaiseen.
 
Melkoisen mitätön lippupäivän paraati. Näyttävyys on puuttunut jo pitkään. Kalustoa ja miehiä melkoisen vähän koko paraatissa.
 
Sitä ihmettelen, miten kaksi merivoimien korkea-arvoista upseeria voikin marssia niin paljon eri tahtiin. Tiilikainen ei piitannut soiton tahdista, se oli kai se pohjimmainen ongelma, koska välillä vasen jalka osui tahtiin ja välillä ei.
Toinen näytti vähän ontuvan polveaan, niin eipä se kumma, jos ei nyt ihan täysin tahtiin osu.

Sitten myös joku Purple heartin tapainen osoitus siitä että on haavoittunut taistelutehtävissä, on myös tavallaan hyvä koska se annetaan uhkauksesta isänmaan eteen, mutta ei kai vaadi sen suurempaa urhoollisuutta tai sankaritekoja.
Suomessahan tämä hoitui vapaudenristillä ja -mitalilla, haavoittunut upseeri sai 4lk vapaudenristin, aliupseerit ja miehistö 2lk vapaudenmitalin (ellei jokin muu syy puoltanut korkeampaa). Kaatuneen lähimmälle omaiselle (ensisijaisesti vaimo, toissijaisesti lapset, äiti tai isä) annettiin sitten vapaudenristin sururisti.

Tietysti voisi olla niin, että tästä luokkajaosta voitaisiin luopua ja ottaa käyttöön yhtenäistetty käytäntö haavoittumisesta myönnettävissä kunniamerkeissä. Mutta koska muukin kunniamerkkijärjestelmämme on Mannerheimin aloitteesta monarkistinen, niin tällainen muutos olisi huomattava poikkeus.

Tuohon monarkistisen mallin kunniamerkkijärjestelmään myös kuuluvat nuo silmäätekeville lähestulkoon automaatioina myönnettävät korkeat kunniamerkit. Onneksi vapaudenristin osalta on kuitenkin selkeä ero siinä, mitkä ovat sota-ajan ansioista (punainen ruusukenauha), mitkä kriha-ansioista (keltainen ruusukenauha) ja mitkä rauhan ajan ansioista (keltainen nauha). Oikeista ansioista myös myönnetään statusta korkeampia kunniamerkkejä, esim. miehistöön ja aliupseeristoon kuuluvalle myönnetty vapaudenristi (3lk tai 4lk) oli korkeakin kunnianosoitus.

En tiedä, onko Suomessa käytössä joku campaign ribbon tai vastaava, mutta ainakin Jenkkilässä saa käyttää tällaista nauhaa osoituksena, että on osallistunut johonkin sotilaalliseen operaatioon. Se ei siis ole kunniamerkki, vaan osoitus osallistumisesta.
No näitähän vastaavat meillä operaatiomitalit, tosin kansallista mitalia ei myönnetä kuin niissä tehtävissä, joissa YK-, EU- tai NATO-operaatiomitalia ei saa, ja tähän tulee sitten operaatiokohtaisesti nauhaan operaatiokohtainen solki. Nauhalaattoina näistä näkyvät sitten kunkin mitalin nauhalaatat.

Ranskalaisilla on vastaavanlainen käytäntö kuin meillä, paitsi että he jakavat kansallisen mitalinsa (tai sen soljet) kaikista ulkomaanoperaatioistaan, ja lopulta pitkän uran tehneillä sotilailla ulkomaanpalvelusmitalin (médaille d'outre-mer) nauha on pitkä kuin nälkävuosi, jotta kaikki operaatio-/sotatoimialuekohtaiset soljet saa mahtumaan. Tämän ranskalaisen mitalin ovat muuten myös suurin osa Libanonin FCR:ssä palvelleista saaneet, koska Ranska jakaa ne kaikille ranskalaisten alaisuudessa kyseisissä operaatioissa palvelleille.

Ranskalaisten mitalissa on kuitenkin se ero, että siitä teknisesti kuuluisi ranskalaisen protokollan mukaan kantaa pientä napinläpinauhaa myös tummassa puvussa ilman kunniamerkkejä.
 
Melkoisen mitätön lippupäivän paraati. Näyttävyys on puuttunut jo pitkään. Kalustoa ja miehiä melkoisen vähän koko paraatissa.

Tämä johtuu varmasti osittain paraatin sijainnista. Eihän tuohon kylänraitille oikein mitään isompaa voi edes järjestää.
 
Voihan sitä niinkin ajatella, että nämä paraati-armeijat on sitten erikseen. Yksi yrittää tällä hetkellä Ukrainaan. Kumpi sitten lienee parempi, isot paraatit, vai metsässä ryynäämään tottuneet ärjyt.
 
Suomessa "osallistumismitaleja" ovat Talvisodan muistomitali ja Jatkosodan muistomitali. Talvisodan muistomitali on myönnetty yli 700 000 henkilölle, joista yli 10 000 oli ulkomaalaisia. Jatkosodan muistomitali voitiin myöntää myös Lapin sotaan osallistuneille.

"Talvisodan muistomitali (lyhenne Tsmm), alkuperäiseltä nimeltään vuosien 1939–1940 sodan muistomitali,[1] on 1940–1992[2] talvisotaan osallistuneille henkilöille myönnetty mitali, jonka suunnitteli taiteilija, majuri Aarno Karimo[1]. Muistomitaleita myönnettiin ylipäällikkö sotamarsalkka C. G. E. Mannerheimin nimissä yli 700 000 henkilölle, joista yli 10 000 oli ulkomaalaisia.[2] Tasavallan presidentti Kyösti Kallio antoi asetuksen mitalista 2. elokuuta 1940 ja niiden jakelu aloitettiin saman vuoden syksyllä[1] ja niitä jaettiin vuoden 1992 loppuun saakka[2]."

"Talvisodan muistomitali voitiin myöntää kenttäarmeijaan tai kotijoukkoihin talvisodan aikana kuuluneelle henkilölle sekä maanpuolustusta talvisodan aikana muuten tukeneille henkilöille, kuten esimerkiksi lottajärjestöön ja sotilaskotijärjestöön kuuluneille, ilmavalvontaan ja kenttäpostitoimintaan osallistuneille. Tarkemmat myöntämisperusteet on lueteltu mitalista annetussa asetuksessa.[4]"



"Jatkosodan muistomitali (lyhenne Jsmm) on suomalainen vuosina 1957–1992 jaettu muistomitali. Sen oli oikeutettu saamaan jokainen jatkosodassa tai Lapin sodassa 1941–1945 kenttäarmeijaan tai kotijoukkoihin kuulunut tai muuten maan puolustamiseen osallistunut henkilö. Mitalin suunnitteli taiteilija, jääkärikapteeni Lauri Leppänen.[1]"

 
Back
Top