Luonto

Miten arvon foorumilaiset olette törmännyt kyihin? Itse en ole vuosiin vaikka jonkin verran luonnossa liikunkin. Kyiden tappajia en ymmärrä ollenkaan.
 
Kyitä olen nähnyt vuosittain, joskus enemmän, joskus taas vain muutama havainto. Pihapiiristä olen tappanut pois, koska käärme on saatanallinen olento.
 
Kyitä olen nähnyt vuosittain, joskus enemmän, joskus taas vain muutama havainto. Pihapiiristä olen tappanut pois, koska käärme on saatanallinen olento.
Älä perkele tapa. Niille on oma tehtävänsä luonnossa. Tapa mielummin kaikki punkit puskista.
 
En mä mikään kärmeenvihaaja ole, mutta koirieni takia olen joutunut niitä joskus pihasta listimään. Muualla katson niitä melko suopeasti.
Mulla on itsellä pari chihuahuaa. Nauvossa saaressa pelkään lähinnä Merikotkia sekä punkkeja. Kyitä ei ole osunut.
 
Punkit ja kyyt ovat molemmat yhtä saatanasta, sietää hävittää maan päältä. Inhoan molempia pohjattomasti.
Ihan tarpeeksi nähnyt niitä luikeroita lähietäisyydeltä. Teininä olin jopa astumassa yhden päälle kun huomasin katsoa mihin olen astumassa.
 
Juu, ei kyissä mitään vikaa ole. Sienessä tulee joskus kohdattua. Tuleehan siinä takapakkia otettua, jos se puolen metrin päässä on, mutta siihen se jää. Koirien kanssa pitää tosiaan olla varovainen, mutta onneksi meillä ei pihalla niitä näy. Siilejä on sen verran.
Maalaispoikana niihin tottui lapsuudessa, jos ei muuten, niin koulumatkoilla auton alle jääneenä hiekkatiellä. Niitä sitten kepillä tutkittiin.

Inttimuisto: olimme Aukissa tiedustelemassa, minä ja kaksi Helsingin kasvattia. Kuljin polulla kärjessä ja kappas, kyy oli siinä kerällä. Harppasin yli ja jatkoin matkaa. Hetken päästä ihmettelin, että mihin muut jäivät. Palasin takaisin, ja herrat olivat kyyn molemmin puolin sitä hämmästelemässä. Ihmettelin käytöstä ja kysyin, etteks te oo koskaan ennen kyytä nähneet.
Ja juuri näin oli asia :). Eihän se maalaispojalle tullut mieleen sellainen vaihtoehto.
 
Isoisä joskus 30 luvun puolessa välissä vei kyitä lasipurkeissa Turun keskustaan. Heittivät niitä sitten ihmisten jalkoihin. Kyllä on kolttoset niistä ajoista muuttuneet.
 
Olin eilen ruuhkassa risteysalueella Raisiossa. Ihmettelin naakkojen kokoontumista tien vierustaan. Osa lenteli hysteerisesti lähes paikallaan ilmassa. En ole muuten ennen vastaavaa nähnyt. Lopulta huomasin syyn. Yksi naakka makasi kuolleena tiellä.
Lajikumppanit selkeästi surivat tämän kohtaloa. Naakkahan on viisas lintu.
 
Isoisä joskus 30 luvun puolessa välissä vei kyitä lasipurkeissa Turun keskustaan. Heittivät niitä sitten ihmisten jalkoihin. Kyllä on kolttoset niistä ajoista muuttuneet.
Appiukko aina välillä muistelee kun oli lapsena löytänyt hiirten poikueen. Muisti, että naapurilla on kissa joka voisi ilahtua hiiristä. Laittoi poikueen takin taskuihin ja marssi naapuritaloon. Sisällä kysyi vilpittömästi, että onko kissa kotona? Ja laski taskuista hiiret lattialle. Poikue hajaantui välittömästi ympäri kämppää. Talon emäntä ei ymmärtänyt olleskaan moista, veti herneen nenään ja heitti appiukon ulos.
 

Laitetaanpa tuollanen. Se voi vaan olla aakialaakia niin ristuksen komiaa :):love:
Nuo pitkät pellot tuo aina mieleen inttiajan kun kuljin AUKissa Hyrylässä, kun juna pääsi Seinäjoelle saakka, niin tuntui kuin olis ollut jo kotona, alko oleen tarpeeksi tasasta ja näki kunnolla ympärilleen :)
 
Last edited by a moderator:
Back
Top