M62-maastokuvion kehitys & kaiken maailman maastopuvut

Sotamuseon virtuaalisesta näyttelystä: Maastopuvut alkoivat yleistyä vasta 1960- ja jopa 1980-luvulla, syytä ei tiedetä, mutta epäillään että maastopuku yhdistettiin vahvasti SS-joukkoihin, joten maastokuviointia ei haluttu ottaa käyttöön. M/62 on edelleen käytössä, joissain osastoissa vuonna 2020, mutta pääosin metsäharjoituksissa.

Suomessa kehiteltiin 1980-luvulla uutta maastopukua. Kehitystyön tuloksena syntyi taistelijan asu m/91. Puku suojaa niin taisteluaineilta kuin sirpaleiltakin, se eristää lämpöä ja vesihöyryä sekä läpäisee ilmaa. Luotisuojaliivit suojaavat luodeilta. Maastopuvun kankaasta on 65 % puuvillaa ja 35 % polyesteriä. Kankaan kuvioinnissa on nähtävissä kahta vihreän sävyä sekä ruskeaa. Kypärä on kolmikerroksinen, laminoitu komposiittikypärä, joka voidaan päällystää maastopuvun värisellä suojuksella.

Suomalainen rauhanturvaaja yllään helleasu m/04, kenttälakki m/04 ja kypäräsuojus m/04. Helleasu m/04:n kuviot ovat vastaavanlaiset kuin kenttäasu m/05:ssa, mutta hiekan värisinä. Suomen kansainväliset kriisinhallintajoukot ottivat m/04-varusteet testikäyttöön vuoden 2003 aikana YK:n kriisinhallintaoperaatiossa Eritreassa K2004-nimisinä. K2004-kuvioidut varusteet olivat raskaampia kuin uudemmat m/04-varusteet.
 
Viimeksi muokattu:
MPK:n kurssilla eräs kurssia johtava kapteeni kertoi kaveristaan, joka oli ollut mukana M05:n kehitystyössä. Tutkimusten perusteella olivat päätyneet siihen, että paras olisi villasarkainen univormu, koska se on paloturvallinen ja lämmittää märkänäkin,
Muistanpa, kuinka kerran, kauan sitten avasin lehden, siinä äidit Pi Sarpaneva ja Maj Kuhlefelt kertoivat järkyttyneensä kun jälkikasvu tuli intistä lomille SARKAAN puettuna, tarjosivat osaamistaan tilanteen parantamiseksi. Sitten niillä lomalaisilla alkoi näkyä lohduttomia tuulipuvun puolikkaita, väri: kiiltävä hiiva. Oikeesti viihdyin monessakin paikassa näitten suunnittelemissa TYÖasuissa, sen ne osas, mutta.... ..ja oisko VPU ollut yli-innokas siirtymään modernimpiin kuituihin...
 
Muistanpa, kuinka kerran, kauan sitten avasin lehden, siinä äidit Pi Sarpaneva ja Maj Kuhlefelt kertoivat järkyttyneensä kun jälkikasvu tuli intistä lomille SARKAAN puettuna, tarjosivat osaamistaan tilanteen parantamiseksi. Sitten niillä lomalaisilla alkoi näkyä lohduttomia tuulipuvun puolikkaita, väri: kiiltävä hiiva. Oikeesti viihdyin monessakin paikassa näitten suunnittelemissa TYÖasuissa, sen ne osas, mutta.... ..ja oisko VPU ollut yli-innokas siirtymään modernimpiin kuituihin...
Nyt on vahva aloitus, mitäpä tuohon vastaisi...
 
Sotamuseon virtuaalisesta näyttelystä: Maastopuvut alkoivat yleistyä vasta 1960- ja jopa 1980-luvulla, syytä ei tiedetä, mutta epäillään että maastopuku yhdistettiin vahvasti SS-joukkoihin, joten maastokuviointia ei haluttu ottaa käyttöön. M/62 on edelleen käytössä, joissain osastoissa vuonna 2020, mutta pääosin metsäharjoituksissa.

Suomessa kehiteltiin 1980-luvulla uutta maastopukua. Kehitystyön tuloksena syntyi taistelijan asu m/91. Puku suojaa niin taisteluaineilta kuin sirpaleiltakin, se eristää lämpöä ja vesihöyryä sekä läpäisee ilmaa. Luotisuojaliivit suojaavat luodeilta. Maastopuvun kankaasta on 65 % puuvillaa ja 35 % polyesteriä. Kankaan kuvioinnissa on nähtävissä kahta vihreän sävyä sekä ruskeaa. Kypärä on kolmikerroksinen, laminoitu komposiittikypärä, joka voidaan päällystää maastopuvun värisellä suojuksella.

Suomalainen rauhanturvaaja yllään helleasu m/04, kenttälakki m/04 ja kypäräsuojus m/04. Helleasu m/04:n kuviot ovat vastaavanlaiset kuin kenttäasu m/05:ssa, mutta hiekan värisinä. Suomen kansainväliset kriisinhallintajoukot ottivat m/04-varusteet testikäyttöön vuoden 2003 aikana YK:n kriisinhallintaoperaatiossa Eritreassa K2004-nimisinä. K2004-kuvioidut varusteet olivat raskaampia kuin uudemmat m/04-varusteet.
Ja hyvä puku kehitettiinkin. Valitettavasti siitä jatkokehitettiin kelvoton tuotantoversio.
 
Varustelekan instafeedin mukaan nyt on tehty joku päätös, että M04 (aavikkokuvio) tulee olemaan tästä lähtien virallinen tst-kuvio. Onko jollain tarkempaa tietoa?
 
Jep, sama tapahtu jo vuosia sit Helle M04 MKU kanssa. Ja hyvä asuste lämpösillä keleillä, joita Suomessakin on välillä.
Mutta ei voinut käyttää koska ei ollut ns hyväksytty varuste,no nykyään ei juuri muuta näe useamman varuskunnan väen päällä. Käytin myös itse ko vaatetta esimiehen kommenteista huolimatta.
Ehkä PV:n vaatetus alkaa kehittymään NATO:n jäsenenä ja esim m83 jää historian havinaa.
 
Mikähän takki tämä on? Tuli kirpparilla vastaan. Valmistusvuosi 89 lapun mukaan. Vetskarit, hihatasku ja kauluksessa taitettava huppu. M91 proto?

IMG_20230803_183133.jpg
 
VPU valmistajana?

Tosiaan voi olla jotain koe-eriä.

Itse törmäsin kirpparilla hiljattain VPU:n valmistamaan ilmeisesti RVL:lle tuotettuun kuuskekkosen kuvioinnilla varustettuun pukuun M/65:n leikkauksella. Siitäkin on ollut täällä puhetta.
 
VPU valmistajana?

Tosiaan voi olla jotain koe-eriä.

Itse törmäsin kirpparilla hiljattain VPU:n valmistamaan ilmeisesti RVL:lle tuotettuun kuuskekkosen kuvioinnilla varustettuun pukuun M/65:n leikkauksella. Siitäkin on ollut täällä puhetta.

VPU joo, eikä näyttänyt että olisi muokattu jälkikäteen. En muistanut katsoa kankaan materiaalia.
 
Vertailussa helleasun housut, joita on pesty kaksi-kolme kertaa viikossa viiden kuukauden ajan.
 

Liitteet

  • MP net 2.jpg
    MP net 2.jpg
    1 MB · Luettu: 120
Hyvät Herrat!

Siviilikarkurijääkäri mallia 1975 / KarJP.

En pysty vastaamaan alkuperäiseen kysymykseen, koska minulla ei ole autenttisia vastauksia. Mutta suomalaisen maastopuvun m62 tarinaan minulla on joitakin muistoja.

Olin helmikuun -75 saapumiserää. Meille jaettiin sarkapuku (olipa hyvä varuste Pohjois-Karjalan kauheissa pakkasissa ja lumihangissa), sen päälle lumipuku (valkoisesta lakanakankaasta, ei taskuja mutta aukot sarkapuvun taskuihin pääsemiseksi), kahdet pitkät alushousut, neulotut välihousut, hyvä villapaita, ja kaksi pitkähihaista harmaata aluspaitaa. Koulutusmanttelina eli metsäkeikoille oli vanhoja mantteleita mallia ennen sotia ja vähän sodan jälkeen. Kumisaappaat olivat koulutussaappaat, ja niiden pohja / lesti sopi armeijan suksien siteisiin , mutta lesti oli liian kapea jalkaterälle, ja siihen ei mahtunut tarpeeksi sukkia - siteen leveys oli kumisaappaan mitoituksessa ollut määräävä tekijä "koska siteitä oli niin paljon varastoissa". Eli varpaita paleli - se maavoimien rahanpuute ja köyhyys.
Noilla rensseleillä pärjäsi tosi hyvin pakkasessa, lumihangessa, väijyssä, koukkaamassa ja hyökkäämässä sekä puolustuksessa. Ja painotan, kaikki alusvaatteet + sarkapuku + lumipuku oli miehen lämpimänä pitävä varustus - paitsi varpaat kumisaappaissa.

Maastopuku m62:

Meille jaettiin myös maastopuku m62.
Alokkaasta lähtien meille painotettiin, että Suomi on ainoa maa Euroopassa, joka jakaa kaikille varusmiehille maastopuvut, siis se malli m62!
KarJP:ssa Kontiorannassa maastopukua käytettiin pääsääntöisesti isoissa sotaharjoituksissa. Varuskunnan alueella suoritetussa koulutuksessa käytettiin talvella sarkapukua, ja kesällä teryleenista pukua, joiden sanottiin olevan vanhoja lomapukuja.
Todellakin, maastopuku oli kääntöpuku, yhdeltä puolelta maastonvärinen, ja toinen puoli valkean kirjava, kun se maastoväri oli tullut hiukan läpi ja kirjavoitti sen valkean/vaalean puolen.
Lisäksi, vyötärön kireyttä säädettiin housun yläosassa olevalla puuvillanarulla - ja se söi miestä, siis vyötärön ihoa! Tämä oli aika vakava puute - viikon sotaharjoituskeikan jälkeen joka miehen vyötärö oli viallinen, monella iho oli hankautunut kokonaan rikki ja joillakin lisäksi tulehtunut, ja siis todella kipeä! Tästä vammasta ei puhuttu, koska sotaharjoituksen jälkeen oli pidennetty viikonloppuvapaa, ja ko. ihotulehdus olisi ollut loman este....
Jatkuu....
 
Viimeksi muokattu:
Jatkoa:
Alokaskomppaniamme eli KarJP:n 1. JK, oli Kontiorannasta sijoitettuna Ylämyllyn tykistövaruskuntaan - siis sinne, mistä Tuntematon Sotilas alkaa. Totta kai, me saimme jääkärikoulutuksen.
Meille koulutettiin ja perusteltiin hyvinkin tarkasti maastoutumista, naamioitumista, ja että yllätystilanteessa paikallaan pysyvä sotilas ei erotu hämärästä taimikosta, ja rauhallinen taaksepäin siirtyminen ja suojaan meno ei erotu, mutta sivuttaisliikket näkyvät selvästi. Ja talvella lumipuku suojaa, ja kesällä maastopuku. Hyvän tuliaseman vaatimukset! Kiitos paljon Herra kapteeni Laakkonen!
RauK:n kävin Kontiorannassa. Toukokuun/kesäkuun vaihteessa 1975, RauK oli yksi pataljoonan jääkärikomppanioista, ja siis osallistuimme yhtenä komppaniana KarJP:n kesäkuussa kotiutuvien loppusotaan. Varustuksena maastopuku m62. Alusvaatetusta ei ollut käsketty! Jotkut älysivät käskyn puutteesta huolimatta pakata reppuunsa villapaidan, välihousut, kaikki pitkät alushousut, jne, ja olivat onnellisia poikia! Sillä, olimme jossakin Juuassa, valmistautumassa koukkaukseen, asemissa vetisellä suolla alkuillasta seuraavaan aamuun. Jo illalla lämpötila meni hallan puolelle - huhut kiersivät, että puolenyön jälkeen lämpötila oli -6-7 astetta. Kellä oli repussaan villapitaa, pitkiä alushouja, välihousutkin, olivat onnessaan. Pahin tilanne oli niillä, jotka olivat lähteneet varuskunnasta pelkillä lyhyillä alushousuilla m62:n alla! Siis, ei saatu iltaruokaa, suolla kastuivat kaikki vaatteet, se pakkanen, voi hyvä ihme! Ja nälässä koko yö! Sarkapukuhan eristäisi märkänäkin....
Tämän sotaharjoituksen kokemukset (lisäksi serkkuni kokemus Sotinpurolta, alempana) lienevät purkautuneet 1980-luvulla erään kertausharjoituksen aikana, kun asiapohjalta haukuin kouluttajalleni puuvillaisen maastopuvun jääkäreiden palelluttamisvälineeksi, ja pyysin omalle joukkueelleni varusmiesaikani mallista talvivaatetusta, siis alusvaatteet välihousuineen + sarkapuku + lumipuku + mantteli. Kapteenia nauratti, ja hän sanoi, että oikeassa olet aika pitkälti, mutta esitti, että jätetään keskustelu meidän keskeiseksi. Niin se jäikin tänne asti.

Kesä 1975 oli kuitenkin kuuma, ja kun joskus saimme pukea m62 maastopuvun koulutukseen, se tuntui todella mukavan vilpoiselta! Kun vielä sai kääriä hihat - aina ei saanut! Paitsi se vyötärönauha...

RUK:ssa olin syyskurssilla 8.8. - 18.11.1975. RUK:ssa käytettiin m62 maastopukua kaikissa maasto"tapahtumissa" - ja niitähän riitti. Ilmeisesti vyötärönahkakin oli sitkistynyt, koska RUK:n ajalta en muista edellä mainittuja vyötärön seutujen "syöpymisiä" esiintyneen itselläni enkä muillakaan. Säät suosivat kurssiamme - ensimmäinen lumisade tuli kurssin päättäjäisparaatin aikana 18.11.! Ehkä myös aika on kullannut muistoja.
Jatkuu...
 
Viimeksi muokattu:
Back
Top