Saksalaisten hyökätessä Kreetalle, tuota osumista laskuvarjoon on viimeksi kokeiltu suuressa mitassa. Saksalaisten muistelmissa kyllä viitataan siihen, että maasta tullut jv-tuli aiheutti pahoja tappioita. Ei niinkään hyppääjään osumalla, mutta kun tarpeeksi monta reikää tuli varjoon, ne muuttuivat kuin kynttilöiksi ja putoamisnopeus kasvoi niin kovaksi, että maahan tullessa kävi huonosti.
Tosin voi olla eroja silloisella ja nykyisellä varjotyypeillä.
Kyllähän ne Kreetalla koittivat saksalaisia linnustaa, mutta laskuvarjojääkärit pudotetaan verraten matalalta ja laskeutumisnopeus on jotain aivan muuta kuin jollain patjavarjolla, jolla maisemia ihaillaan, kun on hypätty Cessnasta. Hyppy vastaa osapuilleen samaa, kun hyppäisit 3-5 metristä kuivalle maalle. Kyllä suurimmat tappiot tulivat taistelussa brittejä vastaan sitten vyörytysvaiheessa, vaikka muutamia linnustettiinkin.
Saksalaisten ilma-ase muutenkin piti puolustajaa matalana, jotta maahanlasku onnistui ja kyettiin luomaan selkeä ylivoima.
Yhden harhautuneen jääkärin mätki kuoliaaksi yli 80-vuotias vanhus kävelykepillään, kalosta-sauvalla. Mutta ei sillä taistelua voiteta.
Saksalainen fallschirmjäger oli erittäin hyvin koulutettu etenemään tulen ja liikkeen avulla. Kun 2-4 oli kasassa, he lähtivät pitämään tasaa hiukan ennen osatavoitetta. Kaksi ampuu, kaksi etenee. Sitten toisinpäin. Ryhmät ja joukkueet, komppaniat, olivat nopeasti valmiita.
Laskuvarjojääkärit olivat sitten 1944 Monte Cassinon luostarinraunioiden viimeiset puolustajat. Jotenkin Kesselring onnistui vielä livahtamaan motista ja ryhmittymään Rooman pohjoispuolelle. Liittoutuneita kaatui 45 000 matkalla Monte Cassinon läpi Roomaan.
Tuossa on yksi parhaista videoista, saksalaisten kuvaamaa ja restauroitua filmiä Kreetalta 1941:
Suomeksi käännetty kirja: Will Berthold: Taivaalta helvettiin