Maahanlaskut

Erkki

Ylipäällikkö
Maahanlaskujoukot voidaan jakaa karkeasti kolmeen eri luokkaan:

1) laskuvarjojoukot — hyppäävät laskuvarjoilla lentokoneesta tai helikopterista,
2) maahanlaskettavat joukot — laskeutuvat lentokoneella (liitokone) JA
3 ilmakuljetteiset joukot tai ilmarynnäkköJoukot — kuljetetaan paikalle helikoptereilla tai lentokoneilla.

Saksalaiset rakensivat osaamisensa verraten nopeasti. Vuonna 1936 majuri Immans perusti laskuvarjokoulun, ja pari vuotta myöhemmin Luftwaffen kenraali Student kokosi hajanaiset fallschirmjägerit omaksi keskitetyksi joukko-osastokseen.

Saksalaisten tärkeimmät pudotustehtävät:

Tanska ja Norja 1940: Fallsterin ja Själlandin välisen sillan varmistaminen. Onnistui erinomaisesti. Aalborgin lentokentän haltuunotto. Onnistui. Oslon lentokenttä. Onnistui (siellä ei ollut mitään puolustusta). Vahvistukset laskettiin Osloon, kaupunki vallattiin ja hallitus pakeni.

Ardennit ja Belgia: Maahanlaskuja Fieseler-Storch koneilla useisiin kohteisiin Ardennien marssireitin varmistamiseksi. Eben-Emaelin linnoituksen valtaaminen. Haagin kentän hetkellinen valtaaminen (tässä tapauksessa laskuvarjosotilaat ajettiin kentältä vastahyökkäyksellä). Leydenin ja Rotterdamin välisten siltojen kaappaus.

Kreikka: Korintin kanavan sillan kaappaaminen.

Kreeta: Ks. aikaisemmat viestit.

Muita operaatioita: Mussolinin vapautus kotiarestista Gran Sasson hotellista 1943 (Otto Skorzenyn laskuvarjo-osasto), Leros-saaren valtaus 1943 (saksalaisten viimeinen suuri voitto sodassa), jolloin laskuvarjosotilaat pudotettiin keskelle saarta.
Listaan voi lisätä maahanlaskuhyökkäyksen Vercorsin ylätasangolle Ranskan Alpeilla kesäkuussa 1944. Ainakin osa joukoista laskeutui liitokoneilla tuossa Ranskan vastarintaliikettä vastaan tehdyssä operaatiossa, jossa saksalaiset taisivat tehdä kokolailla selvää ranskiksista.
 

Vonka

Supreme Leader
Listaan voi lisätä maahanlaskuhyökkäyksen Vercorsin ylätasangolle Ranskan Alpeilla kesäkuussa 1944. Ainakin osa joukoista laskeutui liitokoneilla tuossa Ranskan vastarintaliikettä vastaan tehdyssä operaatiossa, jossa saksalaiset taisivat tehdä kokolailla selvää ranskiksista.

Niillä oli tietysti lounas kesken.
 

baikal

Supreme Leader
Maahanlaskualueista todennäköisimmät ja vaarallisimmat pitää tietty "valmistella" puolustajan kannalta tervetuloa-kuntoon. Inhoittavat miinoitteet, miehittäminen, edes jonkinlainen it......ja tuskin mikään merkittävä maahanlasku tapahtuu ilman hyökkääjän suorittamaa tiedustelua eli jonkinlaista pöhinää on alueella ennenkuin mitään isompia alkaa tapahtua.

Laamanatorin tekstiin sitten. En vähättele lainkaan D-dayn tappioita. Mutta jos niitä vertaa mihin tahansa Itärintaman suurtaisteluihin, niin joutavaa höntsäilyähän tuo on ollut.....ja kyllä. Syvyydessä saku antoi loimeen nimenomaan osaamisellaan. Kannattaa joskus pohtia millaisen ylivoiman kanssa saku askarteli tuolloin.
 

Herman30

Supreme Leader
Syvyydessä saku antoi loimeen nimenomaan osaamisellaan. Kannattaa joskus pohtia millaisen ylivoiman kanssa saku askarteli tuolloin.
Jep, se on kyllä tullut selväksi että puna-armeija voitti ainoastaan hirvittävän mies-ylivoiman takia joita surutta tapatettiin. Jos voimasuhteet olisivat sodan lopulla olleet jotenkuten fifty-fifty niin voisi olla kiinnostavaa tänäpäivänä.
 

Vonka

Supreme Leader
Churchill ei olisi halunnut koko rintamaa vielä tuossa vaiheessa. Hänen mielestään saksalaiset ja neuvostoliittolaiset saisivat tuhota toisensa. Roosevelt sitten lupasi Joe-Sedälle toisen rintaman, jota tämä oli vaatinut jo vuodesta 1941.

Operaatio Neptunus onnistui vain ja ainoastaan saksalaisten vastatoimien viivästyttyä panssarijoukkojen käytöstä aiheutuneen linjariidan vuoksi. 1. ja 12. PsD:n voimat eivät riittäneet kuin salpaamaan liittoutuneiden etenemistä ja rajoittamaan sillanpäätä. 21. PsD sen sijaan hyökkäsi jopa Kanaalin rantaan asti ja jakoi maihinnousseet kahtia. Voima vain ei riittänyt.

Liittoutuneilla kesti kaksi kuukautta päästä ulos sillanpäästä, ja joukkoja sekä materiaalia tuli koko ajan valtavasti lisää + oli oikeastaan täydellinen ilmaherruus.

Myöhemmin, kun Caenin alueella hyökkäsivät kaikki Montgomeryn divisioonat sitoen saksalaiset, ja amerikkalaiset pääsivät läpi etelässä 24. heinäkuuta, tie Pariisiin aukesi. Saksalaiset yrittivät tosissaan länsirintamalla vielä talvella 1944-1945, mutta myöhemmin amerikkalaisten lähestyessä Elbe-jokea, neuvostoliittolaiset olivat syystäkin katkeria, sillä, Beevorin sanoin, "Saksa tappeli jokaisesta tšekkoslovakian tienrististä ja amerikkalset pääsivät melkein ilmaiseksi".

Ja Stalin sai kusetettua Rooseveltia taas. Amerikkalaiset pysähtyivät Elbelle. Berliinittäret kiittävät.
 

EK

Ylipäällikkö
Tästähän ainakin eversti evp. ja sotahistorian opettaja Sampo Ahto on todennut, että hämmästyttävää on se, että valtavasta mies- ja materiaaliylivoimasta huolimatta liittoutuneilta kesti kauan murtaa saksalaisten sitkeä puolustus Normandiassa.

Ahtoon ja hänen lausuntoihinsa kannattaa suhtautua vähän varauksella. Tietoa varmasti on, mutta välillä tulkinnoista paistaa oma ääni liian vahvasti läpi. Tuossa lausunnossa Ahto tietenkin on oikeassa siinä, että liittoutuneilla meni pitkään murtautua ulos sillanpäästä. Lisäksi lausuntoa on peilattava sitä anglosaksisen populaarikulttuurin luomaa kuvaa vasten, että Normandiassa noustiin maihin, sieltä käveltiin Berliiniin ja sota oli ohi. Tätä Ahto nimittäin (sinänsä oikeutetusti) kritisoi.
 

tulikomento

Greatest Leader
Ahtoon ja hänen lausuntoihinsa kannattaa suhtautua vähän varauksella. Tietoa varmasti on, mutta välillä tulkinnoista paistaa oma ääni liian vahvasti läpi. Tuossa lausunnossa Ahto tietenkin on oikeassa siinä, että liittoutuneilla meni pitkään murtautua ulos sillanpäästä. Lisäksi lausuntoa on peilattava sitä anglosaksisen populaarikulttuurin luomaa kuvaa vasten, että Normandiassa noustiin maihin, sieltä käveltiin Berliiniin ja sota oli ohi. Tätä Ahto nimittäin (sinänsä oikeutetusti) kritisoi.

Joo. Kyseisen herran mielipiteisiin olen törmännyt ainakin Sotilasaikakausilehden palstoilla. Ahto tuntuu yleensä kehuvan kovasti Saksan Wehrmachtia (osin ihan perustellusti) ja vastaavasti taas suhtautuu vähintäänkin erittäin kriittisesti länsiliittoutuneiden tekemisiin.
 

EK

Ylipäällikkö
Mielenkiintoista on, että vaikka Neuvostoliitto oli uranuurtaja maahanlaskujoukkojen kehityksessä, se ei tehnyt juurikaan maahanlaskuoperaatioita sodan aikana. Laskuvarjojoukkojahan sillä oli vaikka kuinka paljon, mutta niitä käytettiin pääasiassa normaalin jv:n tapaan. Vyazmaan tehtiin yksi iso maahanlasku ja Dnerprin ylityksessä joskus -43 tai -44 toinen. Kumpikaan ei ollut varsinainen suksee.

Vuonna 1935 Neuvostoliitto teki suurissa sotaharjoituksissa ison pudotuksen. Maahanlaskut olivat olennaisessa osassa "syvän taistelun" opeissa. Ilmeisesti sitten Stalinin puhdistukset pitivät huolen tieto-taidon katoamisesta. Saksalaiset ottivat mallia juuri Neuvostoliitosta kehittäessään omia joukkojaan.
 

fulcrum

Respected Leader
Totta kai tappioita tuli, kun siviilit kaivoivat Balkanin sodan aikaisia kertalaukeavia luikkujakin ja ampuivat joka tallista. Mutta varsinaisia joukkueiden pyyhkäisemisiä pois muonavahvuudesta tuli sitten kreikkalaisia sotilaita, brittejä ja uusseelantilaisia vastaan.

Saksalaisten tiedustelu oli olematonta eikä se ottanut huomioon siviilivastarintaa. Sen sijaan kansanyhteisö tiesi hyökkäyksestä ja jopa hyökkäyssuunnitelman etukäteen (siepatut sanomat). On sanottu: "Harva sotatoimialueen johtaja on koskaan saanut niin tarkkoja tietoja vihollisen aikeista, aikataulusta ja tavoitteista!"

Miksi saksalaiset sitten punnersivat työvoiton? Jälkitarkastelussa on todettu brittien suureksi virheeksi se, että he eivät keskittäneet Matilda-tankkeja lainkaan vaan jättivät ne "mereltä tulevan hyökkäyksen" varalle. Ei sellaista hyökkäystä ollut tulossa. Komentaja oli passiivinen ja haluton tekemään nopeita vastahyökkäyksiä etenkin Malemessa (lentokenttä).

Kyllä mereltäkin oli hyökkäys tulossa, mutta saksalaisilla oli käytössä vain lähinnä hitaita puisia kalastajaveneitä, ja yhtä saattuetta kohti oli varmistusvoimia peräti yksi italialainen torpedovene. Jotka ei tietty hirveästi voineet kun vastaan tuli useasta risteilijästä ja hävittäjästä koostuva laivue....maihinnoususaattueet kääntyivät takaisin tai lyötiin hajalle. Saksalaiset eivät ottaneet italialaisia mukaan suunnitelmiin muuten "koska Italian laivaston koodit ovat varmasti niin huonot että suunnitelma paljastuu heidän kauttaan heti briteille".

Hitler joutui sitten nöyrtymään ja pyytämään Mussolinilta apua, ja 3000 italialaista nousi maihin, mutta siinä vaiheessa Kreetalle päässeet saksalaiset olivat jo kääntäneet taistelun voitoksi.
 

vlad

Respected Leader
Tästähän ainakin eversti evp. ja sotahistorian opettaja Sampo Ahto on todennut, että hämmästyttävää on se, että valtavasta mies- ja materiaaliylivoimasta huolimatta liittoutuneilta kesti kauan murtaa saksalaisten sitkeä puolustus Normandiassa.

Ahtoon ja hänen lausuntoihinsa kannattaa suhtautua vähän varauksella. Tietoa varmasti on, mutta välillä tulkinnoista paistaa oma ääni liian vahvasti läpi. Tuossa lausunnossa Ahto tietenkin on oikeassa siinä, että liittoutuneilla meni pitkään murtautua ulos sillanpäästä. Lisäksi lausuntoa on peilattava sitä anglosaksisen populaarikulttuurin luomaa kuvaa vasten, että Normandiassa noustiin maihin, sieltä käveltiin Berliiniin ja sota oli ohi. Tätä Ahto nimittäin (sinänsä oikeutetusti) kritisoi.

Aihetta on lähestynyt hiukan samasta näkökulmasta myös Kari Kuusela Suomen Sotilas -lehdessä (4/2014) kirjoituksessa: Normandia - mikä meni pieleen? (alk. s. 6).

En nyt ryhdy siteeramaan kirjoitusta sen tarkemmin, mutta siinä pyrittiin erittelemään syitä miksi lopulta kesti niinkin kauan murtautua ulos sillanpäästä ja miksi eteneminen oli - hmmm - vaivalloista.

Luin kirjoituksen aikanaan, joten en enää muista kuin pääpiirteittäin sen mutta ehkäpä siinäkin hiukan liikaa oiottiin mutkia, mutta epäilemättä siinä lähestymistapa on oikeutettu, että sen myötä myös tuotiin esille se ettei maihinnousu lopultakaan ollut mikään paraatimarssi Berliiniin ja sodan voittoon, että siellä Normandiassa miehiä kuoli tuhansittain (itse asiassa, mikäli oikein muistan, Normandiassa kuoli toisen maailmansodan taisteluista suhteessa eniten miehiä kun laskentatapana käytetään kuolleita per päivä, joskin tällöin puhutaan vain operaation ensimmäisistä päivistä, jolloin tappiot hietikolla olivat raskaimmat ja ne koskettivat etenkin jenkkejä).

Kyseisessä Kuuselan kirjoittamassa artikkelissa on myös muutamia hyvin lyhyitä laskuvarjosotilaiden kommentteja, niille olisi voinut antaa jopa hiukan enemmän tilaa - ja yleensä muillekin henkilökohtaisille ajatuksille kyseisenä päivänä.

Kari Kuuselan ansioihin kirjoittajana yleensä en nyt ota kantaa.

vlad.
 

s91

Kenraali
BAN
Esimerkiksi Caenin kanava on mitätön puro. Kanavan ylittävän sillan valtaamisesta on tehty suuri sankaritarina alkujaan lehdistön päivän tarpeisiin ja sellaisena se on jäänyt historiaan, mutta todellisuudessa liittoutuneiden resursseilla tuollaisen kapean, vähävetisen ja loivareunaisen ojan ylittäminen ei ollut mikään ongelma muutoinkaan.

Eiköhän se suurempi merkitys kyseisellä sillalla ollut se, ettei Saksa voinut käyttää sitä hyväkseen vastahyökkäyksessä. Tärkein tehtävähän maahanlaskujoukoilla oli ostaa aikaa maihinnousujoukoille, ei niinkään itse vallata maata. Mitä pidempään maihinnousu sai jatkua ennen kuin vastahyökkäys tuli, sitä varmemmin se onnistui.
 

Tetra

Respected Leader
BAN
Mites nuo venäläisten/neukkujen suorittamat maahanlaskut? Onko niissä havaittavissa jotain tyypillistä ja muista poikkeavaa piirrettä, joka meidän olisi syytä huomioida?
 

fulcrum

Respected Leader
Maahanlaskussa on järkeä silloin kun maantiede rajoittaa sitä määrää joukkoja joka logistisesti pystytään keskittämään tietylle alueelle: etenkin maihinnousuissa ja isojen jokien ylityksissä. Normandian tapauksessa esimerkiksi ei ollut mitään väliä, oliko liittoutuneilla 1.5 vai 15 miljoonaa miestä ensimmäisen maihinnousuportaan takana - vain murto-osa tästä saatiin rannalle ensimmäisessä aallossa. Maahanlaskun avulla voitiin avata "rinnakkainen kaista" jolloin hyökkäysjoukkojen tiheys saatiin olennaisesti isommaksi. Sen jälkeen kun perinteinen rintama oltiin saatu avattua, maahanlasku operatiivisena menetelmänä menetti merkityksensä koska oli paljon halvempaa käyttää joukkoja perinteisinä maajoukkoina.

Saksalaisten taistelumenestyksen takana oli pitkälti upseeriston erinomainen improvisaatio- ja aloitekyky. Saksalaiset suorittivat täysin lennosta improvisoimalla operaatioita joihin muut armeijat vaativat pitkät ja perusteelliset valmistelut ja suunnittelut. Ei voida kuvitellakaan että länsiliittoutuneet olisivat suorittaneet tai edes yrittäneet niin huonosti valmisteltuja operaatioita kuin Kreikka tai Norja. Tämä teki saksalaisista myös taitavia ja nopeita reagoimaan puolustuksessa. Suomalaisethan saivat tästä vähän makua Tornion taistelussa, kun täysin yllätetyt saksalaiset organisoivat paikalla olevat takalinjojen köppä-ukot niin tehokkaaseen vastarintaan että suomalaiset luulivat olevansa kosketuksissa jo saksalaisten rintamajoukkojen kanssa.
 

tulikomento

Greatest Leader
Saksalaisten taistelumenestyksen takana oli pitkälti upseeriston erinomainen improvisaatio- ja aloitekyky. Saksalaiset suorittivat täysin lennosta improvisoimalla operaatioita joihin muut armeijat vaativat pitkät ja perusteelliset valmistelut ja suunnittelut. Ei voida kuvitellakaan että länsiliittoutuneet olisivat suorittaneet tai edes yrittäneet niin huonosti valmisteltuja operaatioita kuin Kreikka tai Norja. Tämä teki saksalaisista myös taitavia ja nopeita reagoimaan puolustuksessa. Suomalaisethan saivat tästä vähän makua Tornion taistelussa, kun täysin yllätetyt saksalaiset organisoivat paikalla olevat takalinjojen köppä-ukot niin tehokkaaseen vastarintaan että suomalaiset luulivat olevansa kosketuksissa jo saksalaisten rintamajoukkojen kanssa.

Minusta mainio esimerkki Normandiasta on eversti Hans von Luckin toiminta. Ukko taisi organisoida äkkiä improvisoimalla kampfgruppen, jolla sitten myllytti brittejä vastaan. Miehen muistelmateos "Panzer Commander" on lukemisen arvoinen.
 

Creidiki

Kenraali
Venäläisten ongelmana oli ihan perusjalkaväessä aloitekyvyn puute. Jos viikko-ohjeelmassa lukee hiihtoa torstaina niin sitten hiidetään, oli lunta eli ei. Maahanlaskussa on enämpi sääntö kuin poikkeus ettei kaikki menekään kuin Strömsössä ja jos miehet keskittyvät maahan päästyään munien raapimiseen niin heikosti käy.

Operatiivisella tasolla Ranskalaiset tekivät pataljoonan kokoisia pudotuksia indokiinassa "rutiininomaisesti" ja Dien Bien Phussa pudotettiin prikaatin kokoinen osasto kenraaleineen kaikkineen. Operaatio Castor menikin näytöstyyliin vaikka paikassa kävikin ohraisesti neljä kuukautta myöhemmin. Algeria olikin jo sitten helikopterien aikaa.
 

Erkki

Ylipäällikkö
Vuonna 1935 Neuvostoliitto teki suurissa sotaharjoituksissa ison pudotuksen. Maahanlaskut olivat olennaisessa osassa "syvän taistelun" opeissa. Ilmeisesti sitten Stalinin puhdistukset pitivät huolen tieto-taidon katoamisesta.
Marsalkka Tuhatsevski taisi olla Neuvostoliiton maahanlaskujoukkojen kummisetä, jonka teloituksen jälkeen myös koko maahanlaskutoiminta joutui epäilyttävään valoon ja pois suosiosta.
 

Erkki

Ylipäällikkö
Niillä oli tietysti lounas kesken.
Mikäpä vetäisi vertoja hyvälle ranskalaislounaalle kera viinin ynnä aperitiivin, eikä muutenkaan ruokailun merkitystä sovi koskaan aliarvioida. Ranskalaisten tappion syynä oli kuitenkin mitä ilmeisimmin se, että voimansa tunnossa vastarintaliike luopui sissitoiminnastaan aloittaen aivan konventionaalisen sodankäynnin. Tulos ei ollut kovin rohkaiseva, joten sittemmin he siirtyivät takaisin entisiin toimintamuotoihinsa. Vercorsin taisteluihin osallistui n.20000 saksalaista, joista ehkä nelisensataa laskeutui alueelle liitokoneilla.
 

fulcrum

Respected Leader
Marsalkka Tuhatsevski taisi olla Neuvostoliiton maahanlaskujoukkojen kummisetä, jonka teloituksen jälkeen myös koko maahanlaskutoiminta joutui epäilyttävään valoon ja pois suosiosta.

NL:llä ei ollut riittävästi kuljetuskoneita massamaisiin laskuvarjo-operaatioihin. Vjasman operaatiossa miehiä tiputeltiin alueelle yli viikon ajan, mikä luultavasti osaltaan vaikutti operaation epäonnistumiseen. Koska laskuvarjojoukkojen varustus on väkisinkin kevyttä niin joukkoja pitää saada keskitettyä kohdealueelle mahdollisimman paljon ja nopeasti. Edes länsiliittoutuneet eivät koskaan saaneet haluamaansa konemäärää käyttöönsä vaan operaatiot tehtiin joka kerta 'vajaina'.

Uuden ajan maahanlasku- ja ilmarynnäkköoperaatioissa on usein silmiinpistävää äärimmäinen röyhkeys: neuvostoliittolaisten ilmarynnäkössä Kabuliin esimerkiksi ensimmäinen aalto saatiin paikalle yksinkertaisesti niin että laskeuduttiin tavallisella kuljetuskoneella kiitoradalle ja miehet ja aseet ulos. Puolustajilla ei tullut mieleenkään että niin voi käydä. Myös lännessä on samanlaisia operaatioita ainakin suunniteltu, SAS esimerkiksi suunnitteli juuri tämäntapaista Argentiinaan 1982. Operaatio peruttiin viime hetkellä. Puolustuksessa on siis varauduttava myös tällaisiin näennäisesti täysin mielipuolisiin hyökkäyksiin.

Neuvosto-venäläisille laskuvarjojoukoille on myös tietysti tyypillistä paljon läntisiä vastineita raskaampi varustus. Lännessä ei ehkä oteta BMD:n kaltaisia ajoneuvoja kovin tosissaan koska eihän ne mitenkään oikeille panssariajoneuvoille pärjää, mutta kevyesti varustettua takalinjojen vartioporukkaa vastaan nekin ovat melkoinen vahvistus.
 

vlad

Respected Leader
Venäläisten ongelmana oli ihan perusjalkaväessä aloitekyvyn puute. Jos viikko-ohjeelmassa lukee hiihtoa torstaina niin sitten hiidetään, oli lunta eli ei. Maahanlaskussa on enämpi sääntö kuin poikkeus ettei kaikki menekään kuin Strömsössä ja jos miehet keskittyvät maahan päästyään munien raapimiseen niin heikosti käy.

Geoffrey Roberts teoksessaan Stalinin kenraali - Georgi Zukov kuvaa tavallaan hyvin sitä millainen oli jalkaväensotilas puna-armeijassa toisessa maailmansodassa, kun materiaali suurimmalta osalta oli kyseisen kaltaista ja kun sen kyky omaehtoiseen toimintaan oli mitä oli, ei ihme, että toisessa maailmansodassa metodit joukkojen johtamisen suhteen poikkesivat paljonkin länsiliittoutuneiden tavasta tai suomalaisten tavasta tai saksalaisten tavasta operoida - seuraavaksi lyhyt lainaus kirjasta:

""Zukovin kunnianhimoiset operaatioajatukset eivät olleet pelkästään hänen omahyväisyyteensä pohjautuvia haavekuvia. Ne olivat Stalinin ja stavkan yhteisiä visioita ja heijastusta myös Neuvostoliiton suurten muutosprojektien perinteestä. Zukovin sotilaallinen käsityskyky oli muotoutunut tämän perinteen piirissä, ja vaikka se saattoi jättää tilaa luovuudellekin, se oli luonteeltaan hyvin autoritaarinen ja hierarkkinen, korosti kuria ja yhdenmukaisuutta. Zukovin turvautuminen pikemminkin tarmoon ja voimaan kuin mielikuvitukseen tavoitteisiin pyrittäessä oli täysin koko neuvostojärjestelmässä vallitsevan hengen mukaista. Niinpä Zukovin saavuttaman suuren menestyksen erityinen piirre oli se seikka, että hän oli neuvostoliittolainen sotapäällikkö. Hän olisi tuskin ollut yhtä tehokas komentaja missään muussa armeijassa.

Neuvostokenraalina Zukov johti ominaisuuksiltaan erikoista armeijaa: sen miehet olivat asevelvollisia maalaismiehiä, jotka eivät olleet juuri kouluja käyneet ja joiden sotilaskoulutuskin oli jäänyt alkeisiin. Monet näistä asepukuun puetuista talonpojista olivat vanhempiensa ja isovanhempiensa kanssa kokeneet maatalouden pakkokollektivisoinnin traumaattiset vaikutukset. Vaikka jotkut olivat vilpittömiä ja sitoutuneita kommunismin kannattajia, ainakin yhtä monet olivat vihamielisiä, tietämättömiä tai välinpitämättömiä. On vaikea kuvitella, miten tuollainen armeija olisi kyetty pitämään koossa Neuvostoliiton ja Saksan sodan raivokkaiden taisteluiden kauhistuttavissa oloissa ilman ankaraa kuria ja kovia rangaistuksia, jotka toimivat varoituksena muille. Ja ankaraa ja armotonta komento epäilemättä olikin. Neuvostoliitto teloitti sodain aikana hämmästyttävän määrän omia sotilaita - 158 000.
" (G. Roberts: Stalinin kenraali - Georgi Zukov, s. 332).

Laskuvarjosotilaat nyt olivat hiukan laadukkaampaa väkeä (lähinnä fyysisesti) mutta ei heitäkään välttämättä voi aloitekyvyn ja operointikyvyn kohdalla verrata millään muotoa kilpailijoidensa vastaaviin organisaatioihin ja toiminta oli orjallisesti suunniteltua ja ohjattua hyvin monelta osin lähes koko Neuvostoliiton olemassa olon ajan, mutta tietenkin kehittymistä ja improvisointikyvyn kasvua esiintyi Neuvostoliiton viimeisinä vuosikymmeninä esim. Afganistanin sodassa ja toisaalta pienillä joukko-osastoilla jopa toisen maailmansodan aikana. Mutta keskiarvoisesti hyvin paljon riippui siitä millainen oli yksikön komentaja ja millaisia metodeja hän käytti koulutuksessaan.

Mutta olisi ollut mielenkiintoista nähdä kuinka puna-armeija olisi käyttänyt laskuvarjojoukkoja toisen maailmansodan aikana jollei Stalin olisi suorittanut puhdistustaan asevoimissa 30-luvulla ja sen myötä laskuvarjojoukkojen asema olennaisella tapaa muuttui ja samoin doktriini (@EK :n mainitsema "syvä taistelu" tai "syvä vaikuttaminen", jollaista termiä on myös taidettu käyttää).

vlad.
 

scip10

Kenraali
Uuden ajan maahanlasku- ja ilmarynnäkköoperaatioissa on usein silmiinpistävää äärimmäinen röyhkeys: neuvostoliittolaisten ilmarynnäkössä Kabuliin esimerkiksi ensimmäinen aalto saatiin paikalle yksinkertaisesti niin että laskeuduttiin tavallisella kuljetuskoneella kiitoradalle ja miehet ja aseet ulos. Puolustajilla ei tullut mieleenkään että niin voi käydä. Myös lännessä on samanlaisia operaatioita ainakin suunniteltu, SAS esimerkiksi suunnitteli juuri tämäntapaista Argentiinaan 1982. Operaatio peruttiin viime hetkellä. Puolustuksessa on siis varauduttava myös tällaisiin näennäisesti täysin mielipuolisiin hyökkäyksiin.
Israelin Entebben operaatio oli myös röyhkeydessään aika vaikuttava.
 
Top