Oma näkemys on että kyllä oli. Tietysti se apartheid-järjestelmä oli rotusortoa vailla vertaa ja en sitä siis puolustele. Ja tuskin nykymaailmassa sellaista voisi enää edes luodakaan.
Maahanmuutto ja sen vaikutukset Ruotsissa: uutiset ja keskustelu
- Viestiketjun aloittaja Tetra
- Aloitus PVM
Oli tuohon aikaan. 80-luvulla alkoivat pakotteet purra, ja Rhodesia meni suuresta tuesta huolimatta tonttiin. Lisäksi sota ambomaalla/ Namibiassa tuli kalliiksi, samoin kuin käytännössä sisällissota/ sotilasmiehitys SA:n omissa mustien townshipeissä.
Maailma muuttui ympärillä, Etelä-Afrikka ja afrikaanerit ei. E-A:sta tuli kv-politiikan täydellinen hylkiö jolta kaikki ystävät kaikkosivat ja loppuhan siitä tuli.. Ja nykyään se taitaa olla" hyvää afrikkalaista" tasoa oleva valtio.
YliKoo
Greatest Leader
Hyvin, hyvin sliipattu juttu, miksikikökähänJ.P.Roos aikanaan sosiologian piirissä Suomen kuvioissa eri iso nimi. Skepsiksen foorumia seuranneena, tuli tuosta postauksestasi mieleen Lynn & Vanhanen duon tutkimus rotujenvälisistä älykkyyseroista. Rujo kohu tuosta aikanaan.
Näin, tunnekuohun laannuttua, J.P.Roos, evoluutioseminaarissa 2006, päätyi ottamaan asiaan kantaa tavalla joka aloittelevalle humanististen tieteiden tekijälle olisi paarialuokkaan ajautumisen pelossa ollut käytännössä liki mahdotonta. Hattua päästä ja R.I.P. J.P. Linkistä mielenkiintoisia ajatuksia herättävää pohdintaa.
Älykkyys, geenit ja ympäristö
www.skepsis.fi
Äly ennustaa elämän
Peritty älykkyys selittää ihmisen elämänkulkua paremmin kuin sosiaaliluokka. Tätä ei ole soveliasta sanoa ääneen – edes tieteessä, sanoo psykologian professori Markus Jokela.TILAAJILLE
Antti Kivimäki
12.5.2020 2:00 | Päivitetty 28.12.2020 15:28
Kaipaatko hyvää luettavaa? HS julkaisee uudelleen parhaita lukemistojuttujaan. Tämä juttu on julkaistu alun perin toukokuussa 2020.
JOTKUT ovat älykkäämpiä, toiset vähemmän älykkäitä. Tämä vaikuttaa monin tavoin siihen, miten ihminen menestyy elämässään ja kuinka kauan hänen voi olettaa pysyvän hengissä.
Arki tukee älyn merkitystä, mutta tieteessä sitä käytetään selittävänä tekijänä niukasti.
”Yhteiskuntatieteissä harvoin huomioidaan yksilöpsykologisia ominaisuuksia”, sanoo psykologian professori Markus Jokela Helsingin yliopiston lääketieteellisestä tiedekunnasta.
”Ihmiset nähdään vain erilaisten ryhmien, kuten työväenluokan tai kaupunkilaisten, edustajina. Muuten heitä pidetään samanlaisina. Mutta ehkä käyttäytymisen ja elämänkohtaloiden taustalla on sittenkin myös psykologisia eroja.”
JOKELALLE riittäisi loputtomiin työsarkaa oikaista tutkimuksia, joissa äly sivuutetaan.
Esimerkiksi sopivat tasaisin väliajoin huolestuneeseen sävyyn uutisoidut tutkimustulokset siitä, että akateemisen perheen lapset päätyvät muita todennäköisemmin yliopistoon.
Sosiaaliluokka näyttäytyy helposti määräävämpänä tekijänä kuin se itse asiassa on, koska äly keskimäärin vaikuttaa siihen, miten ihminen elämässään pärjää.
Akateemisen perheen lapsi ei peri vanhemmiltaan pelkästään lukemisen kulttuuria ja sivistyksen arvostusta vaan myös liudan älykkyyteen vaikuttavia geenejä, jotka osaltaan auttoivat vanhempiakin saavuttamaan tutkintonsa.
”Ei ole soveliasta huomauttaa, että ehkä koulumenestyksen taustalla on myös yksilöllisiä, perinnöllisiä tekijöitä”, Jokela sanoo.
PERITYN älyn ohittaminen johtaa herkästi virhepäätelmiin, kuten osoittaa vaikkapa keskustelu kotihoidon tuesta ja varhaiskasvatukseen panostamisesta.
Tutkimusten mukaan yksi–kolmivuotiaana päiväkotiin menneet kouluttautuvat pidemmälle kuin samat ikävuodet kotihoidossa viettäneet lapset. Tästä on päätelty, että päiväkoti valmentaa lapsia koulu-uralle paremmin kuin oman äidin hoiva.
Todennäköisempi selitys Jokelan mukaan kuitenkin on, että lapsia vuosikausia kotona hoitavat äidit ovat vähemmän koulutettuja eivätkä yhtä älykkäitäkään kuin uraäidit, ja nämä ominaisuudet keskimäärin siirtyvät geneettisesti kummankin ryhmän äitien lapsille.
Älystä on tullut tabu
PSYKOLOGIAN professoriksi Jokela on outo lintu, sillä hän ei hae vastauksia kysymyksiin yksittäisten ihmisten pään sisältä vaan massoista: kymmenientuhansien ihmisten seurantatutkimuksista sekä yhdistelemällä eri tieteenalojen tuloksia samaan tilastoon.Suurista aineistoista hän on muun muassa osoittanut, että käytöshäiriöt seitsenvuotiaana ennustavat suurempaa kuolleisuutta aikuisiällä ja että ulospäinsuuntautuneisuus ja avoimuus uusille kokemuksille lisäävät todennäköisyyttä muuttoliikkeeseen maan sisällä.
Jokelan mukaan ihmiset ilahtuvat tilastollisen psykologian tuloksista, kun ne ovat ”oikeansuuntaisia” ja liittyvät suhteellisen harmittomiin aiheisiin, kuten luonteenpiirteisiin, deittailuun ja perheen perustamiseen.
”Sosiaalisuus ennustaa suurempaa ja neuroottisuus pienempää lapsilukua. Naisten sovinnaisuus ja empaattisuus ennustavat voimakkaammin suurta lapsilukua kuin miesten. Tällaisille tuloksille on tapana nyökytellä hyväksyvästi, että juuri noinhan se menee.”
KUN päästään älykkyyteen, leppoisa tunnelma häviää.
Lukuisissa tutkimuksissa on osoitettu, että äly ennustaa yksilön sosioekonomista menestystä voimakkaammin kuin hänen vanhempiensa sosiaaliluokka. Länsimaisissa yhteiskunnissa lapsena mitattu äly on paras mahdollinen koulutuksen ja eliniän ennustaja – mutta tämän tunnustaminen on tabu.
Jokela arvelee kuuluisan yhdysvaltalaisen evoluutiopsykologin Geoffrey Millerin olevan oikeilla jäljillä analysoidessaan, miksi näin on. Millerin mukaan erityisesti vasemmistoälyköt vastustavat älykkyyden merkityksellisyyttä, koska äly on resurssi, jota ei voi millään yhteiskunnallisilla toimilla tasoitella tai jakaa uudelleen.
Ulkonäköäänkin voi yrittää parantaa kauneusleikkauksilla, mutta kyky abstraktiin loogiseen päättelyyn ei parane, vaikka kuinka harjoittelisi. Tietyn tyyppisiin pulmiin, kuten sudokuihin tai šakkitehtäviin, toki kehittyy ajan oloon rutiini. Se ei kuitenkaan auta, kun vastaan tulee uudenlainen päättelytehtävä.
”Tunnen itseni usein ilonpilaajaksi, kun kerron älykkyystutkimusten tuloksista. Älykkyys on verraten pysyvä ominaisuus, ja sillä on paljon suurempi merkitys kuin pelkällä kirjanoppineisuudella”, Jokela sanoo.
Markus Jokelan mukaan äly ei ole akateemisten perheiden etuoikeus vaan kyvykkäitä lapsia löytyy kaikista yhteiskuntaluokista.KUVA: RIO GANDARA / HS
Hänen mukaansa moni karsastaa älykkyystutkimusta myös siksi, että luulee sen johtavan kaikenlaiseen pahaan, kuten yhteiskunnallisen eriarvoisuuden perustelemiseen.
”Ihmisillä on refleksinomainen taipumus hätiköiden hyppiä mahdollisiin poliittisiin päätelmiin: että jos tuo pitää paikkansa, se oikeuttaa suoraan jonkin politiikan.”
Tutkimustulokset eivät kuitenkaan määrää mitään tiettyä politiikkaa vaan osoittavat tosiasioiden puitteet erilaisille yhteiskunnallisille päätöksille, Jokela sanoo.
”Esimerkiksi perinnöllisen älykkyyden sosiaalisten vaikutusten huomioiminen voi johtaa yhtä lailla vasemmistolaiseen kuin oikeistolaiseen politiikkaan.”
Älykkyystestien tuomista psykologiaan ja kouluihin perusteltiin alun perin eli 1900-luvun alussa juuri tasapuolisten mahdollisuuksien tarjoamisella. Ajatus oli, että testeillä voitaisiin jo varhain tunnistaa oppilaat, joilla luultavasti ilmenee oppimisvaikeuksia, ja suunnata heille tukiopetusta.
Luokkayhteiskunnassa älykkyystestit olivat myös omiaan paljastamaan, että äly ei ole vain koulutuksella siunattujen etuoikeus vaan kyvykkäitä lapsia löytyy kaikista yhteiskuntaluokista.
Tämä on tärkeä tieto edelleen, Jokela sanoo.
”Tilastojen esitteleminen voi toimia itseään toteuttavana ennusteena: se voi suotta masentaa nuoria ja estää heitä käyttämästä piileviä kykyjään, jotka helposti jäävät ryhmien määräämien odotusten peittoon. Ikään kuin olisi ennalta saneltu, että esimerkiksi akateemisessa maailmassa ei voisi pärjätä ilman akateemisia vanhempia, vaikka kyse on vain tilastollisista yhteyksistä.”
Tilasto ei kuvaa yksilöitä
JOKELA korostaa, että tukevatkaan tilastolliset totuudet eivät koskaan kerro yksilöstä mitään. Niin älykkäät kuin tyhmät yksilöt voivat menestyä tai olla menestymättä elämässään tuhansista eri syistä.Kovin ennustettava ei ole ollut Jokelan omakaan elämä. Hän syntyi vuonna 1979 ja eli lapsuutensa Nurmijärven Klaukkalassa. Se oli silloin vielä lähes maaseutua; niin sanottu Nurmijärvi-ilmiö eli Matti Vanhasen innoittama muutto kehyskuntiin seurasi vasta pari vuosikymmentä myöhemmin.
Jokelan lapsuudenperhe oli keskiluokkainen muttei akateeminen, ja siihen kuuluivat isoveli ja identtiset kaksossiskot. Jokelan isä kuoli hänen ollessaan nelivuotias. Äiti kasvatti pesueensa yksin, kannusti lapsia opiskelemaan, ja lopulta kaikki valmistuivat yliopistosta.
Jokela pääsi Helsingin yliopiston oikeustieteelliseen ensimmäisellä yrittämällä vuonna 1999. Tieteenala ei kuitenkaan innostanut.
”Se kuulosti liikaa rutiinilta ja muiden laatimien sääntöjen seuraamiselta.”
Hän alkoi lukea sosiologiaa, josta valmistui maisteriksi kolmessa vuodessa. Tämän jälkeen hän kiinnostui psykologiasta, erityisesti käyttäytymisgenetiikasta ja evoluutiopsykologiasta.
JOKELA väitteli tohtoriksi psykologiasta vuonna 2007. Vasta sen jälkeen hän löysi nykyisen intohimonsa eli psykologisen tiedonlouhinnan suurista aineistoista.
Tilastollinen psykologia tai psykologinen big data -tutkimus löi maailmalla läpi juuri 2000-luvulla, osin tietotekniikan kehityksen vuoksi, osin siksi, että monet seuranta-aineistot – kuten 180 000 vuonna 1958 syntynyttä brittiä kattava tutkimusjoukko – olivat kypsyneet siihen ikään, että ihmiskohtaloista saattoi jo päätellä jotain.
Jokela muutti tällaisten pitkittäisaineistojen luvattuun maahan Britanniaan ja väitteli epidemiologiasta eli sairastavuutta tilastollisesti väestössä tarkastelevasta tieteestä Lontoon University Collegessa vuonna 2012.
LONTOON-VUOSINAAN Jokela tutustui kunnolla laajoihin aineistoihin, joissa ihmisiltä oli nuorena mitattu äly niin, että se voitiin eristää selittäväksi tekijäksi myöhempää elämänkulkua selittämään.
”Sitä ennen suhtauduin skeptisesti suureen osaan älykkyystutkimusta, niin älyn mittaamiseen kuin sen selitysvoimaankin. Mutta kun lukee enemmän, luulee vähemmän”, Jokela sanoo.
Älykkyystutkimus ei ollutkaan huuhaata vaan huolellista tiedettä.
Testeillä mitattava yleisälykkyys on psykologian selvästi vakain mittari, sanoo Markus Jokela.KUVA: RIO GANDARA
”Testeillä mitattava yleisälykkyys on psykologian selkeästi vakain mittari, ja siitä tiedetään paljon. Persoonallisuus tulee kakkosena, mutta vaikkapa sosiaaliset asenteet ovat älyyn verrattuna jo täysi mysteeri.”
Sittemmin Jokela on joutunut vastaamaan samoihin kriittisiin kysymyksiin, joita hän itse aikoinaan esitti. Keskustelut seuraavat hänen mukaansa aina samoja, tanssinomaisia liikkeitä:
”Ensin ihmiset sanovat, ettei älykkyystestien abstrakti kuviopäättely voi ennustaa ihmisten kykyä pärjätä tosielämän tilanteissa. No, kyllä se ennustaa. Kaikista testien osa-alueista juuri abstrakti kuviopäättely mittaa luotettavimmin yleisälykkyyttä.”
YLEISÄLYKKYYDEN, general intellectin eli g:n, tunnisti englantilainen psykologi Charles Spearman vuonna 1904. Spearman havaitsi, että koehenkilöillä vallitsee älykkyystestien eri osa-alueiden välillä liki aina positiivinen yhteys: menestys kielellisessä testissä ennustaa menestystä matemaattisissa testeissä ja pärjääminen reaktionopeustestissä ennustaa pärjäämistä kuviopäättelytestissä ja niin edelleen.
Tämä keskinäisriippuvuus on vahvempi merkki yksilön älykkyydestä kuin mikään yksittäinen osa-alue. Keskinäisriippuvuus todettiin tutkimuksissa yhä uudestaan, ja vähitellen yleisälykkyys vakiintui psykologian ykkösmittariksi.
”Seuraavaksi sanotaan, että yleisälykkyys on turha mittari, koska ihmisillä on erilaisia älykkyyksiä, kuten liikunnallista älykkyyttä ja sosiaalista älykkyyttä”, Jokela kuvaa keskustelun etenemistä.
Yhdysvaltalainen kehityspsykologi Howard Gardner kehitti niin kutsutun moniälyteorian vuonna 1983 vastaiskuksi älykkyystestien ylivaltaa vastaan. Teorian mukaan ihmisillä esiintyy seitsemän pitkälti toisistaan riippumatonta älykkyyden lajia: kielellinen, matemaattis-looginen, avaruudellinen ja visuaalinen, musikaalinen, liikunnallinen ja sosiaalinen älykkyys sekä itseymmärrys.
Tutkimuksissa ei kuitenkaan ole onnistuttu osoittamaan, että nämä älykkyyden eri ilmenemismuodot olisivat toisistaan riippumattomia. Jokelan mukaan kukaan vakavasti otettava älykkyystutkija ei enää aikoihin ole uskonut moniälyteoriaan. Gardner itsekin myöntää joissain kirjoituksissaan, että toki yleisälykkyyskin on olemassa.
Tyhmä kuolee nuorempana
JOKELAN oma älykkyystutkimus on lähinnä kognitiivista epidemiologiaa. Se on tilastollisen kansanterveystieteen haara, joka tutkii älykkyyden vaikutusta sairastavuuteen ja kuolleisuuteen.Suuntaus eli nousukautta 2000-luvun ensimmäisenä vuosikymmenenä. Uranuurtaja, Edinburghin yliopiston psykologian professori Ian Deary sai tuolloin vastata närkästyneeseen yleisökysymykseen:
”Väitätkö siis, että tyhmät kuolevat nuorempina?”
Sitä hän juuri väitti. Deary oli havainnut, että keskimääräistä alhaisempi lapsuuden älykkyysosamäärä ennusti viidenneksen suurempaa riskiä kuolla ennen 76 vuoden ikää. Matala äo ennustaa tauteja ja kuolleisuutta luotettavammin kuin ylipaino tai verenpaine. Älyköt ovat myös paremmassa suojassa onnettomuuksilta ja väkivallalta.
Jokela on tehnyt yhteisiä tutkimusartikkeleita Dearyn kanssa muun muassa yhdysvaltalaisesta pitkittäistutkimuksesta, jossa alhainen älykkyysosamäärä lisäsi riskiä sairastua sydän- ja verisuonitauteihin ja aivoinfarktiin.
MIKSI odotettavissa oleva elinikä kasvaa käsi kädessä älykkyyden kanssa? Mahdollisia mekanismeja on kolme.
Yksi niistä on sosioekonominen asema. Älykkyys johtaa usein hyvään koulutukseen ja hyväpalkkaiseen toimistotyöhön, joka auttaa ostamaan asunnon turvalliselta alueelta ja yksityisiä lääkäripalveluita. Akateeminen toveripiiri kannustaa syömään kasviksia ja harjoittelemaan puolimaratonille. Alkoholi nautitaan miedommista juomista kuin työväenluokassa.
Toinen selitys on, että elämän voi katsoa olevan elinikäinen älykkyystesti. Ihmiset tekevät jatkuvasti valintoja, jotka vaikuttavat heidän terveyteensä: otanko ranskalaiset vai porkkanat, lähdenkö ohittamaan rekkaa? Älykkäämmät valitsevat keskimäärin paremmin ja elävät siksi pidempään.
KOLMAS mekanismi on niin kutsuttu system integrity -hypoteesi, jota Jokela itse pitää selityksistä vahvimpana. Sen mukaan äly on vain ilmentymä hermoston – ja samalla koko elimistön – hyvästä toiminnasta.
Aivothan suorittavat etupäässä sellaista säätelyä, josta ihminen ei ole tietoinen. Jos tietoinen päättely sujuu hienosti, hermoston voi olettaa suoriutuvan hyvin myös suoliston, keuhkojen ja hormonitoiminnan ohjauksesta.
”Keuhkojen heikko toiminta johtaa suurempaan sairausriskiin, ja sitä voidaan mitata esimerkiksi rasituskokeilla. Ehkä älykkyystestit toimivat samalla tapaa hermoston toiminnan mittarina”, Jokela arvelee.
Hän painottaa, että minkään vaihtoehdon tueksi ei vielä ole vahvaa näyttöä.
Alimmat hedelmät poimittu
2010-LUVUN taitteen jälkeen kognitiivisessa epidemiologiassa on ollut rauhallista. Jokelakin on keskittynyt louhimaan isoista tilastoista muita kuin kuolleisuutta koskevia asioita.”Tieteessä käy usein näin. Tulee oivallus, ja innostuksen pyrähdyksessä tehdään useita julkaisuja. Kun alimmat hedelmät on poimittu ja ala etsii uusia avauksia, tahti hidastuu.”
Älyn ja eliniän yhteys on kiistaton, mutta seuraava askel olisi osoittaa, miten se välittyy. Kulkeeko vaikutus enemmän sosioekonomisen aseman, älykkäiden terveysvalintojen vai hermostohypoteesin kautta? Nämä kolme linkittyvät yhteen niin voimakkaasti, että niitä on tilastollisesti vaikea erottaa toisistaan.
ÄLYKKYYDEN geenien paikantaminen on jonkin verran edennyt viime vuosina. Esimerkiksi vuonna 2018 laaja kansainvälinen ryhmä tutki 1,1 miljoonan ihmisen genomia ja löysi 1 271 merkitsevää snipiä eli pistemutaatiota aivojen kehitykseen ja neuronien kommunikaatioon liittyvissä geeneissä. Nämä snipit selittivät 11–13 prosenttia vaihtelusta koehenkilöiden koulutustasossa ja 7–10 prosenttia vaihtelusta älykkyystesteissä.
Sitä, miten jokin geenimuutos konkreettisesti vaikuttaa älykkyyteen, ei edelleenkään tiedetä, mutta Jokelan mukaan se ei haittaa. Tietoisuuden ja älyn syntyä ihmisen aivoissa ei ylipäätään ymmärretä – eikä ehkä ikinä tulla ymmärtämäänkään.
Isoissa aineistoissa tilastolliset ennusteet ovat silti vankkoja, ja löydettyjä geeniryppäitä voidaan menestyksekkäästi käyttää älykkyyden merkkinä, kun etsitään älyn yhteyksiä erilaisiin elämänkohtaloihin tai sairauksiin. Samalla säästytään siltä vaivalta, että kaikille pitäisi tehdä älykkyystesti.
Juttu on julkaistu alun perin Tiede-lehdessä 2/2020.
Parhaita timanttijuttuja | Älykkyys ennustaa, miten elämässä pärjäämme ja se on mitattavissa – Miksi tätä ei saa sanoa ääneen, ihmettelee psykologian professori
Peritty älykkyys selittää ihmisen elämänkulkua paremmin kuin sosiaaliluokka. Tätä ei ole soveliasta sanoa ääneen – edes tieteessä, sanoo psykologian professori Markus Jokela.
www.hs.fi
rty19
Greatest Leader
Minä ymmärsin että Joppe tarkoitti valtiota jossa asukkaat olisivat pääosin valkoihoisia, ei ainoastaan hallinto. Samaan tapaan kuin Suomi vielä nykyäänkin on.
Pihkakoski
Kenraali
Ei oikeastaan, siis varsinkaan sliipattu tai "juttu" ylipäätään, konteksti ja ajan konsensus huomioonottaen. Linkkihän ei sisällön puolesta ollut mitään (muistaakseni ainakaan), erityisesti uutisoitua aineistoa pl. Tatu Vanhasen käsittely julkisuudessa. Oliko Keron(?) tv-haastattelu aikanaan, jossa epäselväksi ei jäänyt se, että Vanhanen on huono ihminen. Täytyy olla. Toimittajan velvollisuus on tämä tuoda esiin. Näin sitten toimittiin.Hyvin, hyvin sliipattu juttu, miksikikökähän
Äly ennustaa elämän
Peritty älykkyys selittää ihmisen elämänkulkua paremmin kuin sosiaaliluokka. Tätä ei ole soveliasta sanoa ääneen – edes tieteessä, sanoo psykologian professori Markus Jokela.
TILAAJILLE
Antti Kivimäki
12.5.2020 2:00 | Päivitetty 28.12.2020 15:28
Kaipaatko hyvää luettavaa? HS julkaisee uudelleen parhaita lukemistojuttujaan. Tämä juttu on julkaistu alun perin toukokuussa 2020.
JOTKUT ovat älykkäämpiä, toiset vähemmän älykkäitä. Tämä vaikuttaa monin tavoin siihen, miten ihminen menestyy elämässään ja kuinka kauan hänen voi olettaa pysyvän hengissä.
Arki tukee älyn merkitystä, mutta tieteessä sitä käytetään selittävänä tekijänä niukasti.
”Yhteiskuntatieteissä harvoin huomioidaan yksilöpsykologisia ominaisuuksia”, sanoo psykologian professori Markus Jokela Helsingin yliopiston lääketieteellisestä tiedekunnasta.
”Ihmiset nähdään vain erilaisten ryhmien, kuten työväenluokan tai kaupunkilaisten, edustajina. Muuten heitä pidetään samanlaisina. Mutta ehkä käyttäytymisen ja elämänkohtaloiden taustalla on sittenkin myös psykologisia eroja.”
JOKELALLE riittäisi loputtomiin työsarkaa oikaista tutkimuksia, joissa äly sivuutetaan.
Esimerkiksi sopivat tasaisin väliajoin huolestuneeseen sävyyn uutisoidut tutkimustulokset siitä, että akateemisen perheen lapset päätyvät muita todennäköisemmin yliopistoon.
Sosiaaliluokka näyttäytyy helposti määräävämpänä tekijänä kuin se itse asiassa on, koska äly keskimäärin vaikuttaa siihen, miten ihminen elämässään pärjää.
Akateemisen perheen lapsi ei peri vanhemmiltaan pelkästään lukemisen kulttuuria ja sivistyksen arvostusta vaan myös liudan älykkyyteen vaikuttavia geenejä, jotka osaltaan auttoivat vanhempiakin saavuttamaan tutkintonsa.
”Ei ole soveliasta huomauttaa, että ehkä koulumenestyksen taustalla on myös yksilöllisiä, perinnöllisiä tekijöitä”, Jokela sanoo.
PERITYN älyn ohittaminen johtaa herkästi virhepäätelmiin, kuten osoittaa vaikkapa keskustelu kotihoidon tuesta ja varhaiskasvatukseen panostamisesta.
Tutkimusten mukaan yksi–kolmivuotiaana päiväkotiin menneet kouluttautuvat pidemmälle kuin samat ikävuodet kotihoidossa viettäneet lapset. Tästä on päätelty, että päiväkoti valmentaa lapsia koulu-uralle paremmin kuin oman äidin hoiva.
Todennäköisempi selitys Jokelan mukaan kuitenkin on, että lapsia vuosikausia kotona hoitavat äidit ovat vähemmän koulutettuja eivätkä yhtä älykkäitäkään kuin uraäidit, ja nämä ominaisuudet keskimäärin siirtyvät geneettisesti kummankin ryhmän äitien lapsille.
Älystä on tullut tabu
PSYKOLOGIAN professoriksi Jokela on outo lintu, sillä hän ei hae vastauksia kysymyksiin yksittäisten ihmisten pään sisältä vaan massoista: kymmenientuhansien ihmisten seurantatutkimuksista sekä yhdistelemällä eri tieteenalojen tuloksia samaan tilastoon.
Suurista aineistoista hän on muun muassa osoittanut, että käytöshäiriöt seitsenvuotiaana ennustavat suurempaa kuolleisuutta aikuisiällä ja että ulospäinsuuntautuneisuus ja avoimuus uusille kokemuksille lisäävät todennäköisyyttä muuttoliikkeeseen maan sisällä.
Jokelan mukaan ihmiset ilahtuvat tilastollisen psykologian tuloksista, kun ne ovat ”oikeansuuntaisia” ja liittyvät suhteellisen harmittomiin aiheisiin, kuten luonteenpiirteisiin, deittailuun ja perheen perustamiseen.
”Sosiaalisuus ennustaa suurempaa ja neuroottisuus pienempää lapsilukua. Naisten sovinnaisuus ja empaattisuus ennustavat voimakkaammin suurta lapsilukua kuin miesten. Tällaisille tuloksille on tapana nyökytellä hyväksyvästi, että juuri noinhan se menee.”
KUN päästään älykkyyteen, leppoisa tunnelma häviää.
Lukuisissa tutkimuksissa on osoitettu, että äly ennustaa yksilön sosioekonomista menestystä voimakkaammin kuin hänen vanhempiensa sosiaaliluokka. Länsimaisissa yhteiskunnissa lapsena mitattu äly on paras mahdollinen koulutuksen ja eliniän ennustaja – mutta tämän tunnustaminen on tabu.
Jokela arvelee kuuluisan yhdysvaltalaisen evoluutiopsykologin Geoffrey Millerin olevan oikeilla jäljillä analysoidessaan, miksi näin on. Millerin mukaan erityisesti vasemmistoälyköt vastustavat älykkyyden merkityksellisyyttä, koska äly on resurssi, jota ei voi millään yhteiskunnallisilla toimilla tasoitella tai jakaa uudelleen.
Ulkonäköäänkin voi yrittää parantaa kauneusleikkauksilla, mutta kyky abstraktiin loogiseen päättelyyn ei parane, vaikka kuinka harjoittelisi. Tietyn tyyppisiin pulmiin, kuten sudokuihin tai šakkitehtäviin, toki kehittyy ajan oloon rutiini. Se ei kuitenkaan auta, kun vastaan tulee uudenlainen päättelytehtävä.
”Tunnen itseni usein ilonpilaajaksi, kun kerron älykkyystutkimusten tuloksista. Älykkyys on verraten pysyvä ominaisuus, ja sillä on paljon suurempi merkitys kuin pelkällä kirjanoppineisuudella”, Jokela sanoo.
Markus Jokelan mukaan äly ei ole akateemisten perheiden etuoikeus vaan kyvykkäitä lapsia löytyy kaikista yhteiskuntaluokista.KUVA: RIO GANDARA / HS
Hänen mukaansa moni karsastaa älykkyystutkimusta myös siksi, että luulee sen johtavan kaikenlaiseen pahaan, kuten yhteiskunnallisen eriarvoisuuden perustelemiseen.
”Ihmisillä on refleksinomainen taipumus hätiköiden hyppiä mahdollisiin poliittisiin päätelmiin: että jos tuo pitää paikkansa, se oikeuttaa suoraan jonkin politiikan.”
Tutkimustulokset eivät kuitenkaan määrää mitään tiettyä politiikkaa vaan osoittavat tosiasioiden puitteet erilaisille yhteiskunnallisille päätöksille, Jokela sanoo.
”Esimerkiksi perinnöllisen älykkyyden sosiaalisten vaikutusten huomioiminen voi johtaa yhtä lailla vasemmistolaiseen kuin oikeistolaiseen politiikkaan.”
Älykkyystestien tuomista psykologiaan ja kouluihin perusteltiin alun perin eli 1900-luvun alussa juuri tasapuolisten mahdollisuuksien tarjoamisella. Ajatus oli, että testeillä voitaisiin jo varhain tunnistaa oppilaat, joilla luultavasti ilmenee oppimisvaikeuksia, ja suunnata heille tukiopetusta.
Luokkayhteiskunnassa älykkyystestit olivat myös omiaan paljastamaan, että äly ei ole vain koulutuksella siunattujen etuoikeus vaan kyvykkäitä lapsia löytyy kaikista yhteiskuntaluokista.
Tämä on tärkeä tieto edelleen, Jokela sanoo.
”Tilastojen esitteleminen voi toimia itseään toteuttavana ennusteena: se voi suotta masentaa nuoria ja estää heitä käyttämästä piileviä kykyjään, jotka helposti jäävät ryhmien määräämien odotusten peittoon. Ikään kuin olisi ennalta saneltu, että esimerkiksi akateemisessa maailmassa ei voisi pärjätä ilman akateemisia vanhempia, vaikka kyse on vain tilastollisista yhteyksistä.”
Tilasto ei kuvaa yksilöitä
JOKELA korostaa, että tukevatkaan tilastolliset totuudet eivät koskaan kerro yksilöstä mitään. Niin älykkäät kuin tyhmät yksilöt voivat menestyä tai olla menestymättä elämässään tuhansista eri syistä.
Kovin ennustettava ei ole ollut Jokelan omakaan elämä. Hän syntyi vuonna 1979 ja eli lapsuutensa Nurmijärven Klaukkalassa. Se oli silloin vielä lähes maaseutua; niin sanottu Nurmijärvi-ilmiö eli Matti Vanhasen innoittama muutto kehyskuntiin seurasi vasta pari vuosikymmentä myöhemmin.
Jokelan lapsuudenperhe oli keskiluokkainen muttei akateeminen, ja siihen kuuluivat isoveli ja identtiset kaksossiskot. Jokelan isä kuoli hänen ollessaan nelivuotias. Äiti kasvatti pesueensa yksin, kannusti lapsia opiskelemaan, ja lopulta kaikki valmistuivat yliopistosta.
Jokela pääsi Helsingin yliopiston oikeustieteelliseen ensimmäisellä yrittämällä vuonna 1999. Tieteenala ei kuitenkaan innostanut.
”Se kuulosti liikaa rutiinilta ja muiden laatimien sääntöjen seuraamiselta.”
Hän alkoi lukea sosiologiaa, josta valmistui maisteriksi kolmessa vuodessa. Tämän jälkeen hän kiinnostui psykologiasta, erityisesti käyttäytymisgenetiikasta ja evoluutiopsykologiasta.
JOKELA väitteli tohtoriksi psykologiasta vuonna 2007. Vasta sen jälkeen hän löysi nykyisen intohimonsa eli psykologisen tiedonlouhinnan suurista aineistoista.
Tilastollinen psykologia tai psykologinen big data -tutkimus löi maailmalla läpi juuri 2000-luvulla, osin tietotekniikan kehityksen vuoksi, osin siksi, että monet seuranta-aineistot – kuten 180 000 vuonna 1958 syntynyttä brittiä kattava tutkimusjoukko – olivat kypsyneet siihen ikään, että ihmiskohtaloista saattoi jo päätellä jotain.
Jokela muutti tällaisten pitkittäisaineistojen luvattuun maahan Britanniaan ja väitteli epidemiologiasta eli sairastavuutta tilastollisesti väestössä tarkastelevasta tieteestä Lontoon University Collegessa vuonna 2012.
LONTOON-VUOSINAAN Jokela tutustui kunnolla laajoihin aineistoihin, joissa ihmisiltä oli nuorena mitattu äly niin, että se voitiin eristää selittäväksi tekijäksi myöhempää elämänkulkua selittämään.
”Sitä ennen suhtauduin skeptisesti suureen osaan älykkyystutkimusta, niin älyn mittaamiseen kuin sen selitysvoimaankin. Mutta kun lukee enemmän, luulee vähemmän”, Jokela sanoo.
Älykkyystutkimus ei ollutkaan huuhaata vaan huolellista tiedettä.
Testeillä mitattava yleisälykkyys on psykologian selvästi vakain mittari, sanoo Markus Jokela.KUVA: RIO GANDARA
”Testeillä mitattava yleisälykkyys on psykologian selkeästi vakain mittari, ja siitä tiedetään paljon. Persoonallisuus tulee kakkosena, mutta vaikkapa sosiaaliset asenteet ovat älyyn verrattuna jo täysi mysteeri.”
Sittemmin Jokela on joutunut vastaamaan samoihin kriittisiin kysymyksiin, joita hän itse aikoinaan esitti. Keskustelut seuraavat hänen mukaansa aina samoja, tanssinomaisia liikkeitä:
”Ensin ihmiset sanovat, ettei älykkyystestien abstrakti kuviopäättely voi ennustaa ihmisten kykyä pärjätä tosielämän tilanteissa. No, kyllä se ennustaa. Kaikista testien osa-alueista juuri abstrakti kuviopäättely mittaa luotettavimmin yleisälykkyyttä.”
YLEISÄLYKKYYDEN, general intellectin eli g:n, tunnisti englantilainen psykologi Charles Spearman vuonna 1904. Spearman havaitsi, että koehenkilöillä vallitsee älykkyystestien eri osa-alueiden välillä liki aina positiivinen yhteys: menestys kielellisessä testissä ennustaa menestystä matemaattisissa testeissä ja pärjääminen reaktionopeustestissä ennustaa pärjäämistä kuviopäättelytestissä ja niin edelleen.
Tämä keskinäisriippuvuus on vahvempi merkki yksilön älykkyydestä kuin mikään yksittäinen osa-alue. Keskinäisriippuvuus todettiin tutkimuksissa yhä uudestaan, ja vähitellen yleisälykkyys vakiintui psykologian ykkösmittariksi.
”Seuraavaksi sanotaan, että yleisälykkyys on turha mittari, koska ihmisillä on erilaisia älykkyyksiä, kuten liikunnallista älykkyyttä ja sosiaalista älykkyyttä”, Jokela kuvaa keskustelun etenemistä.
Yhdysvaltalainen kehityspsykologi Howard Gardner kehitti niin kutsutun moniälyteorian vuonna 1983 vastaiskuksi älykkyystestien ylivaltaa vastaan. Teorian mukaan ihmisillä esiintyy seitsemän pitkälti toisistaan riippumatonta älykkyyden lajia: kielellinen, matemaattis-looginen, avaruudellinen ja visuaalinen, musikaalinen, liikunnallinen ja sosiaalinen älykkyys sekä itseymmärrys.
Tutkimuksissa ei kuitenkaan ole onnistuttu osoittamaan, että nämä älykkyyden eri ilmenemismuodot olisivat toisistaan riippumattomia. Jokelan mukaan kukaan vakavasti otettava älykkyystutkija ei enää aikoihin ole uskonut moniälyteoriaan. Gardner itsekin myöntää joissain kirjoituksissaan, että toki yleisälykkyyskin on olemassa.
Tyhmä kuolee nuorempana
JOKELAN oma älykkyystutkimus on lähinnä kognitiivista epidemiologiaa. Se on tilastollisen kansanterveystieteen haara, joka tutkii älykkyyden vaikutusta sairastavuuteen ja kuolleisuuteen.
Suuntaus eli nousukautta 2000-luvun ensimmäisenä vuosikymmenenä. Uranuurtaja, Edinburghin yliopiston psykologian professori Ian Deary sai tuolloin vastata närkästyneeseen yleisökysymykseen:
”Väitätkö siis, että tyhmät kuolevat nuorempina?”
Sitä hän juuri väitti. Deary oli havainnut, että keskimääräistä alhaisempi lapsuuden älykkyysosamäärä ennusti viidenneksen suurempaa riskiä kuolla ennen 76 vuoden ikää. Matala äo ennustaa tauteja ja kuolleisuutta luotettavammin kuin ylipaino tai verenpaine. Älyköt ovat myös paremmassa suojassa onnettomuuksilta ja väkivallalta.
Jokela on tehnyt yhteisiä tutkimusartikkeleita Dearyn kanssa muun muassa yhdysvaltalaisesta pitkittäistutkimuksesta, jossa alhainen älykkyysosamäärä lisäsi riskiä sairastua sydän- ja verisuonitauteihin ja aivoinfarktiin.
MIKSI odotettavissa oleva elinikä kasvaa käsi kädessä älykkyyden kanssa? Mahdollisia mekanismeja on kolme.
Yksi niistä on sosioekonominen asema. Älykkyys johtaa usein hyvään koulutukseen ja hyväpalkkaiseen toimistotyöhön, joka auttaa ostamaan asunnon turvalliselta alueelta ja yksityisiä lääkäripalveluita. Akateeminen toveripiiri kannustaa syömään kasviksia ja harjoittelemaan puolimaratonille. Alkoholi nautitaan miedommista juomista kuin työväenluokassa.
Toinen selitys on, että elämän voi katsoa olevan elinikäinen älykkyystesti. Ihmiset tekevät jatkuvasti valintoja, jotka vaikuttavat heidän terveyteensä: otanko ranskalaiset vai porkkanat, lähdenkö ohittamaan rekkaa? Älykkäämmät valitsevat keskimäärin paremmin ja elävät siksi pidempään.
KOLMAS mekanismi on niin kutsuttu system integrity -hypoteesi, jota Jokela itse pitää selityksistä vahvimpana. Sen mukaan äly on vain ilmentymä hermoston – ja samalla koko elimistön – hyvästä toiminnasta.
Aivothan suorittavat etupäässä sellaista säätelyä, josta ihminen ei ole tietoinen. Jos tietoinen päättely sujuu hienosti, hermoston voi olettaa suoriutuvan hyvin myös suoliston, keuhkojen ja hormonitoiminnan ohjauksesta.
”Keuhkojen heikko toiminta johtaa suurempaan sairausriskiin, ja sitä voidaan mitata esimerkiksi rasituskokeilla. Ehkä älykkyystestit toimivat samalla tapaa hermoston toiminnan mittarina”, Jokela arvelee.
Hän painottaa, että minkään vaihtoehdon tueksi ei vielä ole vahvaa näyttöä.
Alimmat hedelmät poimittu
2010-LUVUN taitteen jälkeen kognitiivisessa epidemiologiassa on ollut rauhallista. Jokelakin on keskittynyt louhimaan isoista tilastoista muita kuin kuolleisuutta koskevia asioita.
”Tieteessä käy usein näin. Tulee oivallus, ja innostuksen pyrähdyksessä tehdään useita julkaisuja. Kun alimmat hedelmät on poimittu ja ala etsii uusia avauksia, tahti hidastuu.”
Älyn ja eliniän yhteys on kiistaton, mutta seuraava askel olisi osoittaa, miten se välittyy. Kulkeeko vaikutus enemmän sosioekonomisen aseman, älykkäiden terveysvalintojen vai hermostohypoteesin kautta? Nämä kolme linkittyvät yhteen niin voimakkaasti, että niitä on tilastollisesti vaikea erottaa toisistaan.
ÄLYKKYYDEN geenien paikantaminen on jonkin verran edennyt viime vuosina. Esimerkiksi vuonna 2018 laaja kansainvälinen ryhmä tutki 1,1 miljoonan ihmisen genomia ja löysi 1 271 merkitsevää snipiä eli pistemutaatiota aivojen kehitykseen ja neuronien kommunikaatioon liittyvissä geeneissä. Nämä snipit selittivät 11–13 prosenttia vaihtelusta koehenkilöiden koulutustasossa ja 7–10 prosenttia vaihtelusta älykkyystesteissä.
Sitä, miten jokin geenimuutos konkreettisesti vaikuttaa älykkyyteen, ei edelleenkään tiedetä, mutta Jokelan mukaan se ei haittaa. Tietoisuuden ja älyn syntyä ihmisen aivoissa ei ylipäätään ymmärretä – eikä ehkä ikinä tulla ymmärtämäänkään.
Isoissa aineistoissa tilastolliset ennusteet ovat silti vankkoja, ja löydettyjä geeniryppäitä voidaan menestyksekkäästi käyttää älykkyyden merkkinä, kun etsitään älyn yhteyksiä erilaisiin elämänkohtaloihin tai sairauksiin. Samalla säästytään siltä vaivalta, että kaikille pitäisi tehdä älykkyystesti.
Juttu on julkaistu alun perin Tiede-lehdessä 2/2020.Parhaita timanttijuttuja | Älykkyys ennustaa, miten elämässä pärjäämme ja se on mitattavissa – Miksi tätä ei saa sanoa ääneen, ihmettelee psykologian professori
Peritty älykkyys selittää ihmisen elämänkulkua paremmin kuin sosiaaliluokka. Tätä ei ole soveliasta sanoa ääneen – edes tieteessä, sanoo psykologian professori Markus Jokela.
Tuo pihvi asiassa löytyy vaikkapa osallistujamäärän suhteen, tai siinä miten asiaa käsiteltiin --> ts. ei käsitelty yliopistopiireissä, muuten kuin vaieten. Tuolloin ja nykyäänkin, tietyt aihe-alueet ovat kertakaikkisen Verboten. Se, miksi tuon linkin laitoin oli sosiaalitieteiden kentässä toimivan statukseltaan kovanluokan tekijän pohdinta:
Sitten seurasi paljastus:
YliKoo
Greatest Leader
Tarkoitin sliipatulla tuota Markus Jokelan tutkimuksesta tehtyä Hesarin juttua. Linkkaamassasi jutussa hän viittasi keskeneräiseen tutkimukseensa, jota ei vielä halunnut julkistaa, ja yritin sitä etsiä. Siinä oli äärimmäisen taitavasti kierretty se, missä tuo alhaisempi ÄO tuppaa periytymään.
Linkkaamassasi J. P. Roosin jutussa oli todettu hyvin selkeästi se ilmiö ettei taida olla sattumaa, että arvokisojen pikamatkan finaalissa ei yleensä montaa valkonahkaa ole, vaikka kaikki ihmiset ovat kuulemma samanlaisia. Alueilla, jossa aurinko on porottanut nahkat ruskeiksi, ovat selvinneet sukua jatkamaan ne jotka ovat päässeet pedoilta karkuun ja ylettyneet keräämään korkeimmalta banaanit. Täällä pohjolassa ne ovat kuolleet ensimmäisinä ja eloon jääneet ne, jotka ovat osanneet rakentaa suojaavat asumukset ja ymmärtäneet vähän varastoida jotakin.
Nykyinen narratiivi on "rotuja" sortava. Me kaikki ollaan muuten samanlaisia, paitsi mustat on parempia juoksussa ja koripallossa, eli me ollaan ali-ihmisiä.
Eiköhän tää tänne kuulu:
www.iltalehti.fi
"Siihen, miksi juuri ammuskelut ovat lisääntyneet erityisen paljon juuri Ruotsissa, tutkijoilla ei ole varmaa selitystä.
– Emme tiedä syytä. Ne [ammuskelut] leviävät tavallaan sosiaalisesti. Kun jossain ammutaan, yleensä se tapahtuu uudestaankin ajallisesti ja paikallisesti lähellä, Hradilova-Selin sanoi tiedotustilaisuudessa."
Minulla on pieni haju tuosta syystä, mutta sitä ei saa ääneen sanoa.
Ampumiskuolemat lisääntyneet rajusti Ruotsissa – ”Pohjalta kärkeen Euroopan tilastossa”
Tutkijat ovat hämillään syystä ilmiön taustalla.
www.iltalehti.fi
– Emme tiedä syytä. Ne [ammuskelut] leviävät tavallaan sosiaalisesti. Kun jossain ammutaan, yleensä se tapahtuu uudestaankin ajallisesti ja paikallisesti lähellä, Hradilova-Selin sanoi tiedotustilaisuudessa."
Minulla on pieni haju tuosta syystä, mutta sitä ei saa ääneen sanoa.
Pitäisköhän vaihtaa tutkijoita jos ei asiat ala kirkastumaan?Eiköhän tää tänne kuulu:
"Siihen, miksi juuri ammuskelut ovat lisääntyneet erityisen paljon juuri Ruotsissa, tutkijoilla ei ole varmaa selitystä.Ampumiskuolemat lisääntyneet rajusti Ruotsissa – ”Pohjalta kärkeen Euroopan tilastossa”
Tutkijat ovat hämillään syystä ilmiön taustalla.
– Emme tiedä syytä. Ne [ammuskelut] leviävät tavallaan sosiaalisesti. Kun jossain ammutaan, yleensä se tapahtuu uudestaankin ajallisesti ja paikallisesti lähellä, Hradilova-Selin sanoi tiedotustilaisuudessa."
Minulla on pieni haju tuosta syystä, mutta sitä ei saa ääneen sanoa.
kaislajääkäri
Eversti
Saisiko sen kirjoittaa? Olisi todellakin mielenkiintoista saada haisua tuohon todelliseen mysteeriin, joka ei tunnu liittyvän mihinkäänEiköhän tää tänne kuulu:
"Siihen, miksi juuri ammuskelut ovat lisääntyneet erityisen paljon juuri Ruotsissa, tutkijoilla ei ole varmaa selitystä.Ampumiskuolemat lisääntyneet rajusti Ruotsissa – ”Pohjalta kärkeen Euroopan tilastossa”
Tutkijat ovat hämillään syystä ilmiön taustalla.
– Emme tiedä syytä. Ne [ammuskelut] leviävät tavallaan sosiaalisesti. Kun jossain ammutaan, yleensä se tapahtuu uudestaankin ajallisesti ja paikallisesti lähellä, Hradilova-Selin sanoi tiedotustilaisuudessa."
Minulla on pieni haju tuosta syystä, mutta sitä ei saa ääneen sanoa.
.
Rajajääkäri
Ylipäällikkö
.
Rajajääkäri
Ylipäällikkö
Siinäkin luetaan lakia Ruotsin poliiseille....
Hohhoijaa taas, siinä taas hyvin sopeutunut uus-ruotsalainen.. Näiden poliisien pitäisi pikimmiten käydä sen lääkärin puheilla, joka määräisi heille kaksi kivestä.
Valkopukuinen mies = Farok Ahmad Akra.
Rikosrekisteri:
rån, grov misshandel, misshandel, förberedelse till grov misshandel, olaga frihetsberövande, våld mot tjänsteman, hot mot tjänsteman, övergrepp i rättssak, olaga hot, övergrepp i rättsak, flera narkotikabrott, stöld, brott mot knivlagen och olovlig körning.
samnytt.se
Rikosrekisteri:
rån, grov misshandel, misshandel, förberedelse till grov misshandel, olaga frihetsberövande, våld mot tjänsteman, hot mot tjänsteman, övergrepp i rättssak, olaga hot, övergrepp i rättsak, flera narkotikabrott, stöld, brott mot knivlagen och olovlig körning.
Kriminell förnedrar polis på film: "Vet du vem jag är – din jävla fitta"
Samnytt - ocensurerade nyheter. Samnytt rapporterar om det som gammelmedia döljer.
Minkäköhän lainen lapsuus ja nuoruus tällä valkopukuisella ruotsalaisella on ollut, kun kasvun tulos on kuten kuvasta näkyy? Ruotsi suorastaan janoaa heitä lisää. Pitää pysyä lujana uskossaan jos Ruotsissa haluaa valita ammatikseen poliisi. Kiva työ ja mukavat asiakkaat ja hyvä palkka. Parasta työssä lienee asiakaskohtaamiset, kun saa kohdata ihmisen ihmisenä.Valkopukuinen mies = Farok Ahmad Akra.
Rikosrekisteri:
rån, grov misshandel, misshandel, förberedelse till grov misshandel, olaga frihetsberövande, våld mot tjänsteman, hot mot tjänsteman, övergrepp i rättssak, olaga hot, övergrepp i rättsak, flera narkotikabrott, stöld, brott mot knivlagen och olovlig körning.
Kriminell förnedrar polis på film: "Vet du vem jag är – din jävla fitta"
Samnytt - ocensurerade nyheter. Samnytt rapporterar om det som gammelmedia döljer.
Vääpeli
Greatest Leader
Katsokaapa tuon nuoremman poliisin elekieltä. Toinen nostaa vähän kierroksia, katse alas, välttelee kontaktia, perääntyy eka askeleen yms ja siitäkös toinen ottaa vauhtia, kun huomaa että uhoaminen toimii.
Mutta katsokaapa vanhemman poliisin elekieltä. Kädet puuskaan, pikkunen takanoja, että ei paljon kiinnosta sinun mesoaminen. Tilanne rauhoittuu huomattavasti.
Tuossakin olisi äkkiä auttanut kun olisi otettu käyttöön vanhat vartiomiehen opit ja olisi annettu kunnolla pamppua suuriin lihaksiin. Eli päähän ja kiveksiin. Oppisi tämäkin sankari olemaan..
Rajajääkäri
Ylipäällikkö
Aivan, Ruotsin poliisi on alistunut jo aikoja sitten noille talouden pelastajille. Rikolliset Ruotsissa pitävät ihan pilkkanaan pallittomia poliiseja, jotka ei rasisminkaan pelossa uskalla sanoa tai tehdä yhtään mitään.