Maahanmuutto ja sen vaikutukset Ruotsissa: uutiset ja keskustelu

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Tetra
  • Aloitus PVM Aloitus PVM
Tulee yövuoroihin kuljettua säännöllisesti Lähi-Itä-Afrikkakeskuksen kautta (entinen Itäkeskus, Helsingissä). En henkilökohtaisesti erityistä uhkaa ole kokenut. Toisaalta, ymmärrän hyvin mikäli joku turvattomaksi tuossa tilassa itsensä tuntisi. Aavistus Ruotsia. Käykää katsomassa ja haistelemassa tunnelmia! Paras aika etnisten kielten havainnoinnille on ilta-aika. Jostakin syystä aamuisin demografinen rakenne on ei-niin-rikkaudella-kyllästetty.

Saattaa olla että ylitulkitsen, mutta vaikutelma on se että näiden lukuisten maahanmuuttajataustaisten ryhmien suhteen, tavan ihmiset väistelevät ja varovat?
 
Asuin Pariisissa vajaa pari vuotta vuosituhannen vaihteessa, 7. kaupunginosa, pieni kämppä joo, mutta ns, hyväosaisten aluetta, Rive Gauche eli vasen ranta Seine-jokea... lähdin himasta yhtenä lauantaina jokus kuuden pintaan iltapäivällä, käännyin ekaan oikeaan, kadulle jolla asui aikoinaan ranskalainen musiikki-ikoni, ja jonka kämpästä on tehty museokin


siis tää vitun kääpä, kun 4-5 neekeriä tulee vastaan, ja reunimmainen löi mua suoraan naamaan. Entisenä ottelijana otin sen pienen liikkeen pois, ja eipä se nyt tuntunut kivalta mutta mitään ei mennyt rikki.
Mutta se että kongolainen (tai sen näköinen) pitää asiallisena vetää pläsiin vaaleatukkaista heppua ihan normaalisti, on väärin.
Noh, ei mitään hätää, ei mitään u-väistöjä tietenkään, mutta kyllähän tollanen vituttaa. Sama sattui Lontoossa, metrossa. Löinkö takaisin... no en todellakaan, noissa tilanteissa.
Onko tilanne pahentunut tästä? Kyllä, ja varsinkin Härmässä. Onko Suomen nuoriso treenattuja ottelijoita, joilla on vuosia (yli kolme) valmennusringissä thai-nyrkkeilyssä tai vaparissa... ei.
Mitä helvettiä tässä nyt oikein säädetään, jotain uutta kyykkyruuvia Suomen kansalle jonkinlaisten vitun kehitysmaalaisten toimesta? Mistä on kyse?
.
Jep. Hyvä että noista selvisit. Ainoa itselleni täällä Helsingissä sattunut "sattumus" viimeisen vuoden sisään oli metrosta poistuminen, jonka somaliryhmittymä jostakin syystä halusi blokata. Jouduin sitten valitettavasti kävelemään läpi. Hupaisasti, eniten osumaa ottanut nuori mies oli ehkäpä 40kg allekirjoittanutta alemmassa painoluokassa. Pulloa heittivät perään. Kun käännyin metro lähti, somalisankarit mukanaan. Ehkä he olivat töihin menossa ja kiire?
 
Jep. Hyvä että noista selvisit. Ainoa itselleni täällä Helsingissä sattunut "sattumus" viimeisen vuoden sisään oli metrosta poistuminen, jonka somaliryhmittymä jostakin syystä halusi blokata. Jouduin sitten valitettavasti kävelemään läpi. Hupaisasti, eniten osumaa ottanut nuori mies oli ehkäpä 40kg allekirjoittanutta alemmassa painoluokassa. Pulloa heittivät perään. Kun käännyin metro lähti, somalisankarit mukanaan. Ehkä he olivat töihin menossa ja kiire?
Perussettiä, valitettavasti. Kurjempaa kun se kohde on sitten 45 kiloinen suomalaispoika, yksin. Meillä auttaa koko, lajitausta ja synnynnäinen aggressio, mutta kuka suojelee nykynuorisoa?
 
Asuin Pariisissa vajaa pari vuotta vuosituhannen vaihteessa, 7. kaupunginosa, pieni kämppä joo, mutta ns, hyväosaisten aluetta, Rive Gauche eli vasen ranta Seine-jokea... lähdin himasta yhtenä lauantaina jokus kuuden pintaan iltapäivällä, käännyin ekaan oikeaan, kadulle jolla asui aikoinaan ranskalainen musiikki-ikoni, ja jonka kämpästä on tehty museokin


siis tää vitun kääpä, kun 4-5 neekeriä tulee vastaan, ja reunimmainen löi mua suoraan naamaan. Entisenä ottelijana otin sen pienen liikkeen pois, ja eipä se nyt tuntunut kivalta mutta mitään ei mennyt rikki.
Mutta se että kongolainen (tai sen näköinen) pitää asiallisena vetää pläsiin vaaleatukkaista heppua ihan normaalisti, on väärin.
Noh, ei mitään hätää, ei mitään u-väistöjä tietenkään, mutta kyllähän tollanen vituttaa. Sama sattui Lontoossa, metrossa. Löinkö takaisin... no en todellakaan, noissa tilanteissa.
Onko tilanne pahentunut tästä? Kyllä, ja varsinkin Härmässä. Onko Suomen nuoriso treenattuja ottelijoita, joilla on vuosia (yli kolme) valmennusringissä thai-nyrkkeilyssä tai vaparissa... ei.
Mitä helvettiä tässä nyt oikein säädetään, jotain uutta kyykkyruuvia Suomen kansalle jonkinlaisten vitun kehitysmaalaisten toimesta? Mistä on kyse?
Mitäs tulitte!?!
Isäukko opetti Saksassa, jos lähi-itäläinen ja Afrikkalainen on lyöntietäisyyden päässä, se on liian lähellä. Muutama marokkolainen yms sai kyytiä kuin kiellosta huolimatta pyrkivät iholle. Ukko 130kg maatilanpoika ja muurari tarvinnu kuin hieman hivauttaa avarilla niin 50kg marokkolaisen tennarit vaan vilahti. Eikä kukaan huudellu Polizai yms, saksalaisetkin katso vaan visusti toiseen suuntaan ja poket vaan naureskeli. Näiden taktiikka oli aina sama, onko tulta, onko tupakkaa, tiedätkö millon linja-auto lähtee, voitko vaihtaa rahaa yms. Ja aina pikku veitsi taskussa.
Aika rauhassa sai kulkea aina kun muutaman ekan hivautti nurin.
 
Isäukko opetti Saksassa, jos lähi-itäläinen ja Afrikkalainen on lyöntietäisyyden päässä, se on liian lähellä. Muutama marokkolainen yms sai kyytiä kuin kiellosta huolimatta pyrkivät iholle. Ukko 130kg maatilanpoika ja muurari tarvinnu kuin hieman hivauttaa avarilla niin 50kg marokkolaisen tennarit vaan vilahti. Eikä kukaan huudellu Polizai yms, saksalaisetkin katso vaan visusti toiseen suuntaan ja poket vaan naureskeli. Näiden taktiikka oli aina sama, onko tulta, onko tupakkaa, tiedätkö millon linja-auto lähtee, voitko vaihtaa rahaa yms. Ja aina pikku veitsi taskussa.
Aika rauhassa sai kulkea aina kun muutaman ekan hivautti nurin.
Tää on (vihdoin löysin) Hampurin Reeperbahnin klassikko... onks jotain ongelmaa, lähe vetään... onks vielä jotain ongelmaa, mini-turkkilaiselle.

Portsari-legenda toi saksalaisukko, kuoli joitakin vuosia sitten ei-väkivaltaisesti.

 
Tulijat on olleet parasta a-ryhmää, joten kaikki muut on syyllisiä..

Ruotsista tuli murhien ja kranaatti-iskujen keskus, ja näitä virheitä Suomen pitäisi välttää – ruotsalaisekspertti: "Me olimme naiiveja"​

Ruotsi on epäonnistunut niin poliisin toiminnassa, kouluissa kuin kotouttamisessa, sanovat ruotsalaiset asiantuntijat. Heillä on vinkki Suomelle: ottakaa jengiytymisen varhaiset signaalit vakavasti.
20.11. 06:57•Päivitetty 20.11. 08:40
SARA RIGATELLI

12-vuotias koiraa ulkoiluttanut tyttö ammutaan vahingossa autosta Botkyrkanissa elokuussa 2020.
Paria viikkoa aiemmin leikkimässä olleet 5- ja 6-vuotiaat lapset joutuvat keskelle tulitusta Visättrassa.
Syyskuussa 2021 käsikranaatti heitetään väärän(siirryt toiseen palveluun) asunnon olohuoneeseen Sollentunassa.
Ruotsista kantautuvat väkivaltauutiset hätkähdyttävät. Ampumisia tai räjähdyksiä on lähes päivittäin(siirryt toiseen palveluun), ja raa’an väkivallan kohteeksi joutuvat myös sivulliset.
Pelkästään Tukholmassa on kymmeniä(siirryt toiseen palveluun) järjestäytyneitä jengejä, jotka taistelevat vallasta ja huumekaupan reviireistä. Ne eivät rajoitu niin sanottuihin ongelmalähiöihin tai syrjäytyneisiin maahanmuuttajiin.
Tästä saatiin esimerkki lokakuussa, kun Ruotsin viime vuoden kolmanneksi striimatuin artisti, näyttelijä-äidin ja ravintoloitsijaisän lapsi Einár teloitettiin keskellä Tukholmaa. 19-vuotiaan oletettu palkkamurha(siirryt toiseen palveluun) liittyi jengien välienselvittelyyn.
Keväällä julkaistun tutkimuksen(siirryt toiseen palveluun) mukaan Ruotsi on paristakymmenestä Euroopan maasta ainoa, jossa aseelliset kuolemat ovat 2000-luvulla selvästi lisääntyneet. 15–29-vuotiaat miehet ovat Ruotsissa moninkertaisessa(siirryt toiseen palveluun) riskissä tulla ammutuiksi muihin maihin verrattuna.
Jengiväkivalta on jo “giganttinen(siirryt toiseen palveluun) yhteiskunnallinen ongelma”, Stefan Löfven myönsi HS:lle väistyttyään Ruotsin pääministerin tehtävästä.
Miten Ruotsi on tullut tähän pisteeseen?
Tämä juttu kertoo siitä, mitä virheitä Ruotsissa on tehty ja mitä muut maat voisivat niistä oppia. Poliisi on kertonut myös Suomessa orastavasta jengiväkivallasta.
Valokuva Einárista, jonka edessä on kaksi hautakynttilää.

Räppäri Einár kasvoi hyvämaineisella alueella ja ajautui rikollispiireihin nuorena. Ruotsissa yhteydet gangsta rapin ja rikollisuuden välillä ovat tiiviit. Ne huolettavat nyt myös Suomessa. Kuva: STELLA Pictures/Patrik Österberg

1. Poliisi ei pysäyttänyt rikollisia ajoissa​

Ruotsin poliisi ei havainnut merkkejä rikollisuuden kasvusta eikä reagoinut siihen tehokkaasti.
Poliisi saa Ylen haastattelemilta ruotsalaisasiantuntijoilta eniten kritiikkiä. Merkkejä jengirikollisuuden koventumisesta oli vuosia, mutta poliisi on ollut jälkijunassa eikä ole keskittänyt voimia sen laadukkaaseen tutkintaan.
Jengit eivät ole syntyneet tyhjästä. Järjestäytynyt rikollisuus sai Ruotsissa jalansijan jo 1990-luvulla, kun moottoripyöräjengit ammattimaistuivat. 2000-luvulla lähiöihin ilmestyivät katujengit.
– Emme reagoineet yhteiskuntana voimakkaasti ensin moottoripyöräjengiläisiin ja sitten katujengeihin, sanoo rikosopin apulaisprofessori Amir Rostami Gävlen yliopistosta.
Hän on tutkinut järjestäytynyttä rikollisuutta ja työskennellyt poliisina jengirikollisuuden parissa.
Kun rikolliset ovat nähneet, että ammuskeluista ei seuraa juuri mitään, se on ruokkinut ilmiötä, Rostami sanoo. Muualla rikollisryhmät pitävät mieluummin matalaa profiilia, mutta Ruotsissa niistä on tullut röyhkeitä.
Hän kutsuu joitakin lähiöitä hallitsevia klaaneja(siirryt toiseen palveluun) jo mafiaksi.
Ihmisiä raitiovaunussa matkalla kohti Hjällbota Göteborgissa heinäkuussa 2021.

Kesällä 2020 rikollisjoukkiot perustivat tiesulkuja muun muassa Göteborgin Hjällbohon. Samana syksynä yksi jengi julisti Tukholman Tenstaan osittaisen ulkonaliikkumiskiellon. Kuvassa ihmisiä Hjällbohon kulkevassa raitiovaunussa kesällä 2021. Kuva: ullstein bild/ All Over Press
Ruotsissa poliitikot ovat puhuneet paljon poliisin resursseista ja ovatkin nostamassa poliisien määrän 38 000:een(siirryt toiseen palveluun) vuoden 2024 loppuun mennessä. Vertailun vuoksi: Suomessa poliiseja on noin 7 300.
Resursseista menestys ei ole vain kiinni, sanoo Karin Svanberg. Hän johtaa rikosten ehkäisyn kehitystä Ruotsin rikostorjuntaneuvostossa.
– En pysy perässä, mitä kaikkia valtuuksia poliisille on annettu viime vuosina, hän sanoo.
Hänen mukaansa poliisi ei ole onnistunut saavuttamaan oireilevien yhteisöjen luottamusta. Tärkeää on tehdä asiat oikeassa järjestyksessä: puuttua ensin päivittäisiin ongelmiin kuten roskaamiseen, kaahailijoihin tai avoimeen huumekauppaan, sitten vasta vaikeampiin kysymyksiin.
Poliisin työtä ohjaavat liikaa organisaation sisäiset mittarit, Svanberg ja Rostami sanovat. Vaikka poliisi takavarikoi paljon aseita, saako se oikeat aseet pois oikeilta ihmisiltä, jotta kaduilla on turvallisempaa? Vaikka rikosten selvitysprosentti näyttää hyvältä, ratkeavatko vakavimmat rikokset, kuten murhat?
Vastaus on selvä: eivät ratkea.
– Jos saa yhden ihmisen lukkojen taakse, se voi olla poliisille menestys. Mutta konflikti ryhmien välillä jatkuu edelleen, Svanberg kuvaa.
Poliisi onkin ollut yllättynyt(siirryt toiseen palveluun), kuinka vähän kiinniotoilla on ollut vaikutusta ja kuinka nopeasti vangittujen jengiläisten tilalle on liittynyt uusia jäseniä.
Teinit haalaavat ammutun tytön muistopaikalla.

Botkyrkanin 12-vuotiaan tytön surma on edelleen ratkaisematta. Kolme miestä on tuomittu aserikoksista tapaukseen liittyen. Yksi heistä on 20-vuotias rap-artisti. Kuva: Stina Stjernkvist / AOP

2. Rangaistukset ovat olleet lepsuja​

Nuoriin jengirikollisiin on suhtauduttu armollisesti.
Jengiläiset ovat yhä nuorempia, usein vain 16–18-vuotiaita(siirryt toiseen palveluun).
Alle 21-vuotiaille on Ruotsissa Suomen tapaan alennetut tuomiot, eikä jengirikoksista ole kovennettuja rangaistuksia, kuten esimerkiksi Tanskassa.
Eroon havahduttiin viimeistään viime vuonna, kun naapurimaassa kaksoismurhaan syyllistyneet ruotsalaisjengiläiset saivat ankarat tuomiot.
Tanskassa 17-vuotiaat ampujat tuomittiin 16 vuoden(siirryt toiseen palveluun) vankeuteen, kun Ruotsissa he olisivat selvinneet puolustusasianajan arvion mukaan ehkä neljällä vuodella(siirryt toiseen palveluun). Alaikäiset rikolliset määrätään Ruotsissa suljettuihin nuorisokoteihin, joista he usein karkaavat(siirryt toiseen palveluun).
Ruotsin hallitus valmistelee(siirryt toiseen palveluun) nyt kovempia tuomioita, myös huumerikoksista ja nuorten värväyksestä. Suomessa jengeihin liittyvien rangaistusten kiristämistä väläytti äskettäin sisäministeri Maria Ohisalo (vihr.) Ilta-Sanomissa.(siirryt toiseen palveluun)
Kriminologi Amir Rostami sanoo, että myös nuorten kuntoutukseen on kiinnitettävä huomiota, jos heitä passitetaan enemmän vankilaan.
– Eivätkä tuomiot ratkaise ongelmaa, koska jengit rekrytoivat sitten uusia, entistä nuorempia jäseniä, Rostami huomauttaa.
Näin on jo käynyt. Rikollisryhmät ovat alkaneet käyttää hyväkseen(siirryt toiseen palveluun) alaikäisten lievempiä rangaistuksia ja värvätä heitä yhä enemmän jopa murhiin.
Nykyään nuorimmat jengiläiset saattavat olla vain 12-vuotiaita(siirryt toiseen palveluun).
Rostami kaipaisi kovempia rangaistuksia myös petos- ja sosiaalietuuksien väärinkäyttörikoksista, joilla järjestäytyneet ryhmät keräävät rahaa.
Poliisi kävelee keltaisessa liivissä selin pimeässä illassa paikassa, jossa hänen poliisikollegansa ammuttiin.

17-vuotias jengiläinen ampui poliisin kesällä Göteborgissa. Poika oli muuttanut Ruotsiin vuonna 2015 ja oli ollut edellisen murhayrityksen jälkeen nuorisolaitoksessa, josta hän vapautui ennen surmatekoa. Poliisikollega tutki ampumapaikkaa 1. heinäkuuta. Kuva: EPA-EFE/All Over Press

3. Ruotsi jätti maahanmuuttajat yksin kurjistuviin lähiöihin​

Vapaa kouluvalinta ja yksipuolinen asuntokanta ovat johtaneet siihen, että maahanmuuttajilla ei ole kontakteja ruotsalaiseen arkeen.
Ruotsiin rakennettiin 1960–70-luvuilla betonilähiöitä, joihin asutettiin töiden perässä tulleet ulkomaalaiset, myös suomalaiset.
Lähiöt ovat yksitoikkoisia, eikä niissä ole mahdollista edetä “asumisuralla”, sanoo sosiaalityön professori Torbjörn Forkby Linné-yliopistosta. Lähes kaikki kynnelle kykenevät lähtevät.
Jotta paremmin pärjäävät jäisivät osaksi yhteisöjä, niihin pitäisi luoda erilaisia asumismuotoja, Forkby sanoo. Kun alueella ei ole edes ruotsalaisen yhteiskunnan merkkejä, kuten pankkeja ja kauppaketjuja, ihmiset jäävät omiin oloihinsa.
Nyt Rinkebyn kaltaisissa kaupunginosissa jopa 90 prosenttia on ulkomaalaistaustaisia, 40 prosenttia alle 25-vuotiaita ja työttömiä lähes kolme kertaa enemmän kuin Tukholmassa keskimäärin.
Palaneita autoja parkkipaikalla isojen kerrostalojen edessä.

Naamioituneet nuoret sytyttivät yli 80 autoa palamaan Göteborgin seudulla elokuisena yönä vuonna 2018. Kuva: AOP
Torbjörn Forkby on tutkinut jengeistä irtautumista ja haavoittuvassa asemassa olevia nuoria ja sanoo, että yksi tilannetta pahentaneista asioista on ollut Ruotsin vapaa kouluvalinta.
Vanhemmat ovat ottaneet lapsensa pois heikkoina pitämistään kouluista, jolloin nuoret ovat jakautuneet yhä selvemmin voittajiin ja häviäjiin – myös he, joilla on ruotsalaiset juuret.
– Tilanne on todella vakava, jos meillä on kouluja, joissa valtaosa oppilaista ajattelee: me olemme siis niitä, jotka eivät tule menestymään elämässä, Forkby sanoo.
Tällaisessa tilanteessa ainoa vaihtoehto nuorelle voi olla jengi: se tarjoaa rahaa, asemaa ja turvaa.
Viime vuonna Löfven tunnusti ensimmäistä kertaa, että jengiväkivallan kasvu on yhteydessä laajaan maahanmuuttoon ja siihen, että Ruotsi on epäonnistunut tulijoiden kotouttamisessa.
Se oli iso uutinen, koska Ruotsi on perinteisesti pitänyt itseään solidaarisen maahanmuuton mallimaana. Vuoden 2015 pakolaiskriisissä Ruotsi otti vastaan 160 000 turvapaikanhakijaa, eniten Euroopassa.
– Olisi tyhmää sanoa, että tulijoiden määrällä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, kuinka helppoa tai vaikeaa sopeutuminen on. Jos ottaa vastaan enemmän ihmisiä, se vaatii myös edistyksellisempää integraatiopolitiikkaa, Forkby vaatii.
Hänen mukaansa viranomaisten pitäisi panna enemmän paukkuja siihen, että haavoittuvien alueiden asukkaille luodaan töitä ja julkisia tiloja, jotka parantaisivat yhteisöllisyyttä.
Asukkaat kärsivät myös itse valtavasti jengien toiminnasta.
Lähiö kerrostalo räjähdyksen jäljiltä.

Iskujen silminnäkijät ja uhrit eivät usein puhu poliisille. He pelkäävät kostoa tai eivät luota viranomaisiin. Husbyn lähiössä tapahtui kaksi samanaikaista räjähdystä kerrostaloissa tammikuussa 2020. Kuva: Fredrik Sandberg / AOP

4. Ruotsalaiset ovat vähätelleet ongelmia​

Ruotsalainen konsensuskulttuuri suosii sitä, että asioihin ei reagoida voimakkaasti.
Ruotsalaiset uskottelivat pitkään itselleen, että ampumisten kasvu on vain ohimenevä vaihe, sanoo rikostorjuntaneuvoston kehityspäällikkö Karin Svanberg.
– Me kaikki olimme vähän naiiveja. Kukaan ei uskonut, että näin kävisi Ruotsissa, Svanberg sanoo Ylelle.
Ruotsissa on haluttu välttää leimaamista. Mentaliteettiin kuuluu, että asioissa edetään pienin askelin, kriminologi Amir Rostami sanoo.
– Vielä pari vuotta sitten vain harvat myönsivät, että Ruotsi kulkee eri suuntaan kuin muut maat. Nyt lähes kaikki myöntävät sen, hän sanoo.
Hänen mukaansa poliitikot eivät toimi tarpeeksi pitkäjänteisesti tai tarjoa kunnon näkymää siihen, mikä Ruotsia odottaa viiden tai 15 vuoden päästä.
Hän muistuttaa, että Ruotsissa on jengien lisäksi paljon äärioikeistolaisia ja islamistiradikaaleja. Hän kutsuu ilmiötä ruotsalaiseksi ristiriidaksi.
– Ruotsi on maailman hienoimpia maita, ja talous porskuttaa. Meillä ei ole ongelmaa yleisesti rikollisuuden kanssa, mutta meillä on ongelma niiden kanssa, jotka järjestäytyvät – oli se sitten poliittisesti, uskonnollisesti tai taloudellisesti motivoitua, Rostami sanoo.
Rikkinäisen ikkunan läpi näkyy poliiseja tutkimassa poliisiaseman räjähdyksen jälkiä.

Rikollisjoukkioiden Ruotsissa tekemät räjähdeiskut ovat Euroopan mittakaavassa poikkeuksellisia maassa, jolla ei ole pitkää terrorismi- tai sotahistoriaa, Amir Rostami sanoo. Helsingborgin poliisiasemalla räjäytettiin pommi lokakuussa 2017. Kuva: Johan Nilsson / AOP

5. Viranomaiset ovat jumiutuneet byrokratiaan​

Sosiaalityöntekijät eivät ole ymmärtäneet jengien dynamiikkaa.
Ruotsissa on hyvät sosiaalipalvelut, mutta ne ovat kangistuneet kaavoihinsa, Svanberg sanoo. Kun auttajat ovat kysyneet Malmön kokeiluhankkeessa(siirryt toiseen palveluun) jengiläisiltä, mitä he tarvitsisivat päästäkseen eroon elämäntavastaan, vastaus on saattanut olla: petipaikan.
– Ja se pitää antaa heti, koska sillä viikolla hänet saatetaan ampua tai hän saattaa ampua jonkun. Ei voi sanoa, että tule kahden kuukauden päästä toimistolle hakemaan maksusitoumus, Svanberg havainnollistaa.
Malmössä ampumisluvut onkin saatu laskemaan viranomaisten yhteistyöllä. He vaihtavat Svanbergin mukaan tietoja jatkuvasti, koska jengisuhteet elävät: liittolaisista voi tulla hetkessä vihamiehiä.
Sosiaalityöntekijöiltä puuttuu ymmärrystä jengien luonteesta, aihetta tutkinut professori Torbjörn Forkby kertoo. He kirjoittavat yksilöllisiä arvioita nuorista ja työskentelevät heistä etäällä.
Liian usein nuoren tilanteeseen puututaan vasta, kun se on kärjistynyt. Hänen perheensä ei edes välttämättä tiedä, keneen pitäisi ottaa yhteyttä ongelmien ilmaantuessa, Forkby sanoo.
– Kääntäkää katse kouluihin, aloittakaa varhaisessa iässä. Olkaa niin lähellä nuorten olosuhteita, että todella ymmärrätte, miltä tulevaisuus näyttää eri ryhmille, hän neuvoo suomalaisia.
Poliisin eristysnauha, taustalla lasten leikkikenttä.

Rikollisuus on noussut Ruotsissa äänestäjien ykköshuolenaiheeksi. Jengiväkivallan pysäyttäminen on yksi pääministeri Magdalena Anderssonin prioriteeteista. Kuva Einárin surmapaikalta Hammarby Sjöstadista. Kuva: Jeppe Gustafsson/Shutterstock/All Over Press

6. Väkivalta on lisännyt väkivaltaa​

Ruotsi on ajautunut vaikeasti hallittavaan kierteeseen, jossa jengit inspiroivat toisiaan.
Ruotsi ei ole ongelmineen yksin. On myös monia muita maita, joissa on eriarvoisuutta, huonoja kouluja ja vielä huonompia sosiaalipalveluja, Karin Svanberg muistuttaa.
Mikä tekee sitten Ruotsista erityisen?
Kyse on väkivallan spiraalista, Svanberg sanoo.
Ruotsalaiset eivät sisäistäneet, että väkivalta synnyttää väkivaltaa ja jengit synnyttävät lisää jengejä. Kun koston kierre syvenee, panokset kovenevat. Ennen toista ammuttiin polveen, mutta nyt hänet tapetaan – ennen kuin tulee itse tapetuksi.
Siksi sama voi tapahtua Amir Rostamin mukaan missä tahansa maassa, jossa on jengejä.
Suomessa poliisi on ollut tänä syksynä huolissaan katujengeistä, joiden toiminta on muuttunut väkivaltaisemmaksi. Suurimmalla osalla jengiläisistä on maahanmuuttajatausta.
Ihmisten jalkoja auton valojen edessä.

Pääkaupunkiseudulle syntyneiden jengien välillä on ollut ampumisia, joista on ollut vaaraa myös sivullisille. Poliisin mukaan ryhmät liittyvät tiettyihin kaupunginosiin, huumekauppaan ja rikollisuutta ihannoivaan gansta rap -kulttuuriin. Kuva: Henrietta Hassinen / Yle
Ruotsissa ongelmat ovat jo niin syvällä, että niiden korjaamiseen menee vielä sukupolvi, Svanberg uskoo.
Maan poliisiylijohtaja on varoittanut(siirryt toiseen palveluun), että Ruotsin demokratia saattaa olla uhattuna, jos väkivaltaa ja mahdollisesti kehittyviä rinnakkaisyhteiskuntia ei saada pysäytettyä. Ylen haastattelemat asiantuntijat eivät tähän usko.
Vaikka ongelmat ovat vakavia, ne liittyvät hyvin rajattuihin ryhmiin, he sanovat.
Ruotsi on yhä vahva ja toimiva yhteiskunta, mutta siitä voi tulla entistä jakautuneempi, Amir Rostami sanoo.
Hän kehottaa suomalaisia reagoimaan voimakkaasti jengiytymisen varhaisiin merkkeihin.
– Jos emme kontrolloi kehitystä, kehitys kontrolloi meitä. Meillä oli vuosia signaaleja. Ottakaa ne todella, todella vakavasti.
 
Onkohan joku sivu kääntynyt, kun hesarikin alkaa heräilemään? Poika olisi pitänyt lähettää Somaliaan turvaan, mutta ei ehditty.

Toki juttua romantisoidaan sen mitä vaan voidaan, mutta unohdettu pyytää poliisipäällikön tai vastaavan asiantuntijan vakioslogan: "Tarvitsemme aikaa, ennenkuin saamme tilanteen korjattua"

Jengirikollisuus on ansainnut Ruotsissa jo oman rikoskategoriansa. Siihen kirjattiin viime viikolla myös göteborgilaisen 17-vuotiaan pojan tapaus. Hän sai kahdeksan vuoden tuomion poliisin murhasta. Pojan äiti oli harkinnut pojan lähettämistä Somaliaan, jotta hän ei joutuisi Göteborgin jengikonfliktien keskelle, mutta ei ennättänyt tehdä sitä.
Ilmakuva Tukholman vanhastakaupungista.

Ilmakuva Tukholman vanhastakaupungista. KUVA: SASCHA SELLI-GRABOWSKI / IMAGEBROKER

Kansankodin kahdet kasvot​

Ruotsissa moni vastakkaiselta tuntuva asia voi olla totta samaan aikaan. Ruotsi on toiselle turvallinen kansankoti ja toiselle ”Euroopan vaarallisin maa”.

TILAAJILLE
Jussi Sippola HS
2:00 | Päivitetty 6:22
Tukholma

EI KAI taas.

Lauantaina iltapäivällä kännykän näytölle pomppaa Aftonbladetin uutishälytys: 14-vuotiasta poikaa ammuttu Eskilstunassa.

Eskilstunassa? Onko Eskilstunassakin nykyään rikollisjengejä?

No tietysti. Viime kuussa 20-vuotiasta miestä ammuttiin keskellä päivää jalkaan paikallisen päiväkodin ja koulun vieressä. Poliisi epäilee, että mies oli huumekauppias. Päiväkodin rehtorin mukaan lapset eivät huomanneet ampumista. Toukokuussa joku taas sytytti Eskilstunassa yhteensä 16 tulipaloa 89 minuutin aikana. Tuhopolttojen epäillään olleen kosto paikallisen jengipomon vangitsemisesta.

Lauantaina ammuttu 14-vuotias poika loukkaantui vakavasti. Epäilty 20-vuotias ampuja tuli myöhemmin itse ilmoittautumaan poliisille. Jengiyhteyksistä ei hänen tapauksessaan vielä tiedetä. Yllätys ne eivät olisi.

Jengiyhteydet olivat kuitenkin selviä kuukausi sitten murhatun raptähden tapauksessa. Vain 19-vuotiaana kuollut Nils ”Einár” Grönberg saateltiin haudan lepoon Tukholmassa perjantaina.

Einárin murhan jälkeen saksalainen iltapäivälehti Bild julisti Ruotsin ”Euroopan vaarallisimmaksi maaksi”.

Olen asunut Ruotsissa runsaan vuoden, jonka aikana maan jengirikollisuuden ongelmat ovat lyöneet uudella tavalla kansalaisten silmille.

Mutta Euroopan vaarallisin maa? Ei kai nyt sentään.

Fanit jättivät kukkia Einárin muistopaikalle.

Fanit jättivät kukkia Einárin muistopaikalle. KUVA: MAGNUS LAUPA
PANEN napit korvaan ja lähden sunnuntain juoksulenkille. Ruotsalainen musiikkipalvelu soittaa murhatun ruotsalaisräppärin musiikkia.

Einár on huikean taitava räppäri. Lyriikoissa puhutaan aseista, huumeista, naisista ja katujen kovuudesta. Jos olisin kuunnellut näitä säkeitä joitain kuukausia sitten, olisin pitänyt niitä pelkkänä fantasiana.

Det fucking knas, du tror det är nåt kul
Att vakna varje dag, tänka: ”När tar det slut?”
Det där det upp till Gud
Men en sak hära är klar, det finns inte någon tur
Eli vapaasti kääntäen suurin piirtein näin:

Se on sairasta, sinä luulet, että siinä on jotain siistiä

Herätä joka päivä, ajatella: ”Milloin tämä loppuu?”

Sen saa päättää Jumala

Mutta yksi asia on varmaa, hyvin ei voi käydä.

Lenkkini kulkee Södermalmilla Mälarenjärven rannoilla. Polun varrella seisoo talviteloille nostettuja veneitä. Suurin osa veneistä on valtavia paatteja. Kuka nämäkin omistaa?

Kun muutin Tukholmaan vuosi sitten kesällä, ensimmäinen havaintoni oli selkeä: täällä on vaurautta ja rahaa, eikä sitä pelätä näyttää.

Niin paljon ravintoloita täynnä ihmisiä. Niin upeita taloja, niin hienoja kivijalkakauppoja ja niin paljon ihmisiä. Koronankin keskellä Drottninggatan kuhisi väkeä.

Drottninggatan marraskuussa 2020.

Drottninggatan marraskuussa 2020. KUVA: MAGNUS LAUPA
Raha näkyi yksityiskohdissa.

Kiinteistönvälittäjien mainoksissa ei kyselty, haluaisitko myydä asuntosi vaan haluaisitko myydä kerroksesi. Asuinkerrostalossamme me olimme naapurimme kanssa ainoat, joilla oli seinänaapuri. Muut asukkaat omistivat omat kerroksensa.

Miten rikkaita ihmiset täällä oikein ovat?

Muistelen sveitsiläispankki Credit Suissen tuoretta tilastoa, jossa listattiin dollarimiljonäärien määriä eri maissa.

Yllätyin Suomen miljonäärien määrästä. 85 114! Vau. Sitten katsoin Ruotsin luvun: 570 439.

Mitä?

570 439.

Se tarkoittaa, että yli seitsemän prosenttia Ruotsin aikuisväestöstä hallinnoi yli miljoonan dollarin omaisuutta. Miljonäärien määrä on kasvanut vauhdilla: vuonna 2000 Ruotsin aikuisväestöstä dollarimiljonäärejä oli alle prosentti.

LENKKIPOLKUNI varrella sijaitsee Eriksdalsin ulkokuntosali, joka on varustettu puisilla kuntosalilaitteilla. Täällä voi jokainen treenata itsensä huippukuntoon, eikä se maksa mitään.

Yhteiskunta näyttää polun, jota kansalainen voi kulkea ja kasvaa oman itsensä parhaaksi versioksi.

Jotenkin sellaiseksi olin kuvitellut Ruotsin. Kansankodiksi, jossa poliitikot pitävät huolen, että jokaisella on mahdollisuus mihin hyvänsä.

Hyvin usein siihen on helppo uskoa.

Uskon siihen, kun katson, millaisella ammattitaidolla päiväkotien hoitajat tekevät työtään ryhmässä, jossa lapset tulevat eri taustoista. Minunkaan lapseni ei osannut vuosi sitten sanaakaan ruotsia, mutta lastentarhanopettajat vakuuttivat, että kaikki menee hyvin. Ja olivat oikeassa.

Uskon siihen, kun lapseni sairastuu ja saan vartissa yhteyden etälääkäriin, joka kirjoittaa minulle reseptin. Lääkäripalvelun hinta: 0 kruunua. Lääkkeiden hinta apteekissa: 0 kruunua.

Uskon siihen, kun kävelen kaupungissa parin kilometrin matkan, jonka varrella on melkein kymmenen leikkipuistoa.

Ruotsihan on oikea paratiisi.

SE ON totta, mutta minä olenkin onnekas. Olen päässyt paratiisin puolelle, mutta samalla tavalla totta on myös toinen kuva Ruotsista.

Siinä kuvassa usko kansankotiin on koetuksella.

Siinä kuvassa lapsi on ilmoitettava koulujonoon käytännössä heti synnytyslaitoksella, jotta hän saa mahdollisuuden päästä ”hyvään” kouluun eikä joudu ”huonoon”.

Huonot koulut tarkoittavat käytännössä kouluja, joissa suurin osa oppilaista on maahanmuuttajataustaisia. Siitä on vaikea puhua, mutta se on yksi monista syistä, miksi toiset ruotsalaiset ovat paremmassa asemassa kuin toiset.

RUOTSISSA yli 23 prosenttia lapsista kasvaa suhteellisessa köyhyydessä, käy ilmi Pelastakaa lapset -järjestön raportista.

Se ei tarkoita, että näin suuri osa ruotsalaislapsista eläisi tilanteessa, jossa vanhemmilla ei olisi varaa vaatteisiin tai ruokaan, mutta se tarkoittaa, että yli 23 prosenttia ruotsalaislapsista kasvaa selvästi heikommassa taloudellisessa ympäristössä kuin lapset Ruotsissa keskimäärin.

Luku on suurin kaikista Pohjoismaista ja huonompi kuin esimerkiksi Kosovossa, vaikka toki Kosovossa absoluuttinen köyhyys on Ruotsia suurempi.

Siinä kuvassa Ruotsin suurkaupunkien lähiöiden päiväkotien lapset eivät opi puhumaan ruotsia. Päiväkodeissa, joissa tehdään leikin varjolla harjoituksia ampumatilanteiden varalta.

Siinä kuvassa lähiössä kasvavan nuoren vaihtoehdot ansaita elantoaan typistyvät liian usein keikkatöihin Wolt-kuriirina tai keikkatöihin rikollisjengin huumekuriirina.

Huumekuriirina palkkiot voivat nousta nopeasti suuriksi, mutta yrittäjäriskinä voi olla kuolema. Silti se on houkutteleva ja nopea tapa saada rahaa ja saavuttaa kunnioitusta, elää vaurasta elämää kuten niin moni ruotsalainen.

RUOTSISSA on sattunut vuodesta 2017 lähtien yli 650 ampumistapausta, joissa joku on joko loukkaantunut tai kuollut.

Pitkään jengirikollisuudesta ei Ruotsissa oikein uskallettu puhua, mutta nyt siitä puhutaan jopa silloin, kun siihen ei ole aihetta.

Ilmassa on jännite. Aivan kuin koko ajan odotettaisiin seuraavaa, entistä pahempaa käännettä.

Kun Göteborgissa räjähti syyskuussa pommi, ruotsalaiset lehdet täyttyivät spekulaatioista, joissa pohdittiin kaupungin rikollisjengien osallisuutta räjähdykseen. Pääministeri malttoi olla spekuloimatta, sisäministeri ei.

Pommi räjähti asuinkerrostalossa lähellä Göteborgin ydintä.

Pommi räjähti asuinkerrostalossa lähellä Göteborgin ydintä. KUVA: LARSSON ROSVALL / TT
Minäkin kirjoitin jutun, jossa kerrottiin, miten rikollisjengit ovat uhkailemalla ja kiristämällä saavuttaneet merkittävän vallan Göteborgissa. Se kaikki oli totta mutta ei liittynyt räjähdykseen. Se liittyi vain räjähdyksen herättämiin tunteisiin.

Myöhemmin kävi ilmi, että pommin räjäyttäjä ei kuulunut jengeihin vaan oli koronarajoituksista provosoitunut, asunnostaan häädetty mies, jolla oli ollut paljon kahnauksia viranomaisten kanssa.

GÖTEBORGIN räjähdyksestä ei tullut käännekohtaa jengirikollisuuden tarinassa vaan yksi luku Ruotsin värikkääseen rikoshistoriaan.

Jengirikollisuus on ansainnut Ruotsissa jo oman rikoskategoriansa. Siihen kirjattiin viime viikolla myös göteborgilaisen 17-vuotiaan pojan tapaus. Hän sai kahdeksan vuoden tuomion poliisin murhasta. Pojan äiti oli harkinnut pojan lähettämistä Somaliaan, jotta hän ei joutuisi Göteborgin jengikonfliktien keskelle, mutta ei ennättänyt tehdä sitä. Poika vangittiin samana päivänä, kun lennon piti lähteä.

Taistelu jengejä vastaan on kaikkien puolueiden agendalla.

Pääministeriksi ehdolla oleva sosiaalidemokraattien puheenjohtaja Magdalena Andersson puhui jengirikollisuudesta pitkästi linjapuheessaan muutama viikko sitten. Se on tällä haavaa myös vaalikampanjan kärkiä. Andersson esiintyy Youtubessa pyörivissä mainoksissa, joissa hän kysyy: ”Miksi nuoremme ampuvat toisiaan?” ja keskustelee ampumisissa lapsensa menettäneen äidin kanssa.

”Ruotsi pystyy parempaan”, kuuluu mainoksen slogan.

HAMMARBY SJÖSTADIN uudet hienot asunnot näkyvät kanavan yli Södermalmin lenkkipolulta. Paljon lasia, kunnianhimoista arkkitehtuuria, alakerrassa kahviloita. Päätän lenkkini ja kävelen loppumatkan.

Tuolla jossain Einár murhattiin kuukausi sitten.

Mamma förlåt, mamma
Mamma förlåt
För alla kvällar som du suttit och undrat ”vart är min son?”, mamma
Mamma förlåt, mamma
Mamma förlåt
Det har aldrig varit meningen att såra dig så hårt, mamma
Äiti anteeksi, äiti

Äiti anteeksi

Kaikista illoista, joina olet istunut ja miettinyt ”missä on poikani”, äiti

Äiti anteeksi, äiti

Koskaan ei ollut tarkoitus satuttaa sinua niin kovasti, äiti

Einárin murhassa oli kyse rikollisjengien välienselvittelystä ja samalla nuorten miesten uhosta, joka on mennyt aivan liian pitkälle.

VIIME viikolla jaettiin Ruotsin arvostetuimmat journalistipalkinnot eli Bonnierit. Vuoden ääni -palkinnon pokkasi Ruotsin yleisradion toimittaja Diamant Salihu.

Hän on kirjoittanut kirjan, joka valottaa Tukholman verisimmän jengikonfliktin syntyä.

Se sai alkunsa kuusi vuotta sitten, kun nuoret Rinkebyn kaupunginosassa asuneet miehet päättivät ryöstää valuutanvaihtotoimiston. Saalis oli yli 200 000 euroa.

Yksi kaveriporukan jäsenistä oli ollut mukana suunnittelemassa ryöstöä, mutta lopulta hänet jätettiin pois operaatiosta. Tämä 16-vuotias poika olisi halunnut suuremman osuuden rahoista kuin lopulta sai, minkä takia hän päätti kostaa.

Ensin ammuttiin kuoliaaksi ryöstöä johtanut 19-vuotias mies, sitten ammuttiin kostoksi ryöstöstä pois jätetty 16-vuotias poika.

Kukaan ei todistanut epäiltyjä vastaan, murhatutkimukset lopetettiin, mutta koston kierre jatkui. Kuolleiden ympärille kasvoi kaksi ryhmittymää, joista kehittyi kaksi nyt suureksi kasvanutta rikollisjengiä: Shottaz ja Dödspatrullen.

Nämä jengit olivat Einárillekin tuttuja.

SALIHUN kirja ja journalistipalkinto ovat yksi merkki siitä, että Ruotsissa puhutaan nyt jengirikollisuudesta suoremmin kuin aiemmin, ja aiheelle halutaan yhä lisää painoarvoa. Kirjan nimi on Tills alla dör, Kunnes kaikki kuolevat.

Einár oli yksi Ruotsin suosituimmista artisteista.

Einár oli yksi Ruotsin suosituimmista artisteista. KUVA: MAGNUS LAUPA
KIRJOITAN tätä artikkelia Södermalmilla sijaitsevan hotelli Rivalin aulabaarissa. Hotellin omistaa Benny Andersson, siis se Abbasta tuttu Benny.

Sunnuntai-iltana hotellissa on vilinää. Hotellin teatterista valuu ulos iloisia ihmisiä. He ovat viettäneet kenties koko elämänsä kansankodin lämmössä tai ovat, kuten minä, nauttimassa ulkopuolisena sen hehkusta.

Euroopan vaarallisin maa tuntuu täällä ennemmin Euroopan parhaalta maalta.

Voi se olla sitäkin.

Avaan Aftonbladetin nettisivun. Pääuutinen kertoo:

Poliisi on juuri nyt paikalla Västerhaningessa Tukholman läänin eteläpuolella. Aftonbladetin tietojen mukaan jotakuta on ammuttu käteen teollisuusalueella pizzerian edessä.

Poliisi etsii kahta epäiltyä tekijää. Ketään ei ole vielä otettu kiinni.
 
Kansankodissa tapahtuu!
Hyvin nuoret pojat ovat raiskanneet teini-ikäisiä poikia (svenskehoreja).
Kyseessä oli ns alentamisraiskaus, jota käytetään alamaailmassa.
Sen verran rajusti oli käsitelty että oli ambulanssi pitänyt kutsua.
Muktikultti on hyvin jännittävää! Taitaa olla Ruotsissa jo normikamaa!
Mielenkiintoista ettei kukaan puhu kiusaamisesta tai uhrien traumoista tms.
Gansteri karrääri aloitetaan hyvin aikaisessa vaiheessa. Voi pojat, mitä hän vielä elämässään saavuttaa!
No, onneksi naisistunut poliisikunta näyttämässä kuinka nainen laittaa kovan kovaa vasten!

Pitäisi tehdä niin kuin Tanskassa että vankilatoimintaan ulkoistetaan, taisi olla Kosovoon.
 
Kansankodissa tapahtuu!
Hyvin nuoret pojat ovat raiskanneet teini-ikäisiä poikia (svenskehoreja).
Kyseessä oli ns alentamisraiskaus, jota käytetään alamaailmassa.
Sen verran rajusti oli käsitelty että oli ambulanssi pitänyt kutsua.
Muktikultti on hyvin jännittävää! Taitaa olla Ruotsissa jo normikamaa!
Mielenkiintoista ettei kukaan puhu kiusaamisesta tai uhrien traumoista tms.
Gansteri karrääri aloitetaan hyvin aikaisessa vaiheessa. Voi pojat, mitä hän vielä elämässään saavuttaa!
No, onneksi naisistunut poliisikunta näyttämässä kuinka nainen laittaa kovan kovaa vasten!

Pitäisi tehdä niin kuin Tanskassa että vankilatoimintaan ulkoistetaan, taisi olla Kosovoon.
Voi Kiesus taas tätä kulttuurin rikkautta ja ihanuutta. Milloinkohan riittää ruotsalaisille vai onko enää edes muuta tehtävissä kuin polvistua? Tai pyllistää..
 
Kansankodissa tapahtuu!
Hyvin nuoret pojat ovat raiskanneet teini-ikäisiä poikia (svenskehoreja).
Kyseessä oli ns alentamisraiskaus, jota käytetään alamaailmassa.
Sen verran rajusti oli käsitelty että oli ambulanssi pitänyt kutsua.
Muktikultti on hyvin jännittävää! Taitaa olla Ruotsissa jo normikamaa!
Suomeenhan tällainen kulttuuri ei voi tulla. Tässä hesari esittelee Suomen kovimman nyrkin tällaista vastaan:

1640246883945.png


Juha Kasari on jo vuosikymmeniä johtanut operaatiota, joka on pelastanut nuorten henkiä pääkaupunkiseudulla – Nyt hän kertoo, miten nuorisokulttuuri on muuttunut​

Itä-Helsingin Saappaan vapaaehtoiset ovat tavanneet nuoria kaupungin kaduilla jo 35 vuoden ajan. Nyt he kertovat, miten nuorisokulttuuri on muuttunut.

TILAAJILLE
Joni Koski (vas.) on toiminut 11 vuotta Itä-Helsingin Saappaassa. Johtava nuorisotyönohjaaja Juha Kasari on vetänyt sen toimintaa alusta asti, 35 vuotta.

Joni Koski (vas.) on toiminut 11 vuotta Itä-Helsingin Saappaassa. Johtava nuorisotyönohjaaja Juha Kasari on vetänyt sen toimintaa alusta asti, 35 vuotta. KUVA: KARI PULLINEN
Hannamari Ahonen

7:00 | Päivitetty 9:19

JOHTAVA NUORISOTYÖNOHJAAJA Juha Kasari on viettänyt 35 vuotta perjantai-iltoja nuorten parissa kadulla.

Kasari on ollut Helsingin toisen eli Itä-Helsingin Saapas-ryhmän vetäjänä sen perustamisesta vuodesta 1986 alkaen. Itä-Helsingin saapaslaiset jalkautuvat myös Länsimäkeen ja Tikkurilaan, koska Vantaalla ei ole enää omaa Saapas-ryhmää.

Palveluoperaatio Saapas on evankelisluterilaisen kirkon nuoriso- ja erityisnuorisotyön muoto, ja se täyttää ensi vuonna valtakunnallisesti 50 vuotta.

Saapaslaiset menevät sinne, missä myös nuoret aikaansa viettävät.

Joni Koski on ollut Itä-Helsingin Saappaassa 11 vuotta. Toiminta perustuu vapaaehtoisuuteen, palkkaa siitä ei makseta.

Siviiliammatiltaan Koski on Roihuvuoren seurakunnan suntio. Saapaslaisissa on yhtä lailla kaupan myyjiä kuin valtion virkamiehiä ja juuri lukion päättäneitä ja eläkeikää lähestyviä. Kaikki ovat käyneet Saapas-koulutuksen.

Saapaslaiset tunnistaa omasta oranssista huomioliivistä.

Saapaslaiset tunnistaa omasta oranssista huomioliivistä. KUVA: KARI PULLINEN
OLEMME Itä-Helsingin Saappaan toimitilassa, kontulalaisen kerrostalon kellarissa. Kasari ja Koski ovat luvanneet kertoa kohtaamisistaan nuorten kanssa.

”Nuoret kokoontuvat koulujen ja päiväkotien pihoilla, leikkipuistoissa, kallioilla, uimarannoilla ja ostareilla”, Kasari kertoo.

1980- ja 1990-lukujen vaihteessa nuoret kokoontuivat suurina joukkoina ulkona. Niin teki myös Kasari nuoruudessaan Kouvolassa. Nykyisin suurten joukkojen kokoontumiset ovat harvinaisempia. Osa nuorista on Kasarin mukaan sisätiloissa ja pitää yhteyttä sosiaalisessa mediassa.

”Nuorisokulttuuri on muuttunut, myös maahanmuuttajanuoret ovat tuoneet siihen uutta. Maahanmuuttajanuoret tosin edelleen kokoontuvat isoissa porukoissa ulkona ja nuorisotiloissa, pääosin he ovat poikia.”

JOKA porukassa on nykyisin selvin päin olevia nuoria, kun 1980-luvun lopulla yleensä kaikki olivat humalassa.

”Kun 1980–1990-lukujen vaihteessa selviämisasemalla saattoi olla yhtenä iltana jopa toistasataa nuorta, nykyisin siellä on kahdesta viiteen nuorta”, Kasari kertoo.

”Tuskin voin tarpeeksi kiittää Saapasta, joka huolehti pikkuveljestäni. Hänet löydettiin kahden promillen humalassa ja itsensä loukanneena. Suuri kiitos, että huolehditte veljeni hoitoon.”
”Saapas on tuonut meidän 17-vuotiaan umpikännissä olevan poikamme kotiin. Olemme miettineet, mitä olisi voinut käydä sinä iltana Rastilassa/Vuosaaressa, jos ei olisi Saapasta: olisiko poika kylmettynyt kadulla tai ryöstetty tai jotain vielä pahempaa.”
Kun muut päihteet kuin alkoholi on kriminalisoitu, niiden käyttö ei ole yhtä näkyvää. Toki Kasarin mukaan vaikka Kontulan ostarilla ihmisiä on piikittämässä kaikkien näkyvillä.

Itä-Helsingin Saappaassa toimii aktiivisesti noin 40 vapaaehtoista. Joni Kosken (vas.) ja toimintaa alusta asti vetäneen Juha Kasarin mukaan vaikeita tilanteita auttaa jaksamaan ryhmän hyvä henki.

Itä-Helsingin Saappaassa toimii aktiivisesti noin 40 vapaaehtoista. Joni Kosken (vas.) ja toimintaa alusta asti vetäneen Juha Kasarin mukaan vaikeita tilanteita auttaa jaksamaan ryhmän hyvä henki. KUVA: KARI PULLINEN
”NYT puhutaan, että nuoret voivat huonosti. Osa voikin, mutta kyllä huonosti voivia nuoria on ennenkin ollut.”

Kasarin kovimmat kokemukset ajoittuvat toiminnan alkuaikoihin 1980-luvun loppuun.

”Meillä oli Saapas-kahvila Vesalassa, ja siellä kävi 20–40 nuorta illassa. Kahvila oli päihteetön paikka, mutta usein nuoret joivat pullon nurkan takana ja tulivat sisälle suht selvin päin. Sitten alkoi tapahtua, tuli tappeluita ja muuta.”

Kahvilassa säännöllisesti käyneistä nuorista kuusi kuoli muutamien vuosien kuluttua.

”Oli itsemurha, yksi nuori tapettiin, ja osa kuoli yliannostukseen.”

Kun tuttu nuori kuolee, Kasarille on tullut mieleen, olisiko hän voinut tehdä enemmän.

”Rajat tulevat aina vastaan auttamisessakin.”

Kasari on jaksanut työtä, koska myös onnistumisen tunteita tulee ja Saapas-porukan hyvä henki auttaa jaksamaan.

”On antoisaa, jos on voinut antaa tulevaisuuden toivoa nuorelle, joka on sanonut, että koulunkäynnistä ei tule mitään ja hänestä itsestään ei tule mitään.”

”Istuimme alaikäisenä kavereiden kanssa puistossa juomassa alkoholia. Saapas-väki oli varmaan soitettu paikalle, sillä olimme aika syrjässä. Oli mukava yllätys, että saappaat eivät heti uhkailleet virkavallalla vaan kysyivät, onko kaikki hyvin tai voimmeko auttaa jotenkin.”
”Muistan näin 51-vuotiaana, kun olin 16-vuotias ja Espalla taju veks. Te veitte minut kotiin. Mutsi ja faija eivät olleet erityisen iloisia minulle seuraavana päivänä, mutta teille olimme sitä koko perhe.”
SAAPAS-TOIMINNAN perustyötä on olla läsnä ja kuunnella, mitkä asiat nuoren mielessä pyörivät.

”Nuoret haluavat puhua tulevaisuuden suunnitelmistaan ja kiusaamisesta. Joskus on puhuttu Yhdysvaltain sisäpolitiikastakin”, Koski kertoo.

Oman nuoruutensa Vesalassa viettänyt Koski oli sekä kiusattu että kiusaaja. Vaikka hän oli rauhallinen nuori, vanhempien eron aiheuttama trauma purkautui hänellä väkivaltana, ja hän kävi koulua tarkkailuluokalla.

Oma tausta auttaa häntä ymmärtämään, että nuorilla on perheessä ja kaveriporukassa monenlaisia asioita, jotka vaikuttavat mielialaan.

”Olen idealisti ja ajattelen, että voin pienillä teoilla tehdä maailmasta paremman.”

NUORET haluavat puhua myös ajankohtaisista asioista. Uutiset maahanmuuttajanuorten jengiytymisestä huolestuttivat niitä nuoria, joilla ei ollut jengien kanssa mitään tekemistä.

”Itiksessä maahanmuuttajanuoret kysyivät, että kuvittelevatko ihmiset, että he ovat jengiä, koska he ovat kokoontuneet isolla porukalla”, Koski kertoo.

Lue lisää: ”Biiffejä” – Poliisi ilmoitti Helsingin seudulle syntyneistä väkivaltaisista jengeistä, kaduilla vastassa on hämmentynyt epäusko

Monelle nuorelle jo se, että joku aikuinen oikeasti kuuntelee, on merkityksellistä.

”Näin vanhempana koen, että Saapas-toiminta on tärkeää ja merkityksellistä. Lapset ja nuoret eivät jaa kaikkea vanhemmilleen, eikä se ole joskus edes mahdollista. Se, että heillä on pienikin tuki olemassa tuolla ulkona ja kaduilla, on todella tärkeää. Uskon, että se pelastaa jopa jonkun nuoren hengen.”
Koski muistaa ensimmäisen päivystysvuoronsa. Tuiskeessa ollut keski-ikäinen mies huusi Kontulan ostarilla.

”Kun menin lähemmäksi, hän sanoi, että saapaslaiset pelastivat hänen ystävänsä hengen viemällä tämän vatsahuuhteluun, kun he olivat nuoria. Hän kertoi sitä kaikille ympärillä olijoille.”
 
Suomeenhan tällainen kulttuuri ei voi tulla. Tässä hesari esittelee Suomen kovimman nyrkin tällaista vastaan:

Katso liite: 55083


Juha Kasari on jo vuosikymmeniä johtanut operaatiota, joka on pelastanut nuorten henkiä pääkaupunkiseudulla – Nyt hän kertoo, miten nuorisokulttuuri on muuttunut​

Itä-Helsingin Saappaan vapaaehtoiset ovat tavanneet nuoria kaupungin kaduilla jo 35 vuoden ajan. Nyt he kertovat, miten nuorisokulttuuri on muuttunut.

TILAAJILLE
Joni Koski (vas.) on toiminut 11 vuotta Itä-Helsingin Saappaassa. Johtava nuorisotyönohjaaja Juha Kasari on vetänyt sen toimintaa alusta asti, 35 vuotta.

Joni Koski (vas.) on toiminut 11 vuotta Itä-Helsingin Saappaassa. Johtava nuorisotyönohjaaja Juha Kasari on vetänyt sen toimintaa alusta asti, 35 vuotta. KUVA: KARI PULLINEN
Hannamari Ahonen

7:00 | Päivitetty 9:19

JOHTAVA NUORISOTYÖNOHJAAJA Juha Kasari on viettänyt 35 vuotta perjantai-iltoja nuorten parissa kadulla.

Kasari on ollut Helsingin toisen eli Itä-Helsingin Saapas-ryhmän vetäjänä sen perustamisesta vuodesta 1986 alkaen. Itä-Helsingin saapaslaiset jalkautuvat myös Länsimäkeen ja Tikkurilaan, koska Vantaalla ei ole enää omaa Saapas-ryhmää.

Palveluoperaatio Saapas on evankelisluterilaisen kirkon nuoriso- ja erityisnuorisotyön muoto, ja se täyttää ensi vuonna valtakunnallisesti 50 vuotta.

Saapaslaiset menevät sinne, missä myös nuoret aikaansa viettävät.

Joni Koski on ollut Itä-Helsingin Saappaassa 11 vuotta. Toiminta perustuu vapaaehtoisuuteen, palkkaa siitä ei makseta.

Siviiliammatiltaan Koski on Roihuvuoren seurakunnan suntio. Saapaslaisissa on yhtä lailla kaupan myyjiä kuin valtion virkamiehiä ja juuri lukion päättäneitä ja eläkeikää lähestyviä. Kaikki ovat käyneet Saapas-koulutuksen.

Saapaslaiset tunnistaa omasta oranssista huomioliivistä.

Saapaslaiset tunnistaa omasta oranssista huomioliivistä. KUVA: KARI PULLINEN
OLEMME Itä-Helsingin Saappaan toimitilassa, kontulalaisen kerrostalon kellarissa. Kasari ja Koski ovat luvanneet kertoa kohtaamisistaan nuorten kanssa.

”Nuoret kokoontuvat koulujen ja päiväkotien pihoilla, leikkipuistoissa, kallioilla, uimarannoilla ja ostareilla”, Kasari kertoo.

1980- ja 1990-lukujen vaihteessa nuoret kokoontuivat suurina joukkoina ulkona. Niin teki myös Kasari nuoruudessaan Kouvolassa. Nykyisin suurten joukkojen kokoontumiset ovat harvinaisempia. Osa nuorista on Kasarin mukaan sisätiloissa ja pitää yhteyttä sosiaalisessa mediassa.

”Nuorisokulttuuri on muuttunut, myös maahanmuuttajanuoret ovat tuoneet siihen uutta. Maahanmuuttajanuoret tosin edelleen kokoontuvat isoissa porukoissa ulkona ja nuorisotiloissa, pääosin he ovat poikia.”

JOKA porukassa on nykyisin selvin päin olevia nuoria, kun 1980-luvun lopulla yleensä kaikki olivat humalassa.

”Kun 1980–1990-lukujen vaihteessa selviämisasemalla saattoi olla yhtenä iltana jopa toistasataa nuorta, nykyisin siellä on kahdesta viiteen nuorta”, Kasari kertoo.


Kun muut päihteet kuin alkoholi on kriminalisoitu, niiden käyttö ei ole yhtä näkyvää. Toki Kasarin mukaan vaikka Kontulan ostarilla ihmisiä on piikittämässä kaikkien näkyvillä.

Itä-Helsingin Saappaassa toimii aktiivisesti noin 40 vapaaehtoista. Joni Kosken (vas.) ja toimintaa alusta asti vetäneen Juha Kasarin mukaan vaikeita tilanteita auttaa jaksamaan ryhmän hyvä henki.

Itä-Helsingin Saappaassa toimii aktiivisesti noin 40 vapaaehtoista. Joni Kosken (vas.) ja toimintaa alusta asti vetäneen Juha Kasarin mukaan vaikeita tilanteita auttaa jaksamaan ryhmän hyvä henki. KUVA: KARI PULLINEN
”NYT puhutaan, että nuoret voivat huonosti. Osa voikin, mutta kyllä huonosti voivia nuoria on ennenkin ollut.”

Kasarin kovimmat kokemukset ajoittuvat toiminnan alkuaikoihin 1980-luvun loppuun.

”Meillä oli Saapas-kahvila Vesalassa, ja siellä kävi 20–40 nuorta illassa. Kahvila oli päihteetön paikka, mutta usein nuoret joivat pullon nurkan takana ja tulivat sisälle suht selvin päin. Sitten alkoi tapahtua, tuli tappeluita ja muuta.”

Kahvilassa säännöllisesti käyneistä nuorista kuusi kuoli muutamien vuosien kuluttua.

”Oli itsemurha, yksi nuori tapettiin, ja osa kuoli yliannostukseen.”

Kun tuttu nuori kuolee, Kasarille on tullut mieleen, olisiko hän voinut tehdä enemmän.

”Rajat tulevat aina vastaan auttamisessakin.”

Kasari on jaksanut työtä, koska myös onnistumisen tunteita tulee ja Saapas-porukan hyvä henki auttaa jaksamaan.

”On antoisaa, jos on voinut antaa tulevaisuuden toivoa nuorelle, joka on sanonut, että koulunkäynnistä ei tule mitään ja hänestä itsestään ei tule mitään.”


SAAPAS-TOIMINNAN perustyötä on olla läsnä ja kuunnella, mitkä asiat nuoren mielessä pyörivät.

”Nuoret haluavat puhua tulevaisuuden suunnitelmistaan ja kiusaamisesta. Joskus on puhuttu Yhdysvaltain sisäpolitiikastakin”, Koski kertoo.

Oman nuoruutensa Vesalassa viettänyt Koski oli sekä kiusattu että kiusaaja. Vaikka hän oli rauhallinen nuori, vanhempien eron aiheuttama trauma purkautui hänellä väkivaltana, ja hän kävi koulua tarkkailuluokalla.

Oma tausta auttaa häntä ymmärtämään, että nuorilla on perheessä ja kaveriporukassa monenlaisia asioita, jotka vaikuttavat mielialaan.

”Olen idealisti ja ajattelen, että voin pienillä teoilla tehdä maailmasta paremman.”

NUORET haluavat puhua myös ajankohtaisista asioista. Uutiset maahanmuuttajanuorten jengiytymisestä huolestuttivat niitä nuoria, joilla ei ollut jengien kanssa mitään tekemistä.

”Itiksessä maahanmuuttajanuoret kysyivät, että kuvittelevatko ihmiset, että he ovat jengiä, koska he ovat kokoontuneet isolla porukalla”, Koski kertoo.

Lue lisää: ”Biiffejä” – Poliisi ilmoitti Helsingin seudulle syntyneistä väkivaltaisista jengeistä, kaduilla vastassa on hämmentynyt epäusko

Monelle nuorelle jo se, että joku aikuinen oikeasti kuuntelee, on merkityksellistä.


Koski muistaa ensimmäisen päivystysvuoronsa. Tuiskeessa ollut keski-ikäinen mies huusi Kontulan ostarilla.

”Kun menin lähemmäksi, hän sanoi, että saapaslaiset pelastivat hänen ystävänsä hengen viemällä tämän vatsahuuhteluun, kun he olivat nuoria. Hän kertoi sitä kaikille ympärillä olijoille.”
Nämä tekee/on tehneet varmasti hyvää työtä alallaan nuorten parissa kuluneina vuosikymmeninä. Mutta jotenkin tuntuu että tämä olisi nykyiseen "Ihanuuteen" vastaamisessa sama kuin Talvisodan opeilla käytäisiin hybridisotaa. Valitettavasti.
 
Perussettiä, valitettavasti. Kurjempaa kun se kohde on sitten 45 kiloinen suomalaispoika, yksin. Meillä auttaa koko, lajitausta ja synnynnäinen aggressio, mutta kuka suojelee nykynuorisoa?
Tuo kuvailemasi asetelma on valitettavan lähellä "uudeksi normaaliksi" muodostumista.

Olen sekä duunin että yksityiselämän puolesta joutunut havainnoimaan erityisesti tiettyjen lähtömaiden suunnalta tulleiden henkilöiden - ainakin omien kokemusteni perusteella - nimenomaan ryhmässä tapahtuvaa uhittelua, väkivallan mahdollisuuden uhan esiin tuomista. Toivottavasti olen väärässä, mutta tuo perusoletus heikomman kimppuun käymisestä ei välttämättä ole oletuksena aivan vieras. Tietyille ryhmille.

Jokin tuossa ymmärryksessä (demografiseen muutokseen liittyen) siitä, mitä on olla mies, tuo esiin esiin ajatuksen tiettyjen kulttuurien yhteensovittamisen mahdottomuudesta. Toisen osapuolen on lähtökohtaisesti alistuttava, ainakin omien havaintojeni pohjalta.

Muukin on ehkä mahdollista. Olen tätä duunissa ja muutenkin käyttänyt --> älä peräänny, älä osoita aktiivista halukkuutta kompromissiin, tämä tulkitaan heikkoudeksi --> anna vaihtoehdot joiden kautta sopiminen on mahdollista. Anna vastapuolen ymmärtää, että hän on voinut tehdä valinnan.

Ne muutamat kerrat, joissa potentiaalista väkivallan uhkaa on ollut itseeni kohdistuen maahanmuuttajataustaisten ryhmien taholta, ovat kuivuneet kasaan. Mutta ei ole jäänyt pohtimatta se, että jos en olisi +100kg ei-pelkästään-iloa-hahmossaan-säteilevä henkilö. Olisiko nokka kipeytynyt.
 
Massakarkoitus kaikille somaleille. Välittömästi.
Tämä ilon tuoja ryhmänä, jatkaa antamistaan. Aina vaan. Yhä uudestaan. Siad Barren hallinnon kaaduttua, tänne tulleen eliittiryhmän sopeutuminen 90-luvulta tähän päivään antaa kohtuu realistisen kuvan tietyn etnisen rikkauden halusta sekä kyvystä omaksua kulttuuriinsa pohdinta Eurooppalaisesta ymmärryksestä yksilö-valtio -suhteeseen.

Tuo saattaa olla osa olennaista haastetta. Relativistinen suunta ajattelussa eri kulttuurien ilmenemismuotojen suhteen. Kaikki yhtä arvokkaita. Erilaisia vain. Puhumattakaan ikiaikaisesta syyllisyyden taakasta, kohdistuen kaikkiin kaukaasialaisiin tai edes etäisesti tähän katsottaville. Orjuuden taakka!

Ei saa sanoa keskiaikainen. Paitsi jos puhe on omaan kulttuuriimme liittyvä kehitys, jossa tuosta on eroon taisteltu. Muuten kyse on vain lähinnä meidän syyllisyytemme määrästä. Puhe siitä että vaikkapa Somaliassa, sukupuolielinten silpominen on edelleen tyttölapsille lähes 100% todellisuus, on viha-tuska puhetta. Ei löydy torille makaajia tälle asialle. Ei.

Hoh-hoijaa. https://yle.fi/uutiset/3-10882530
 
Tässä kokonaisuudessa, mistä nyt Ruotsissa voidaan ei pelkästään sosiologisia teoreettisia rakennelmia akateemisesti harrastaen - sivistyneesti ja kohteliaita puheenvuoroja sopivassa seurassa viljellen - puhella, ollaan päädytty aiemmin liki tuntemattomiin muotoihin väkivallassa.

Joukkoraiskauksiin, väkivaltaan muodoissa joissa nöyryyttäminen vaikuttaisi olevan olennainen osa tekoa. Olennaista saattaisi jonkun hurjan ja pelotoman sosiologin havainnoinnissa olla uhrien etninen tausta. Tausta tuntuisi kovin usein kohdistuvan nimenomaan kantaruotsalaisiin.

Ainakin niissä eriasteisissa lukuisissa nöyryytysvideoissa, mitä olen ollut todistamassa, liki sata prosenttia on ollut etnisyysasteeltaan tekijöiden osalta kaukaa, kaukaa tulleiden "uusruotsalaisten" antia.
 
Olen sitä ikäluokkaa, jossa sukulaisten tai tuttavien muutto Ruotsiin oli ainakin taloudellisessa mielessä kadehdittavaa muutosta perusduunarin mahdollisuuksiin nostaa elintasoa. Usein tuo toteen tulikin.

Nuorena tuli laivalla duunia tehtyä ja Tukholmaan tätä kautta reissuja säännöllisesti.

Tuli kokolailla vuosikymmenen tauon jälkeen noilla aikanaan melko tutuilla kulmilla käytyä. Muutama vuosi takaperin. En aivan tunnistanut Ruotsia enää Ruotsiksi. Tuli fiilis joissakin paikoissa, että olen jo ihonväriltäni väärässä paikassa...


Tuosta ylläolevasta voi kukin, erot keski-arvoisessa synnytysmäärissä huomioiden, laskeskella.
 
Back
Top