Ruåttalaiset ovat nyt viimeistään julkisestikin pudottaneet hanskat, ei nenäsenkan ottoa varten vaan liian isot ja märät lapaset lipsahtivat naismaisen kapoisista kätösistä. Eikös tuommonen kaffe och tårta- kutsu ole röyhkeille rikollisille selkeä ilmoitus siitä että antaa tulla vaan, hoidan itse smörningit...
Riippuu miten se tehdään.
Jos jokainen kerhotalo, jokaisen johtajan koti, heidän läheistensä kodit jne. ratsataan armeijan avustuksella samaan aikaan kun johtajien kanssa diskuteerataan ja samassa yhteydessä jokainen ratsaamista estävä tai hidastava koira, ihminen tai epämääräisesti ihmiseltä näyttävä Homo Bastardius -heimoon kuuluva ammutaan niille sijoilleen, niin viesti varmaankin menee perille.
Tuommoinen operaatio pitäisi tietenkin ulottaa kohdistumaan myös rikollisjärjestöjen luottoasianajajiin. Nämä pitäisi samalla saada syytteisiin ja menettämään toimilupansa.
Käytännössä Ruotsi on siis jo niin kaukana siitä tilanteesta, jossa liberaalilla demokratialla on toimintamahdollisuuksia, että paluu toimivaan yhteiskuntaan edellyttää nykyisten sääntökirjojen ja lakien ulkopuolelle astumista.
Käytännössä tilanteen korjaaminen saattaisi vaatia poliisin ja sisäministeriön ylimpien portaiden piirissä erittäin laajoja muutoksia. Polpo ulos ja swat sisään.
Jos organisoituneet ja/tai verkostoituneet ryhmät käyttävät sotilasaseita, sotilaallisia taktiikoita ja jos valtio on samalla menettänyt alueellisesti tai laajemmin väkivaltamonopolinsa niin tilannetta pitää tarkastella terrorismin ja sisällissodan sääntökirjojen läpi.
Jos valtion väkivaltamonopoli on menettänyt uskottavuutensa, niin ikävä kyllä se ei palaa ilman valtiollisen väkivallan käyttämistä. Väkivaltaisten ryhmittymien näkökulmasta sellaista asiaa kuin väkivallaton väkivaltamonopoli ei ole olemassakaan.
Sekä Ranska, Saksa ja Italia onnistuivat aikanaan kitkemään punaisen terrorismin maaperiltään. Mikään niistä ei onnistunut eikä olisi onnistunut siinä sääntökirjaa noudattamalla.
Jos joku on lukenut kirjoituksiani pitkältä ajalta, niin mieleen on ehkä jäänyt että olen palstalla kaikkein jyrkimmin poliisien ja muiden laillisuusvalvonnan elinten oman toiminnan tiukkaa laillisuutta ja siitä poikkeamisen ankaria seurauksia vaativia kirjoittajia. Tämä siksi ja silloin kun poliisin pitäminen puhtaana ja läpinäkyvänä suojelee yhteiskuntaa.
Mutta silloin kun yhteiskunta on jo menettänyt asemansa, ollaan eri tilanteessa. Silloin tarvitaan aivan toisenlaisia menetelmiä. Jos laki ja avoimuus suojaa yhteiskunnan uhkia enemmän kuin yhteiskuntaa niin silloin tehokkuusvaatimus astuu tapauskohtaisesti läpinäkyvyyden ja tiukan laillisuuden ohi. Ruotsi on käsitykseni mukaan tässä tilanteessa.
yle.fi
www.dn.se
ls24.fi
www.mtvuutiset.fi
