Maahanmuutto ja sen vaikutukset Ruotsissa: uutiset ja keskustelu

Ruotsi on konsensushakuinen maa. Ruotsalainen kulttuuri ja tapa hoitaa asioita on konsensushakuinen. Käytännössä se tarkoittaa, että Ruotsi on maa, johon mahtuu vain yksi mielipide kerrallaan.

Ensin se mielipide oli monta vuosikymmentä sosialidemokratia. Sitten tilalle astui SJW-henkinen kansalaisyhteiskuntaideaali. Nyt se on kärsimässä haaksirikon. Jotain muuta tulee tilalle.

Ruotsissa on käytännössä menossa erittäin matalan intensiteetin intifada ruotsalaisia vastaan. Kyllä ne sen siellä huomaavat ja näkevät - eivät kaikki, mutta yhä useampi ja useampi.

Tässä tilanteessa eteen alkaa tulla sitä, että moraali- ja logiikkajärjestykset vaihtuvat. Turvallisuustarpeet ja lähesisyysperiaate alkavat astua utooppisen sonnan tilalle. Tästä kääntymisestä on nyt nähty alkeita. Löfven puhuu edes vähän totta. Poliisipäälliköt avautuvat. Ruotsin Vihreiden kannatus harjoittelee syöksylaskua. jne. jne. jne.

Odottakaas huviksenne. Nuivuudesta voi tulla nopeastikin ensin hyväksytty ja sitten hyveenä pidetty asia. Ja kun on kyse maasta, johon mahtuu kerrallaan vain yksi mielipide, niin edessä voi olla todella jyrkkä käännös.

En yhtään hämmästy jos Ruotsissa aletaan nähdä israelisoitumisen merkkejä lähivuosina.

Enkä hämmästyisi sitäkään jos Löfvenin hallitus kaatuisi ennen aikaansa ja puna-viher -blokki ei muodostaisi seuraavaa hallitusta.
Sinä olet oikeastaan yksi harvoista tai ehkä ainoa täällä kirjoittavista jonka sanomana ja perustelemana tuo kuulostaa mahdolliseltakin. Toivottavasti toteutuu!
 
Minun käsitykseni on, ikävä kyllä, että Ruotsissa on jo saavutettu kulminaatiopiste josta ei ole paluuta. En ole kyllin viisas ilman kristallipalloa hahmottaakseni tulevaisuuden näkymiä, mutta jos jotain positiivista yrittää hakea, niin ehkäpä nykytilanteesta ja siitä johtuvista tulevista käänteistä voidaan muualla ottaa oppia.

Tosin olen pessimisti senkin suhteen.
 
Toki tämän hetken konflikteissa svensson-osapuoli ei yleisistä syistä voi juuri muuta kuin kääntää toisenkin posken. Jos/kun maassa syttyy sisällissota eri etnisten ryhmien välillä niin asia on eri, ja svenssonit päihittänevät koulutuksellaan ja organisointikyvyllään allahu akbar -poppoon.
Jos ruotsalaiset ovat tulevassa sisällissodassa voitolla tehdään heille todennäköisesti samoin kuin Serbialle.
 
Hieman parempaa autokantaa kuin suomalaisella tuulipukujengillä.
 
Ruotsi on konsensushakuinen maa. Ruotsalainen kulttuuri ja tapa hoitaa asioita on konsensushakuinen. Käytännössä se tarkoittaa, että Ruotsi on maa, johon mahtuu vain yksi mielipide kerrallaan.

Ensin se mielipide oli monta vuosikymmentä sosialidemokratia. Sitten tilalle astui SJW-henkinen kansalaisyhteiskuntaideaali. Nyt se on kärsimässä haaksirikon. Jotain muuta tulee tilalle.

Ruotsissa on käytännössä menossa erittäin matalan intensiteetin intifada ruotsalaisia vastaan. Kyllä ne sen siellä huomaavat ja näkevät - eivät kaikki, mutta yhä useampi ja useampi.

Tässä tilanteessa eteen alkaa tulla sitä, että moraali- ja logiikkajärjestykset vaihtuvat. Turvallisuustarpeet ja lähesisyysperiaate alkavat astua utooppisen sonnan tilalle. Tästä kääntymisestä on nyt nähty alkeita. Löfven puhuu edes vähän totta. Poliisipäälliköt avautuvat. Ruotsin Vihreiden kannatus harjoittelee syöksylaskua. jne. jne. jne.

Odottakaas huviksenne. Nuivuudesta voi tulla nopeastikin ensin hyväksytty ja sitten hyveenä pidetty asia. Ja kun on kyse maasta, johon mahtuu kerrallaan vain yksi mielipide, niin edessä voi olla todella jyrkkä käännös.

En yhtään hämmästy jos Ruotsissa aletaan nähdä israelisoitumisen merkkejä lähivuosina.

Enkä hämmästyisi sitäkään jos Löfvenin hallitus kaatuisi ennen aikaansa ja puna-viher -blokki ei muodostaisi seuraavaa hallitusta.
Erittäin asiaa.

Itse olen sitä mieltä, ja olen tämän jo monesti sanonutkin, että Ruotsia ei pelasta enää mikään. Ei ainakaan siten, että se olisi tunnistettavissa sellaiseksi Ruotsiksi johon olemme tottuneet. Vaihtoehdot ovat kaikki jonkinasteisia dystopian versioita.

Jos aletaan synkemmästä päästä, niin joko Ruotsalaiset alistuvat kohtaloonsa ja maa islamisoituu jonkinlaiseksi pohjolan Persläveksi. Etninen ja uskonnollinen väkivalta ja syrjintä muodostuu systeemiseksi, Ruotsin lain korvaa sharia-laki, hallitusmuoto ja -valta siirtyy islamilaisille puolueille ja mullaheille, white flight muodostuu todelliseksi etnisten ruotsalaisten diasporaksi, ja ne jotka päättävät silti Ruotsiin jäädä tai eivät muuten kykene pakenemaan, saavat tottua elämään hylkiöinä, kuffareina ja ali-ihmisinä.

Toinen dystopian ääripää on sitten täysi sisällissota, ja niistähän tiedetään miten niissä käy. Etnisiä puhdistuksia, joukkohautoja, pakolaisleirejä, romahtanut valtio ja savuavat rauniot. Jälleenrakennus kestää ja haavat paranevat hitaasti.

Näiden kahden dystooppisen ääripään väliin mahtuu paljon harmaita alueita. Israelisoituminen on yksi, Libanonisoituminen toinen. Maa saattaa hajota osiin, islamisoituneisiin ja kantaväestön enklaaveihin, joiden välillä on parhaassakin tapauksessa hyvin herkästi leimahteleva, haavoittuva rauhantila.
Ruotsin valtio saattaa luovuttaa suosiolla, käytännöllisen sotatilan välttääkseen, osan pinta-alastaan muualta tulleelle väestölle, mahdollistaen autonomisen, erillisen valtion muodostumisen oman maansa sisälle. Tässäkin tapahtuisi rauhattoman rauhantilan positio.
Ruotsi saattaa härkäpäisesti jatkaa nykypolitiikan tilaa, jolloin taloudelliset ja sisäisen turvallisuuden realiteetit huononevat tasaisesti kunnes jälleen ollaan tilanteessa että jotain on pakko tehdä tai toinen osapuoli pakottaa tekemään.
Ruotsi saattaa yrittää ryhtiliikettä, mutta se vaatisi käytännössä poliisin militarisoimista ja armeija osallistumista poliisin rinnalla, ja olisi varsin riskialtis vaihtoehto koska vastapuoli ei epäröisi raskaimman käytettävissä olevan voiman käyttämistä. Ja taas oltaisiin sisällisodan tai ainakin konfliktin kinetisöitymisen tiellä.
Ruotsi voi yrittää taloudellisia keinoja, rahan syytämisen lopettamista tai ainakin rajua vähentämistä, mutta lihapatoihin tottuneet tulijat tuskin katsoisivat tätä hyvällä, ja taas oltaisiin lisääntyvän väkivallan tiellä. Karkoituksia voidaan nostaa potenssiin kymmenen, mutta jälleen lopputulos olisi se sama.

Näitä mahdollisia tulevaisuudenkuvia voisi piirtää vielä lisääkin, mutta mitäpä suotta. Kaikkien niiden lopputuloksena on väkivallan, yhteiskunnan kurjistumisen ja jopa romahtamisen tie. Ainoa mikä ei tule tapahtumaan, on onnellinen loppu. Tai ehkä, tarpeeksi kauas katsottaessa, onnellinen loppu saattaa löytyä jostain äärimmäisen väkivallan ja sen jälkeisen jälleenrakentamisen tuolta puolen.
 
Puuttuuko nollia vai pitääkö tuo luku kertoa vielä jollain luvulla? Kaunis tarina silti.
 
Ruotsi on konsensushakuinen maa. Ruotsalainen kulttuuri ja tapa hoitaa asioita on konsensushakuinen. Käytännössä se tarkoittaa, että Ruotsi on maa, johon mahtuu vain yksi mielipide kerrallaan.

Ensin se mielipide oli monta vuosikymmentä sosialidemokratia. Sitten tilalle astui SJW-henkinen kansalaisyhteiskuntaideaali. Nyt se on kärsimässä haaksirikon. Jotain muuta tulee tilalle.

Ruotsissa on käytännössä menossa erittäin matalan intensiteetin intifada ruotsalaisia vastaan. Kyllä ne sen siellä huomaavat ja näkevät - eivät kaikki, mutta yhä useampi ja useampi.

Tässä tilanteessa eteen alkaa tulla sitä, että moraali- ja logiikkajärjestykset vaihtuvat. Turvallisuustarpeet ja lähesisyysperiaate alkavat astua utooppisen sonnan tilalle. Tästä kääntymisestä on nyt nähty alkeita. Löfven puhuu edes vähän totta. Poliisipäälliköt avautuvat. Ruotsin Vihreiden kannatus harjoittelee syöksylaskua. jne. jne. jne.

Odottakaas huviksenne. Nuivuudesta voi tulla nopeastikin ensin hyväksytty ja sitten hyveenä pidetty asia. Ja kun on kyse maasta, johon mahtuu kerrallaan vain yksi mielipide, niin edessä voi olla todella jyrkkä käännös.

En yhtään hämmästy jos Ruotsissa aletaan nähdä israelisoitumisen merkkejä lähivuosina.

Enkä hämmästyisi sitäkään jos Löfvenin hallitus kaatuisi ennen aikaansa ja puna-viher -blokki ei muodostaisi seuraavaa hallitusta.

Varovaisia merkkejähän on jo näkynyt suunnan muutoksesta. Jos Kokoomus ja Ruotsidemokraatit löytävät yhteisen sävelen sen verran, että sopivat hallitukseen. Tätä ilmeisesti Lövfen ja kumppanit alkavat vähitellen pelätä. Parin vuoden päästä uudet vaalit silloin voi asetelma muuttua. Kahdessa vuodessa tilanne ehtinee huonontua edelleen. Vaikka jotain kosmeettista tämä hallitus yrittäisi tehdä niin missään tapauksessa se ei kykene tilannetta parantamaan. Vaatisi sen kuuluisan arvpohjan muuttumista liki vastakkaiseksi. Sitä tuskin äänestäjät ostavat vaikka yleisen tilanteen edelleen huonontuessa kahden vuoden päästä tilanne on sama. Vaikka poliisia vahvistettaisiin ja annettaisiin enemmän valtuuksia niin yksin se ei kykene tilannetta ratkaisemaan vain hidastamaan.
 
Näiden kahden dystooppisen ääripään väliin mahtuu paljon harmaita alueita. Israelisoituminen on yksi, Libanonisoituminen toinen. Maa saattaa hajota osiin, islamisoituneisiin ja kantaväestön enklaaveihin, joiden välillä on parhaassakin tapauksessa hyvin herkästi leimahteleva, haavoittuva rauhantila.
Olet ensimmäinen, joka tämän mainitsee ääneen: libanonisoituminen. Tämä on mielestäni lähestulkoon todennäköisin kehityskulku Ruotsille, koska nykyinen oikeusvaltiokäsitys ja EU eivät mahdollista israelisoitumista ja kovia otteita Ruotsissa hallinnon puolelta. Israelhan ei todellakaan pelaa samaa keinovalikoimaa käyttäen kuin Euroopan maat, ja Israelin keinovalikoimaan siirtyminen vaatisi valtaan käytännössä poliitikkoja, jotka tulevat itse turvallisuusapparaatista ja osaavat laajentaa keinovalikoimaa vaivihkaa, tai vaihtoehtoisesti julkisesti kovia otteita kannattavien poliitikkojen nousua johtoon myös muissa puolueissa kuin ruotsidemokraateissa, ja paskan haistattamista mm. EU:n komissiolle.

Mutta libanonisoituminen, se ei vaadi kuin nykytilanteen jatkumista, ja se on todennäköisin vaihtoehto, jos valtio ei tilannetta kovilla otteilla ota haltuunsa. Klaanit ja etnis-uskonnolliset ryhmittymät ottavat yhä enemmän epävirallista valtaa käsiinsä, hyväosaiset kantaruotsalaiset eristyvät omille alueilleen ja ruotsinsuomalaiset ajautuvat etnisten ryhmien pelikentän osapuoleksi. Ja tuolla etnis-uskonnollisella pelikentällä muodostunee liittoumia eri tahojen välille, todennäköisesti islam ja kristinusko ovat jyrkimmät jakolinjat, mutta varmasti kitkaa tulee myös näiden sisällä. Globaali kehitys ja ulkovaltojen sekaantuminen toki määrää, ajautuuko tilanne libanonilaisittain etnisyydestä piittaamatta tapahtuvaksi uskonnolliseksi matala-asteiseksi sisällissodaksi vai ovatko esim. kristityt ruotsinlibanonilaiset ja vaikkapa ruotsinsuomalaiset eri puolilla.

Ja tähän sanottakoon, jos Ruotsi ei kykene ottamaan tilannetta haltuun, niin olisi meidän omissa intresseissämme luoda oma marionettimme Ruotsiin, niin kuin Iran loi Hizbollahin Libanoniin. Tämä kykenisi estämään ongelmia niin Suomen suuntaan kuin myös ajamaan meille hyödyllisiä tavoitteita Ruotsissa - ja sille olisi myös suuri etninen ryhmä, josta tuo marionetti nostaa. Mieluummin Ruotsi Finnemaffian hallussa ja hizbollahmaisessa kuristusotteessa kuin muiden.
 
Olet ensimmäinen, joka tämän mainitsee ääneen: libanonisoituminen. Tämä on mielestäni lähestulkoon todennäköisin kehityskulku Ruotsille, koska nykyinen oikeusvaltiokäsitys ja EU eivät mahdollista israelisoitumista ja kovia otteita Ruotsissa hallinnon puolelta. Israelhan ei todellakaan pelaa samaa keinovalikoimaa käyttäen kuin Euroopan maat, ja Israelin keinovalikoimaan siirtyminen vaatisi valtaan käytännössä poliitikkoja, jotka tulevat itse turvallisuusapparaatista ja osaavat laajentaa keinovalikoimaa vaivihkaa, tai vaihtoehtoisesti julkisesti kovia otteita kannattavien poliitikkojen nousua johtoon myös muissa puolueissa kuin ruotsidemokraateissa, ja paskan haistattamista mm. EU:n komissiolle.

Mutta libanonisoituminen, se ei vaadi kuin nykytilanteen jatkumista, ja se on todennäköisin vaihtoehto, jos valtio ei tilannetta kovilla otteilla ota haltuunsa. Klaanit ja etnis-uskonnolliset ryhmittymät ottavat yhä enemmän epävirallista valtaa käsiinsä, hyväosaiset kantaruotsalaiset eristyvät omille alueilleen ja ruotsinsuomalaiset ajautuvat etnisten ryhmien pelikentän osapuoleksi. Ja tuolla etnis-uskonnollisella pelikentällä muodostunee liittoumia eri tahojen välille, todennäköisesti islam ja kristinusko ovat jyrkimmät jakolinjat, mutta varmasti kitkaa tulee myös näiden sisällä. Globaali kehitys ja ulkovaltojen sekaantuminen toki määrää, ajautuuko tilanne libanonilaisittain etnisyydestä piittaamatta tapahtuvaksi uskonnolliseksi matala-asteiseksi sisällissodaksi vai ovatko esim. kristityt ruotsinlibanonilaiset ja vaikkapa ruotsinsuomalaiset eri puolilla.

Ja tähän sanottakoon, jos Ruotsi ei kykene ottamaan tilannetta haltuun, niin olisi meidän omissa intresseissämme luoda oma marionettimme Ruotsiin, niin kuin Iran loi Hizbollahin Libanoniin. Tämä kykenisi estämään ongelmia niin Suomen suuntaan kuin myös ajamaan meille hyödyllisiä tavoitteita Ruotsissa - ja sille olisi myös suuri etninen ryhmä, josta tuo marionetti nostaa. Mieluummin Ruotsi Finnemaffian hallussa ja hizbollahmaisessa kuristusotteessa kuin muiden.

Ainakin meillä ongelmat ovat vielä toistaiseksi pysyneet pieninä, jos Ruotsiin verrataan. Jos ja kun Ruotsi tekee todellisen ryhtiliikkeen niin se vaikuttaa kotimaankin poliitiikkaan. Mielenkiintoinen vaihtoehtohan tuo olisi kyllä. Valvoa Ruotsin puolella etuja ja pitää ongelmat siellä. Tai eräänlaisena "tiedosteluna". Itse pidän todennäköisemänä, että rajavalvonta kiristyy, tarkastukset palautetaan ja maahanmuuttoa kiristetään. Virkavalta todennäköisesti saa tulliin,rajavartiostoon ja poliisiin vahvistuksia lukumääränä sekä erilaisten keinojen osalta. Tämä vain tarkoittaa, että tilanne kiristyy pahasti.
 
Ruotsi saattaa yrittää ryhtiliikettä, mutta se vaatisi käytännössä poliisin militarisoimista ja armeija osallistumista poliisin rinnalla, ja olisi varsin riskialtis vaihtoehto...

Asumisen etninen polarisoituminen voi johtaa myös neighbourhood watch -toiminnan lisääntymiseen ja kaupallisten vartiointipalveluiden käyttämiseen. Nämä molemmat vaihtoehdot voivat olla poliisin kanssa vähintään epävirallisessa yhteistoiminnassa ja -ymmärryksessä.

No go zonet ovat jo poliittisen islamismin ja muun rikollisuuden käsissä. Jossain kohtaa Ruotsi tajuaa, että loputon rahan kaataminen niihin ei auta mitään. Silloin sosiaalitukien, koulujärjestelmän, kaikenmaailman palveluiden sun muiden rahoitus voi leikkaantua rajustikin.

Tärähtäneis-suvaitsevaisesta linjasta voi olla yllättävän helppo siirtyä äärinuivaan jos ja kun etnisen profiloinnin sijaan profiloidaan rikollis-, terrori- ja ääriliikkeiden tunnusmerkkien perusteella.

Verotukseen liittyvät keinot voivat myös tulla nopeastikin peliin silloin (ja vasta silloin) kun polarisoituminen on mennyt rujolle tasolle. Jos henkilöllä on omaisuutta, jota ei voi selittää verotetuin tuloin, niin tuet poikki kunnes selitys todisteineen löytyy tai todella tyly arviointiverotus käyntiin.

Paljon sisällissotaa lievempiä keinoja on vaikka kuinka paljon. Tehokkaimpiin kuuluu tulonsiirtojen kääntäminen, rikoksella hankitun omaisuuden takavarikot ja omaisuuden kohdalla käänteinen todistustaakka, väärin perustein myönnettyjen kansalaisuuksien peruutukset pitkänkin ajan jälkeen...

Ruotsi on pullamössööntynyt, mutta kyllä ihan kantaruotsalaistenkin parissa jollain aikajänteellä jokin ryhtiliike tulee.
 

Minä jo ehdin pelästymään että kyse on klaanirikollisuudesta, mutta onneksi se onkin vain ihan tavallista maahanmuuttajataustaista mafiarikollisuutta. Södertälje ja Konungariket Sverige voivat nukkua yönsä rauhassa, kun kaikki syyrialaiset eivät ole serkkuja keskenään...hieno homma :ROFLMAO:

 
Viimeksi muokattu:
Ruotsi on pullamössööntynyt, mutta kyllä ihan kantaruotsalaistenkin parissa jollain aikajänteellä jokin ryhtiliike tulee.

r


Varmasti tulee jollain aikajänteellä jokin ryhtiliike, mutta pahoin pelkään että se on liian vähän liian myöhään. Ruotsi ehkä säilyy Ruotsina ja pääosin jopa ruotsinkielisenä Ruotsina, mutta erilaisten etnisten ryhmien itsehallintoalueet ovat melko varmasti tulevaisuutta, kun ne ovat joidenkin mielestä jo nykyisyyttä. Niillä alueilla ei heilu Sveriges flagga eikä Kaarle Kustaa ole se jätkä jota kumarrellaan :ROFLMAO:

Erityisesti arabit ovat todella ylpeitä omasta kulttuuristaan ja historiastaan, eikä se perustu ainoastaan uskontoon. Arabit eivät luovu identiteetistään ja muutu ruotsalaiseksi vaikka ruotsalaisessa voissa paistaisi. Se tarkoittaa käytännössä sitä että enemmin tai myöhemmin tullaan tilanteeseen missä vaihtoehtoina ovat alueluovutukset tai sisällissota.
 
Viimeksi muokattu:
Mahdolliseen maahanmuuttaja-alueiden itsenäisyyteen tai itsehallintoon liittyy keskeisenä se asia, että niin talous perustuu lähes yksinomaan sinne Ruotsin muilta alueilta syötettävään tai hankittavaan varallisuuteen. Samaan aikaan, kun niiden asukkaiden pääasiallinen peruste Ruotsissa oleskelulle on osalliseksi pääseminen tästä varallisuuden virrasta. Eli jos varallisuuden virtaan tulee katko tai rajoituksia, niin kyseisten alueiden väkiluku lähtenee voimakkaaseen laskuun.
 
Olen pahoillani, pidän Ruotsista. Toivottavasti Norrlannista ja muualta "Pohjois- Ruotsista" löytyy vielä selkärankaa.

Suomen voisi painetestata polttamalla koraanin ja katsomalla mitä meillä kytee pinnan alla...
 
Back
Top