Suomen maahanmuuttopolitiikan (ja keskustelun) suurin ongelma on se, että eri maahanmuuton muodot niputetaan helposti yhteen, jolloin kustannuksiltaan raskas humanitaarinen maahanmuutto saa suhteettoman suuren huomion. Tämä johtaa siihen, että työperäisen maahanmuuton kehittäminen jää taka-alalle. Korjauksen lähtökohtana tulisi olla selkeä erottelu: humanitaarinen maahanmuutto ja työperäinen maahanmuutto ovat eri asioita, ja niiden kriteerien sekä tavoitteiden on oltava täysin erillisiä. Näin voidaan kohdistaa resurssit tehokkaammin ja hallitummin. Mielestäni hallitus pyrkii tätä kohden, mutta oppositio neliraajajarruttaa.