Maakuntajoukkoihin huonokuntoisena

[pstsika]

Puhutaanko nyt hankinnoista mihin mpky rahoja ei voi käyttää?
Historiallisesti on kohtalaisen yleistä että joukot hankkivat omia varusteita varsinaisen hankintaketjun ohi.

Puhutaan ihan Puolustusvoimien sodan ajan yksiköiden (lue: MAAKK) tukiyhdistyksistä eikä yksin esim. säätiöistä, joilla tuetaan yleisemmin vapaaehtoista maanpuolustustyötä niinkuin esim. Urlus-säätiö tai Ikämiessuojeluskunnan Säätiö.

Päijäthämäläinen Varmistin ry lienee yksi näkyvimpiä genressään.

Varmistin – Varmistin ry. – Päijät-Hämeen maakuntajoukon tukiyhdistys

varmistin.fi

 

[KIM]

Baikalille tiedoksi, että MPK:n rahoitusta on lisätty viime vuosina sinun tuntemista ajoista. Samoin tiedoksi, että pv on satsannut todella paljon maakuntakomppanioiden kouluttamiseen. Ja vielä sekin, että se on positiivista jos maakkilaiset ja muut aktiivit hankkivat itse varusteita. PV:n kaluston osalta toki maakuntajoukot ja muutkin paikallisjoukot ovat takamatkalla operatiivisiin joukkoihin, mutta niin tulee ollakin.

 

[AKE-ukki]

RUK:n harjoituksessa tämän vuoden alussa meidän kanssamme toiminut -96 vuosimallin yliluutnantti oli niin jäykkä, että mukanamme ollut MPK:n edustaja, majuri evp ihmetteli jälkeenpäin ihan ääneen "miten voi olla noin nuori mutta jäykkälavettinen?" Muutenkin RUK:n kapiaisten meininki oli kovin varusmiesmäistä. Palautetta annettiin huutamalla, pääosin negatiivista, taakse ei kuitenkaan poistutettu.

Tulipa dejavu ilmiö. Kävin joskus RUK:n kouluttajakurssin ja perinteet siellä näköjään jatkuvat.

 

[baikal]

Baikalille tiedoksi, että MPK:n rahoitusta on lisätty viime vuosina sinun tuntemista ajoista. Samoin tiedoksi, että pv on satsannut todella paljon maakuntakomppanioiden kouluttamiseen. Ja vielä sekin, että se on positiivista jos maakkilaiset ja muut aktiivit hankkivat itse varusteita. PV:n kaluston osalta toki maakuntajoukot ja muutkin paikallisjoukot ovat takamatkalla operatiivisiin joukkoihin, mutta niin tulee ollakin.

En minä väheksy maakkeja tai siihen osallistujia, en pätkääkään. Jos kuka haluaa käyttää vapaa-aikaansa kotimaan hyväksi niin siitä täydet pisteet. Liian vähän me kansalaiset teemme yhteiseksi hyväksi. Kritiikkini on suunnattu aiheessa ihan muuhun, mutta sekään ei koske vain maakkeja.

 

[otwa]

Tulipa dejavu ilmiö. Kävin joskus RUK:n kouluttajakurssin ja perinteet siellä näköjään jatkuvat.

(Ollaan menossa varsin OT:ksi ketjun aiheesta, pahoittelen)

Joskus olen miettinyt, miksi joidenkin kapiaisten suhtautuminen on niin nuivaa reserviläisiin ja vapaaehtoiseen maanpuolustukseen. Tämä teema toistuu vuosien ja tahojen läpi (esim Irtoviiksimies Timo Liene ei paljoa varusmiehiä tai ressuja kirjassaan arvostanut). Vaikka jokaisella on omat vaikuttimensa, keittiöpsykologiani on tuottanut ajatuksen: kyse on ammattimaisuudesta. Tai oikeastaan sen puutteesta.

Reserviläinen ei taidoiltaan vastaa ammattisotilasta - miten voisikaan, koska reserviläinen käyttää paljon vähemmän aikaa maastopuvussa olemiseen, sotilastaitojen kartuttamiseen ja johtamiseen kuin ammattilainen. Kun kertauksiin tulee 40 v yliluutnantti, 28 vuotias kanta-yliluutnantti näkee hänessä samantasoisen sotilasarvon muttei samantasoista osaamista. Kanta-yliluutnantti on viettänyt viimeiset 8 vuotta hioen sotilastaitojaan, hän johtaa joka päivä, hän tekee liki viikottain asioita mitä 40 v ressu-yliluutnantti tekee ehkä kaksi-kolme kertaa vuodessa. Vaikka ikäeroa olisi 20 vuotta, niin ammattilaisella voi silti olla kertynyt 8 vuodessa paljon enemmän tunteja alle kuin reserviläisellä. Tämä ehkä korostuu upseerien ja aliupseerien kohdalla - miehistöä nyt muutenkin käy paljon vähemmän kertaamassa, ja eipä kukaan heidän oleta edes osaavan mitään muutenkaan (/s).

Varusmiehet eroavat tässä ehkä siinä, että heidän ei oletetakaan osaavan mitään - he ovat tyhjä taulu, josta voi muokata mieleisensä. Heiltä ei tarvitse poisopettaa vanhoja tai vääriä tapoja. He ovat hyväkuntoisia, nuoruuden innolla mukana. Kouluttaja muokkaa heistä mieleisensä. Vanhempien kapiaisten kohdalla tämä taas voi johtaa jo väsymiseen - aina kun olet saanut varusmiehet sotakomppaniassa valmiiksi, he lähtevät ja koko ruljanssi alkaa alusta. Ja mitä vanhemmaksi kapiainen käy, sitä enemmän varusmiesten myöhäisteiniys voi alkaa ärsyttää. Aina ne holtittomat räkänokat pitää muokata sotilaiksi ja juuri kun ne alkaisivat olla valmiita, ne lähtevät.

Veikkaan, että jos ammattisotilaan pitäisi valita ottaako komentoonsa komppanian ammattisotilaita vai reserviläisiä, kaikki ottaisivat mieluusti ammattilaisia. Toisena vaihtoehtona varusmiehiä. Mutta eivät ressuja. Ammattilainen on kuitenkin ammattilainen. En minäkään haluaisi palkata hitsaria joka on viimeisen 20 vuoden aikana pari kertaa vuoteen vääntänyt kiinanpaskalla murupiirakkaa ja kutsuu sitä hitsisaumaksi. Mieluummin otan sen 28 vuotiaan ammattihitsarin.

Mutta Suomella ei ole varaa 280 000 sotilaan ammattiarmeijaan. Meillä olisi varaa hyvä jos 10 000 sotilaan ammattiarmeijaan, jos kaksi kertaa suuremmalla Ruotsilla on 20 tuhanteen. Ja vaikka ammattilainen on parempi kuin varusmies, ja paljon parempi kuin reserviläinen, niin ei ammattilainenkaan vastaa sentään 28:ä ressua. Ehkä 15:ä.

Tässä tällainen kieli poskessa keittiöpsykologia, kiitos ja anteeksi.

 

[Solidsnake]

(Ollaan menossa varsin OT:ksi ketjun aiheesta, pahoittelen)

Joskus olen miettinyt, miksi joidenkin kapiaisten suhtautuminen on niin nuivaa reserviläisiin ja vapaaehtoiseen maanpuolustukseen. Tämä teema toistuu vuosien ja tahojen läpi (esim Irtoviiksimies Timo Liene ei paljoa varusmiehiä tai ressuja kirjassaan arvostanut). Vaikka jokaisella on omat vaikuttimensa, keittiöpsykologiani on tuottanut ajatuksen: kyse on ammattimaisuudesta. Tai oikeastaan sen puutteesta.

Reserviläinen ei taidoiltaan vastaa ammattisotilasta - miten voisikaan, koska reserviläinen käyttää paljon vähemmän aikaa maastopuvussa olemiseen, sotilastaitojen kartuttamiseen ja johtamiseen kuin ammattilainen. Kun kertauksiin tulee 40 v yliluutnantti, 28 vuotias kanta-yliluutnantti näkee hänessä samantasoisen sotilasarvon muttei samantasoista osaamista. Kanta-yliluutnantti on viettänyt viimeiset 8 vuotta hioen sotilastaitojaan, hän johtaa joka päivä, hän tekee liki viikottain asioita mitä 40 v ressu-yliluutnantti tekee ehkä kaksi-kolme kertaa vuodessa. Vaikka ikäeroa olisi 20 vuotta, niin ammattilaisella voi silti olla kertynyt 8 vuodessa paljon enemmän tunteja alle kuin reserviläisellä. Tämä ehkä korostuu upseerien ja aliupseerien kohdalla - miehistöä nyt muutenkin käy paljon vähemmän kertaamassa, ja eipä kukaan heidän oleta edes osaavan mitään muutenkaan (/s).

Varusmiehet eroavat tässä ehkä siinä, että heidän ei oletetakaan osaavan mitään - he ovat tyhjä taulu, josta voi muokata mieleisensä. Heiltä ei tarvitse poisopettaa vanhoja tai vääriä tapoja. He ovat hyväkuntoisia, nuoruuden innolla mukana. Kouluttaja muokkaa heistä mieleisensä. Vanhempien kapiaisten kohdalla tämä taas voi johtaa jo väsymiseen - aina kun olet saanut varusmiehet sotakomppaniassa valmiiksi, he lähtevät ja koko ruljanssi alkaa alusta. Ja mitä vanhemmaksi kapiainen käy, sitä enemmän varusmiesten myöhäisteiniys voi alkaa ärsyttää. Aina ne holtittomat räkänokat pitää muokata sotilaiksi ja juuri kun ne alkaisivat olla valmiita, ne lähtevät.

Veikkaan, että jos ammattisotilaan pitäisi valita ottaako komentoonsa komppanian ammattisotilaita vai reserviläisiä, kaikki ottaisivat mieluusti ammattilaisia. Toisena vaihtoehtona varusmiehiä. Mutta eivät ressuja. Ammattilainen on kuitenkin ammattilainen. En minäkään haluaisi palkata hitsaria joka on viimeisen 20 vuoden aikana pari kertaa vuoteen vääntänyt kiinanpaskalla murupiirakkaa ja kutsuu sitä hitsisaumaksi. Mieluummin otan sen 28 vuotiaan ammattihitsarin.

Mutta Suomella ei ole varaa 280 000 sotilaan ammattiarmeijaan. Meillä olisi varaa hyvä jos 10 000 sotilaan ammattiarmeijaan, jos kaksi kertaa suuremmalla Ruotsilla on 20 tuhanteen. Ja vaikka ammattilainen on parempi kuin varusmies, ja paljon parempi kuin reserviläinen, niin ei ammattilainenkaan vastaa sentään 28:ä ressua. Ehkä 15:ä.

Tässä tällainen kieli poskessa keittiöpsykologia, kiitos ja anteeksi.

Ensimmäisestä kappaleesta tuli mieleen, kun seuraavan saapumiserän mukana tulleista lääkäreistä muuan sanoi ettei siellä kaikki kapiaiset saisi selväjärkisen papereita. Se oli silloin joskus. Aikamiehiä ei voi johtaa kuten pojannaskaleita, kun vanhempi väki on oppinut ajattelemaan itse, muutamin poikkeuksin.

 

[Fortis]

(Ollaan menossa varsin OT:ksi ketjun aiheesta, pahoittelen)

Joskus olen miettinyt, miksi joidenkin kapiaisten suhtautuminen on niin nuivaa reserviläisiin ja vapaaehtoiseen maanpuolustukseen. Tämä teema toistuu vuosien ja tahojen läpi (esim Irtoviiksimies Timo Liene ei paljoa varusmiehiä tai ressuja kirjassaan arvostanut). Vaikka jokaisella on omat vaikuttimensa, keittiöpsykologiani on tuottanut ajatuksen: kyse on ammattimaisuudesta. Tai oikeastaan sen puutteesta.

Suomen systeemi on kuitenkin reserviläisarmeija, ja ammattimainen upseeri sisäistää tämän syvällisesti. Haasteena on reservin laajuus ja kertausten vähäisyys, ja vaikka siviilissä olisi paljon johtamiskokemusta ja teknistä osaamista, ei tämä suoraan sovellu PV:n käyttöön ilman harjoitusta tai sopivaa sijoitusta.
Mitä tulee otsikon aiheeseen, niin kyllä kuntotasoa pitäisi edellyttää paikallisjoukkojen kärkiryhmälle, mutta myös PV:n kantaporukalle.

 

[J0h1F]

Toisaalta olen kuullut myös sen, että MPKY:n budjetista jää käyttämättä miljoonakaupalla joka vuosi. Kaikki budjetin kanssa pyörineet tietävät, että tämä on anteeksiantamatonta - käyttämätön budjetti kun tupataan leikata seuraavaksi vuodeksi.

Eikö tällaiselle olisi jotain yksinkertaista ratkaisua, kuten vaikkapa ostaa patruunoita Sakolta tai Lapualta joulukuun lopussa, jotta ylijäämä saataisiin käytettyä? Toimintamenojahan ne olisivat, kun noita kuitenkin ammuttaisiin pois.

 

[baikal]

Sodan ammattilaisuus vs. Sodan realismin stoalainen arvaamattomuus. Kun sotilas on taistelukentällä epäsuoran tulen ja dronekotkan objekti, niin minkä verran todellisuus valikoi uhrejaan olipa kohde ammattilainen tai lyllertävä ressu?

Suoraan sanoen en tiedä miten esim. Ratkaisutaistelua entisessä mielessä edes käydään. Ukrainan sodan tapauksessa näyttää siltä, että ei mitenkään. Tulivoima, ase, vasta-ase ym. Näyttää luoneen todellisuuden, jossa jumiutuneet taistelut siirtyvät linnoitteisiin. Eikä tuota pattia pura sen enempää ammattilainen kuin pirukaan.

Onko nykyinen taistelukenttä jo liian kohtalonomainen, jossa sotilaan taidot ja kyvyt eivät pääse oikeuksiinsa?

 

[otwa]

Eikö tällaiselle olisi jotain yksinkertaista ratkaisua, kuten vaikkapa ostaa patruunoita Sakolta tai Lapualta joulukuun lopussa, jotta ylijäämä saataisiin käytettyä? Toimintamenojahan ne olisivat, kun noita kuitenkin ammuttaisiin pois.

Tai ostaa MPK:lle esim 6x6:ia ja aloittaa tuhansien Pasi-kuskien siirtokoulutus, ilman että PV:n tarvitsee käyttää siihen aikaa. Plussana noita voisi käyttää tuomassa mielekkyyttä koulutuksiin ja reserviläisistä koostuvan vastaosaston kalustona.

Mutta iso laiva kääntyy hitaasti.

 

[otwa]

Sodan ammattilaisuus vs. Sodan realismin stoalainen arvaamattomuus. Kun sotilas on taistelukentällä epäsuoran tulen ja dronekotkan objekti, niin minkä verran todellisuus valikoi uhrejaan olipa kohde ammattilainen tai lyllertävä ressu?

Suoraan sanoen en tiedä miten esim. Ratkaisutaistelua entisessä mielessä edes käydään. Ukrainan sodan tapauksessa näyttää siltä, että ei mitenkään. Tulivoima, ase, vasta-ase ym. Näyttää luoneen todellisuuden, jossa jumiutuneet taistelut siirtyvät linnoitteisiin. Eikä tuota pattia pura sen enempää ammattilainen kuin pirukaan.

Onko nykyinen taistelukenttä jo liian kohtalonomainen, jossa sotilaan taidot ja kyvyt eivät pääse oikeuksiinsa?

Veli @baikal käsittelee nyt niin filosofista aspektia, ettei tällainen yksinkertainen insinööri pysty siihen vastaamaan Ernst Jünger käsitteli näitä samoja kysymyksiä jo aikoinaan Teräsmyrskyssä-kirjassaan. Muistini on huono, koska luin kirjan joskus yläasteikäisenä, mutta muistaakseni nähdessään ensimmäiset peltikypärät hän totesi, että sodan romantiikka ja urhoollisuus on kuollut, ja on siirrytty uuteen, teollisen tappamisen aikakauteen.

 

[skärdis]

Ensimmäisen luokan kapiaisista on parikin anekdoottia:

1) Eräs majuri pohjoisemmassa varuskunnassa ilmoitti meille useampaan kertaan alkupuhutteluissa,..
Tosin kyseinen majuri teki muitakin sutkautuksia, kuten "olette täällä ettei poikani tai miniäni tarvitsisi mennä sotimaan" ynnä muita sukkeluuksia.

Tottahan tuo on.

Itse ajattelin jo varusmiehenä olevani mieluummin töpinässä kun etulinjaan tuntui innokkaita sotureita riittävän. Kaikki kunnia heille niin meillä muilla olo suurempi todennäköisyys päästä ehjänä kotiin.

Droneaikakausi on tuonut tähän omat mausteensa, mutta nyt iän puolesta olen varmasti kaukana töpinästäkin.

Eikä pidä väärin käsittää. Olen valmis tekemään osani, mutta arvostan niitä jotka ovat ensimmäisenä menossa etulinjaan.

 

[baikal]

Tarkoitukseni ei ollut liika filosofointi, eikä yksikään insinööri ole minua yksinkertaisempi. Mutta pysytellään otsikon aiheessa hiven tiukemmin.

 

[skärdis]

Mutta pysytellään otsikon aiheessa hiven tiukemmin.

Onko käsitystä miksi maakuntajoukoista poistuu väkeä?

Onko kuntovaatimukset liikaa keski-ikäisille?

Vaiko sittenkin muut elämän houkutukset, kuten perhe-elämä, työelämä, muut harrastukset, ylennysputken päättyminen tai jotain sellaista.

 

[otwa]

Onko käsitystä miksi maakuntajoukoista poistuu väkeä?

Onko kuntovaatimukset liikaa keski-ikäisille?

Vaiko sittenkin muut elämän houkutukset, kuten perhe-elämä, työelämä, muut harrastukset, ylennysputken päättyminen tai jotain sellaista.

Tähän luultavasti on yhtä monta vastausta kuin on tekijääkin. Mutta anekdoottina muutamia keissejä:

Kuntovaatimukset tuskin ovat se syy, koska silloin yleensä ei ole päässyt MAAKiin ollenkaan (paitsi jos on ollut mukana ns alkuhämäristä). Kun on sisällä, noita kuntovaatimuksia yleensä kohdellaan vähän vapaaehtoisena, tietty riippuen kuinka tärkeä henkilö on kyseessä. Sitä parasta krh-ressukouluttajaa koko valtakunnassa ei kannata heittää pois vain sen takia, että 2300 m ei mene Cooperissa. Mutta vuoden sisällä ollut jääkäri Nönnönnöön kohdalla voidaan olla tiukempia.

Anekdootit:

1) 36 v perheenisä, jääkäri, liittyi MAAKiin viime vuonna, mutta ei ole pystynyt perheen (2 pientä lasta) takia olemaan yhdessäkään harjoituksessa. Ruuhkavuodet ja sitä rataa. Lapset menevät PV:n edelle.

2) 38 v MAAKin kompp, vaikea eroprosessi pitkästä liitosta. Takana 15 vuotta MAAK-uraa. Jätti päällikkyyden ja varusteet.

3) 34 v jääkäri, lähti MAAKista ja vaihtoi toiseen MAAKiin.

4) 28 v MAAKin jojo, meni kadikseen

5) 30 v korpraali, MAAKissa 2 vuotta, mutta vaihtoi asuinaluetta 3 h päähän ja kyllästyi PV:n asenteeseen miehistöä kohtaan.

6) 42 v vääpeli, MAAK-uraa 8 vuotta, luottamustoimi vei mielenkiinnon maastopuvusta.

 

[Fortis]

Tarkoitukseni ei ollut liika filosofointi, eikä yksikään insinööri ole minua yksinkertaisempi. Mutta pysytellään otsikon aiheessa hiven tiukemmin.

Pitäisi varmaan olla parempi ketju, mutta kun filosofia on sisäistetty on insinööreistä hyötyä:

Sodankäynnissä koitti uusi aika – ukrainalaiskersantilta kehotus Suomelle

Ukrainasta on kantautunut viime aikoina varoituksia, joiden mukaan länsimaiden asevoimat eivät välttämättä ole valmiita nykyteknologiaa tehokkaasti hyödyntävään sodankäyntiin.

www.is.fi

 

[baikal]

Pitäisi varmaan olla parempi ketju, mutta kun filosofia on sisäistetty on insinööreistä hyötyä:

Sodankäynnissä koitti uusi aika – ukrainalaiskersantilta kehotus Suomelle

Ukrainasta on kantautunut viime aikoina varoituksia, joiden mukaan länsimaiden asevoimat eivät välttämättä ole valmiita nykyteknologiaa tehokkaasti hyödyntävään sodankäyntiin.

www.is.fi

Niin, en minä aivan suuni mauksi aina intä.

 

[baikal]

Onko käsitystä miksi maakuntajoukoista poistuu väkeä?

Onko kuntovaatimukset liikaa keski-ikäisille?

Vaiko sittenkin muut elämän houkutukset, kuten perhe-elämä, työelämä, muut harrastukset, ylennysputken päättyminen tai jotain sellaista.

Niin, jäsen otwa tuossa kirjasi kuinka se vapaaehtoinen on vapaaehtoinen. Asevelvollinen on velvollinen. Ammattilainen tekee uraa ja kouluttautuu alalla ja saa elantonsa työstään.

Noissa vaihtoehdoissa on varmaan eroa, kun pohditaan asiaa ihan viimeisen päälle.

 

[Kaupunkijääkäri]

Onko käsitystä miksi maakuntajoukoista poistuu väkeä?

Onko kuntovaatimukset liikaa keski-ikäisille?

Vaiko sittenkin muut elämän houkutukset, kuten perhe-elämä, työelämä, muut harrastukset, ylennysputken päättyminen tai jotain sellaista.

Yksi syy on motivaatio. Pääosa harjoituksista tapahtuu viikonloppuisin ja liian monelle se kotisohva tuntuu olevan vaan liian suuri houkutus perjantaina työpäivän päälle. Aika tyypillinen tapaus on se, että alkuun innokkaasti ollaan kaikissa mahdollisissa harjoituksissa mukana, mutta 1-3v aikana pikkuhiljaa aktiivisuus tippuu ja lopulta itse purkaa sitoumuksen tai ei vaan osallistu enää harjoituksiin ja kun sitoumus umpeutuu niin ei enää uusi sitä.

Henkilöt, jotka on ollut pitkään mukana _aktiivisesti_ on ehkä yllättävänkin harvassa monessa joukossa. Semmosia toki löytyy, jotka on listoilla ollut pitkään ja ossllistuu vaan käskettyihin harjoituksiin, mutta kun kaikilla joukoilla ei edes vuoden välein välttämättä noita käskettyjä oo niin ei se oikein riitä.