Tyrin toissapäivänä tuolla kotopuolessa ja levitin sulaa paraffiinia lattialle. Itte jouduin jynssäämään, ei tullut WWF:ää tai MaaKia apuun. Vaikka oli muuten jossain määrin sitä jynssättävää. Jos olisin apua tarvinnut, niin olisi pitänyt köyhän tutqian maksaa omista rahoistaan. Hyvä niin.
Sitten voittoa tekevä pörssiyritys tyrii. MaaK ja WWF rientävät paikalle omalla kustannuksellaan, haistelemaan polyaromaattisia hiilivetyjä ja mitä jottei. (Muistutan tässä, että tuonne on ihan todella menossa jopa kaupungeissa ja isoilla kirkoilla asuvia vapaaehtoisia aktivisteja ihan 100% omalla rahalla, jopa sangen kaukaa - vinoilu on, sanoisinko, aikasta turhaa.)
Ymmärrän ja tiedostan, että vahinko pitää saadan mahd. pian korjattua. Hyvä, että niin tehdään, ja hieno homma että apuväkeä saadaan paikalle kun tarvitaan. Rispektiä kaikille jotka avustavat.
Mutta oiskohan tässä kuviossa jotain miettimisen paikkaa?
Ihan vähintä kai olisi, että jos apuvoimia tarvitaan, niille maksettaisiin käypä korvaus. Aiheuttajan piikkiin. Jos rahaa ei löydy, niin se on voi-voi. Verokarhu puskii, pour encourager les autres.
Kuten sanoin: nämä perseilyt loppuvat justiinsa sitten. Eivät ennen.