Suomi on ylläpitänyt vahvaa tykistöä. Nyt tykistön tehoon haetaan vaikuttavuutta ja liikkuvuutta. Korealainen 155 mm telatykki K-9 on ehdolla uudeksi tykkimalliksi. (KUVA: © Ho New / Reuters)
Julkaistu: 16.10. 14:27
Puolustusvoimat saa seuraavien kymmenen vuoden aikana aseiden ostamiseen yli 500 miljoonaa euroa lisää. Miten nuo rahat käytetään?
Se on vakuuttava näky, kun tämä lähtee, eversti evp.
Ahti Lappi sanoo ja napauttaa BUK1-ilmatorjuntaohjuksen vihreää kuorta Hyrylän Ilmatorjuntamuseossa.
Kyseessä on se sama ohjustyyppi, joka äskettäin vei Suomen kansainvälisen huomion keskipisteeseen. Paljastui, että Suomi oli tarjonnut Hollannille apua Ukrainassa kaksi vuotta sitten pudotetun malesialaiskoneen tutkinnassa.
Entisen everstin äänestä huokuu lukkarinrakkaus. Lappi oli suomalaisten tekninen pääneuvottelija, kun BUK1-järjestelmä 1990-luvun puolivälissä hankittiin Suomeen Venäjältä. Nyt Suomen ilmatorjunnan järeintä torjuntakykyä edustanut ohjus on siirtymässä museoesineeksi. Suomi uusii kiihtyvään tahtiin asevoimiensa kalustoa.
BUK voi kuljettaa 70 kilon räjähdekärjen 3,5-kertaisella äänennopeudella 20 kilometrin korkeuteen. Se on yhä pelottava ase, vaikkakin Hyrylän museon koulutusohjuksen taistelukärjen paikalla on puinen, halkeileva sylinteri.
Juuri BUK oli se ohjus, joka pudotti Boeing 777 -matkustajakoneen ja sen 298 matkustajaa Itä-Ukrainassa heinäkuussa 2014. Krimin ja Ukrainan tapahtumat olivat lähtölaukaus kehitykselle, joka nyt näkyy Puolustusvoimien asehankintoihin käytettävän rahamäärän kasvuna.
UKRAINA on kaukana, mutta lähelläkin tapahtuu. Venäjän aktiivisuus Suomen rajojen tuntumassa ja Itämeren piirissä on lisääntynyt. Viime viikolla kahden Su-27-hävittäjän epäillään loukanneen kahdella lennolla Suomen ilmatilaa Porvoon edustalla.
Venäjä on tuonut uusia iskukykyisiä Iskender-ohjuksia Kaliningradiin ja Pietarin ympäristöön, mistä ne yltävät Oulun tasolle saakka. Venäjälle sotilaallisesti elintärkeän Muurmanskin alueen sotavoima yltää myös Suomeen. Pietarin alueelle on sijoitettu moderneja S400-ilmatorjuntaohjuksia.
2010-luvun alussa Puolustusvoimat pantiin säästökuurille. Kehitys katkesi Krimin miehitykseen ja Itä-Ukrainan sotaan. Samaan aikaan työtään tehnyt parlamentaarinen selvitysryhmä päätyi lähes yksimielisesti ehdottamaan Puolustusvoimille lisää rahaa erityisesti kalustohankintoihin. Vain vihreiden ja vasemmistoliiton edustajat jättivät raporttiin täydentävät tai eriävät mielipiteet.
Tilannekuvaa tuottava Orbiter-lennokki on osa johtamisjärjestelmien uudistusta. (KUVA: Jussi Nukari)
Myös sotilaallista suorituskykyään kovalla kädellä liki parinkymmenen vuoden ajan leikannut Ruotsi aloitti samaan aikaan sotilasbudjettinsa kasvattamisen uudelleen.
Tietokonekuva 2020-luokan taistelualuksesta, jotka korvaa vanhenevat Rauma-luokan ohjusveneet sekä Hämeenmaa-luokan miinalaivat.
Vuosina 2017–2025 Puolustusvoimat saa asehankintoihin lisää rahaa 500 miljoonaa euroa. Näiden hankintojen alla rullaavat omaa elämäänsä kaksi omassa miljardiluokassaan painivaa jättiprojektia, joiden rahoitus tulee, jos on tullakseen, erillisbudjetista: ilmavoimien Hornet-hävittäjien uusiminen eli puolustusvoimajargonilla HX-hanke ja merivoimien taistelualushanke, Laivue 2020.
ITSENÄISYYSPÄIVÄN räntäsateessa Puolustusvoimien kalustoesittelyä sohvaltaan sivusilmällä seuraavaa kansalaista kiinnostaa, mitä kalustoa jatkossa ruudussa vilahtaa. Uuden kaluston saamisessa maavoimat on eturivissä.
– Maavoimien kehittäminen on ollut painopistealue jo vuodesta 2013, strategisen suunnittelun parissa työskentelevä eversti
Janne Jaakkola Pääesikunnasta sanoo.
Eversti Janne Jaakkolan mukaan Puolustusvoimien edessä olevat miljardihankinnat on pakko viedä läpi tai muuten koko puolustusjärjestelmämme pitää miettiä uusiksi. (KUVA: Terhi Ylimäinen)
Kun aikaisemmin Suomen puolustuksesta puhuttaessa puhuttiin ”pelotteesta”, joka tekee maahantunkeutumisen hyökkääjälle kalliiksi, Jaakkolan hahmotellessa kuvaa tulevaisuuden puolustuskyvystä puheessa vilahtaa usein sana ”pidäke”.
– Käyttäisin mieluummin sitä sanaa. Tappioiden tuottaminen toimii hyökkääjän pidäkkeenä.
Krimillä ja Itä-Ukrainassa nähdyt tunnuksettomina esiintyvät taistelijat eli ”vihreät miehet” kertovat sodankäynnin luonteen muuttumisesta. Tilanteet kehittyvät nopeasti ja ennakoimattomasti. Se edellyttää johtamisjärjestelmien kehittämistä paitsi entistä nopeammiksi, myös taistelua kestäviksi.
Ilmatorjuntamme on nyt hivenen heikommassa tilassa kuin 1990-luvulla.”
Esikunnat ja johtopaikat sijoitetaan kontteihin, jotka hajautetaan. Lähes jatkuvasti liikkeessä olevia johtopaikkoja on mahdoton tuhota.
KESÄN 1944 ratkaisutaisteluiden opetuksena Suomi on pitänyt yllä vahvaa tykistöä – eräiden arvioiden mukaan lukumääräisesti jopa Euroopan suurinta. Jatkossakin operatiivinen tykistö on tärkeä.
Raskas MRLS raketinheitin tulitoiminnassa. Heittimeen asejärjestelmät mahdollistavat satojen kilometrien päässä olevien maalien tulittamisen. (KUVA: JEON HEON-KYUN)
Vanhenevan kaluston poistaminen aloitetaan pienimmistä 122 mm:n ja 130 mm:n vedettävistä tykeistä. Nopea tulenavaus ja suojautuminen vastatykistötoiminnalta edellyttävät itsenäiseen liikkumiseen kykenevää tykkikalustoa. Yksi vahva ehdokas on korealainen 155 K9 -panssarihaupitsi, joka voitaisiin hankkia käytettynä, aivan kuten Hollannista ostetut Leopard 2A6 -taistelupanssarivaunut.
Sadan Hollannista hankitun Leopard-taistelupanssarivaunun pitäisi taata mekanisoitujen joukkojen kohtaamistaistelukyky 2040-luvulle saakka. Uutta panssariaseistusta ei hankita, mutta venäläisvalmisteisten BMP-2- ja ruotsalaisten CV-90-rynnäkkövaunujen modernisoinnilla niiden käyttöikää voidaan jatkaa 2030-luvulle saakka.
Jotain pitäisi myös keksiä niinikään Hollannista käytettynä kymmenen vuotta sitten ostetuille MLRS-raketinheittimille. Alunperin niiden piti olla jalkaväkimiinoja korvaavaa aseistusta. Heittimellä olisi ammuttu miinoitusta korvaavia rypälepommeja, mutta hyvin pian järjestelmän ostamisen jälkeen kansainvälinen paine myös rypälepommien kieltämiseksi kasvoi. Rypälepommien hankkiminen keskeytettiin. Nyt Puolustusvoimissa pyritään löytämään MLRS-raketinheittimille sopiva tykistöohjus.
PALATAAN hetkeksi Hyrylän ilmatorjuntamuseoon, jossa odotetaan jo BUK1-kaluston saapumista. Se on saanut tehdä tilaa amerikkalais-norjalaiselle NASAMS 2 -ohjusjärjestelmälle. Ei välttämättä huonouttaan. Venäläisellä ohjusjärjestelmällä oli kiistattomia vahvuuksia: se lensi kaksi kertaa korkeammalle ja pystyi suojaamaan laajemman alueen kuin seuraajansa. Mutta ohjusjärjestelmillä on tyypillisesti
parasta ennen -käyttöpäivä, ja se tuli BUK:lla täyteen. Ohjusten parin vuosikymmenen ikään ehtineiden ajorakettien toimivuutta ei voitu enää taata.
BUK:n poistumisen jälkeen Suomen korkealle yltävässä ilmatorjunnassa on puute, jolle etsitään nyt paikkaajaa.
– Ilmatorjuntamme on nyt hivenen heikommassa tilassa kuin 1990-luvulla, eversti evp. Lappi sanoo.
Lappi on ilmatorjunnan mies henkeen ja vereen ja kirjoittanut runsaasti aselajinsa historiasta. HX-hankkeen puolestapuhujille Lappi on kiusallinen mies. Hän on kyseenalaistanut koko kalliin hävittäjähankinnan mielekkyyden.
– Hävittäjien aika on menemässä ohi. Hävittäjäkone voi suojata kohdettaan vain silloin, kun se on ilmassa. Ilmatorjuntaohjus voi olla toimintavalmiina jatkuvasti, Lappi sanoo.
Lapin mukaan Suomen olisi valmistauduttava myös ballististen ohjusten torjumiseen, sellaisten kuten lähialueille sijoitetut Iskenderit.
– Tosin kuin julkisuudessa annettiin ymmärtää Persianlahden ensimmäisen sodan aikana, Yhdysvaltain Patriot-ohjukset eivät pystyneet torjumaan Irakin Scud-ohjuksia. 70 vuotta saksalaisten kehittämien V2-ohjusten käyttöönoton jälkeen tekniikka on kehittynyt siihen pisteeseen, että ballististen ohjusten torjunta alkaa olla mahdollista, Lappi sanoo.
ILMATORJUNTAMIEHEN mukaan tutkassa näkymättöminä pidettyjen viidennen sukupolven häivelentokoneiden hyödyt ovat osoittautumassa kyseenalaisiksi.
– Metrialueen tutkat näkevät häivekoneet, ei ole olemassa tutkassa näkymätöntä lentokonetta. Myös passiiviset infrapunasensorit pystyvät havaitsemaan häivekoneita.
On totta, että häivekonetekniikka koki takaiskun Jugoslavian sodassa, kun venäläisvalmisteinen S-125-ohjus pudotti amerikkalaisen F-117-pommikoneen. Nyt kone on vedetty pois palveluskäytöstä.
HX-hankkeen piirissä asia nähdään täysin päinvastoin
– Ilmatorjunta ei voi ottaa vastuuta ilmapuolustuksesta. Ilmatorjunta suojaa kohteita, mutta ei ilmatilaa. Kaikissa viime aikoina käydyissä sodissa lentoaseella on ollut keskeinen rooli, hankekoordinaattori
Lauri Puranen puolustusministeriöstä sanoo.
Purasen mukaan ballistisen torjuntakyvyn hankkiminen tekee suurvalloillekin tuskaa. Suomen kaltainen pieni maa ei pysty edes haaveilemaan siitä. Ja hävittäjille on edelleenkin käyttöä ilmapuolustuksessa.
– En ole kuullut, että yksikään maa olisi luopumassa hävittäjistä.
Hän ei jaa näkemyksiä, joiden mukaan häiveominaisuus olisi menettänyt merkityksensä tulevaisuuden sotalentokoneilta vaadittavien ominaisuuksien joukossa.
– Yhdysvalloissa, Kiinassa ja Venäjällä suunnitellaan uusia hävittäjäsukupolvia, joissa häiveominaisuudet ovat mukana, Puranen muistuttaa.
Hornetin asekuormaan kiinnittyvä JASSM-ristelyohjus on armeijan pitkävaikutteisin ase, jonka pelotevaikutus ulottuu maan rajojen ulkopuolelle.
Hornetin seuraajaksi valittavalla hävittäjällä tulee olla monitoimiominaisuus, ja yhä tärkeämmäksi on noussut kyky iskeä myös maassa olevia kohteita vastaan. Tätä ominaisuutta edustavat jo nykyisten Hornetien aseistukseksi hankitut JASSM-risteilyohjukset. Satojen kilometrien päähän, tarvittaessa maan rajojen ulkopuolelle ulottuvalla täsmäaseella katsotaan olevan pelotevaikutusta.
Hornet-hävittäjät ovat olleet käytössä 1990-luvulta lähtien. (KUVA: Kalle Koponen)
Ehdolla Hornetin korvaajaksi on Eurofighter Typhoon. (KUVA: Marko Mumm)
F-35 on yksi Hornetien korvaajaehdokkaista. (KUVA: U.S. Navy Photo / Lockheed Martin)
Dassault Rafale -hävittäjien ostamistakin on väläytelty. (KUVA: JAGADEESH NV)
Onko Suomen seuraava hävittäjä sittenkin Saab Gripen? (KUVA: Peter Karlsson, Svarteld form &)
Puolustusvoimissa Hornetin seuraajan valitseminen sekä merivoimien uusien taistelualusten hankkiminen nähdään välttämättöminä.
– On hyvä, että hankinnoista keskustellaan. Hornetit ja merivoimien seitsemän poistuvaa alusta ovat kuitenkin päätorjuntajärjestelmiä. Jos niitä ei korvata, koko puolustusjärjestelmämme menee käytännössä uusiksi, Janne Jaakkola sanoo.
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-2000001931663.html
