Maanpuolustus C-miehille

hansai

Ylipäällikkö
#41
On siitä statistiikkaakin tutkittuna ja asepalveluksesta suoriutumisella on todettu olevan korrelaatio muun yhteiskunnassa pärjäämisen kanssa, onhan asevelvollisuus yksi yhteiskunnan instituutio muiden joukossa. Näistä kavereista on jonkinlainen fingerspitzgefühl, minkä perusteella uskallan tehdä pienimuotoisen yleistyksen ja samalla hieman epäillä heidän veronmaksukykyään.

Tietty prosenttiosuus ihmisistä vain on sellaisia, etteivät pärjää kunnolla koulussa, työelämässä tai yhteiskunnassa, sen enempää kuin asepalveluksessakaan. He eivät tyypillisesti ole sitä ainesta, joka tuottaa yhteiskunnalle lisäarvoa ja vie sitä eteenpäin, taustatekijöiden ollessa hyvin monisyiset. Tämä pätee tietysti vain keskimäärin, koska myös poikkeuksia on joukossa.
Korkeaotsaista päättelyä kerrassaan, voi VITTU!
 
#42
Tietty prosenttiosuus ihmisistä vain on sellaisia, etteivät pärjää kunnolla koulussa, työelämässä tai yhteiskunnassa, sen enempää kuin asepalveluksessakaan. He eivät tyypillisesti ole sitä ainesta, joka tuottaa yhteiskunnalle lisäarvoa ja vie sitä eteenpäin, taustatekijöiden ollessa hyvin monisyiset. Tämä pätee tietysti vain keskimäärin, koska myös poikkeuksia on joukossa.
Osaittain samaa mieltä, mutta on sieltä suosta mahdollista nousta ylöskin. Eikä ainakaan pidä fatalistisesti tuudittautua siihen uskoon että "Ei minusta koskaan mitään tule. Ei kannata edes yrittää."

”Olen yhteiskunnan roskaa”, jo 17-vuotiaana velkaantunut ja lamaantunut Max Hyppönen, 24, ajatteli – sitten tapahtui käänne
16-vuotiaana omilleen muuttanut Max Hyppönen, 24, velkaantui nuorena ja menetti toivonsa ja kotinsa. Kun hän sai Nuorisosäätiön kautta asunnon ja tukea asioidensa hoitamiseen, velkataakka alkoi vähetä. Ensi jouluna hänen pitäisi olla velaton.

<img
Max Hyppönen työskentelee sisäleikkipuisto Playpointissa Itäkeskuksessa. (KUVA: Markus Jokela / HS)
Satu Pajuriutta HS
Julkaistu: 28.12. 2:00 , Päivitetty: 28.12. 7:42

Tämä oli nyt tässä. Olen yhteiskunnan roskaa.

Tällaisia ajatuksia pyöri Max Hyppösen, 24, päässä 17-vuotiaana. Hän oli toivoton ja rahaton.

Hyppönen varttui Helsingin Vartiokylässä.

”Itä-Helsinki ei ole mitään happy family -aluetta”, hän kuvailee lapsuuden kulmiaan.

Hyppönen näki narkkareita, juopottelua ja yleistä pahaa oloa. Oma isäpuoli joi, ja sen vuoksi Hyppönen oli hänen kanssaan usein napit vastakkain. Sosiaaliviranomaisille hän ei kertonut asioiden oikeaa tilaa, koska pelkäsi pikkusisarten joutuvan pois kotoa.

Kun Hyppönen pääsi yläasteelta, äiti ja isäpuoli ilmoittivat perheen muuttavan Keski-Suomeen. Muutto kauas kavereista oli sokki 16-vuotiaalle helsinkiläispojalle, eikä hän lähtenyt mukaan. Hyppönen jäi asumaan yksin Helsingin seudun opiskelija-asuntosäätiön Hoasin asuntoon.

Ensimmäinen vuosi ammattikoulussa meni hyvin.

”Olin luokan paras. Ja pääsin Mallorcalle työharjoitteluun.”

Kone- ja metallialan perustutkinnon opiskelija teki Mallorcan lentoasemalla kolmessa kahvilassa pieniä metallitöitä ja asensi suuria mainostauluja Mallorcan stadionilla. Reissun huipensivat liput Mallorcan ja Real Madridin väliseen otteluun.

Elämä hymyili. Hyppönen sai Suomessa kesätöitä HKL:ltä ja rakensi ratikkakiskoja Stockmannin eteen. Palkkapäivänä 17-vuotias ei ollut uskoa palkkalaskelman lukemia todeksi, kun tilille tuli kerralla 2 200 euroa.

”En ollut nähnyt ikinä niin paljon rahaa. En ollut valmis siihen, että ensimmäisen kerran pystyin ottamaan rennosti.”

Kun kesätyö loppui, ongelmat alkoivat. Kesätyön päättyminen merkitsi paluuta rahattomaan elämään. Elämään, jossa kävellään kilometrejä, jos toisesta kaupasta saa sipulipussin halvemmalla kuin lähikaupasta.

”Tilanne oli sama kuin jos miljonääriltä otettaisiin kaikki rahat pois ja sanottaisiin, että elä toimeentulotuella.”


”Kun lakaisee ongelmat maton alle, niin lopulta ne eivät enää pysy piilossa.”

Hyppönen masentui. Hän lintsasi koulusta. Päässä pyöri koko ajan, mistä voisi saada rahaa.

Laillisten keinojen lisäksi hän hankki rahaa rötöksillä. Kun Hyppönen joutui tekemisiin poliisin kanssa, hänen ahdinkonsa syveni.

Olen yhteiskunnan roskaa, Hyppönen ajatteli ja lamaantui.

Ensin laskut jäivät maksamatta. Sitten hän ei edes avannut niitä.

”En, vaikka sosiaalivirastosta sanottiin, että he auttavat. Olin niin loppu, että en jaksanut viedä niitä sinne.”

Vaikka Hyppönen oli todella alakuloinen, hän ei halunnut ottaa masennuslääkkeitä.

”Lääkärit ovat tehneet monista kavereistani laillisesti narkkareita.”

Hyppönen kertoo nähneensä lapsuudessaan niin paljon päihteiden käyttöä, että suhtautuu kaikenlaiseen pään sekoittamiseen kielteisesti.

Kun laskuja ei avaa eikä lopulta edes tiedä, paljonko niitä on ja minne kaikkialle, velkaa kertyy paljon. Hyppösellä sitä oli 23-vuotiaana noin 25 000 euroa.

”Kun lakaisee ongelmat maton alle, niin lopulta ne eivät enää pysy piilossa.”

Viime syksynä riita kaverin kanssa pakotti Hyppösen viimein kurkistamaan maton alle. Hän oli taas kadulla ja mietti, että missään ei ole mitään järkeä. Ihan sama, vaikka hyppäisin katolta alas, hän ajatteli.

Jotenkin Hyppönen hoksasi näissä aatoksissaan soittaa Nuorisosäätiöön. Hän pääsi siellä puheille Mun talous -verkoston projektikoordinaattorin Essi Lindbergin kanssa. Järjestöjä, viranomaisia, yrityksiä ja oppilaitoksia yhdistävän verkoston tarkoituksena on lisätä nuorten talousosaamista ja ehkäistä talousongelmia ennalta.

”Jos Essiä ei olisi, en tiedä, istuisinko tässä kertomassa”, Hyppönen kertoo.

Hyppönen yllättyi Nuorisosäätiön Lindbergin asenteesta häntä kohtaan. Hän oli aiemmin elämässään tuntenut monien viranomaisten ja työntekijöiden kanssa asioidessaan, että he vain haluavat hänet nopeasti pois silmistään.

”Essi yritti etsiä kanssani ratkaisuja. Hän välitti. Hän sanoi, että nyt aletaan vain yksi kerrallaan hoitaa näitä velkoja pois. Hän valoi minuun uskoa, että selviän.”

Hyppönen sai Nuorisosäätiön kautta asunnon Herttoniemestä. Se toi turvaa ja toivoa.

Nyt Hyppönen on maksanut velkojaan pois vuoden verran. Hän tekee paljon töitä ja on laskenut olevansa ensi jouluna velaton.

”Essi on jo muistuttanut minua, että silloin pitää varoa, ettei käy samaa kuin 17-vuotiaana, kun sain rahaa kesätöistä. Miten kestän sen, että en ole enää rahaton?”

Hyppönen haluaa kertoa tarinansa ja muistuttaa vaikeissa oloissa painiskeleville ihmisille, että toivoa ei kannata menettää ja toisista pitää välittää. Hän haluaa puhua, koska näistä asioista ei yleensä häpeän takia puhuta, vaikka selviytyjät ovat sinnikkäitä tyyppejä.

Hyppönen ei ole yhteiskunnan roskaa. Hän on ihminen, joka koki kovia lapsena ja joutui liian varhain selviämään yksin aikuisten asioista ilman tukea.

Kun Hyppönen juttelee, hän hymyilee paljon. On ollut myös aikoja, jolloin hän on kätkenyt hymynsä taakse pahaa oloa ja vääntänyt suupielet ylöspäin vaikka väkisin.

Nyt hymy tulee sydämestä, sillä Hyppönen sai viime viikolla lopulta todistuksen kone- ja metallialan ammattitutkinnosta. Ei hän välttämättä koneistajana tule työskentelemään, mutta tuntui tärkeältä suorittaa kerran aloitettu koulu loppuun – aivan kuten hoitaa kaikki velat viimeistä senttiä myöten pois.

Vielä jokin aika sitten Hyppönen ei uskaltanut haaveilla tulevaisuudesta vaan ajatukset kiersivät synkkää kehää.

”Unelmani olisi päästä oikeustieteelliseen. Maailmassa on paljon vääryyttä, jota haluaisin korjata.”
http://www.hs.fi/kaupunki/art-2000005022956.html
 
Viimeksi muokattu:

Huhta

Ylipäällikkö
ELSO 2.0
#43
Korkeaotsaista päättelyä kerrassaan, voi VITTU!
No, ei @Laamanator välttämättä ihan väärillä jäljillä ole. Alla lainaus vuosien takaisesta uutisesta (ko. aiheeseen/uutiseen pääsee pientä vihreää nuolta klikkaamalla, jos asia nyt on jollekin uusi):

Noin 40 prosenttia vapautuksen saaneista saa ne mielenterveyssyiden takia – hullun papereilla, kuten minäkin vuonna 1986. Mielenterveyssyiksi lasketaan niin psykoosit, epäsosiaaliset persoonallisuushäiriöt kuin huumeriippuvuuskin. Seuraavaksi yleisimpiä vapautuksen syitä ovat ylipaino ja diabetes (20 prosenttia vapautetuista) ja tuki- ja liikuntaelinsairaudet (10 prosenttia).
Niin valitettavaa kuin se onkin veronmaksajan näkökulmasta ja inhimillisestikin, mt-ongelmat nuorella iällä eivät ennusta hyvää yksilön tuottavuudelle. Enemmistö heistä päätynee joko itsemurhaan tai yhteiskunnan tulonsiirtojen varaan.

Myös fyysisistä syistä vapautetuissa on varmasti paljon sellaisia, joiden pääasiallinen ongelma on mt-puolella. Esimerkiksi lihavuus tulee harvoin yksin, vaan nuorella iällä siihen liittynee usein mt-ongelmia, joko aiheuttavana tekijänä tai sitten seurauksena lihavuuden aiheuttamasta sosiaalisesta halvennuksesta. Samaten osa ruumiillisista syistä vapautetuista varmasti liioittelee fyysistä "vammaisuuttaan", jotta välttyisi palvelukselta. Tällaiset vain omaa etuaan ajattelevat tuskin ovat jatkossakaan yhteiskunnan tuottavimpien jäsenten joukossa, vaan monella heistä lienee piileviä mt-ongelmia.

Lisäksi jonkinmoinen osa perustellusta fyysisestä syystä vapautetuista on fyysisesti niin sairaita, ettei heistä ole palkkatyöhön. Mainittakoon esimerkkeinä kehitysvammaiset ja sokeat.

Jokin osa vapautetuista on toki sairaita vain sen verran, että he kykenevät palkkatyöhön, vaikka eivät kykenisikään varusmiespalveluksen suorittamiseen. Omakohtaista kokemusta tähän ryhmään kuuluvista on lähinnä diabeetikoista ja TULE-ongelmista kärsivistä.
 
#44
Osaittain samaa mieltä, mutta on sieltä suosta mahdollista nousta ylöskin. Eikä ainakaan pidä fatalistisesti tuudittautua siihen uskoon että "Ei minusta koskaan mitään tule. Ei kannata edes yrittää."

”Olen yhteiskunnan roskaa”, jo 17-vuotiaana velkaantunut ja lamaantunut Max Hyppönen, 24, ajatteli – sitten tapahtui käänne
Kuten totesin, niin poikkeuksia mahtuu joukkoon ja asepalvelus voi fyysisen vamman takia jäädä vastentahtoisesti väliin, vaikka henkilö muuten olisi täysin skarppi. Muussa tapauksessa myös pohjalta voi nousta kunnon ryhtiliikkeellä, vaikka se temppu jääkin valitettavan useilta tekemättä. Lähinnä viittasin siihen, että keskimäärin C-väeltä tai asepalveluksessa kyvyttömyyttään tai henkilökohtaisten ominaisuuksiensa vuoksi pärjäämättömien tulevaisuuden ennuste yhteiskunnassa ja tuottavuuden odotusarvot eivät ole kovin korkeat.

Toisessa ääripäässä ovat sitten yhteiskunnan menestyjät, jos mittareina käytetään asemaa yhteiskunnassa ja veronalaisia vuosituloja. Usein heitä yhdistävänä tekijänä asepalveluksen osalta on RUK, joskaan se ei tietenkään missään tapauksessa ole ainoa eikä menestystä selittävä tekijä, vaan ainoastaan yksi indikaattori muiden positiiviseksi luettavien tekijöiden joukossa. Yleensä yhteiskunnassa menestyvät yksilöt menestyvät yhtälailla myös asepalveluksessa. Onhan Puolustusvoimat yksi yhteiskunnan instituutio.
 
#45
C-miehistä puhuttaessa mieleeni nousee aina ensimmäisenä Hanno Möttölä. Miehellä on niin surkean huonossa kunnossa oleva polvi, että ei sillä voi armeijaa käydä, vaan hänelle myönnetään vapautus armeijasta. NBA:ssa pelaamista tämä polvivamma ei kuitenkaan estänyt. Vaikka en lääkäri olekaan, niin tuntuu, että tässä yhtälössä ei kaikki mene ihan yksi yhteen.
 
Viimeksi muokattu:

Vonka

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
ELSO 3.0
#46
Lama-ajan lapset ovat yksi oma ilmiönsä. Tutkimuksessa havaittiin, että joka viides vuonna 1987 syntyneistä on käynyt psykiatrisessa erikoissairaanhoidossa tai syönyt psyykenlääkkeitä. Rekistereihin perustuvasta tutkimuksesta käy ilmi, että joka neljännellä vuonna 1987 syntyneellä on tilillään rikoksia tai rikkomuksia, joka viidennellä on ollut mielenterveysongelmia ja että joka kuudes on vailla peruskoulun jälkeistä tutkintoa. Neljäsosalla on jonkinlainen merkintä rikos-, sakko tai tuomioistuinrekistereissä. Pojista sellainen on peräti joka kolmannella, tytöillä puolestaan harvemmalla.

Koko 60 000 yksilön ikäluokasta 10 000:lla ei ollut peruskoulun jälkeistä tutkintoa 21-vuotiaina.

Tässä tutkittiin vain yksi ikäluokka.
 
#47
Terve! Näin uutena mutta kauan sivusta stalkanneena jäsenenä en viittis alkaa ketään sormella osottaan mutta se että väitetään kuten tässä aikasemmin että c-mies on jotenkin muita huonompi ihmisenä ei kyllä minusta pidä ihan kutiansa.Itse sain c-laput ehkä turhankin helposti aikanaan ja näin "vanhemmiten" asia on suoraan sanoen v*tuttanu ku maanpuolustus on alkanu kiinnostaan ihan eri volyymilla ku sillon aikanaan.
Pienen mietiskelyn jälkee ajattelin muuttaa palveluskelpoisuusluokkani ja käydä sen pienen pätkän mikä aikanaan jäi niin pois jaloista näin 26 vuotiaana jos ja kun nää työt tästä taas loppuu muutaman kuukauden päästä...
 

Sardaukar

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
#48
Terve! Näin uutena mutta kauan sivusta stalkanneena jäsenenä en viittis alkaa ketään sormella osottaan mutta se että väitetään kuten tässä aikasemmin että c-mies on jotenkin muita huonompi ihmisenä ei kyllä minusta pidä ihan kutiansa.Itse sain c-laput ehkä turhankin helposti aikanaan ja näin "vanhemmiten" asia on suoraan sanoen v*tuttanu ku maanpuolustus on alkanu kiinnostaan ihan eri volyymilla ku sillon aikanaan.
Pienen mietiskelyn jälkee ajattelin muuttaa palveluskelpoisuusluokkani ja käydä sen pienen pätkän mikä aikanaan jäi niin pois jaloista näin 26 vuotiaana jos ja kun nää työt tästä taas loppuu muutaman kuukauden päästä...
Ei kai täällä C-miehiä väitetä huonommiksi ihmisiksi.
 

Sardaukar

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
#50
No ehkä vähän itellä toi Laamanatorin tuloverokommentti aikasemmin särähti omaan korvaan ikävästi..
No, se on Laamanator... Sillä on muutenkin erikoisempia mielipiteitä. ;)
 

Sardaukar

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
#51
Oli muuten aikoinaan varusmieskaverina samassa tuvassa heppu, jota suuresti vitutti siirto C-mieheksi. Fiksu kuin mikä ja tiukassa kunnossa...mutta oli saanut aikoinaan vanhempiensa kanssa Indonesiassa asuessa (isä oli jonkun metsäfirman insinööri) jonkin pöpön silmiinsä joka aiheutti sellaista hajataittoisuuutta jota ei silmälaseilla korjattu. Näitä kaikenlaisia juttuja vaan saattaa sattua kenelle tahansa.
 
#52
No ehkä vähän itellä toi Laamanatorin tuloverokommentti aikasemmin särähti omaan korvaan ikävästi..
Oli muuten aikoinaan varusmieskaverina samassa tuvassa heppu, jota suuresti vitutti siirto C-mieheksi. Fiksu kuin mikä ja tiukassa kunnossa...mutta oli saanut aikoinaan vanhempiensa kanssa Indonesiassa asuessa (isä oli jonkun metsäfirman insinööri) jonkin pöpön silmiinsä joka aiheutti sellaista hajataittoisuuutta jota ei silmälaseilla korjattu. Näitä kaikenlaisia juttuja vaan saattaa sattua kenelle tahansa.
Jos luette kirjoittamani kommentin tarkemmin, niin puhun vain keskiarvosta. C-luokituksen saaneet ovat niin heterogeeninen ryhmä, ettei sitä pysty täysin yleistämään ja erilaisia poikkeuksia mahtuu joukkoon runsaasti.

Myöhempikin siirtyminen A-luokasta B- tai C-luokkaan käy sekin näppärästi. Riittää, että liukastuu ulkona sopivasti. Loukkaantumisia voi sattua kenelle tahansa sekä missä ja milloin tahansa. Eikä auta, vaikka olisi kuinka varovainen eikä koskaan poistuisi kotoa.
 

Sardaukar

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
#53
Jos luette kirjoittamani kommentin tarkemmin, niin puhun vain keskiarvosta. C-luokituksen saaneet ovat niin heterogeeninen ryhmä, ettei sitä pysty täysin yleistämään ja erilaisia poikkeuksia mahtuu joukkoon runsaasti.

Myöhempikin siirtyminen A-luokasta B- tai C-luokkaan käy sekin näppärästi. Riittää, että liukastuu ulkona sopivasti. Loukkaantumisia voi sattua kenelle tahansa sekä missä ja milloin tahansa. Eikä auta, vaikka olisi kuinka varovainen eikä koskaan poistuisi kotoa.
Tähän voi kommentoida, että jos ei koskaan poistu kotoa, niin C-luokka odottaa jo törkeän liikalihavuuden myötä... ;)
 
#54
Tähän voi kommentoida, että jos ei koskaan poistu kotoa, niin C-luokka odottaa jo törkeän liikalihavuuden myötä... ;)
Nojoo. Sopivalla ruokavaliolla käy lopulta niin, ettei edes pysty poistumaan kotoa, koska ei mahdu ovesta ulos ja kaiken liikkumisen on tapahduttava erillisen nosturin välityksellä.:D
 

baikal

Ylipäällikkö
Mod
Lahjoittaja
#55
En ole enää vuosiin viitsinyt pohtia mikä mahtaa olla kenenkin veronmaksukyky. Kun öykeimmät maksajakandit harjoittamalla ns. "agressiivista verosuunnittelua" välttävät pääosin veronsa tai kun tutustuu yritysverojärjestelmään, joka on ammuttu 10/89-patruunalla savikiekkohauleilla reikiä täyteen....tai kun on varaa lähes lahjoittaa valtionyhtiöitä, jotta kirjoitukset kävisivät toteen, tai kun tai kun tai kun.....

Verojen maksaminen ei lopu taikka juurikaan hilliinny, vaikka Suomessa maksajia olisi maagisesti 3 prosenttia nykyistä enemmän. Se tarkoittaisi vain sitä, että joitain valittuja verovelvollisia paremmin kohdeltaisiin ampumalla kokonainen sarja ym. patruunoita niitä koskevaan verojärjestelmään.

Erilaisten pudokkaiden kohdalla minun tulee suru siitä yksilöstä. Lähtökohtana tulisi olla aina se yksilö....jos saadaan mahdollisimman moni pitämään huolta itsestään, niin siitä se vähitellen veronmaksukykykin voi kehittyä. Jotta voidaan sitten maksaa paremmin niiden osuutta, jotka eivät halua näihin talkoisiin tosiasiassa osallistua. Koska globaali kilpailu tai monet muut yhtä mainiot selitykset. Tai kun ihminen ei viitsi tai downsihtaa kympillä tms.

Jos teitä epäilyttää, että kirjoitan silkkaa paskaa, niin kannattaa toden totta tutustua suomalaiseen verojärjestelmään. Se vapauttaa Teidät pohtimasta yksilön loputonta vastuuta.....huomaa, että riittää, kun elättää itsensä ja perheensä. Siinäkin on tarpeeksi.
 
#56
Jos luette kirjoittamani kommentin tarkemmin, niin puhun vain keskiarvosta. C-luokituksen saaneet ovat niin heterogeeninen ryhmä, ettei sitä pysty täysin yleistämään ja erilaisia poikkeuksia mahtuu joukkoon runsaasti.

Myöhempikin siirtyminen A-luokasta B- tai C-luokkaan käy sekin näppärästi. Riittää, että liukastuu ulkona sopivasti. Loukkaantumisia voi sattua kenelle tahansa sekä missä ja milloin tahansa. Eikä auta, vaikka olisi kuinka varovainen eikä koskaan poistuisi kotoa.
Joo ja onhan totta että mukana on melkosesti myös sitä sakkia jonka ainoa tavote elämässä on päästä tilaan jossa muut maksaa asumisen, kaljat,eväät sun muut mitä nyt hengissä selviämiseen vaatii joutumatta tekeen mitään sen eteen..
 

Huhta

Ylipäällikkö
ELSO 2.0
#57
--

Erilaisten pudokkaiden kohdalla minun tulee suru siitä yksilöstä. Lähtökohtana tulisi olla aina se yksilö....jos saadaan mahdollisimman moni pitämään huolta itsestään, niin siitä se vähitellen veronmaksukykykin voi kehittyä. Jotta voidaan sitten maksaa paremmin niiden osuutta, jotka eivät halua näihin talkoisiin tosiasiassa osallistua. Koska globaali kilpailu tai monet muut yhtä mainiot selitykset. Tai kun ihminen ei viitsi tai downsihtaa kympillä tms.

--
Tähän minulle tulee mieleen majuri Timo Koljosen kommentit C-papereista:

--

”Tiedän koskettavia tapauksia kuinka armeijaan haluttaisiin mennä vaan kun ei pääse esimerkiksi neliraajahalvauksen takia. Äidille saneli kirjeen, että voi kun tästä voisi nousta ja mennä armeijaan, mutta ei pysty! Tippa linssissä sitä luki ja sitten jotkut eivät tieten tahtoen mene. Että onko se oikein?”

--
--

”Mutta joskus säälittää, että voi että kun tolta kaverilta sais repusta pois tota taakkaa… sillä on koulu kesken, ongelmia viinan kanssa, kannabis käytössä, rötöksiä takana ja sitten on vielä tyttöystävä raskaana! Kun ajattelee sen tulevan lapsenkin kannalta, niin pitääkö tätä tyyppiä vielä armeijalla rasittaa?”

--
Edelleenkin lähteenä tuo jo aiemmin lainaamani aihe: http://maanpuolustus.net/threads/ar...autuksen-saa-vain-pienellä-huijauksella.2610/
 

baikal

Ylipäällikkö
Mod
Lahjoittaja
#58
Kyllä minä aina teen kunniaa, kun huomaan, miten humaaneja ja inhimillisiä ammattisotilaita intti kasvattaa, viittaan tällä nyt myös ym. lainattuun majuri Koljosen tekstiin.

Ammatti vaatii tiettyä karskiutta ja kuljetappa siinä mukana inhimillisyyden perusvaatimukset....kunnioitan.
 

kimmo.j

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
#59
Mulla on ollut toistuva masennus johon on liittynyt itsetuhoisuutta, joten sain C:n paperit kutsunnoissa aikoinaan, vaik kovasti halusin inttiin. Lisäksi vielä se että mulla on Aspergerin oireyhtymä, vaikka se ei oo työntekoa haitannutkaan. Kun luin noita terveystarkastusohjeita, niin niissä sanottiin useampaan otteeseen että yksikin itsemurhayritys riittää siihen ettei oteta inttiin. Vaikka lautakunnassa sanottiin että mä voin hakea uuden lääkärintodistuksen ja päästä uuteen tarkastukseen, niin ei varmaan kannata ees yrittää, jos on tällanen historia. Lääkityksiä tai mitään sellasta mulla ei kyllä ole ja 4 vuotta ollu kaikki oireet poissa.

Ja mua tää hävettää todella paljon, että oon ollut nuorempana typerä. Haluisin olla jotenkin avuksi tälle yhteiskunnalle kuitenkin, ja korvata sen että sain nuorena kuntoutusta autismiin ja pystyin käymään koulut loppuun. Oon matematiikan maisteri mut aika turhalta sekin tuntuu. Mietin myös noita maanpuolustuskursseja ja ensiapukursseja ja jopa että hakisin lääkikseen. En mä oleta että mä kenenkään kunnioitusta ikinä saisin tai edes ansaitsisin, mut mietin et mitä valintoja voisi tehdä niin että olis ees vähän vähemmän taakka tälle yhteiskunnalle. Sujuis oma elämäkin mielekkäämmin ku ei tuntis olevansa heikompaa ainesta josta ei oo mitään hyötyä.
Kuten veli skädis@ jo aikaisemmin totesi, ei sotilaallinen maanpuolustus ole se ainoa tapa palvella isänmaata ja yhteiskuntaa. Varusmiespalvelus on toki institutionaalinen juttu, mutta jos syystä tai toisesta on se jäänyt väliin, on muitakin mahdollisuuksia. Hyvänä esimerkkinä VPK. Itse aktiivisena vebarina tiedän, että melkein jokainen vpk kärsii miespulasta, joten ovelle koputtavaa rekryyttiä kyllä odotetaan. Palokunnasta löydät kaveriporukan joka yleensä pitää yhtä myös palokunnan ulkopuolella ja luo sosiaalista elämää.

Jos pelastustoimi ei kiinnosta, on muitakin vaihtoehtoja kuten on esitetty.
 
#60
Itsellä on vaivannut mieltä jo pidemmän aikaa sama asia. Palvelukseen astumisesta kuusi vuotta ja lääkäri lähetti ensimmäisen viikon aikana terveysvaivojen vuoksi takaisin kotiin. Alkuun papereiksi tuli E, jotka myöhemmin muuttuivat C. Ammattikorkeakouluopinnot olivat juuri alkaneet puoli vuotta ennen armeijaa, joten aikaisemmin en juurikaan asiaa ehtinyt edes miettiä tai harmitella kun pääsin jatkamaan suoraan opiskelua. Nyt kun ammattikorkeakoulu on takana ja työelämässäkin on vietetty useampi vuosi on ajatus aikaisemmasta vapautuksesta alkanut vaivaamaan.

En firmasta ehtinyt saada juuri minkäänlaista käsitystä edellisellä visiitillä, mutta sen muistan että vitutti ankarasti kun käskettiin kotiin. Muistaakseni ihan positiivisin mielin astuin tuolloin palvelukseen eikä naurettavan lyhyen palveluksen aikana ainakaan vielä vituttanut yksikään asia. On varmaan tullut katsottua koko elämän aikana liikaa aihetta etäisesti liippaavia elokuvia ja tullut pelattua pelejä, mutta jotenkin olen aina pienestä pitäen arvostanut ja ollut kiinnostunut sotilastouhuista :D

Nyt terveydentila on muuttunut ainakin tällä kirjoitushetkellä paremmaksi ja olenkin jo puolisen vuotta ajatellut, että ottaisin yhteyttä lääkäriin ja aluetoimistoon uusintayrityksen tiimoilta. Kalliiksi tulisi olla vuosi poissa työelämästä, mutta toisaalta ei olisi hirveämmin myöskään palveluksen aikana rahallisia kuluja. Lisäksi vakituinen työkin odottaisi, koska käsittääkseni melkoisen laitonta tuon vuoksi irtisanoa. Mitenhän tästäkin asiasta uskaltaisi duunissa alkaa puhumaan? Leimaavat varmaan hulluksi suoraan, kun olisin "vapaaehtoisesti" lähdössä palvelukseen. Kavereilta on tullut myös vähän saman suuntaista kommenttia, ainakin muutamilta joiden kanssa asiasta olen kehdannut keskustella :D Hallitukselta, eli avovaimoltakin on tullut jo hankkeelle vihreää valoa.

Kaikista ristiriitaisinta tässä onkin, kun en tiedä uskoako kavereita vai luottaako sokeasti omaan motivaatioon ja ennakkokäsitykseen firmasta.
 
Viimeksi muokattu: