Toisaalta vaikka Ruotsin armeija olisi hyvin varustettu, niin akilleen kantapäänä voinee olla se, miten se on valmistautunut suurvaltavihollista vastaan käytävään perinteiseen sotaan? Esimerkiksi sinällään vahvojen ilmavoimien toimintakyky saattaa olla kyseenalainen jos suurta osaa koneista ei saada ilmaan varaosien puutteen vuoksi eikä tukikohtia suojattua hajauttamisella ja/tai vahvoilla tukikohtaa puolustavilla joukoilla.
Maanpuolustus, sotilasteemat, ulko- ja turvallisuuspolitiikka: uutisia Ruotsista
- Viestiketjun aloittaja Mustaruuti
- Aloitus PVM
tulikomento
Supreme Leader
Minusta ruotsalaisten viimesyksyinen Aurora17 pääsotaharjoitus oli kokonaisuutena mielenkiintoista seurattavaa. Todella moneen vuoteen joukkomääriltään suurehko, vain kotimaan puolustukseen keskittynyt harjoitus. Ja ainakin medioille ja tarkkailijoille muistettiin koko ajan korostaa harjoituksen kansainvälistä luonnetta. Mukana oli Ruotsin kumppanimaiden (mm. USA ja Suomi) joukkoja. Varsinkin amerikkalaispanssareiden näkyvyys oli suurta luokkaa. Tällä mitä ilmeisimmin annettiin poliittista viestiä Venäjän suuntaan, vaikka osittain kyseessä oli myös kalustohankinnat. Olihan mm. Patriot-järjestelmä mukana ruotsalaisten testattavana.
Heitit ihan huuhaata. Sotilaita on aktiivipalveluksessa n. 15 000
Katso taulukosta. https://www.forsvarsmakten.se/sv/information-och-fakta/forsvarsmakten-i-siffror/
Panssareina om Stridsvagn 122, joka on hieman paremmaksi modattu Leo A5. Niitä on kuitenkin valmistettu vain 120, joista osa erikoisvaunuja. Taisteluvaunuiksi jää vähän vajaa sata. Ruotsilla oli satoja Leo A4 vaunuja, mutta palauttivat ne Saksaan leasingsopimuksen päätteeksi. CV90 kalustoa lienee puolisentuhatta.
Eli kun aktiivipalveluksessa on 15 sotilasta, joista suuri osa ei ole taistelevat joukkoa, niin nopean reagoinnin joukko on suhteellisen pieni. Se 50 tuhannen sotilaan armeija (puolustusvoimat) on edelleenkin 70% sopimusreserviläisiä (ja kun niitä ei ole entisiä asevelvollisia).
Ruotsin ilmavoimissa on enemmän hävittäjäkoneita kuin meillä, mutta ilmeisesti koneisiin on ollut n. yksi tutkaohjattu ohjus per kone. Meteorin toimitusten edetessä tämä paranee. Ilmavoimat on kuitenkin ollut pääosin rauhanajan moodissa, ilman kykyä hajauttaa operaatioita, koska miehistöä tähän ei ole. Nyt on siirtymistä harjoittelu, mutta miehistöä ei edelleenkään ole.
Laivastossa on lukumääräisesti hieman useampi pinta-ala ja sukellusveneet lisäksi. Pinta-aluksissa ei ole ollenkaan ohjusilmatorjuntajärjestelmää vaan pitäisi pärjätä vain näkymättömyydellä. Tämä on seurausta ns. amatöörien illasta, jossa hankintoja ja projekteja karsittiin
https://sv.m.wikipedia.org/wiki/Genomförandegruppen
Kuvaavaa on, että Ruotsissa ei vuosina 1999-2011 ollut mappiakaan jossa olisi ollut voimassa olevaa suunnitelmaa Ruotsin puolustamiseksi. Ei se organisaatio joka on ulkomaan operaatioita varten ole paras kotimaan puolustamisen
Tässä tuosta suunnittelun puutteesta Ruotsalaisen sotilaan suusta
http://www.horisontmagasin.se/2016/05/30/hotet-mot-gotland/
Ulkopolitistissa on hyvä kirjoitus Ruotsista
https://www.ulkopolitist.fi/2018/01...-keskustelussa-kannattaa-kiinnittaa-huomiota/
KOMMENTTI: Mihin Ruotsin Nato-keskustelussa kannattaa kiinnittää huomiota?
Kirjoittanut Ilmar Metsalo | 17.1.2018 | Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikka | 0 |
Ruotsin Nato-keskustelu on noussut Suomessa otsikkoihin Sälenin vuosittaisen turvallisuuspoliittisen konferenssin myötä. Maan puolustuspolitiikan perusasetelma on kuitenkin pysynyt samankaltaisena jo muutaman vuoden ajan. Ruotsin Nato-kannatus on alkuvuodesta julkaistujen gallupien perusteella joko laskussa tai nousussa. Syyskuun valtiopäivävaaleista saattaa hyvinkin tulla turvallisuuspoliittiset vaalit, mutta todennäköisesti vähemmän dramaattisessa muodossa, kuin ensisilmäyksellä voisi vaikuttaa. Kansallinen turvallisuus on näet Ruotsissa selvästi enemmän diskuteerauksen kohteena kuin Suomessa.
Ruotsin blokkijärjestelmän vuoksi hallituksenmuodostus eroaa suomalaisista käytänteistä paljonkin. Porvariallianssin kaikki puolueet ovat syksystä 2015 lähtien liputtaneet avoimesti Ruotsin Nato-jäsenyyden puolesta, kun taas vihervasemmisto vastustaa jäsenyyttä. Maltillisen kokoomuksen puheenjohtaja Ulf Kristersson on kertonut aloittavan Nato-jäsenyyteen johtavan prosessin, mikäli porvariallianssi pääsee hallitusvastuuseen. Kristerssonin mukaan Ruotsi on Naton jäsen kymmenen vuoden kuluttua. Allianssipuolueidenkin kesken on toisaalta jonkin verran erimielisyyksiä Nato-jäsenyyshankkeen aikataulusta. Myös puolueettomuusretoriikka on Ruotsissa syvälle juurtunutta ja epämääräisestä sisällöstään huolimatta osa kansallista identiteettiä.
Ruotsin sosiaalidemokraattien sisäiset jakolinjat Nato-jäsenyyden suhteen ovat olleet spekuloinnin kohteena jo muutaman vuoden ajan. Puolueessa on niin pitkän linjan Nato-vastustajia kuin puolustusliittoon pragmaattisesti suhtautuvia. Demareiden vastakkaisten leirien on nähty henkilöityvän feminististä ulkopolitiikkaa ajavaan ulkoministeri Margot Wallströmiin sekä syvenevään puolustusyhteistyöhön muun muassa USA:n, Iso-Britannian ja Suomen kanssa pyrkivään puolustusministeri Peter Hultqvistiin.
Sosiaalidemokraattien sisäisten Nato-jakolinjojen lisäksi myös ruotsidemokraatteihin kannattaa kiinnittää huomiota. Puolueen kannatus on viimeisimpien lukujen mukaan hieman noussut aikaisemmasta kuopastaan ja on tällä hetkellä noin 16,5 prosenttia. Ruotsidemokraatit kannattavat vahvaa kansallista puolustusta ilman Nato-jäsenyyttä, mutta viime vuoden mielipidemittauksissa puolueen kannattajat olivat selvästi Nato-myönteisiä.
Ruotsin strateginen asema Itämerellä on kasvanut merkittävästi. Gotlannista on alle 200 kilometriä Viroon, Latviaan ja Liettuaan – sekä Kaliningradiin. Tällä hetkellä Itämeren strategisesti tärkeintä saarta suojaa osasto, joka kokonsa puolesta soveltuisi paremminkin Lauttasaaren puolustamiseen. Vielä 2010-luvun alussa maan asevoimat keskittyivät kansainväliseen kriisinhallintaan, eikä Ruotsin alueen puolustamista pidetty mitenkään relevanttina. Maanpuolustus ajettiin huomattavan alas, varsinkin verrattuna kylmän sodan aikoihin, jolloin Ruotsi oli varsin merkittävä alueellinen mahti. Puolustusministeri Hultqvist totesi vastikään puolustuksen alasajon perustuneen ”virhearvioille ja naiiville maailmankuvalle”.
Puolustuksen kehittäminen on hidasta ja kallista, eikä Ruotsilla tule vielä vuosiin olemaan merkittävää sotilaallista suorituskykyä. Försvarsmakten on useasti korostanut, että ilman merkittäviä lisäpanostuksia puolustuskyky heikkenee entisestään 2020-luvulla. Tähän on herätty myös kansalaisten keskuudessa – yli puolet ruotsalaisista ei usko maansa puolustukseen. Luku on viime vuoden taloudellisten panostusten (esimerkiksi 1,2 miljardin euron Patriot-ohjuspuolustusjärjestelmä) myötä noussut vuodentakaisesta pohjasta, jolloin peräti kaksi kolmasosaa ei luottanut Ruotsin kykyyn puolustautua. Asevelvollisuudesta luopumisen jälkeen Ruotsin puolustusvoimat ei yhtenäkään vuonna ole onnistunut rekrytoimaan tarpeeksi henkilökuntaa, mikä näkyy suoraan sodan ajan joukkojen vahvuuksissa.
Ruotsin puolustusvoimien sotilasstrategisessa doktriinissa yhteistyö ja ulkopuolinen apu korostuvat. Ruotsin kyky käydä sotaa yksin nähdään niin vähäisenä, että ulkopuolinen tuki ja muiden kanssa tehtävä yhteistyö ovat vakiintuneet kiinteäksi osaksi maan ulkopoliittista liturgiaa. Havahtuminen Ruotsin puolustuksen heikkouteen ja toisaalta maan strategisen aseman tärkeyteen on johtanut hieman yllättäen siihen, että lähes puolet ruotsalaisista uskoo Naton apuun kriisitilanteessa. Toisaalta Naton pääsihteeri Jens Stoltenberg korosti Sälenissä, ettei Ruotsi Naton ulkopuolella ole turvatakuiden piirissä.
On hyvä pitää mielessä, että Ruotsin aseteollisuus on taloudellisesti varsin merkittävää. Nato-maana Ruotsin olisi helpompi saada tuotteitaan kaupaksi muille puolustusliiton jäsenille. Vuonna 2016 Norja päätyi hankkimaan uusia sukellusveneitä Saabin sijaan saksalaiselta Thyssen Kruppilta. Yhtenä syynä oli se, että Norja halusi tehdä kauppaa Nato-maiden kesken. Vastoinkäymiset etenkin teknisesti monimutkaisten ja paljon kehitystyötä vaativien järjestelmien, kuten sukellusveneiden ja hävittäjien myynnissä lisäävät painetta nostaa Ruotsin niistä maksamaa hintaa.
Turvallisuuspoliittinen keskustelu Ruotsissa on keskittynyt viime aikoina kokonaisturvallisuuteen. Ruotsin huoltovarmuus kriisissä on varsin heikoissa kantimissa, kuten esimerkiksi turvallisuuspolitiikkaan erikoistunut toimittaja Patrik Oksanen on todennut. Tähän tullaan panostamaan tulevaisuudessa vuoden 2020 kansallisen kriisinkestävyysharjoituksen ja valtioneuvoston strategiatyön muodossa. Myös sisäinen turvallisuus puhuttaa. Lähiöiden jengit, maahanmuuttopolitiikka ja koulutuksen heikko taso ovat pääsääntöisesti paljon lähempänä ruotsalaisten arkea kuin Venäjän uhka.
Yhteenvetona voidaan todeta, että Ruotsin turvallisuuspoliittinen keskustelu pyörii useiden eri teemojen ympärillä. Puolustuksen riittävät resurssit, kansainvälinen yhteistyö, sisäinen turvallisuus ja yhteiskunnan kriisinkestävyys ovat keskeisiä kysymyksiä riippumatta siitä, ottaako maa askeleita kohti sotilaallista liittoutumista vai ei. Suomen kanssa tehtävään yhteistyöhön suhtaudutaan positiivisesti, mutta Tukholma katsoo turvallisuuspolitiikassaan huomattavasti vähemmän Helsinkiin kuin Helsinki Tukholmaan.
https://www.ulkopolitist.fi/2018/01...-keskustelussa-kannattaa-kiinnittaa-huomiota/
KOMMENTTI: Mihin Ruotsin Nato-keskustelussa kannattaa kiinnittää huomiota?
Kirjoittanut Ilmar Metsalo | 17.1.2018 | Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikka | 0 |
Ruotsin Nato-keskustelu on noussut Suomessa otsikkoihin Sälenin vuosittaisen turvallisuuspoliittisen konferenssin myötä. Maan puolustuspolitiikan perusasetelma on kuitenkin pysynyt samankaltaisena jo muutaman vuoden ajan. Ruotsin Nato-kannatus on alkuvuodesta julkaistujen gallupien perusteella joko laskussa tai nousussa. Syyskuun valtiopäivävaaleista saattaa hyvinkin tulla turvallisuuspoliittiset vaalit, mutta todennäköisesti vähemmän dramaattisessa muodossa, kuin ensisilmäyksellä voisi vaikuttaa. Kansallinen turvallisuus on näet Ruotsissa selvästi enemmän diskuteerauksen kohteena kuin Suomessa.
Ruotsin blokkijärjestelmän vuoksi hallituksenmuodostus eroaa suomalaisista käytänteistä paljonkin. Porvariallianssin kaikki puolueet ovat syksystä 2015 lähtien liputtaneet avoimesti Ruotsin Nato-jäsenyyden puolesta, kun taas vihervasemmisto vastustaa jäsenyyttä. Maltillisen kokoomuksen puheenjohtaja Ulf Kristersson on kertonut aloittavan Nato-jäsenyyteen johtavan prosessin, mikäli porvariallianssi pääsee hallitusvastuuseen. Kristerssonin mukaan Ruotsi on Naton jäsen kymmenen vuoden kuluttua. Allianssipuolueidenkin kesken on toisaalta jonkin verran erimielisyyksiä Nato-jäsenyyshankkeen aikataulusta. Myös puolueettomuusretoriikka on Ruotsissa syvälle juurtunutta ja epämääräisestä sisällöstään huolimatta osa kansallista identiteettiä.
Ruotsin sosiaalidemokraattien sisäiset jakolinjat Nato-jäsenyyden suhteen ovat olleet spekuloinnin kohteena jo muutaman vuoden ajan. Puolueessa on niin pitkän linjan Nato-vastustajia kuin puolustusliittoon pragmaattisesti suhtautuvia. Demareiden vastakkaisten leirien on nähty henkilöityvän feminististä ulkopolitiikkaa ajavaan ulkoministeri Margot Wallströmiin sekä syvenevään puolustusyhteistyöhön muun muassa USA:n, Iso-Britannian ja Suomen kanssa pyrkivään puolustusministeri Peter Hultqvistiin.
Sosiaalidemokraattien sisäisten Nato-jakolinjojen lisäksi myös ruotsidemokraatteihin kannattaa kiinnittää huomiota. Puolueen kannatus on viimeisimpien lukujen mukaan hieman noussut aikaisemmasta kuopastaan ja on tällä hetkellä noin 16,5 prosenttia. Ruotsidemokraatit kannattavat vahvaa kansallista puolustusta ilman Nato-jäsenyyttä, mutta viime vuoden mielipidemittauksissa puolueen kannattajat olivat selvästi Nato-myönteisiä.
Ruotsin strateginen asema Itämerellä on kasvanut merkittävästi. Gotlannista on alle 200 kilometriä Viroon, Latviaan ja Liettuaan – sekä Kaliningradiin. Tällä hetkellä Itämeren strategisesti tärkeintä saarta suojaa osasto, joka kokonsa puolesta soveltuisi paremminkin Lauttasaaren puolustamiseen. Vielä 2010-luvun alussa maan asevoimat keskittyivät kansainväliseen kriisinhallintaan, eikä Ruotsin alueen puolustamista pidetty mitenkään relevanttina. Maanpuolustus ajettiin huomattavan alas, varsinkin verrattuna kylmän sodan aikoihin, jolloin Ruotsi oli varsin merkittävä alueellinen mahti. Puolustusministeri Hultqvist totesi vastikään puolustuksen alasajon perustuneen ”virhearvioille ja naiiville maailmankuvalle”.
Puolustuksen kehittäminen on hidasta ja kallista, eikä Ruotsilla tule vielä vuosiin olemaan merkittävää sotilaallista suorituskykyä. Försvarsmakten on useasti korostanut, että ilman merkittäviä lisäpanostuksia puolustuskyky heikkenee entisestään 2020-luvulla. Tähän on herätty myös kansalaisten keskuudessa – yli puolet ruotsalaisista ei usko maansa puolustukseen. Luku on viime vuoden taloudellisten panostusten (esimerkiksi 1,2 miljardin euron Patriot-ohjuspuolustusjärjestelmä) myötä noussut vuodentakaisesta pohjasta, jolloin peräti kaksi kolmasosaa ei luottanut Ruotsin kykyyn puolustautua. Asevelvollisuudesta luopumisen jälkeen Ruotsin puolustusvoimat ei yhtenäkään vuonna ole onnistunut rekrytoimaan tarpeeksi henkilökuntaa, mikä näkyy suoraan sodan ajan joukkojen vahvuuksissa.
Ruotsin puolustusvoimien sotilasstrategisessa doktriinissa yhteistyö ja ulkopuolinen apu korostuvat. Ruotsin kyky käydä sotaa yksin nähdään niin vähäisenä, että ulkopuolinen tuki ja muiden kanssa tehtävä yhteistyö ovat vakiintuneet kiinteäksi osaksi maan ulkopoliittista liturgiaa. Havahtuminen Ruotsin puolustuksen heikkouteen ja toisaalta maan strategisen aseman tärkeyteen on johtanut hieman yllättäen siihen, että lähes puolet ruotsalaisista uskoo Naton apuun kriisitilanteessa. Toisaalta Naton pääsihteeri Jens Stoltenberg korosti Sälenissä, ettei Ruotsi Naton ulkopuolella ole turvatakuiden piirissä.
On hyvä pitää mielessä, että Ruotsin aseteollisuus on taloudellisesti varsin merkittävää. Nato-maana Ruotsin olisi helpompi saada tuotteitaan kaupaksi muille puolustusliiton jäsenille. Vuonna 2016 Norja päätyi hankkimaan uusia sukellusveneitä Saabin sijaan saksalaiselta Thyssen Kruppilta. Yhtenä syynä oli se, että Norja halusi tehdä kauppaa Nato-maiden kesken. Vastoinkäymiset etenkin teknisesti monimutkaisten ja paljon kehitystyötä vaativien järjestelmien, kuten sukellusveneiden ja hävittäjien myynnissä lisäävät painetta nostaa Ruotsin niistä maksamaa hintaa.
Turvallisuuspoliittinen keskustelu Ruotsissa on keskittynyt viime aikoina kokonaisturvallisuuteen. Ruotsin huoltovarmuus kriisissä on varsin heikoissa kantimissa, kuten esimerkiksi turvallisuuspolitiikkaan erikoistunut toimittaja Patrik Oksanen on todennut. Tähän tullaan panostamaan tulevaisuudessa vuoden 2020 kansallisen kriisinkestävyysharjoituksen ja valtioneuvoston strategiatyön muodossa. Myös sisäinen turvallisuus puhuttaa. Lähiöiden jengit, maahanmuuttopolitiikka ja koulutuksen heikko taso ovat pääsääntöisesti paljon lähempänä ruotsalaisten arkea kuin Venäjän uhka.
Yhteenvetona voidaan todeta, että Ruotsin turvallisuuspoliittinen keskustelu pyörii useiden eri teemojen ympärillä. Puolustuksen riittävät resurssit, kansainvälinen yhteistyö, sisäinen turvallisuus ja yhteiskunnan kriisinkestävyys ovat keskeisiä kysymyksiä riippumatta siitä, ottaako maa askeleita kohti sotilaallista liittoutumista vai ei. Suomen kanssa tehtävään yhteistyöhön suhtaudutaan positiivisesti, mutta Tukholma katsoo turvallisuuspolitiikassaan huomattavasti vähemmän Helsinkiin kuin Helsinki Tukholmaan.
No enpäs! Kuten sanoin aluksi: heitän ulkomuistista, joten epätarkkuuksia voi olla - kuten siis olikin.
15t vs 20t nyt ei ehkä kuitenkaan tee asiasta huuhaata.
Ruotsilla on, epätarkkuuksistani huolimatta, esimerkiksi Suomeen verrattuna varsin hyvä kyky reagoida nopeasti. Hemvärnet muodostaa toki merkittävän osan reservistä, mutta sillekin he itse lupaavat kyvyn reagoida 7vrk:ssa. Sillä 15-20t sotilaalla he pystyvät reagoimaan oman näkemyksensä mukaan 2vrk:ssa, ennakkovaroituksella nopeammin.
Onko meillä oikeasti varaa naureskella ruotsalaisten kyvylle vastata nykyhetken uhkaan???
Se mitä ruotsalaisten kyky oli 2014 tai 2008 tai ennen sitä on merkityksellistä ainoastaan siksi että se osoittaa heidän kykenevän nopeisiin päätöksiin ja niiden seurauksena myös toimenpiteisiin. Kyky tänä päivänä kun on ihan toinen kuin 2014 oli.
On toki meilläkin, mutta väitän ettei meillä ole mitään syytä naureskella ruotsalaisille tässä asiassa.
Meidän kykymme on edelleen ajan uhkia jäljessä. Miksi? No, koska asevelvollisuusarmeija joka perustuu laajaan reserviin ja olemattomaan ammattisotilasmäärään.
Ammattisotilaiden määrä ei tuo ammattitaitoa verrattuna esim. Suomen reserviläisten taitotasoon nähden, mutta kykyä reagoida nopeasti se tuo. Sehän tässä tunnustetusti edelleen meillä se pullonkaula ja puute on.
Tässä Ruotsin heikkouden voivottelussa unohtuu se, että päästäkseen Ruotsin ydinalueille vihollisen on tultava Itämeren yli. Siitä ei pääse yli eikä ympäri.
Kannattaa katsoa, mikä on Venäjän maihinnousukyky ja maahanlaskukyky? Mikä on kyky tuoda toisen portaan vahvennuksia? Jopa Venäjän kaupallinen ro-ro kalusto on erittäin vähäistä. Mitä Ruotsi tekee, jos Venäjä toisi yhtäkkiä Itämerelle ison määrän laivastovahvennuksia muista laivastoista ja kauppalaivoistaan? Tiedossa on, että Ruotsi uskaltaa reagoida. (Suomesta ei voi olla varma...)
Entäpä mikä olisi kevyesti varustetun joukon toimintakyky isossa Ruotsissa? Kylmää kyytiä...
Pohjoisessa taas on välissä Suomi, joka heikkoudestaan ja hitaasta reagointikyvystään huolimatta on vähintään poliittinen hidaste. Haaparannalta taas on 1000 kilometriä Tukholmaan.
Ruotsin sotilasmaantieteellinen asema on niin verrattoman paljon parempi kuin Suomen että se antaa anteeksi niin liikekannallepanon hitauden kuin sotilaallisen heikkoudenkin.
Ai niin, ulkomaisen avun vastaanottamiselle Ruotsilla on maantieteestä johtuen ihan eri resurssit kuin Suomella. NATO voi auttaa Ruotsin ilmapuolustuksessa merkittävästi jo tuomalla ohjushävittäjiä Itämeren pääaltaaseen. Apujoukot taas voivat ajella vaikka siltojen yli Tanskasta, tai käyttäen runsaslukuista lauttakalustoa. Jos halutaan apua suoraan valtameren takaa voi se saapua länsirannikon satamiin jotka ovat NATO:n herrankukkarossa.
Henkilökohtaisesti pitäisin Ruotsin osalta realistisimpana uhkana Gotlannin haltuunottoa yllätyshyökkäyksellä. Sen valtaamiseen Venäjällä on resursseja ja siitä voisi rakentaa risteily- ja alueilmatorjuntaohjuksilla varustetun tukikohdan sulkemaan Baltian maiden vahvennuksia NATO:n merivoimin ja aiheuttamaan monenlaista kiusaa Itämeren alueen ilmatilaan. Siinä sivussa se sulkisi myös normaalit kauppatiet Suomeen, by the way.
Kannattaa katsoa, mikä on Venäjän maihinnousukyky ja maahanlaskukyky? Mikä on kyky tuoda toisen portaan vahvennuksia? Jopa Venäjän kaupallinen ro-ro kalusto on erittäin vähäistä. Mitä Ruotsi tekee, jos Venäjä toisi yhtäkkiä Itämerelle ison määrän laivastovahvennuksia muista laivastoista ja kauppalaivoistaan? Tiedossa on, että Ruotsi uskaltaa reagoida. (Suomesta ei voi olla varma...)
Entäpä mikä olisi kevyesti varustetun joukon toimintakyky isossa Ruotsissa? Kylmää kyytiä...
Pohjoisessa taas on välissä Suomi, joka heikkoudestaan ja hitaasta reagointikyvystään huolimatta on vähintään poliittinen hidaste. Haaparannalta taas on 1000 kilometriä Tukholmaan.
Ruotsin sotilasmaantieteellinen asema on niin verrattoman paljon parempi kuin Suomen että se antaa anteeksi niin liikekannallepanon hitauden kuin sotilaallisen heikkoudenkin.
Ai niin, ulkomaisen avun vastaanottamiselle Ruotsilla on maantieteestä johtuen ihan eri resurssit kuin Suomella. NATO voi auttaa Ruotsin ilmapuolustuksessa merkittävästi jo tuomalla ohjushävittäjiä Itämeren pääaltaaseen. Apujoukot taas voivat ajella vaikka siltojen yli Tanskasta, tai käyttäen runsaslukuista lauttakalustoa. Jos halutaan apua suoraan valtameren takaa voi se saapua länsirannikon satamiin jotka ovat NATO:n herrankukkarossa.
Henkilökohtaisesti pitäisin Ruotsin osalta realistisimpana uhkana Gotlannin haltuunottoa yllätyshyökkäyksellä. Sen valtaamiseen Venäjällä on resursseja ja siitä voisi rakentaa risteily- ja alueilmatorjuntaohjuksilla varustetun tukikohdan sulkemaan Baltian maiden vahvennuksia NATO:n merivoimin ja aiheuttamaan monenlaista kiusaa Itämeren alueen ilmatilaan. Siinä sivussa se sulkisi myös normaalit kauppatiet Suomeen, by the way.
Viimeksi muokattu:
tulikomento
Supreme Leader
Eikös tuota juuri harjoiteltu Aurorassa ? Laivaukset Göteborgin satamaan ja panssareita sitten liikuteltiin moottorimarssein ja junakuljetuksin ryhmitysalueille ? Eli kyllä Ruotsi toden totta harjoitteli ulkomaisen avun vastaanottamista.
Uskallettaisiinko Suomessa pohtia kuinka kauan Suomi selviäisi yksin?
http://www.kaleva.fi/uutiset/ulkoma...usmenoja-pitaisi-kasvattaa-reippaasti/785558/
Ruotsin pitäisi kasvattaa puolustusmenojaan vuoteen 2030 yhteensä 168 miljardilla kruunulla (lähes 17 miljardilla eurolla), suosittelee puolustuksen tarpeita tutkinut selvitysmies. Selvitysmies Ingemar Wahlberg arvioi, että jos puolustusmenot pysyvät nyt kaavaillulla tasollaan, tulee maan puolustuskyky heikentymään.
Nyt vuodelle 2020 on varattu noin 53 miljardia kruunua. Wahlberg esittää tämän päälle kolmivaiheista kehitysohjelmaa, jonka loppulaskuksi tulisi 168 miljardia. Loppusummaan ei ole laskettu mukaan henkilöstökuluja.
Lisäksi puolustusmäärärahojen jakoa pitäisi Wahlbergin mukaan painottaa uudelleen, jotta suorituskyvyn heikentymistä saataisiin hidastettua. Maavoimien puolella uusimista kaipaavat muun muassa panssarivaunut ja kuljetuskalusto, samoin kuin viestintä- ja johtamisjärjestelmät. Merivoimilla on useita aluksia, joiden tekninen ja operatiivinen elinaika on lähivuosina loppumassa. Myös ilmavoimien suorituskykyä on tarvetta parantaa.
Määrärahat pienenivät kylmän sodan jälkeen
Ruotsin puolustusmenot suhteessa bkt:hen ovat laskeneet tasaisesti kylmän sodan päättymisen ajoista lähtien, todetaan selvitysmiehen raportissa. 1990-luvun alussa taso oli 2,5 prosentin luokkaa, mutta tästä luvusta tultiin alas seuraavina vuosikymmeninä. 2010-luvulla lasku hidastui, ja nykyään luku on ollut 1 prosentin luokkaa. Nyt ehdotettu lisäys veisi määrärahat takaisin 2000-luvun alun tasolle.
Ruotsissa julkaistiin joulukuussa puolustusselonteko, jonka linjattiin, että Ruotsin pitäisi kyetä puolustamaan itseään itsenäisesti kolmen kuukauden ajan.
- Lähtökohta on, että puolustusvoimien tulee kyetä kohtamaan suorituskykyisen vastustajan toimeenpanema aseellinen hyökkäys, Wahlberg sanoi.
Hän ei ottanut kantaa siihen, riittävätkö nyt ehdotetut muutokset takaamaan tämän.
- Se riippuu siitä, miltä hyökkäys näyttää. En osaa sanoa, onko kysymys kolmesta kuukaudesta vai viikosta, hän sanoi.
Suorituskyky paranisi kuitenkin tuntuvasti, jos ehdotetut toimet toteutuvat, hän sanoi.
Tässä itse selvitys
http://www.regeringen.se/pressmedde...maktens-langsiktiga-materielbehov-overlamnad/
http://www.kaleva.fi/uutiset/ulkoma...usmenoja-pitaisi-kasvattaa-reippaasti/785558/
Ruotsin pitäisi kasvattaa puolustusmenojaan vuoteen 2030 yhteensä 168 miljardilla kruunulla (lähes 17 miljardilla eurolla), suosittelee puolustuksen tarpeita tutkinut selvitysmies. Selvitysmies Ingemar Wahlberg arvioi, että jos puolustusmenot pysyvät nyt kaavaillulla tasollaan, tulee maan puolustuskyky heikentymään.
Nyt vuodelle 2020 on varattu noin 53 miljardia kruunua. Wahlberg esittää tämän päälle kolmivaiheista kehitysohjelmaa, jonka loppulaskuksi tulisi 168 miljardia. Loppusummaan ei ole laskettu mukaan henkilöstökuluja.
Lisäksi puolustusmäärärahojen jakoa pitäisi Wahlbergin mukaan painottaa uudelleen, jotta suorituskyvyn heikentymistä saataisiin hidastettua. Maavoimien puolella uusimista kaipaavat muun muassa panssarivaunut ja kuljetuskalusto, samoin kuin viestintä- ja johtamisjärjestelmät. Merivoimilla on useita aluksia, joiden tekninen ja operatiivinen elinaika on lähivuosina loppumassa. Myös ilmavoimien suorituskykyä on tarvetta parantaa.
Määrärahat pienenivät kylmän sodan jälkeen
Ruotsin puolustusmenot suhteessa bkt:hen ovat laskeneet tasaisesti kylmän sodan päättymisen ajoista lähtien, todetaan selvitysmiehen raportissa. 1990-luvun alussa taso oli 2,5 prosentin luokkaa, mutta tästä luvusta tultiin alas seuraavina vuosikymmeninä. 2010-luvulla lasku hidastui, ja nykyään luku on ollut 1 prosentin luokkaa. Nyt ehdotettu lisäys veisi määrärahat takaisin 2000-luvun alun tasolle.
Ruotsissa julkaistiin joulukuussa puolustusselonteko, jonka linjattiin, että Ruotsin pitäisi kyetä puolustamaan itseään itsenäisesti kolmen kuukauden ajan.
- Lähtökohta on, että puolustusvoimien tulee kyetä kohtamaan suorituskykyisen vastustajan toimeenpanema aseellinen hyökkäys, Wahlberg sanoi.
Hän ei ottanut kantaa siihen, riittävätkö nyt ehdotetut muutokset takaamaan tämän.
- Se riippuu siitä, miltä hyökkäys näyttää. En osaa sanoa, onko kysymys kolmesta kuukaudesta vai viikosta, hän sanoi.
Suorituskyky paranisi kuitenkin tuntuvasti, jos ehdotetut toimet toteutuvat, hän sanoi.
Tässä itse selvitys
http://www.regeringen.se/pressmedde...maktens-langsiktiga-materielbehov-overlamnad/
tulikomento
Supreme Leader
Kolme kuukautta ? Ja tämän ajan jälkeen, tai mieluummin jo sen aikana Ruotsi tulee saamaan sotilaallista apua NATO:n / EU:n kautta. Tämän varaan ilmeisesti laskevat. Tosiaan mielenkiintoinen havainto, että Suomessa ei kait ole koskaan puhuttu ääneen siitä miten kauan puolustuksen tulisi kestää Venäjän hyökkäystä vastaan.
Tuon materiaaliselvityksen lähtökohta on ettei puolustusvoimat laajene, vaan materiaali pidetään ajantasaisena ja sitä parannetaan.
Ruotsissa politiikot tilaavat aina enemmän kykyjä kuin suostuvat rahoittamaan. Tuo 3 kk on ihan huuhaata nykyisellä määrällä joukkoja vaikka se varustettaisiin kuinka hyvin
Nämä arviot on aina osin poliittisia koska eivät voi tulevaisuutta tietää. Ruotsissa se poliittinen osuus maalaa kuvaa jolla saataisiin niin vauhtia puolustusmenojen nostamiseen kuin myös sotilaalliseen liittoutumiseen. Ja taustalla Ruotsissa on aina ollut, ettei se ole taistossaan yksin. Ruotsi vasta nyt kykenee hahmottamaan hyökkäyksen Kaliningradin suunnalta ja vain Ruotsiin.
Suomessa taas uskoa omaan puolustukseen pitää vaalia jotta se olisi myös käytettävissä ja pitkään se on ollut myös sotilaallisen liittoutumisen vaihtoehto. Tällöin tietenkään ei ikäänkuin koskaan ole lopullisesti hävitty jos vain miljoonasta miehestä jokunen on jäljellä. Ja vasta nyt hiljalleen ammattilaiset ymmärtää mitä Viron esimerkki merkitsee ja mikä myös takaisi avun. Poliitikoista ei moni vieläkään. Vasta kun apua on tarjolla voidaan sen saatavuuden aikatauluakin miettiä eli näihin keskusteluihin on pitkä matka. Ensin pitäisi käsitellä mitä Nato tarkoittaa eikä sitä tehneet edes presidenttiehdokkaat.
arix
Respected Leader
Heh, 105 kunnian päivää ruotsiksi esitettynä.
kertakenttään
Ylipäällikkö
Toivottavasti eivät tee muita johtopäätöksiä talvisodasta kuten tykistön kranaatteja on oltava kahden tunnin tulituksen tarpeisiin.
Soldierblue
Ylipäällikkö
Niin ne haluaa 168 miljardia lisää vuoteen 2035
Försvaret vill fördubbla budgeten till 2035
Försvaret vill mer än fördubbla den årliga försvarsbudgeten till 115 miljarder år 2035, enligt Försvarsmaktens perspektivstudie.
2035 bör budgeten uppgå till 115 miljarder kronor från dagens 53 miljarder kronor. Organisationen bör öka från dagens 50 000 personer till 120 000 personer. Det förslaget till kraftig expansion föreslår Försvarsmakten i dag, när den presenterar det långsiktiga behovet.
Redan till år 2025 behöver försvarsbudgeten öka till 75-85 miljarder kronor, enligt studien.
Den föreslagna storleken ska kunna möta olika typer av hot och ett väpnat angrepp mot landet oavsett var det sker.
– Säkerhetsläget blir allt mer osäkert, säger konteramiral Jonas Haggren, vid pressträffen.
Försvarsorganisationen behöver växa med fler krigsförband, armébrigader, ny materiel, nya förmågor och mer personal för att kunna försvara Sverige 2035, framhåller han.
Tässä alkaa sivulta 49
https://www.forsvarsmakten.se/sitea...edovisning-av-perspektivstudien-2016-2018.pdf
Försvaret vill fördubbla budgeten till 2035
Försvaret vill mer än fördubbla den årliga försvarsbudgeten till 115 miljarder år 2035, enligt Försvarsmaktens perspektivstudie.
2035 bör budgeten uppgå till 115 miljarder kronor från dagens 53 miljarder kronor. Organisationen bör öka från dagens 50 000 personer till 120 000 personer. Det förslaget till kraftig expansion föreslår Försvarsmakten i dag, när den presenterar det långsiktiga behovet.
Redan till år 2025 behöver försvarsbudgeten öka till 75-85 miljarder kronor, enligt studien.
Den föreslagna storleken ska kunna möta olika typer av hot och ett väpnat angrepp mot landet oavsett var det sker.
– Säkerhetsläget blir allt mer osäkert, säger konteramiral Jonas Haggren, vid pressträffen.
Försvarsorganisationen behöver växa med fler krigsförband, armébrigader, ny materiel, nya förmågor och mer personal för att kunna försvara Sverige 2035, framhåller han.
Tässä alkaa sivulta 49
https://www.forsvarsmakten.se/sitea...edovisning-av-perspektivstudien-2016-2018.pdf
Nyt pitää ymmärtää nämä eri asiakirjat ja niiden asema järjestelmässä.
Materiaaliselvitys on hallituksen toimeksiannosta töitä tekevän selvittäjän ja tämän apureiden tekemä selvitys materiaalista, ehdolla että puolustusvoimia ei laajenneta
Tuo Perspektivstudie on puolustusvoimain näkemys siitä mitä pitäisi olla kauden lopussa. Esim. 120 000 sotilaan puolustusvoimat ja 24 pintataistelualusta vuonna 2035. Voin nyt lyödä vetoa ettei sitä saavuteta. Tuo pitää nähdä tarjouksena, johon sitten politiikot vastaavat.
Ruotsissa on parlamentaarinen komitea, ns. Försvarsberedningen, jossa puolueiden edustajat neuvottelevat seuraavasta viisivuotiskaudesta. Siinä käytännössä päätetään mitä tullaan tekemään.
Ruotsin putkimäärällä tuo onkin todella vähän.
Soldierblue
Ylipäällikkö
No, en minäkään usko. Siellä luki että Ruotsi haluaa "Raketartilleri" eli MLRS ??
Ei Ruotsi vaan Ruotsin puolustusvoimat. Muuttuuko tämä Ruotsin tavoitteeksi on sitten politiikasta kiinni.
Koska itäiset järjestelmät ovat poissuljettuja, tarkoittaisi tämä luultavasti HIMARS järjestelmää, koska MLRS:ää ei tuotettane enää.
Silloin saataisiin myös SAAB mukaan leikkiin GLSDB:n avulla
https://www.army-technology.com/projects/small-diameter-bomb-glsdb/
Tuossa selvityksessä herättää huomiota erityisesti se, että siinä kaavaillaan Ruotsille teknoarmeijaa jonka mievahvuus olisi yhä alle puolet Suomen armeijasta mutta joka olisi toisaalta hyvin laadukkaasti varustettu. Sitä vaihtoehtoa ei nosteta esiin, että luotaisiin ison miesvahvuuden armeija josta vain kärkiosa olisi kokonaan nykyaikaisesti ja laadukkaasti varustettu tai, että yksittäisistä kalliista ja teknisistä asejärjestelmistä kuten sukellusveneistä säästettäisiin.